PENA FOR SALE

Soutelen jossakin pimeässä luolassa... tai kellarissa, jossa on runsaasti vettä. Vene lipuu oviaukkojen ja käytävien läpi. Siellä on mies, joka myy koruja ja sormuksia. Ne ovat kauniita. Jokaisessa sormuksessa on pieni punainen kivi. Muodoltaan kuin puolukankukka. Joissakin on useampia. Ne on aseteltu mustalle sametti alustalle. En ole nähnyt koskaan mitään sen kauniimpaa...

- Huomenta Pena.
- Öööö, mikset herättäny... ...klokuhan on jo melkeen kakstoista?
- En raaskinu. Sulla oli hurjat menot koko yön. Huidoit ja potkit ja mesosit. Kun aamuyöstä rauhoituit, ajattelin, että nukkukoon nyt aamusta, kun ei yöllä enää malta.
- Joo. Varmaan näin painajaisia. Mun pitäis olla kahelta sen toimituspainajaisen paltsussa. Hitto. Alkaa olla kiire.

- Pitkänen, käy peremmälle ja paina puuta.
- Kiitti.
- Me ollaan täällä toimituksessa mietitty tota sun tarinaa ja kelattu sitä eessun taas. Siinä voi olla jotain mielenkiintoista lukijakunnallemme. Varsinkin nuoremmille lukijoille, nuorille aikuisille?
Vaikka toi aihe on aika kulunut ja monen kertaan kirjoitettu, sun versio vaikuttaa jotenkin aidommalta. Vähä niinku matkakertomukselta.
- Joo. Sellaisii fiiliksii mullakin tosta on. Oon siinä täysillä mukana.
- Pyydät vaan niin mahdottomia summia siitä. Palaverissa totesimme, että siihe menee toimitustyöhön melkonen tuntimäärä, ennenku se on lehdessä. Laskeskelimme, ettei siitä saada siihen sijoitettua fyrkkaa takas ja riski tarinan kiinnostavuudesta on lehdessä aika suuri. Laskimme myös, että jatkokertomuksena, kerran kuussa, sen julkaiseminen kestäisi vuoden verran. Iso riski, jos se ei jaksa vetää lukijoita.
- Meinaat sä sanoo, et ei kande julkasta?
- En mä niin sanonunut. Tossa tuli sellanen ajatus, et me tehtäiski siitä kirja. Nimenomaan nuorisokirja. Sillä vois olla paremmat mahikset mennä kaupaksi.
- Mitä se merkkaa meidän sopimuksen suhteen?
- Tällainen kirja tarvitsee ehdottomasti kuvitusta ja sinä saat skitsata jotain sellaisia näkymiä, joita pidät mielenkiintoisina. Meidän valitsema kuvittaja voi sitten piirtää ne kirjaa varten. Kuvat johdattelis lukijan mielikuvitusta ja vetäis lukijan sun maailmaas. Siinä olis jotain jujua.
- Entä se fyrkkapuoli?
- Jaa. Mitä sä pyysitkään? Paljon. Mut venaa mä tarkistan mistä puhuttiin. Joo. Kymppitonnista. Me laskettii, et tosta vois syntyä nykylaajuudessaan noin 400 -500 sivua. Sit kuvitus nappais jonku 10-20 sivua tai mitä nyt sitten siihen laitetaan. Toi olisi ihan normi kirja. Nuorison luettavaks sen vois jakaa kahteen osaan.
Tota kymppitonnia et kyllä saa mutta jos puolet siitä?
- Viis donaa?
- Nii-in.
- Hitto. Menee Anttilan hintaan.
- Se on ihan arkirealismia. Toinen viistonninen menee siihen toimittamiseen ja taittoon. Enemmänkin. Sitten on vielä painokustannukset päälle.
- Mitä sä maksat sille kuvittajalle?
- No oon ihan rehellinen sulle. Normihinta on joku vissataa per musta-valkokuva. Värillisistä, hyvälle kuvittajalle, noin seittemänsataa viiva tonni.
- Mä oon hyvä piirtäjä. Kuviksessa nakutin kybän joka vuosi.
- No tee ne skitsit ensin, katotaan sitten kuka ne piirtää.
- Ok. Onks toi diili sit tossa? Saaks sen paprulla kans?
- Ilman muuta. Kirjoitan kustannussopimuksen. Tuu allekirjottamaan se huomenna. Jos saat jonkun mallipiirroksen siihen mennessä, ni saadaan se kuvituspuolikin sitten huomioitua.
- Nähään.

Nyt alkaa tuntua, että homma onnistuu. Kotimatkalla pitää käydä paperikaupassa ostamassa piirroslehtiö ja sopivan pehmeitä lyijykyniä, tushia, tushiteriä ja niille kynänvarsi. Pari eri paksuista sivellintä. Kauppoihin on tullut myös tushipiirtimiä mutta niiden jälki näyttää liian tekniseltä. Toisaalta se saattais olla poikkeavaakin kuvituksessa? Henrik Tikkasen tyyliä.

Seuraava ilta ja yö meni luonnostellessa ja pari mustavalkokuvaa Pena oli päättänyt tehdä valmiiksi asti. Enempää ei missään tapauksessa ehtisi. Piirtäessä Pena pystyi toteamaan, että ei siinä tuntihinnoille pääse mutta parempi ansaita jotain, kun hakea jatkuvasti fyrkkaa fattasta.

- Mies käy kun kello. Näytät väsyneeltä?
- Joo. Meni viime yö kuvituksen puolelle.
- No näytä mitä sait aikaan.
Ei paha. Mun täytyy viedä nää tonne taittopuolelle, ne on koulutettuja taiteiljoita ja vastaa julkaisujen ulkoasusta. Oota tässä sen aikaa.

"Sen aikaa" tuntui Penasta ikuissuudelta. Hän ei malttanut istua, vaan nousi kävelemään ympäri huonetta. Herra toimituspäällikön pöydänkulmalla näkyi olevan lasku. Freelance toimittaja oli laskuttanut artikkelista pyöreet kolme tonnia. Penalla kilahti. Mulle viis donaa kirjasta ja toimittajalle kolme donaa parin sivun artikkelista. No olihan se tietysti puhtaaksikirjoitettua valmista tekstiä mutta silti.

- Joo. Taitto-osasto oli sitä mieltä, et kyl näitä vois käyttää. Lisätään tää kuvitus siihen soppariin vaan. Helpottaa tuotantoa.
- Tos sun pöydällä näky lojuvan jonkun Friitoimittajan lasku. Miten se suhteutuu tohon mun materiaaliin?
- No. Oho. Hitto, jääny tohon. Siinä on kysymys ammattitoimittajan työstä. Tiedetään, että se artikkeli myy ja faktat on tarkistettu. Sun kirjasta ei oo tietoa.
- Selvä. Otan riskin. Jos saan jokaisesta myydystä kirjasta kymmenen prossaa, ni allekirjoitan sopparin, muuten en.
- Menipä kovaks tää neuvottelu. Mulla ei oo valtuuksia moiseen. Mun on neuvoteltava kustannusjohtajan kanssa. Se tän viimekädessä päättää. Hän ei ole nyt paikalla. Nyt en sano juuta enkä jaata. Tuu ens viikolla uudestaan. Saan varmaan paprun siihen mennessä kuntoo ja pomon allekirjoituksella sinetöitynä.
Tee noita skitsejä ainakin lisää. Ne kiinnostaa varmaan kustannusjohtajaakin. Se näkee mitä vois olla tulossa.
- Ok.

Pena oli hieman pettynyt mutta askel keveni pitkin matkaa, kun ajatteli, mitä se prossaosuus voisi merkitä. Jos kirja lyö läpi, tietenkin. Rojaltti oli hyvä veto.

- Millainen Pitkäsen vointi on ollut?
- Samaa skeidaa kelataan.
- Miten se sinun juttuprojektisi? Onko edistynyt?
- Joo. Ihan kivasti. Ens viikolla ilmeisesti allekirjoitetaan kustannussopimus.
- Oho. Olet ollut tehokas. Se on hyvä merkki.
- Joo. Saan kuvittaakin sen.
- Oletko oikein taitelijakin?
- En. Mut oon hyvä piirtämään. Se näyttää riittävän.
- Niin, mitäpä ne tittelit. Haitaksi vaan.
Aloitetaanko istunto, vai haluatko kertoa jotain lisää kirjastasi?
- Alotetaan vaan. Ei mulla mitään muuta oo mielessä.
- Selvä. Kun lasken kymmeneen, vajoat hypnoosiin...
- Mitä näet?

Olen Jalopeuran kaksoismerellä, Ateenan sotalaivalla matkalla Ateenasta Gadeirokseen. En pääse ihan sinne asti tällä laivalla, mutta lähemmäksi. Me­ren­kurkun toiselle puolelle kuitenkin. Kapteeni puhuu jostain Kusazyrin kaupungista. Sieltä pääsee jatkamaan kauppalaivalla kaksoismeren kannakselle. Tiedustelen kapteenilta heidän aikatauluistaan paluumatkan varalta.
Tämä matka on sujunut niin rauhallisesti, että voisin tuoda Sisnarin mukanani Ateenaan, jos nyt kaikki menee muuten hyvin ja suunnitelmien mukaan.
Hyvästelen kapteenin Kusazyrin satamassa. Hän on puhunut minulle jatkokuljetuksen, joten minun tarvitsee vain siirtyä aluksesta toiseen, uuden kapteenin huoleksi.

- Vielä pari päivää merellä purjehdusta ja saavutaan Nolan satamaan. Kertoo kapteeni. Se on lähinnä Gadeirosta oleva Vesimiehen puoleisen kaksois­meren kannaksen kaupunki ja siitä on vajaan päivän matka Gadeirokseen maanteitse. Kaupun­kien välillä on hyvä kulkuyhteys, koska tietä käytetään maantiekuljetuksiin satamasta toiseen. Nola on pieni kapunkipahanen, eikä tee matkalaisiin yleensä minkäänlaista vaikutusta. Puramme ja lastaamme ja jatkamme matkaa. Yöpyminenkin laivalla on turvallisempaa, kuin Nolassa.
- Vilkas liikenne takaa sen, että ryöstöjä tapahtuu hyvin harvoin, sanoo Kusazyristä mukaan lyöttäytynyt matkatoveri. Teemme matkan vankkureissa, joissa kulkee kauppalaivan lastia. Tie on kohtuullisessa kunnossa. Se tarkoittaa näillä main, että se on juuri ja juuri kulkukelpoinen kuivan kauden ollessa kysymyksessä.

- Mikä sinut on saanut liikkeelle, näin epämiellyttävään matkaan ystäväni?
- Olen pappi ja jumalani piiskaa minut viemään sanaansa ympäri maailmaa. En ole itse tietäni valinnut. Toisin on varmaankin sinun tiesi?
- Olen koruseppä ja kauppias. En mikään iso kiho. Myyn pieniä arvokkaita esineitä. Niitä käytetään koruina tai niihin sijoitetaan varallisuutta. Azlan on rikas arvometalleista. Minä jalostan metallista esineitä ja myyn ne sitten tänne mantereen pikkukaupunkien varakkaille.
- Olet nyt hankintamatkalla Azlaniin?
- Ymmärsit oikein ystäväni. Mikä siellä on edullista, se on mantereella kallista ja hyödyn siitä erosta jotain hieman itselleni. Eiroksen puolelta voin viedä Azlanille siellä harvinaisempia raaka-aineita, jalokiviä ja erikoisia hajusteita.
- Meillä on sama, arvokas matka mutta eri tarkoitus.
- Tiensä kullakin. Mikä on sinut saanut valitsemaan hengenmiehen tien?
- Se valitsi minut.
- Niin. Kutsumukseksi kai sitä sanotaan?
- Sano miksi haluat. Minua ohjaa isommat voimat, kuin nämä maalliset vaikuttimet. Tiedätkö, kuinka kauan tämä jäsenet ja sisuskalumme irrottava matkamme mahtaa kestää?
- Reilun päivän verran normaalisti ja jos härät ovat hyvällä päällä.
- Hienoja eläimiä. Jaksavat puurtaa laiskojen ihmisen hyväksi. Mekin täällä vain taakkana istumme.
- Pääsemmehän jokaisessa ylämäessä niitä auttamaan. Onneksi ei ole sade-keli. Silloin vasta matkaamme kiroaisit. Kun vääntää vankkurin rattaita ylös liejukuopista, tietää matkustaneensa. Yleensä olen yltä päältä mudassa.
- Olen siis syntynyt onnellisten tähtien alla? Jumalat ovat kanssani?
- Kyllä, kyllä. Hyvä, että osuin juuri sinun kanssasi matkaan.
- Kun olet arvometallien asiantuntija, oletko kuullut Azlanin kuninkaan kultaisesta puutarhasta?
- Se on tarua. Ei sellaista kullan määrää voi olla olemassa. Tosin, en tiedä lainkaan Atlaksen rikkauksista. Mikä minä olen niitä arvioimaan. Kuitenkin jos sellainen on olemassa, se on äärettömän arvokas ja olisi hyvä, esitellä sitä kaikelle maailmalle. Se toisi lisää arvoa myös itse kuninkaalle.
- Mitä olet kuullut uudesta Atlaasta?
- Hyvin vähän. Sen verran tiedän, että arvometallien hinnat ovat nousseet myös Azlanilla. Tuntuu, kuin siellä olisi asiat paljonkin muuttuneet. Joudun lahjomaan virkailijoita. Vanhan kuninkaan aikana sellainen ei tullut kysymykseenkään sillä mantereella. Sotilaiden otteet ovat myös koventuneet. Entisiä tuttuja sotilaita on vaihdettu uusiin. Ihan kuin jonkinlainen puhdistus olisi siellä käynnissä. Arvot ovat vaihtuneet.
- Mitä tarkoitat "arvoilla"?
-Näyttäisi siltä, että entinen ystävällisyys olisi korvattu tylyydellä ja ahneudella. Pehmeät arvot ovat muuttuneet koviksi ja vieraanvaraisuus rahastukseksi ja lahjusten vaatimiseksi. Oikeus on kääntynyt vääryydeksi. Entinen Azlan, tai Atlantis, jota kertomuksissa jumalten valtakunnaksikin on mainittu, on maallistunut ja tullut oman mantereemme rahvaan kaltaiseksi.
- Kun puhuit sotilaista, tunnetko enää ketään, joka olisi ollut viime aikoina palveluksessa?
- Olet merkillinen pappi. Sinua näyttää kiinnostavan enemmän maalliset asiat kuin jumalaiset. Et ole yrittänyt käännyttää minua minkään jumalasi palvelijaksi mutta sotilaitten moraalista olet sangen kiinnostunut.
- Näen heti, ettei sinun katsantoasi maailmaan voi muuttaa. Elämäänsä tyytyväinen ihminen on vaikeinta saalista uskonnoille.
Ympäröivään maailmaan voi ihminen hyvin vähän vaikuttaa mutta pienistä puroista kasvavat vuolaat virrat, joten aina kannattaa tehdä asioille jotakin. Kun puhuit Azlanin nykymenosta, ajatuksiini tuli tavoittaa Azlanin sotilaita, kylvääkseni heille korkeampaa moraalia, jos he nyt sitä ovat paitsi. Yksikin henkilö, joka tuntee toisia, voisi olla erinomainen alku sellaiseen toimintaan. Se on eräs papiston tehtävistä.
- Nyt ymmärrän. Aiot käännyttää sotilaita. Aiotko hankkia heille selänrapsuttimet miekkojen tilalle?
- Ymmärrän pilkkaasi, mutta se ei minua tavoita.
- Tunnen useampiakin sotilaita tästä uudesta kaartista. Joudun joka matkallani heitä lahjomaan päästäkseni aarrelasteineni takaisin mantereelle ilman heidän omavaltaisia verotustoimiaan, joissa häviän varmasti. Parempi olla heidän kanssaan ystävä, kuin vihollinen.
- Varmasti esittelet minut jollekulle?
- Voin esitellä, mutta kauanko olet ajatellut viettää Gadeiroksessa? Minä jatkan matkaa seuraavana aamuna.
- Minun on etsittävä eräs henkilö käsiin mutta sen jälkeen voin liittyä arvokkaaseen matkaseuraasi.

Saavumme perille illan hämärissä, härkien suosiollisella avustuksella.
Gadeiros on entisellään. Paljon en ollut siihen ehtinyt edellisellä käynnillä tutustumaan, eikä nytkään siihen liiemmin aikaa olisi. Lähden heti etsimään Sisnaria.
Siinä osoitteessa, jonne hänet menomatkalla jätin, hän ei enää asunut. Isäntä ei liioin osannut auttaa, mistä hänet sen jälkeen löytäisin. Sisnar oli lähtenyt yllättäen sanaakaan sanomatta. Hän oli jättänyt vuokrarästejään maksamatta. Hyvin outoa käytöstä, eikä ollut lainkaan Sisnarin tapaista.
Maksan rästit Athenen minulle antamasta matkakassasta. Kiertelen kaupungin toreja ja muita julkisia paikkoja ja tiloja. En pysty kuvittelemaan, minne hän olisi mennyt. Turvallisia paikkoja julkiset tilat eivät pakolaiselle olleet, joten siirryn laitakaupungin sokkeloisille kujille. Alan olla hädissäni. Ilta on kääntynyt yöksi, eikä pimeässä juuri hyödyttäisi jatkaa etsimistä. Kukaan kaduilla ja kujilla vastaantulijoista ei tunnista naista, jonka heille kuvailen.
Päätän etsiä lähimailta yösijan ja jotain syötävää. Kun ensimmäinen majatalo ilmestyy eteen, astun sisään epäröimättä.

- Olisko teillä tarjota yösijaa matkalaiselle?
- Meillä on nyt kovin täyttä, enkä osaa neuvoa edes missä lähistöllä tilaa olisi. Jos tilaat ruokaa ja juomaa, voit istua pöydässä haluamasi ajan. En häädä yönselkään asiakkaitani.
- Suosittele sitten jotakin. Olen matkustanut koko päivän ja tarvitsen ravintoa voimistuakseni.
- Kävisikö mehevä sianpotka ja karahvi talon omaa viiniä?
- Tuo myös vesikannu.
- Toki. Velotan matkalaisilta etukäteen. Ymmärräthän? Vaikka näytätkin pappishekilöltä, en luota vieraisiin. Tästä kaupungista kulkee läpi niin monenkirjavaa joukkoa.
- Ilman muuta. En pahastu lainkaan. Olen kuullut jo varoituksia, kuinka maailma näillä kulmilla on muuttunut epävakaaksi ja raaemmaksi.
- Kuulosi on erinomainen. Yöaikaan ulkona liikkuminen ei ole ollut koskaan terveellistä mutta nyt saa varoa jopa kaduilla partioivia sotilaita. Jos näytät varakkaalta, he saattavat vaihtaa omaisuutesi omistajan, milloin milläkin tekosyyllä. Syyksi saattaa riittää irtolaisuus, jos sinulta ei löydy vakuuttavaa kirjallista henkilöllisyytesi todistusta, tai jos löytyy, se saattaa kadota vartijan vaatteenpoimuihin, jos rahaa ei löydy sen takaisin lunastamiseksi. Minäkin joudun tarjoamaan heille ilmaiset ateriat, jotta pysyisin heidän kanssaan hyvissä väleissä.
- Onko täällä tällä hetkellä sotilaita?
- Eipä näy mutta illan mittaa varmasti joku saapuu paikalle.

Syön raskaan aterian ja jatkan laimennetun viinin säästeliästä siemailua, aikaa kuluttaakseni. Säpsähdän puoliunesta, kun kuulen aseiden kalinaa ovensuusta. Pari sotisopaan pukeutunutta miestä astuu rehvakkain askelin kohti omistajan viittoilemaa tyhjää pöytää. Yritän kuunnella, mistä sotilaat keskustelevat. Tila oli holvikaaren muotoinen ja vaikka henkilöt ovat toisella puolen salia, kuulen melko selvästi heidän puheensa. Kronoksella on jotakin suunnitteilla, koska miehet ovat huolissaan siitä, että heidät kohta laivattaisiin Lotrapoin rannikolle. Toinen joukko joutuisi marssimaan Eiroksen mantereen puo­lella ja ehkä jopa sotimaan. Upseeristo levittää tietoa, että kaupungit tulevat antautumaan vastarinnatta Prometeuksen miekan alle. Ryöstää saa rangaistuksetta vastaamme asettuvilta kansoilta ja naiset ovat vapaata riistaa.
Viini kirvoittaa kaverusten kielenkantimia ja taitavat puhua enemmän, kuin mitä olisi ollut aiheellista julkisessa tilassa. Minä olen ainoastaan tyytyväinen kuulemaani. Se vahvistaa kaikkia olettamuksiamme. Ajankohta vain jää edelleen epäselväksi.
Kievarin henkilökunta näyttää vaihtuvan puolelta öin. Väsyneiden tilalle ilmestyy uusia vereviä voimia kantamaan viiniruukkuja ja ruoka-annoksia. Eräs nainen erottuu joukosta, jotenkin tutunomaisena. Hänen kasvonsa on maalattu "tuntemattomaksi", kuten naisilla oli joskus tapana, mutta maalin alta tunkeutuu tajuntaani tutut kasvot.

- Sisnar. (kuiskaan)
- Kuka sinä olet muukalainen, joka tiedät nimeni?
- Etkö tunne minua? Olen Allon.
- Miksi olet papin asussa ja noin partainen ja noin huolittelematon? (ilon kyyneleet valuivat pitkin Sisnarin poskia mutta hän säilyttää etäisyytensä paljastumisen pelossa)
- Nyt ei ole aikaa kuulumisille. Jatka tarjoilemista. Kun vuorosi päättyy, seuraan sinua tästä pöydästä. Selitän tilanteen sinulle tarkemmin, kunhan olemme kahden.
Nyt meidän ei tule herättää yhtään enempää huomiota. Tuo minulle ruukku viiniä. Tämä on tilaus.

Pelkäsin sotilaiden kuulevan oman pöytäni keskustelun yhtä selvästi kuin minä olin kuullut heidät, joten puhuin niin hiljaa kuin mahdollista. Tietysti korostaen viinitilaustani. Muun supinan käsittäkööt sotilaat, miksi haluavat.

Sisnar vapautuu vasta aamulla. Kun hän poistuu ovesta, lähden seuraaman häntä. Muutaman kadunkulman päästä Sisnar katoaa ovesta, jota en näe mutta arvelen löytäväni. Kun avaan oven kuulen portaista askeleita. Kiirehdin hänen jälkeensä. Suutelemme hänen ovensa edessä kiihkeästi. Sisnar avaa oven ja ryhtyy riisumaan pappiskaapuani. Kaadumme vuoteelle ja rakastelemme kiihkeästi, monen kuunkierron edestä.

- Olen kohta lähdössä kauppalaivan mukana Azlanille.
- Olet hullu. Sinun on jäätävä tänne kanssani. Voimme asua yhdessä, kunhan lähdemme ja tulemme eriaikoihin. Voin väittää vaikka, että olet veljeni ja tehnyt pappina siveyslupauksen.
- Olet aina yhtä suloinen oma Sisnarini. Olen kuitenkin ottanut vastaan tehtävän, jonka minun on täytettävä. En voi siitä sinulle kertoa, koska on parempi, mitä vähemmän siitä tiedät.
Kun palaan tätä kautta, otan sinut mukaani Ateenaan. Paluureitti on turvallisin mahdollinen. Olemme Ateenassa parhaassa mahdollisessa suojassa, muuttuvassa maailmatilanteessa.
- Entä jos tulee sota?
- Oletko sinä kuullut sellaista? Mistä?
- Sotilaat keskustelevat toisinaan varomattomasti.
- Huomasin sen myös tänään. Tiedätkö mitään tarkempaa?
- Sotilaita ollaan siirtämässä tänne mantereen puolelle. Aikataulusta ei ole tietoa mutta kuulemma ensi alkuun vähitellen. Molemmille Kaksoismeren rannikoille. Muuta en ole saanut toistaiseksi selville.
- Hyvä näinkin. Vahvistit sen, mitä itse juuri kuulin. Lähden nyt satamaan. Kaikissa tapauksissa sinä olet toistaiseksi parhaassa tallessa täällä Gadeiroksessa joka on osa Azlania. Tänne ei kukaan hyökkää. Ainoastaan runsas sotilaiden läsnäolo saattaa koitua, sinun kaltaiselle kauniille naiselle, arvaamattomaksi vaaraksi. Pidä edelleen korvasi auki. Siten voit olla avuksi ja omankin turvallisuutemme hyödyksi.
- Purista minua. Haluan tuntea tuoksusi ja haluan kättesi kosketuksen säilyvän ihollani koko sen ajan, kun olet poissa. Olen niin ikävöinnyt sinua. Kun viimeksi jätit minut, vuokraisäntäni alkoi käpälöidä minua, kuin itsestään selvänä vuokran lisänä. Jouduin muuttaamaan tänne.