VAPAA KUIN TAIVAAN LINTU

Teoksen tunnusmusiikki, White Whale Song, 
Hannu Kuukkanen, sovitus SUNO

Am Noland Helsingissä 5.1.2024 PROLOGI Tässä kirjassa eletään kahta aikaa. Beatles-aikaa ja kertojan toisen minän rakentamaa aikaa vuosituhansien taakse. Nämä kaksi punaista lankaa kulkevat lomittain kudottuna tarinamattona. Ensimmäinen kuvaleike on pintaraapaisuja tosielämän kokemuksista. Se kuvaa aikaa, jolloin odotettiin innolla jokaista Beatleseilta ilmestynyttä sinkkua ja LP:tä. Kun The Beatles yhtye hajosi, kirjan kertojaminä Pena, seurasi edelleen Johnin uusia levytyksiä, ja Johnin ja Paulin vuoropuhelua Atlantin yli. Hän ihmetteli, muiden muassa, miten niin syvästi kiinnikasvanut kaksikko voikaan eristäytyä, tai vihata toisiaan niin raskaasti.  John Winston Ono Lennon on sanonut, että hänen sanoituksissaan ei salattuja viestejä tai piilotarkoituksia ole. Ne ovat vain sanoja peräkkäin. Tässä kirjassa ollaan asiasta hänen kanssaan eri mieltä. Laulujen sanoma on ollut yhden aikakauden syvintä ja kiinteää ydintä ja vaikka niillä ei olisi ollut sanoittajalleen merkitystä, merkitys on niihin tarttunut itse elämästä niiden ympärillä. Post mortumina julkaistu "Free as a Bird" vaikuttaa liian enteelliseltä, ollakseen vain tajunnanvirtaa, tai sitten Johnin tajunta näki jotain, mitä hän ei itsekään tiedostanut biisin syntyvaiheessa. Kappale kertoo vapaudenkaipuusta. Vapauteen mistä? Kirja on kuva aikakaudesta, johon Beatlemania ja John Lennon on jättänyt pysyvän jälkensä, syvemmin, kuin ainutkaan käsi Los Angelesin Chinese Theatren jalkakäytävän sementtiin. Kiitos John, missä sitten lienetkään, "vapaana kuin taivaan lintu". Kirjan toisen juonikerrostuman taustalla on joukko tarinoita, sekä kertomus siitä, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Kaikkea ei voi tieteellisesti todistaa. Kaikkea ei voida mitata tai analysoida luotettavasti. Onko kaikki se totta mitä näet? Onko kaikki se totta, mitä meille poliitikot ja uutiset totuutena syöttävät? Onko kaikki verkossa ja mediassa levitetty tieto totta? Onko jokainen oikeuden tuomio lain mukainen? Ovatko auktoriteetit aina oikeassa? "Totuus" ylimalkaan, asetetaan tässä kirjassa kyseenalaiseksi. On erittäin tärkeä jokaiselle, oppia tunnistamaan, tai ainakin epäilemään, kaikkea tarjottua "faktaa". Totuus ei löydy yhdestä uutisesta, eikä kaurapuurosta. Jokaisen uutisen kirjoittaa joku persoona, jolla on oma näkemys asioista. Mahdollisesti myös poliittinen tausta ja painostus tai virkasuhteen aiheuttama kollegiaalinen painostus, jättää oman jälkensä "totuuteen". Sama koskee myös oikeuden päätöksiä. Tuomarit ovat ihmisiä, joilla on henkilökohtaiset riippuvuussuhteeensa ja rasitteensa tuomioita kirjoittaessaan. "Juristien kesken on aika kollegiaalinen, kaverisuhde" (kuten vapaasti siteeraten, Tarja Halonen YLE:n Itse asiassa kuultuna 2021 ohjelmassa todistaa). Halonenhan on koulutukseltaan ja entiseltä ammatiltaan juristi, kyllä hän tietää mistä puhuu. Mediaa kustantaa aina jokin taho, jos taho ei ole taloudellisten seikkojen ohjaama yksityinen tai poliittinen, niin sitten se on poliittisen ideologian ohjaama, kunnallinen tai valtiollinen taho. Nämä painolastit kallistavat vääjäämättä katsantokantaa asioihin. Tarkoituksella tai tarkoituksettomasti. Useammasta, eri lähtökohdasta tuotettu tieto osuu lähimmäksi totuutta. Tämä teos perustuu pinnallisesti faktatietoihin, olemassa oleviin taruihin ja niiden edelleen fantasiointiin. Tietoja on käytetty vain kokoavana runkona ja taustoittamassa tarinaa. älä missään tapauksessa pidä totuutena riviäkään. Kiitokseni henkilöille, jotka ovat tehneet tämän kirjan kirjoittamisen ja julkaisun mahdolliseksi. Kiitos copywritter Airi Hastille, joka teki ensimmäisen sisältöarvion arvokkain kommentein. Toinen tärkeä kannustajani oli kirjailija Lasse Raustela, joka ohjasi kirjoittamista ja varoitti "keskusteluvuoropuhelumuodon" vaaroista. Kolmas ja tärkein tukijani on ollut toimittaja Merja Varon, joka on jaksanut kommentoida käsikirjoitusversioita. Käsikirjoitusta on kommentoinut myös purjehtijaystäväni ja työtoverini Jaakko Mäkikylä. Lennon stoorin kommentoi muusikko-musiikkitoimittaja, joka ei halua nimeään julkisuuteen. (Olen pahoillani, että kirjan ensimmäisessä versiossa on runsaasti typovirheitä. Osin ongelmana on ollut materiaalin siirto mediasta toiseen)