TAISTELUT ALKAVAT

 

Olen pimeässä kellarissa. Pelkään. Yritän saada valokatkaisijasta valoa mutta se ei toimi. Etsin toisen katkaisijan. Sekään ei toimi. Minusta tuntuu, että joku on tässä samassa tilassa. Hikoilen kauhusta ja vatkaan valokytkintä ilman vaikutusta.

Seuraava aamu tuo uudet haasteet. Athene haetti minut laboratorioonsa. Huoneen seinät ovat mustana ja ruudin käry leijailee huoneessa. Athene istuu pöydän ääressä ja pyyhkii nokea kasvoiltaan.
- Seos alkaa olla melko tuhtia. Tällaista versiota voimme käyttää ainakin sytyttimissä ja ammuksissa. Vasaman piipussa tämä räjäyttäisi koko putken silmille. Tässä putken pätkässä oli vain hippunen ainetta ja erehdyin puupuikolla ja puunuijalla kopauttamaan sitä. Halusin vain kokeilla, saisinko sitä kiinteytettyä ja eihän sitä saanut.
- Ethän loukannut itseäsi?
- En pahemmin. Kulmakarvat taisivat mennä. Putken sirpaleet levis enemmänkin muihin suuntiin. Tuolta niitä kait voit seinistä kaivella. Mulla on jokunen täällä viitan poimussa pienemmästä päästä. Onneksi oli paksu nahkaesiliina.
- Olen keksinyt, miten saamme kuumailmalaitteeseemme kuumempaa ilmaa nopeammin. Laitamme maapihkan päälle kerroksen lampuissa käyttämäämme tislattua öljyä. Sen jälkeen tavitsemme vain paksumman ja korkeamman, putken muotoisen palolangan astian keskelle. Palopunos nostattaa öljyä pintojaan myöden ylemmäksi tulen kuumuuden imemänä. Samalla liekkiin pääsee enemmän ilmaa ja sekoittunutta muuta polttoainetta ja tuli kuumenee. Tulipinta myös laajenee. Ongelmaksi mahdollisesti tulee, miten maapihka saadaan riittävän kuumaksi ja tuleen, kun pallon pudotushetki koittaa?
- Ehkä öljykerros olisi mitoitettava sen verran ohueksi, että se nostaa pallon nopeasti ilmaan mutta päästää tulen öljyn alla lämminneeseen maapihkaan. Myös pallon kangaspinta tulee putouksen aikana kastumaan palavasta aineesta ja isompana pintana levittää tulen laajalle. Ehkä pintaan kannattaisi myös sekoittaa tuoretta pinjanpihkaa, joka on nopeammin syttyvää. Voisiko vasaman tuliainetta jotenkin sekoittaa polttoaineeseen? Vaikka myöhemmin syttyvänä, imeytettynä kerroksena sydänlankaan? Olen myös edistynyt tislaamaan, maapihkaa höyrystämällä. Kun höyry jälleen viileässä tiivistyy, saada aikaan paloherkempää ainetta. Silloin ei esikuumentavaa väliainetta edes tarvita.
- Jos se onnistuu käytettävissä olevassa ajassa niin hyvä. Kokeilen tuota toistakin keinoa varmuuden vuoksi.

Aika kuluu. Akropoliin puolustusta vahvistetaan. Paalulinnoitus kiertää nyt koko aluetta kaksinkertaisena ja se on myös keskeltä, kukkuloiden välistä, jaettu siten, että puolustus pystyttäisi keskittämään pienemmälle alueelle, jos ja kun tilanne niin tulisi vaatimaan. Tuota toisen kukkulan maastoa käytetään laidun- ja viljelysmaana ja sellaisena se on ensiksi hylättävissä oleva osa. Sen linnoitusmuuri suunniteltiin sellaiseksi, että sen puolustukseen varatut vasamat voitiin siirtää sisämuuriin ja kohdentaa myös tuohon tilaan jolloin siitä tulisi kuolemanloukku sinne tunkeutuvalle viholliselle. Ylimääräiseksi jääviä vasamaputkia voisimme räjäyttää ansoina, jos azlantit tunkeutuvat laidunmaalle. Toivon hartaasti, ettei kaikkia puolustuslaitteitamme tarvitse koskaan käyttää.

Kaksoismereltä alkoi kantautua uutisia lähestyvistä vihollislaivoista. Mantereen puolella vihollista ei vielä näkynyt. Kronoksen laivasto jäi odottelemaan maajoukkojen saapumista ensimmäisen salmen Falassameren Jalopeuran puolelle. Siellä heitä häiritsivät merirosvojoukot usein yöllisillä retkillä. Ateenan laivasto oli antanut merirosvoille laivojen polttoon soveltuvia aineita ja Kronoksen laivoilla oli täysi työ öisiä tulipaloja sammutellessaan. Tämä oli vasta alkusoittoa.

Ensimmäiset sissihyökkäykset Kronoksen saapuvia maavoimia vastaan tehtiin. Joukkoja saatiin kulutetuksi ja materiaalia osin tuhottiin ja osin ryöstettiin. Sissijoukkojen haavoittuneita saapui viestejä tuoden Ateenaan. Miestappiot olivat Ateenan osalta kohtuulliset, suhteessa saavutettuihin voittoihin.
Vääjäämätön kuitenkin tapahtui ja Kronoksen armeija asettui hiljakseen taistelutantereen taakse, suurin piirtein juuri siten, kuin Athene oli arvellut.

Prometeus lähetti pienen tiedustelijajoukon linnoituksen edustaa tutkimaan. Tuo joukko katosi ensimmäisiin ansoihin. Yksikään ei päässyt kertomaan uutisiaan Prometeukselle. Kenraali itse ratsasti seuraavaksi, pienen saattueen kanssa linnoituksen edustalle, pysähtyen tiedustelijansa nielaisseiden avonaisten ansakuoppien taakse. Käyttäen ääntävoimistavaa torvea, hän huusi antautumiskäskyn Krekokselle. Linnoituksessa vastaukseksi nostettiin Ateenan lippu salkoon.
Ymmärrettävästi, Prometeukselle naurettiin avoimesti Akropoliilla. "Sielähän huutelet".

Tasainen kenttä on azlanteille erinomainen maasto. Siellä he olisivat hevosineen parhaimmillaan.
Armeijan järjestäytyminen näytti vievän aikaa, joten Athene päätti jouduttaa tilannetta aloittamalla puolustustaistelun, Azlanin joukkojen vielä asentaessa omaa Poseidonin Vasamaa paikoilleen.
Tällä hetkellä tajuan nähneeni tilanteen aiemmin.
Tajusin myös, että jotain oli vinossa. Ensimmäistäkään jalkamiesten tai ratsukoiden hyökkäystä ei ollut tapahtunut, vaikka siltä oli aikasemmassa unessani näyttänyt uhreineen. No nuo tiedustelijat tietenkin...
Athene herätti minut ajatuksista tarttumalla minua hihasta ja kehoitti suorittamaan sissihyökkäyksen azlanttien leiriin. Varastorakennus oli otettu vihollisen käyttöön ja siellä mahdollisesti olisi myös vasaman räjähdeainevarasto.
Olin hyvin hämilläni mutta toimin hänen käskynsä mukaan ja aivan kuten olin ennalta nähnyt tapahtuvaksi. Lähdemme salakäytävää pitkin joenrantaan. Jokaisella miehellä on hengitysputki. Minulla on lisäksi tuo ihmeellinen valaisinlaite ja piisytytin, jotka Athene oli mukaani antanut. Ne oli vesitiiviisti pakattu ja köytetty selkääni. Kivenmurikat käsissä lähdimme kävelemään joen pohjaa, hengitysputket pinnalla, sorsalaumana uiden.
Kaikki on käynyt suurin piirtein enneuneni mukaan mutta perillä sissiretkemme saa ennakoimattoman käänteen.

Olemme kaivautuneet varaston lattian läpi ja toteamme, että varastossa on pääasiassa aseita ja muonatarvikkeita. Vasaman räjähdysaineesta ei näy jälkeäkään. Otamme kukin mukaamme muutaman miekan ja olemme juuri poistumassa, kun älyän sytyttää varaston tuleen joka tapauksessa. Sen jälkeen joukollemme tulee kiire, sillä rakennus on ruutikuiva ja tehty tarkoituksella erinomaisesti palavista aineista.

- Retki ei aivan onnistunut.
- Siltä vaikuttaa. Hyvä merkki kuitenkin on, että varaston suunnalta nousee sankka savu ja osa Azlanin sotilaista juoksee varastoa sammuttamaan.
Vasama on kohta laukaisuvalmis. Me kuitenkin ammumme ensin. Toivottavasti saamme napakympin ainakin muutaman laukauksen jälkeen.

Kaksi hevosta pystyi kiskomaan Poseidonin vasaman alustoineen, kovalla tasamaalla ja kovalla tasaisella tiellä. Havaittiin erittäin pian, että maaston vaikeutuessa vetovoimaa piti lisätä huomattavasti.

Ensimmäinen Ateenan vasama jyrähtää. Ammus putoaa liian lähelle mutta räjähdys heittää muutamia Kronoksen miehiä kumoon. Ehkä enemmän hämmästyksestä ja säikähdyksestä, kuin paineaallosta, koska ammus jää kauas maalista.
Toinen laukaus putoaa jo Kronoksen joukkojen taakse. Kolmas onkin sitten todellinen osuma. Kronoksen Poseidonin vasama suistuu telineineen maa-alustalta räjähdysmonttuun ja Azlanin upseerit kokoontuivat hätäneuvotteluun. Siellä ei ymmärretä, miten salainen ase oli voinut joutua vihollisen käsiin ja tulittaa heitä.

Akropoliin vasamaparia ladataan ja ammutaan vuoroin. Ampumaetäisyys oli saatu kutakuinkin kohdalleen mutta ilmeisesti lähettävän räjähteen koostumus tai pakattu määrä, oli sen verran epätasaista, että osumatarkkuudessa olisi saattanut olla toivomisen varaa.
Azlanin tiedustelijat ratsastavat nuolenkantaman päässä ympäri Akropoliin linnoitusta ja yrittävät etsiä heikkoa kohtaa puolustuksessamme. Yksinäisiä ratsastajia ei ole mitään syytä tulittaa, joten ne saavat olla rauhassa. Heitä tarkkaillaan ainoastaan siinä toivossa, että ratsukon liikkeet paljastaisivat heidän näkevän jotain merkittävää heikkoutta puolustuksessamme.
Prometeus on vetänyt joukkonsa kauemmaksi, mäen taakse suojaan. Vasamaa yritetään tulituksen välissä nostaa takaisin oikeaan asentoon. Sen suuntaaminen on täysin mahdotonta ilman tasaista maapohjaa joka sille on valmisteltu ja nyt pommituksellamme reijitetty.

Hefaistos käy kovilla kierroksilla ja on vaikea saada hänet pidettyä aisoissa. Hän olisi tehnyt heti iskuhyökkäyksen valmistautumatonta vihollista vastaan. Saamme kuitenkin Athenen kanssa hänet jäähtymään. Perustelemme linnoituksiamme ympäröivän ansakentän mahdollisesta paljastumisesta, jos omat joukot kulkisivat jotakin turvakäytävää.
Taistelu taukoaa siltä päivältä.

Yön toteamme pimeäksi. On uudenkuun aika. Pieni joukko, Hefaistoksen johdolla, lähtee varustuksen ulkopuolelle kohti azlanttien leiriä. Eväänä on kuumailmapallopommi. Pallo kohoaa onnistuneesti taivaalle ja ohjailu sujuu heikon tuulenvireen myötäisesti oikeaan suuntaan. Kronoksen vartijat erottuvat hyvin nuotioiden valoja vasten. Huomaamme, että miehet viittoilivat kohti taivaalle ilmestynyttä outoa valoilmiötä. Mitään ei kuitenkaan ilmiölle, ihmettelyä kummallisempaa, tehdä ja pallo saa leijua vapaasti telttojen yläpuolelle. Kiskaisen pudotusvivusta ja palava neste putoaa telttojen päälle, sytyttäen ne hetkessä tulimereksi. Sotilaat ryntäilevät pakokouhun ajamina ympäröivään maastoon.
Hefaistos, naama leveässä virneessä, palaa onnistuneen tihutyönsä jälkeen takaisin linnoituksen turvaan. Seuraavan palopommin pudottaminen tulisi olemaan jo huomattavasti vaikeampaa.
Azlantit ovat myös käyttäneet yön suojan hyväkseen ja saaneet vasaman jälleen oikeaan asentoon. Aamun sarastaessa, ensimmäinen azlanttien vasama iskeytyy räjähtäen puumuuriin. Uloin paalutus pirstoutuu osittain. Sillä suunnalla toinen paaluvarustus lähtee vasta mäenrinteessä ylempää, joten ensimmäisen varustuksen takana vastassa oli, onneksemme, maata ja kiveä.
Akropoliilta vastataan myös vasaman laukauksella, joka suistaa jälleen azlanttien vasaman sijoiltaan. Toisen vasaman laukaus tuhoaa lopullisesti vasta korjatun tasanteen.

Nyt Prometheus tekee ensimmäisen virheen. Hän lähettää muurinvaltausjoukkonsa taistelukentälle valtaustorneineen. Tornit ovat helppo maali palaville maapihkapommeille ja torneja puolustavat joukot putoilevat ateenalaisten kaivamiin ansakuoppiin surullisin seurauksin. Ensimmäinen varsinainen hyökkäys kuivuu surkeasti kokoon.
Tällaiseen epäonneen tai vastustukseen, ei azlanttien joukoissa oltu varauduttu lainkaan. Valloitus oli ollut toistaseksi lähinnä päiväkävelyä kauniin Kaksoismeren rannoilla mutta Ateenalaiset ovat pistäneet armeijan melkein polvilleen parissa päivässä. Prometheus olisi ilmeisesti syöksynyt miekkaansa. jos hän olisi tiennyt, että oli itse korkeimmassa persoonassaan, luovuttanut tai päästänyt käsistään Poseidonin vasaman tuhoaineen kaavan ateenalaisille.

Merellä ei mennyt juurikaan sen helpommin. Azlanin laivasto on kärsinyt usean laivan menetyksen ja tarvikkeita, sekä muonavaroja on joutunut rosvojen ja ateenalaisten saaliiksi. Ateenan laivasto oli tosin rampautunut lähes käyttökelvottomaksi.
Huoltokuljetukset Ateenan satamasta ovat myös vaikeuksissa. Osa Ateenan sissijoukoista asuu pysyvästi vuorilla muurien ulkopuolella ja tekevät jatkuvia iskuja huoltokuljetuksiin. Varsinainen maantie on ansoitettu käyttökelvottomaksi ja huoltokuljetukset joudutaan viemään kiertoteitä, joiden varsilla kuljetuksia jatkuvasti väijytään.

Kronoksen kenraalit tietävät, että epäonnistuneena tältä retkeltä ei ollut paluuta joten operaatiot muuttuivat suorastaan hullun rohkeiksi.
Palkka-armeija ajetaan ansakentälle viemään hyökkäyssiltoja yli kuoppien. Ongelma on vain siinä, että kuoppaa ei nähnyt, eikä koetusseipäillä tuntenutkaan, ennen kuin sinne putosi. Uskaliaitten niskaan satoi heittokoneilla ammuttuja kiviä, tai palopommeja ja silloin tällöin vasaman ammus lävistää suuremman joukon. Yksittäiset uskalikot saavat keihään tai nuolen rintaansa, jos säästyvät ansoilta.
Tilanne näyttää Kronoksen joukkojen kannalta surkealta.

Poseidonin vasama on raahattu jonkin verran kauemmaksi kukkulan taakse. Kovin kauas sitä ei pysty viemään, koska senkin kantamalla on rajoituksensa. Vasama saadaan asennettua uuteen paikkaan. Se laukaistaan jälleen kohti Akropoliin muureja. Jokainen osuma repii muuriin aukkoja. Muuria ei saatu poltettua mutta vasaman ammukset vaurioittavat sen suojaa pahoin. Sisemmän muurin vaurioita korjataan ja kuparipellitetetään.

Akropoliin tähystäjät ilmoittavat, että vaa-an suunnalta linnoitusta lähestyy muurinmurtaja ja valtaustorni. Azlanin joukkojen katapultteja on myös saatu siirretyksi sille puolelle. Onneksi sekin osa muuria omaa kaksi pikkuvasamaa, joilla valtaustorni ja murtaja tuhotaan.
Azlanin palkkasotureita ei enää saada lähestymään valtaussiltoineen, ennen kuin muutama heistä ammutaan omiensa toimesta. Siltojen asentaminen on erittäin kuluttavaa viholliselle ja tarkoittaa runsasta mieshukkaa. Ansoja lauotaan ampumalla raskaita kiviä tantereeseen katapulteilla. Syntyi reikiä, jotka kertovat ainakin summittain ansakuoppien sijainnin.
Valtaussiltojen asentajat työskentelivät kilpien suojaamana ja paiskovat edellään suurta kiveä, paljastaakseen kuopat. Näitä ryhmiä tulitettaan ateenalaisten katapulteilla, silläkin vahingolla, että lisää ansoja paljastuu.

Prometeus oli muuttanut strategiaa. Nyt Poseidonin vasamaan ladattiin palavia pommeja ja pommit ammutaan Akropoliin muurien sisäpuolelle. Rakennukset syttyvät tuleen, eikä paloa pystytä hillitsemään riittävästi. Ainoastaan tulen leviäminen muihin rakennuksiin saadaan estettyä.

Prometeuksen vasama alkaa olla jo Ateenan vasaman kantomatkan ulkopuolella. Sitä häiritään kuitenkin tulituksella ja silloin tällöin sen tuli vaimenee, vaikka aina ei syytä siihen saada selville. Se on kumpareen takana näkösuojassa. Azlantit siirtävät myös sivusuunnassa vasamansa sijaintia, jolloin on aloitettava uudelleen Akropoliin vasamien suuntaus. Palopommit tihenevät ja Akropoliin rakennukset alkavat olla kaikki tuhkana. Elämä muurien sisällä on käynyt kestämättömäksi. Koko Akropoliin väki ja vielä elossa olevat eläimet on siirretty varsinaisen linnavallin sisäpuolelle. Laidunkukkula on jouduttu jättämään viholliselle, koska sen muurit on pommitettu murskaksi. Tuolle alueella tosin, ei azlantit toistaseksi ole uskaltautuneet, koska se on kahden lyhytkantoisen vasaman tulilinjalla. On kuitenkin vain ajan kysymys, koska laidunkukkulaa alettaisiin varustaa azlanttien hyökkäystä varten, sen näkymättömissä olevalla skorpionin puolen rinteellä. Sieltä heittokoneen ammukset palopommeineen, ylettyisivät Akropoliin muurien sisäpuolelle. Toimettomuuteen turhautunut Hefaistos ryntää yllättäen, pienen vapaaehtoisjoukon kärjessä tuhoamaan heittokoneita skorppionin rinteille. Hän jää sille matkalleen lyhyen urhoolisen taistelun jälkeen. Pieni voitto oli yhden heittokoneen tuhoutuminen miehistöineen. Suremme kenraaliamme hetken hiljaisuudella.

Taistelua on käyty useita kymmeniä päivänkiertoja, runsain materia- ja miestappioin molemmilla puolilla, kun se yllättäen taukoaa...