VIEDÄÄN LINNASTA LINNAAN

(Kohta mut siirretään vankilan sairaalaan ja se on varmaa kusine pytty. Jos ei muuten pysy aloilla, pumpataan täyteen rauhottavia.
Muthan voidaa lääkitä vaik joksku saatanan turnipsiks. Lopullisesti dilleks. Ne panee paitaan ja piikittää kinkkuun mitä ylikutistaja on aamulla arponu.
Voiskohan täältä karata?
Mähä oon kiinni tässä saatanan vaatenaulakossa. Jalassa on kokovartalosaapas umpikipsiä. Vittu. Jos mä veisin mennessä koko punkan.
Juonio ois, et nyt Pitkäne siirretää kipsin poistoo. Kukaha tulis työntää punkaa?
Mitä mä oikee hourin. Nythä kaikki on oikeestaa reilassa.
Jos Mikolle ei oo tapahtunu mitää, se uhkaus ei kait sitte oo enää voimassa, tai oli joku sairas pila. Mitä ne kiristäs kaveria, joka on taatusti persauki, eikä fyrkkaa ois muutamaa vuotee mitää mahiksia ees varastaa. Muijanhan vois tietysti pistää kartsalle tienaamaan. Eihä mulla virallisesti oo ees muijaa.
Mafia ei hätistele täältä. Ainakaa nii kauvan, ku mä oon jossaa hoidoissa. Se saatanan Konnunsuo voi ollaki sit kusisempi paikka. Tosi konnia tupa täynnä. Varmaa ainaki yks joukossa, joka ois ollu jossaa tekemisissä sen kiristäjäporukan kanssa ja nix.
Jos taas se Koukkupomo, jonka mä melkee reijitin, on mafiooso ni mä oon tosi lirissä. Jokainen kakkilakki vois olla sen kätyri ja kuka tahansa vanki vois olla sen palkkalistoilla. Täällä ei vaikuta olevan vaaraa mut jo heti Kakossa sillä vois olla oma mies ruiskun varressa. Nehä vois tehä mulle vaik mitä. Kaivaa vaik silmät lusikaalla ulos päästä ja tsiikaa, et mitä niitten takana oikee o. Tai repii hampaat yks kerrallaa vek. Kaikki hoitotoimenpiteiden nimissä. Voi hitto. Tulevaisuus ei naurata).

- Mitä Pitkäselle kuuluu?
- Hitto ku säikäytit.
- Olis lääkityksen aika.
- Mitä hyvähaltijatarhoitsu tarjoo?
- Kaks pilleriä ja yks tabletti.
- Koitat taas noita koimyrkkyjä.
- Ota reippaasti vaan, ettei tarvitse pakottaa.
- Hitto ku ei olis juurtunu tähä punkaa, ni mä vähä pakottelisin sua.
- No sitä ollaan niin reippaalla tuulella. Onhan se hyvä, että tervehtyy.
- Mitäpä meikku. Parempi kai olis, ettei ikinä tervehtys.
- Elämä jatkuu. Teot pitää sovittaa, niin on sitten itselläkin rauhallisempi mieli.
- No kuka mitäkin on tullu tehneeksi ja mistäki syystä. En oo paljo mummoja potkinu ja ne tyypit ansaitsi paskat housuunsa.
- Mitä ne sulle oli tehneet?
- Et usko jos kerron.
- Yrittäsit edes.
- No kato koko juitsu on mutkikas ku nimismiehen peräsuoli. Mua oli kiristetty.
- Nekö?
- Emmä tiä nekö. Mä sain uhkauskirjeen himaa. Ne uhkas mun skidii. Mua oli seurattu jo useita kuukausia. Hermot oli kireellä. Oli pakko tehä jotaan.
Sit mä ajattelin, et seuraava seuraaja saa mut niskaasa. Mä hankin pimeen nyrkkitykin. No semmosen pistoolin ja asettauduin syötiks. Mä ajattelin, et se kyylä veis mut varmaa sen pomon luo, jos sill olis piippu ohimolla.
- Eikä viennyt?
- Sitähä mä en varmaan tiiä. Jos toi Kapteeni Koukku oli sen pomo?
- Sanoko se niin.
- Nii se tyyppi väitti. Vaik emmä enää tiijä. Saatto vaan kusettaa ja menin halpaan.
- Hänenhän olisi kai ollut vaarallista mennä poliisilaitokselle, jos olisi ollut joku rikollinen.
- Niin. Mutta vaan siinä tapauksessa, ett sill ois ollu rekkari. Ja olihan sillä se koukkukaveri.
- Niin mikä rekkari?
- Rikosrekisteri. Et ne ois tienny, et se o joku konnapoika.
Jos se koukku on mafiooso, ni mun henki ei oo minkää arvonen, ku mut siirretää täältä Lapparista.
- En minä sellaista voi uskoa. Suomessa ei sellainen ole mahdollista. Täällä seurataan kaikkia virkamiehiä hieman eri tavalla kuin muualla maailmassa.
- Niihä sä orvokkisilmä kuvittelet. Koko poliittinen järjestelmä on läpimätä. Korruptoitu ja lahjottu joka helvetin suuntaan. Vähä väliä saa lukea kuka mistäki syystä on kärähtäny. Aina ne lierot vaa luikertelee jotenki kummasti vastuista vek. Kai sillo oikeuslaitoksessaki on jotaan mätää.
- Joitakin tapauksia on ollut. Täytyy myöntää. Ei sellaista voi vielä yleistää. Kaikki ovat vain ihmisiä. Sitten on vielä nämä poliittiset ajojahdit.
- Ne on pääasiassa peitetarinaa. Mäki oon vaa ihmine ja jos mut pannaa seinää vasten ni mä jumalauta varmaa potkin takas ja mieluummin munille.
- Etkö selittänyt tätä kiristys juttua niille poliiseille? Tai syyttäjälle?
- Luuletsä, et ne jotaa hulluu dokuu uskoo.
- Olisihan sinulla ollut se kiristyskirje todisteena.
- Ei siitä olis voinu päätellä mitää. Se oli nii kierossa muodossa, et sitä ei olis bonjannu kukaa muu ku mä itte. Kato taustat ja niin edellee.
- Poliisi on kyllä melko järkevä.
- Älä helvetti käy naurattaa sairasta miestä. Tikit repee. Ne o järkevii vaa sillo, ku se niille sopii ja niitte omat juitsut nii vaatii. Nyt oli lahtiin joutua yks heikeläisistä. Luuletsä, et niit ois kiinnostanu puolikkaan puupennin vertaa selvittää jonku kirjelappusen sisältöä, joka kaiken lisäksi näyttää lapsen töherrykseltä. Ne ois nauranu makeesti ja pyyhkiny siihe perseensä.
- Niin. Joskus totuus voi olla tarinaa ihmeellisempi.
- Uskosit sä tollasta stoorii?
- Kuulostaa oudolta.
- Siinä näet.
- Kuitenkin. Eikö oikeus puolusta totuutta. Jos olet oikeassa ja tehnyt tekosi vain itsepuolustukseksesi...
- Nii. Ampunu koukkua itsepuolustukseks vaik sill ei oo ees asetta. Vaikka vain seinään.
- No mutta... kokonaisuus. Uhkaus, seuraajat...
- Sill seuraajalla oli puhtaat paprut ku kansakoulun opella. Oikee iljetti kuun­nella. Mun paprut oli jo paljo mielenkiintosempaa kuultavaa. Ku ne jo pantii vaakakuppeihi ni kallisteli mun vahingoks ja rumasti. Sit joku koukkupomo vielä. Mä olin viinalle haisevana nii kevyttä kamaa siinä porukassa, et hyvä, ettei ne lahdannu heti siell oikeussalissa. Vastapuolen sianajaja yritti tosissaan kyllä. En ees tienny kestä se mahto puhuu. Iha pedolta kuulosti.
- Oliko sinulla rikosrekisteri?
- Ei, mut hullun paperit. Ne oli kovaa kamaa vastapuolen asianajajan käsissä.
- Et vaikuta kovin hirviöltä, ainakaan näin kun jutellaan.
- Se onki paljo salakavalampaa. Muutun öisin vamppyyriks. Toisnaan ulvon kuulle.
- Tulen ensi yönä katsomaan. Olen yökkönä.
- Tuu jumalauta. Mut irrota toi vaateripustin, et mä pääsen siiville. Vie mut veks täältä.
- Se on karkaamista ja karkaaminen on rikos.
- Mähä oon jo niitte mielestä täys konna.
- Avustaminenkin on rikos. Haluatko sinä minutkin linnaan?
- Oisit ainakin kivaa seuraa... unohda koko juttu. Tuntuu vaa siltä, et mä en selvii sieltä Kakosta ulos hengissä.
- Kunhan luulottelet. Sut viedään, sitäpaitsi, Mustasaareen, eikä Turkuun.
- Mä oon tosissaan. Jos kuvio on niinku mä luulen ni mä en kauvaa patsastele muurien sisällä hengissä, kummassakaan paikassa. Jos toi skobari on mukana ni sen miehet hoitelee mut. Jos taas mafia on mukana ni joku mafian koukussa oleva vanki niittaa mut.
- Nyt varmaan kuvittelet...
- Noin on helppo sanoa jonkun, jota asia ei enemmin liikuta.
- Älä sano noin. Tottakai minä olen huolestunut kun puhut tuollaisia... en vain jaksa uskoa...
- No miten on muru? Joko alat irrottaa mua tästä sängystä?
- En pystyisi tekemään sitä vaikka haluaisinkin. Sitä paitsi, sinun on oltava tuossa vielä monta viikkoa. Sinullahan on tuo vetorautakin...
- Repäset vaan veks.
- Se pitää sitten ommella kiinni...
- Hae neulaa ja lankaa.
- Hupsu... ei se noin vaan käy. Kipsi on ainut mitä voisin sinulta purkaa.
- Ne siirtää mut vankilan sairaalaan hetkenä minä hyvänsä.
- Niin saattavat tehdä. Kaikki mitä täällä täytyi tehdä, on tehty. Sinut viedään sinne toipumaan.
- Mä oon sitte mennyttä...
- Älä itke. Ei se noin voi olla. Kuuletko... voinko mä jotenkin muuten auttaa sua? Mä voisin vaikka hieroo sua. Sun jäsenethä kangistuu siinä maatessa?
- Ainaki yks.
- ...

- Huomenta Pitkänen. Miten on vointi?
- Kysyt sä viran puolesta vai vittuillakses?
- Voisihan siinä olla hiven huolestumistakin. Ihan puhtaasti inhimillisistä lähtökohdista.
- Lääkärinvala velvoittaa?
- Siirto tapahtuu tänään.
- Sillä lailla. Voisitte siirtää suoraa ruumishuoneelle.
- Te olette jo täysin siirtokunnossa. Luutuminen on hyvässä vauhdissa.
Minulla on tässä viimeisimmät röntgenkuvat. Katsokaas... lonkka näyttää hyvältä. Se on oikeassa asennossa ja samoin sääri.
- Sattuuko olemaan pääkalloa edestä ja sivulta? Murtumatonta umpiluuta.
- Sillä lailla. Huumori auttaa. Niin, että kahdeltatoista tulee saattajat. Teidät lastataan sänkyineen ambulanssiin. Emme turhaan pura tuota telinettä. Saamme sen sitten takaisin, kun teidät tervehtyneenä irrotetaan siitä.

- Anteeksi. Onko tässä huoneessa potilas nimeltä Pentti Pitkänen?
Tulimme siirtämään hänet Mustasaareen.
- Olkaa hyvä. Tässä mies makaa. Viekää varovasti. Ei rajuja töyssyjä.
Haen paperit kansliasta mukaan. Odottaisitteko hetkisen?
Mitä sen nyt aikoo... rikkoo juomalasin... hei estäkää sitä! Mieshän viiltelee itseään! Painukaa helvettiin tieltä, jos ette osaa muuta kuin seistä tumput suorina. Sehä vuotaa kuiviin!