UHKAUS

-Hei mikä tää on? Täs postikasassa.
Täss on joku lappu, johon on liimailtu kirjaimia...
"J-O-S E-I M-U-U T-E-H-O-A N-I-I-N T-Ä-Y-T-Y-Y K-Ä-Y-T-T-Ä-Ä
K-E-H-O-A".
Onks tää joku pila? Vai uhkaus.
Oisko tää niitten kiristäjien metkuja. Tahallaan niin ku arvoituksellinen. Suorastaan kammottava. "Käyttää kehoa"? Tarkottaaks se väkivaltaa? Keho on ruumis. Hyi hitto. Uhataanko Mirkku raiskata? Pahoinpidelläänkö mutsi?
Viittaisko toi lapselline ulkoasu lapseen? Lapsellinen ruumis. Mikkoon? Ne listii sen. Tai kidnappaa. Lähettää sormen kerrallaa paketissa.
Se nyt tästä puuttus, et ne rupeis kiristää sitä fyrkkaa ton skidin kautta.
Jos mä veisin sen johki. Piilottaisin.
Jos mä nyt taas vouhkaan saatana. Toiha voi olla joku pila.
Mut mutsi ei kertonu sitä faijan kuolemaa... siin oli jotaa mätää ja just siks se ei kertonu. Se ei haluu sotkee mua noihi juitsuihi. Mut ku se on jo sotkenu. Mua seurataa jatkuvasti. Voi helvetti.
Mirkku!
- ...
- Tietsä Mikosta?
- E. Mitä pitäs tietää?
- No et mis se luuhaa.
- Se lähtee aamulla ja tulee päivällä skruudaa ja tulee illalla.
- Mut sä et siis tie missä se on sillä välillä?
- Ei aavistustakaa. Se on jo iso poika, haloo, ja sil on kesäloma.
- Joo. Mut sehä voidaa vaik kolkata.
- No kuka senki kolkkais. Vois olla et kävis toisin päin.
- Mä en oo nyt oikee huvittelutuulella. Mun tarttis löytää se justii.
- Jopa sitä ollaa isiks heittäydytty.
- Älä narttu jankuta vaa ala kelata stoorii, et mis se vois olla. Nyt voi olla hetkistä kysymys.
- Jaaha. Sellaset kierrokset nyt. Tos ne välillä pitskulla juoksee, pelaa purkkista. Tai sit ne käy skulaamassa futista koulun kentällä. Tai sit... ne voi olla juoksuhaudoilla, uimassa tai skiklailemassa rantsussa tai hiekkakuopilla, skutsissa bygaamassa koitsuu, suolla pyydystämäs käärmeitä tai perkkasii...
- Okei okei. Mä tsekkaa ekaks nää mestat.
- Mikä hiton isyyskohtaus sille ny taas tuli?

- Mikko! Perkele! Mä oon ettiny sua kaikkialta.
- No mitä?
- Ui nyt tänne rantsuu eka. Mullo asiaa jumalauta. Enkai mä huviksee ravaa pitki skuttii sun perässä.
- No tosi, eipä oo paljo sua täällä näkyny.
- Ny on kuule sellane juitsu, et lähtisiks sä landelle?
- ...?
- Noi niiku snadiks aikaa. Sanotaa muutamaks viikoks.
- Mihi landelle?
- No mullo joku sukulaine Savos. Menisit sinne. Tökkii heniä seipäille.
- Ootsä fyllas vai vakavissaa?
- Mäki oli siäl skidinä. Se o iha nastaa. Usko pois. Ne on niitä elämyksiä. Sanovat, että lapsilla täytyy olla elämyksiä.
- Joo. Ootha sä aina sillo tällö niitä mulle järkänny. Mut ota huomioon, et heinät paalataan nykyään koneella.
- Älä jätkä ala heti vittuilee.

- Mitä sä muuten sen Mikon kans ny sinne maallee höösäsit? Ventovieraitten ihmiste niskoille. Et oo nähny sukulaisiis sitte ku pentuna.
- No tää ei ny kuulu Mirkku sulle pätkääkä. Ne tarttee sielä heinätyöläisii näin heinäkuussa. Se tekee Mikolle iha gutaa. Se oppii kato mitä ruumiilline duuni o. Näkee elukoita muuallaki ku kuvista. Haistaa aitoo hevon öötiä.
- En kyllä snaijaa. Tää haisee kyl jollekki mut en tiä mille.
- (Nyt mulla on tasan kuukaus aikaa järjestellä ne kiristäjät joko bosee tai taivaasee).
- Mitä sä mumiset? Puhu, et muutki kuulee.
- Ei o tarkotettu sulle.
- Sullo jotaa kierroksii menos vai? Alkaaks kaalissa taas möyriä matoja, vai mitä?
- Älä ämmä kuule puutu nyt tähä. Sä oot huoleton, ku taivaa tirpunen. Mullon jumalauta kaikki ristit niskoilla. Älä rupee vittuilee, ettemmä veivaa susta jauhelihaa jollekki kettufarmille.
Mä lähen nyt enkä tuu iha heti.
-Kuulostaa tutulta. En hämmästy lain.

-Nyt mun on vaan saatava ne urkkijat perään.
Eihä niit nyt näy mailla halmeilla, ku niitä tarttettas. Mä meen istuu vaik Kantabaarii, siältä ne on joskus lähteny.

- Moi. Joks sä saat?
- Mä oon kuule saanu jo nii monta vuotta, et sua ei ollu sillo ees kiiltona isis silmissä. Paa pitkä mulle.
- Tuleeks muuta?
- Jos kerra itte ehdotit. Koska sun vuoro loppuu?
- Emmä sellast tarkottanu hupsu. Se tekee viistoist viiskyt sit.
- Mä taas oon iha tosissaa. Vai luuletsä et mä oon jo iha out of order.
- Mullo jo kaveri. Se tulee mua hakee.
- Okei. Ymmärretty on, namupussukka.

-(Täs mä tsittaan ku pukamat perseessä. Tääl ei näy ees frendejä. Ne o kai kaikki jossaa kesälomilla. Skidien ja muijien kans landella tai ulkomailla. On ne nii piru iskää).
Neiti! Yks kossuvissy ilman vissyy.
(Kytän mulkkujakaa ei näy. Niilki o kai kesis. Eks konnillakii oo jotaa lomaa jumalauta. Eihä ne enää pysy ees linnassa. Lomille vaa poitsut. Pankkeja tyhjentää ja mummoja potkimaan.
No toi näyttäs joltaa... oisko se? Tuskin. Ei oo ainaka tuttu.
Senhän näkee, ku lähtee kalppii. Se liimautuu ku täi hihaa jos se o niitä.
Onhan mul ase viel fikassa. Joo. Sain hämärästä sellase tussarin, et tällä oikee töppöjalka norsultaki. Katotaa jumalauta kumman kantti kestää).

(Ei se lähteny. Vittu, turha keikka. Ei nyt tuolt tulee joku. Se o ollu kytikses jossaa ulkopuolella. No, tuuha vaa kundi likemmä ni sit litistellää.
Mä vien sen tonne porttarii. Emmä nii laho oo, et rupeen julkisil paikoilla... joo se seuraa saatanan nuljaska iiliäinen. On iha konnan näkönenki. Tollane pysyy perseessä pelkän hajun perusteella).
- Nonii mulkku. Pelleilyt o pelleilty. Tää ei oo mikää hernepyssy.
- Mitä... mm... mitä. Älä ammu saat rahat. Ota povitaskusta. Säästä henki.
- Älä jätkä teeskentele. Jos ei ala kuuluu kuka sut o mun perää laittanu ni susta ei jää ku noi paskaset paidan kaulukset.
- En y-ymmärrä. M-mitä sinä minusta ha-haluat?
- Haluan tietää kuka sut on palkannu mua seuraamaan.
- En minä seuraa ketään. Asun tässä.
- Jumalauta jätkä... viillänkö puukolla pari muistin mentävää aukkoa naamariin?
- Ä-älä... ei... kerron mitä tahansa...
- No nii poju?
- Niin että kukako on pannu minut seuraamaan? Sinuako?
Tuota... en minä tiedä sen nimeä.
- Älä jätkä yritä kiemurrella.
- Ei... älä... Niin, voisin viedä sinut sen luo, jos haluat.
- Saatanan nilkki. Veisit ansaan vai?
- E-ei tietenkään. Mistä se tietää, että sinä olet tulossa.
- Niin. Ja onhan mulla aseistusta listiä isompiki porukka. Lähtee helvettiin ainakin sovelias määrä saattajia. Sinä ensimmäisenä.
Mennää sitte.
Mä paan nyt aseen fikkaan mut se on edelleenki suunnattu sun maksaan. Jos yrität jotaan koukkuja, sulta poistuu muutaki ku umpisuoli.
Sullaha oli sitä hynää? Otetaan taksi.

- Mitä helvettiä? Sähä oot viemässä mua vuokkotarhaan?
- N-iin. Se on yks komisaari.
- Toiha on paksuu... no pokista voi nyt uskoo mitä tahansa. Saatanan koukut. Joka iikka konnien ostettuja huoria.
Menää sitte kamarille. Katotaan kuka kusettaa ketä.

-Oikeuden päätös tapaus Appelqvist, Koivulainen vastaan Pitkänen.
Heinäkuun 14. pnä saapui vastaaja Pentti Ylermi Pitkänen Kontumäen poliisiasemalle komisario Koivulaisen virkahuoneeseen, kantaja Tuomas Tapio Appelqvistin kanssa. Kantajia Appelqvistia ja rikoskomisario Antti Kristian Koivulaista aseella uhaten.
Vastaaja Pentti Pitkänen oli syydellyt siivottomuuksia komisario Koivulaiselle ja väittäen häntä muun muassa mafiapomoksi.
Pitkänen oli käskenyt Appelqvistin ja Koivulaisen kädet ylhäällä kasvot seinää vasten teloitettaviksi ja ampunut yksin tein kantajia kohden useita laukauksia. Appelqvist oli pyörtynyt ensimmäisten laukausten kajahdettua ja lyönyt päänsä pahoin lattiaan. Kumpikaan kantajista ei haavoittunut laukauksista.
Makasiinin tyhjennyttyä oli Pitkänen särkenyt komissaari Koivulaisen virkahuoneen ikkunan ja hypännyt kolmannesta kerroksesta poliisilaitoksen pihalle. Hypyssä hän oli pahasti loukkaantunut mutta aiheutti silti ankaraa vastarintaa pidätettäessä.

Oikeus katsoo toteen näytetyksi, että Pitkänen on syyllistynyt törkeään vapaudenriistoon, virkavallan aseella uhkailuun ja ammuskeluun luvattomalla aseella poliisin virkatiloissa, tuhonnut valtion omaisuutta, sekä vastustanut virkavaltaa virantoimituessa.
Vapaudenriistosta tuomio, kolme kuukautta ja kymmenen päivää. Virka-vallan aseellisesta vastustamisesta kuusi kuukautta ja laittoman aseen hallussapidosta, kymmenen päiväsakkoa a' 500;-, sekä menettämään laittoman Naga-merkkisen aseensa No. 1521807 valtiolle, sekä korvauksiin kantajille; Koivulaiselle ja Appelqvistille kivusta ja särystä ja henkisistä kärsimyksistä 2.500 mk ja Koivulaiselle henkisistä kärsimyksistä 1.500 mk. Valtion omaisuuden tuhoamisesta langetetaan Pitkänen korvaamaan 5000 mk.
Mielentilatutkimuksissa Pitkänen on todettu mielentilaltaan järkkyneeksi, vainoharhaiseksi ja skitsofreeniseksi, kuitenkin hänen katsotaan tehneen tekonsa täydessä ymmärryksessä.

Tuomio pannaan täytäntöön välittömästi. Oikeuden päätöksestä voi valittaa Helsingin hovioikeuteen tästä päivämäärästä kuudenkymmenen vuorokauden sisällä, perjantaihin 16.10.78 klo 12.00 mennessä.