KOHTI VALOA

Olen vuoteessa. Siihen on ilmestynyt musta aukko. Se on reikä, onkalo... tai muu sellainen. Yritän pitää käsiä ja jalkoja sen reunoilla, etten putoaisi siihen. Olen kaartuneena aukon yläpuolella... se tuntuu suurenevan ja käteni ja jalkani eivät enää riitä...

Tekstin selvityksessä kuluu käsittämätön aika. Olen nälissäni ja lopen uupunut, kun saan viimeiset rivit luettua. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta kirjoittaa lukemaani muistiin mutta uskon silti muistavani sen läpi elämäni. Näissä olosuhteissa se saattaa tosin jäädä kovin lyhyeksi.
Alttarilla on koristeina ja uhrilahjoina hedelmiä ja raakoja kaloja, lintuja ja yksi jänis. Uhrattavia eläimiä ei saanut käsitellä mitenkään, joten niitten sisälle on työnnetty vain jäätä. Äkkinäinen pilaantuminen olisi aiheuttanut tarpeetonta löyhkää pyhien toimitusten kestäessä.
Kaivan jänikseltä ja kaloilta maksan. Muuta en niistä saata syödä, koska temppelissä ei ollut tulta, eikä tulentekovälineitä niitten kypsentämiseksi. Hedelmiä otan myös muutamia syödäkseni.
Kesken ruokailun, kuulooni kantautuu merkillinen kohina. Kääntelen päätä yrittäen paikallistaa, mistä se on peräisin. Minusta se on voimakkaimmillaan alttarin suunnalla ja niinpä painan korvani sitä vasten. Kohina kuului voimakkaampana.
Raivattuani ensin jalansijaa kaiken uhrilahjan keskelle, nousen alttarin päälle. Hedelmiä ja eläimiä siirrellessäni ääni voimistuu, ja kun saan alttarin alustana toimivan ritilän esille, ääni kuuluu aivan selvästi. Se on veden kohinaa. Alttarin alla virtaa vesi.
Jos siis vesi tulee jostakin sisään, on sen päästävä myös jostain ulos ja se on normaalisti viemäri.
Viemärin koosta riippuen se voisi koitua pelastuksekseni. Poistan kaiken tavaran alttariristikon päältä ja nostan sen paikoiltaan. Vesi virtaa hieman lattian alapuolelta leveänä putouksena kaikilta suunnilta. Se on todennäköisesti tarkoitettu huuhtomaan alttarilta pudonneet uhritoimituksen jäänteet, kuten mahdollinen veri, maa, tuhka ynnä muut.
Oletan, että viemäri on voitava puhdistaa ja se tarkoittaa, että siellä pitäisi ihmisen mahtua kulkemaan.
Kuilun reunat ovat peilisileät, joten mikäli aion laskeutua sinne, en luultavimmin pääsisi koskaan takaisin. Pohdin keinoja kuilun tutkimiseksi. Etsin katseellani jotakin rakennetta tai köyttä laskeutumistarkoituksiin. Kuljen ympäri temppeliä kuin vangittu villieläin. Silmäni sattuvat seremoniassa käytettyyn polvistumispalliin. Se ei ole järin suuri mutta haluan tietää, miten se on rakennettu.
Käännän pallin ympäri ja löydän pohjasta ristiin rastiin pingotetun vahvalta tuntuvan hihnan, joka piti pallin pohjan joustavana ja pehmikkeet paikoillaan. Puran kuumeisen innostuksen vallassa hihnan ja saan sille pituutta reilusti kahdesti oman vartaloni korkeuden verran. Olen tyytyväinen.
Nousen jälleen alttarille ja kiinnitän hihnan metalliristikkoon, jonka asetan poikittain aukon päälle. Riisun viittani, koska en halua sen vielä kastuvan. Olen ollut aina ketterä kiipeilemään ja laskeudun varovasti seinistä jalalla tukien, alas kuiluun. Kastun mutta pääsen kuitenkin putouksen alapuolelle, ennen kuin hihna loppuu.
Nyt näen tilan, jonka vesi oli minulta peittänyt ja arvioin pohjalle olevan matkaa toisen mokoman. Se merkitsi, että ylös en enää pääsisi tällä hihnalla. Selkäni takana olevalla seinustalla näen aukon, jota olin etsinyt. Se näytti tältä etäisyydeltä katsottuna riittävän leveältä ja korkealta, jotta voisin kulkea siitä. Muuta tietoa en tarvitse, enkä voisikaan hankkia.
Kipuan takaisin ylös ja alan valmistautua matkalle tuntemattomaan.
Löydän polvistumispallista poistamani hihnan sijalle puisen, tekstiä sisältävän levyn. Se ei suinkaan ole sopivan kokoinen, mutta kun sen sijoittaa kulmittain, se pysyy paikoillaan ja toivottavasti kestää muutaman kerran polvistumisen, jotta aika poistaisi muistot kadonneesta Aegyptuksen maan papista.

Nostan kaikki alttarilla olleet tavarat takaisin ristikon päälle. Etsin eläinten sisältä sopivan murikan jäätä, pujotan hihnan ristikon läpi ja solmin jään lenkillä pakohihnani päähän. Siirrän ritilän miltei paikoilleen, pujottaudun jäljellä olevasta rakosesta sen alapuolelle ja jalkavoimin kuilun seiniin tukeutuen nostan hedelmillä lastatun ritilän paikoilleen. Kukaan ei koskaan saa tietää, että temppelissä on ketään luvattomasti ollutkaan. Sulava jää pudottaisi myös hihnan veden vietäväksi.
Olen sangen tyytyväinen keksintööni ja panen innolla toimeksi. Otan muutaman sokeriseksi tuntemani hedelmän viitan poimuihin matkaevääksi ja siivoan huolella jälkeni. Pyyhin myös lattialle piirtämäni merkit viitallani. Se pääsee kohta pesuun.
Ihmetelköön papisto verotettua temppeliuhria Poseidonin ja hänen vaimonsa suosionosoituksena.
Sammutan temppelin valaisimet.
Löydän käsikopelolla, kohinaa kohti suunnistaen alttarille ja laskeudun ritilän alapuolelle. Liukkaat seinät eivät aikoneet antaa tukea jaloilleni. Minun on heitettävä sandaalit jaloista. Nyt onnistun puristautumaan käytävään, ritilän paikoilleen nostoa varten.
Tartun hihnaan ja alan laskeutua täydellisessä pimeydessä kohti tuntematonta. Kastun läpimäräksi kylmässä vedessä ja aavistelen, mitä seurauksia sillä mahtaisi olla täällä pimeässä, jatkuvan kylmyyden tilassa. Mistään muualta en voisi odottaa lämpöä yli sen, mitä oma ruumiini pystyisi tuottamaan.
Tunkeudun ahtaaseen viemäriaukkoon ja työnnän itseäni eteenpäin. Seinät ovat kiusallisen lähellä ja paikoitellen, missä maanjäristys oli liikutellut kiviä, on niitä peittävä metallointi, antanut hieman myöten ja ahdistanut käytävää lisää. Ahtaimmissa paikoissa joudun vuoroin ryömimään liejuisessa virtaavassa vedessä tai seisten kulkien, joudun tyhjentämään keuhkot ilmasta pakahtumispisteeseen, jotta pääsen eteen tulleesta ahtaumasta läpi. Vihdoin käytävä laajenee.
Olen tullut ilmeisesti johonkin risteykseen, koska käteni tavoittaa viistosti takaisinpäin kääntyneet suuhaarat molemmille puolille kulkemaani käytävää. Toinen saattoi kulkea pihalla olevalle alttarille, toiselle en keksinyt selitystä. Kokeilen kädellä veden virtaamissuuntaa ja jatkan sen mukaisesti eteenpäin.
Viemäri jatkuu nyt leveämpänä ja kuljen selkä seinää vasten, käsin ja jaloin tunnustellen etenemistä. Palelen mahdottomasti. Tunnen ohi kiirehtivän, märän rotan hipaisevan jalkaani. Huudan vaistomaisesti kauhusta.
Vartaloni tekee jatkuvia pakkoliikkeitä ja jalkani ovat kylmyydestä tunnottomat. Syön energiaa saadakseni hedelmät, jatkaen koko ajan kulkua. Liikkuminen pitää lämpöä yllä. Hetkenkään hukkaaminen saattaisi merkitä kuolemaa tässä tilassa. Olisi suunnaton helpotus vain lyyhistyä cloakin virtaan ja antaa ruumiissa kamppailevan väsymyksen voittaa sen tuskat.
Tästä tunteesta irrottautuakseni ponnistelen entistä kuumeisemmin, saadakseni kylmettyneeseen vartaloon elämän lämpöä.

Silmissäni alkaa väijyä outo kajo. Aluksi uskon näkeväni näkyjä mutta kajo säilyttää tarkan suuntansa ja on jatkuvasti olemassa vaikka välillä suljen silmäni.
Edetessä kajo laajenee vähitellen umpikujaksi, josta kääntyy kuilu alas veteen. Veden alla hehkuu kaukaa kantautuva päivän valo. Kajo on niin heikko, että mikäli ulkona olisi päivä, jatkuisi vedenalainen viemärin osuus liian pitkälle, pystyäkseni hengissä sukeltamaan sen läpi.
Vesi huokuu kuitenkin hieman lämpöä ja saatan keskittyä puntaroimaan tilannetta. Valon teho vaihtelee selvästi silmissäni, joten saatan olettaa, että kyseessä on pilvinen päivä ja kenties juuri siksi vesi näyttää niin toivottoman hämärältä. Koska muuta mahdollisuutta ei kuitenkaan minulle ole suotu, päätän yrittää sukeltamista.
Harjoitan hengitystä ladatakseni vereen happea niin kauan, että silmissä mustenee. Samalla riisun märän papin vaipan ja pudotan sen veteen. Vedän vii­meiset kiihkeät hengenvedot ja ponnistaudun sukellukseen, jonka varassa tulisi olemaan elämäni. Avaan silmät päästyäni veden alle. Korvissa puristaa kivulias paine ja minun on nieleskeltävä poistaakseni se. Päästän myös ylimääräistä ilmaa keuhkoista, jotta minun ei tarvitse ponnistella tarpeettomasti pysyäkseni irti viemärin katosta. Edessä häämöttää suuaukko lohduttoman kaukana ja ponnistelen käsin ja jaloin sitä kohti, tietäen sen olevan pelastukseni.
Keuhkot halkeamistilassa saavutan aukon. Se on kalteroitu mutta sen verran harvakseen, että pääsen työntymään sen lävitse keuhkot kokonaan tyhjentämällä. En tiedä mistä saan voimia viimeiseen ponnistukseen kohota pinnalle. Kun vedän keuhkoihini ensimmäiset vedot raikasta ulkoilmaa, purskahdan hysteeriseen nauruun.
Kotikylässä lasten elinkelpoisuus koeteltiin heittämällä ne kohta synnyttyään virtaan. Mikäli lapsi vielä eli äidin poimiessa sen vedestä, oli se ansainnut elämänsä. Minusta tuntuu nyt juuri samanlaiselta.

Minut poimii kanavasta tavaralautalle vanha mies. Kerron, että olin lyönyt tovereitteni kanssa vetoa, että pystyisin uimaan kehäkanavan ympäri. Tunnustan nolona hävinneeni vedon ja pyydän lauttaa melovalta mieheltä jotakin alastoman ruumiini peitoksi ennen satamaan joutumista.
Mies moittii minua yltiöpääksi, joka ei ansaitse myötätuntoa.
- On sinulle vallan oikein ja ansaittua se häpeä, joka kohtaisi alastonta ruu­mistasi satamassa. Olen kuitenkin säädyllisen ja siveän elämän mies, joten suostun lainaamaan hartiaviittaani, vain siksi, että näytät saaneen pappisvihkimyksen. Siinä, pue päällesi, en tarvitse sitä kuin vasta illalla, kun aurinko painuu mailleen ja ilta viilenee.

Saavumme jonkin ajan kuluttua satamaan, jossa lautturi riepottaa minut käsivarresta sataman vartijoitten eteen.
- Poimin tämän lurjuksen alastomana kanavasta ja hän ansaitsee taholtanne mitä ankarimman rangaistuksen. Sitä paitsi hän saa oitis luovuttaa lainaamansa viitan minulle ja etsiä itse vaatteensa. Mies riuhtaisee viitan, sataman vartijoiden naureskellessa. Eräs heistä ojentaa harteilleni naulakosta, vartijan virkatakin.
Saan siveettömästä esiintymisestä sakkoja kolme hopea akkramia ja merkinnän kaupunginvartijoitten kirjoihin taipumuksesta häiriön tuottamiseen uimalla alasti kaupungin kanavassa. Luvaten palauttaa lainaamani vaatteen vartijoille, poistun harvinaisen iloisena rangaistuna.
Kiirehdin askeleitani Sisnarin luokse, jonka tuskasta harmaat kasvot suljen käsieni väliin tuhansin suudelmin. Hän oli pitänyt minua jo lopullisesti menetettynä. Olinhan ollut päivän matkalla, kokonaista viisi päivänkiertoa.
Virkamies­asuni ilahduttaa häntä kovasti. Sisnarin mielestä takki on kovin seksikäs.

Lähetän heti seuraavana päivänä kirjeen pyramidikaupungin papille. Se on lyhyt. "Onnittelen häntä merkkipäivänsä johdosta"