NAPRAPATIAA

-Älä suutu. Ota kuppi. Mä tarjoon kaverille. Kato viina on parasta lääkettä. Sillä lähtee madot ja tapulilepakot pyörtyy.
-No jos kerran tarjoot. Ei mulla muuten juuri enää ookka varaa dokata. -Miten niin. Eks sairasloman palkka riitä?
-Ne anto kenkää.
-Mut eihä ne voi noin vaan...
-Sano se niille. Ne vittuili mut ulos. Ei mun pinna riitä simputtamiseen
-Ootsä tsekannu liitosta mitä ne vois tehä tommosessa tapauksessa.
-Emmä kuulu mihkää vitun liittoo.
-Jätkä on liemen keittäny.
-Emmä tarvii moralisoijia. Hanki mulle duunii jostaa.
-Mee työkkikseen.
-Joo. Kai sitä ois sinneki mentävä. Mä ny tsiikaan eka pari kierrosta noit paikanhakuilmotuksii. Jos vois nääs vuolla kermat päältä.
-Onko täällä joku vailla työtä?
-Oisko sulla jotaan?
-Olen kampaamoalalla ja voisin järjestää sulle pientä jobia.
-Millasta jobia? -Noo... voisit aluksi lakasta hiuksia meidän salongissa ja... kenties voisin opettaa sut pesemään tukkaa... ja sellasta.
-Älä viitti jätkä. Vai ootsä ees jätkä? Mulle on tänää jo iha tarpeeks vittuiltu.
-Älä ota nii raskaasti. Ei mikään työ ole sopimatonta miehelle. Sinä vain olet ennakkoasenteittesi uhri. Mä tarjoan sulle drinkin... mitä sä haluut?
-Pistä vaik’ ginitonikki. Nyt tartee ottaa, et pystys unohtaa mitä tuli kuultua. Jumalaut ku selkääki taas jomotaa.
-Mullon tässä vähä lääkettä. Ota tosta niin on taattu. Noin viistoista minuut­tii ja ei enää jomota.
-Mitä se o?
-Ota ny vaan. Ei se tapa.
-No olkoo. On nii dorka olo. Ei kai se voi pahetakkaa.
-Tosta vähän juomaa päälle. Siis tota vettä mä kyl tarkotin... voi juma...


-Missä mä oikee oon?
-Olet ystävien luona.
-Miks mun handut o sidottu. Ja mitä hevettiä... mähä oon kalsareilaa...
-Kävit eilen illalla vähän hankalaksi.
-Mitä sä oot mulle jumalauta jätkä oikee tehny?
-Sä se väkivaltanen olit. Ekaks sä ryyppäsit ittes holtittomaksi, etkä ees tienny nimees tai kotiosotetta. Mä raahasin sut taksii. Ja sit sä sikapossu oksensit koko taksin. Mä jouduin pulittaa kuskille siivouspalkkaa, ettei se vienny sua putkaa. Täällä sä rupesit huitoo mua ja haukkuu vaik miksi ja mun piti soittaa yks kaveri apuun. Sen kanssa me saatii sut sidottuu ja rauhotettuu. Mikä sua oikee vaivaa?
-Mä oon vähä sairastellu... tai semmosii kohtauksii. Ja sit kaikki on menny päin helvettii. Meni naisystävä ja meni duuni.
-Älä nyt itke. Minkälaisia kohtauksia ne ovat?
-Kuinkahan monta kertaa tätäki oon veivannu? Mua on riepoteltu lekurista lekurii ja kaikki helvetin konitohtorit on esittäny hienoi deoriizzioita. Kukaa ei vaa oo saanu mitää aikaseks. Mä vaa luisun vek... pois. Kai se on joku valvetajuttomuus.
-Tietsä, et mä tunnen yhen naprapaatin. Toi kuulostaa ihan sen alalta. Usein on kuule niin, että joku nikama painaa hermoa ja sitten se voi aiheuttaa vaikka mitä. Sähä valitit sitä sun selkääs?
-Mikä helvetin napapraktikko? Joku voodooäijä vai?
-No se on semmonen, joka vääntää nikamia paikoilleen. Toihan voi olla vaikka sellanen juttu. Nikama paikalleen ja niks, kaikki vaivat veks.
-Älä perkele. Voisko toi olla noin iisii.
-Usko pois. Monella on nykyaikana tollasia oireita. Selkä ei kestä. Se brakaa. Ei lääkärit löydä sieltä mitään ja sit ne väittää luulosairaaksi. Toi mun kaveri hallitsee homman. Mee sen luo. Tai voimmä soitta sen tännekki. Nythän on sunnuntai.
-Tee mitä lystäät. Mä oon nii helvetin poikki. Voisin nukahtaa tähä, jollei päätä särkis nii saatanallisesti.
-Ota noita mun tabuja. Se auttoi eilenki.
-Tattis.
-Ja tosta tällä kertaa vettä.
-Anna tota kossuu? On nii hervoton grabbis.
-Saat kohta. Mä soitan sille kaverille ekaks.
-Anna olla. Mä saan ittekki...

…
Jaa... nii... kuka sä oot?
-Mä oon Kaiju... etsä muista... ja tos on se mun ystävä, josta mä kerroin.
-Terve.
-Ota nyt paita pois ja vedä housuja vähä alemmas... käänny tohon vatsallesi, niin se pääsee alottaa nikamien tutkimisen.
-Miks sä punot taas niitä handuja kii... emmä enää oo fyllassa.
-No se voi vähä sattua, ku toi löytää sen kipupisteen... ja sä oot osottautunu väkivaltaseks... ihan sun ittes takii.
-Vituuks siitä... viina ei vaa sovi mulle.
-Juuri sillä tavoin. Katsotaan ensiksi täältä ylhäältä. Miltä tuntuu?
-Ei miltää.
-Kerro heti kun tuntuu joltaan. Mä etenen nikama kerrallaan selkärankaa alaspäin... ... no?
-Ei tunnu miltää.
-Entä tässä?
-Ei muuta, ku sun peukalo...
-Tässä tuntuu kyllä olevan jotaan...
-Ei tunnu.
-Jaa. No ei sitten tunnu nyt mutta minusta tuossa on jokin patti. Selvä välilevyn pullistuma.
-Nii. En osa sanoa, kun ei tunnu.
-Käsittelen sitä vähän. Koita rentoutua. Täytyy hieroo myös ympäristöä, jos siellä on vaikka tulehdusta...
-Aaa... mitä sä oikee jätkä teet?
-Joko tuntuu?
-Irti mun perseestä. Lopeta jätkä... jumalauta jos mä en ois kii tässä sängyssä... senkö saatanan juonen takia te...
Emmä jumalauta nii fyllas oo ettemmä jätkä tajuu tota sun touhuu... vittu ku mä pääsen tästä ni vedän turpiin...

- Voi helvetti mikä kohmelo... Ne on raahannu mut johki klitsuu. Vai mikä tää on. Märkää. Pimeetä ja kylmää ku jääkarhun perseessä. Mullon kalsa. Voi vittu ku palelee... joka seinä ummessa. Haisee homeelle. Tosson joku ovi... se on tietysti lukittu ulkoa. Hohoi... avatkaa... Oho...
- Kukas te olette ja mitä te täällä teette?
- Kato. Piru itte meinas kaataa mut. Selittäisin, jos osaisin.
- Parasta kutsua piiska. Jätkä on voinu varastaa täältä jotain. Käännäs taskut, et nähää mitä niissä on.
- Vittu ei niissä mitää oo paitti reikiä... kato, ovat tosiaan föranneet lompskanki. Siin oli jumalauta koko lopari.
- Tosha se lompsa on lattialla... juomalla ohenee suurempiki setelinippu. Piiska tulee ihan kohta, parasta että häivyt jos et haluu boseen.
- OK, älä hermostu... No ainakaa selkää ei enää säre...

- Mitä mutsi?
- Taidat olla huonossa kunnossa taas?
- Mut on rullattu.
- Vaatteesikin ovat ihan tomussa.
- Se on ny sit duunit loppu mun kohalta.
- Voi voi... Kun tuli ne verotkin vielä...
- Mitä? Mitkä jumalautan verot?
- No ne mistä silloin puhuin.
- Voi vittu... ne lisäverot...
- Soititko sinä sinne Verovirastoon silloin?
- ...tota joo... o... tai kävin...
- No mitä ne silloin sanoivat?
- ...noo... ne vaan sano... et se on siitä, ku sulla on jotaan verorästejä...
- Mitä ihmeen verorästejä?
- Vitustako mä tiiän mitä rästejä sulla on. Ooonko mä jumalauta joku mutsini kyttä. Hä? Ne sano, et sul on jota lisätuloja, ku et sä muuten pystys tolla leskeneläkkeelläs elämään. Ja vittuuko sun verot mulle oikee kuuluuu. Hoida ämmä omat asias äläkä kuule tuu sotkee enää mun juttuja. Mirkkuki saatana sai susta tarpeeks ja lähti litoo... mun elämä on perseelläää... sit mun vielä pitäs tietää jotaa sun verojakii... voi vittu.
-Älähän nyt Pentti. En minä millään pahalla.
-Mä meen nyt! Moi.

-Mitenkä poika on noin allapäin?
-Ala jätkä hiihdellä tai mä vedän turpiin.
- Oletko sinä uskossa jumalan lapsi?
- Ai sä oot joku Jeesus. Mua ei kuule nyt hodeta noi taivasjuitsut. On nääs orjantappurat, ristit ja naulat omasta takaa. Jos viitsisit väistyä. Mee vaik kävelee vetten päälle ni et oo ihmisten riesana.
- Jokaisen ihmisen sielusta kuuluu pelastuksen ääni, jos sinä hiljennyt kuun­telemaan sitä.
- Sua ei kohta pelasta mikää, jollet sä ala vetää siitä. Voi vittu. Pelastus oli täpärällä. Tai ootas jätkä. Jos sulla on jakaa ruokaa nälkäselle. Eiks sillä Jesulla ollu tapana ruokkii kansaa...
- Voi ihmislapsi. Minun ravintoni on vain hengen ravintoa. Tule illalla seurakuntatalolle. Puhun siellä nuorison ongelmista ja Jeesuksen vastauksesta niihin.
- Joo. Vähän aikaa vielä pelkällä hengen ravinnolla, ni sun ei tartte tulla puhuu ku montun reunalle.
- Siellä on kahvitarjoilu... ja voileipiä...