MATKA LAITTOMUUTTA VASTAAN

Kadulla on pieniä kimmeltäviä siruja... lasinsiruja, tasaisena mattona. Leijailen kadun suuntaan. Edessä on silta. Se on nostosilta ja se on juuri nousemassa. Keskellä, sillan nousevassa reunassa, roikkuu nainen ja muita ihmisiä liukuu nousevaa siltaa alas. On kuin menossa olisi pommitus.

Opettajani Onur pysäyttää minut yllättäen matkalla luentosaliin.
-Kiinnostaisiko sinua matka Azlanin ympäri? Näet kaikki mantereen kaupungit? Voisit samalla kerätä aineistoa tosi laajapohjaisesti lakitutkielmaasi varten.
- Totta kai. Vastaan punehtuen innosta. Mutta kuinka pystyn sellaisen rahoittamaan? Tarkoitan, että vaikka matka olisi ilmainen kulkuvälineissä, niin maksaahan toki yöpyminen ja ruokailu.
- Älä huolehdi. Olen ajatellut senkin puolen. Matkustat sotilasvaltuuskunnan mukana ja saat asua ja ruokailla heidän kanssaan. Muutaman päivän kuluttua lähtee täältä Atlaan kaupungista sotilasvaltuuskunnan osasto kiertämään valtakuntaa, eri liittolaiskaupunkeihin. Heidän tehtävänään on vaihtaa tietoja kaupunkien puolustusvoimien kanssa, säilyttääksemme valtakunnassa yhte­näisen puolustuskäytännön. Se tarkastaa myös kaupunkien varustukset. Tapa on merkillinen. Koskaan ei ole Azlania uhattu miltään maailmankolkalta, sen ylivoima tiedostaen. Puolustusta pidetään silti suuriarvoisena asiana Azlanilla. No enhän ole sotilasasiantuntija, eikä asia sitä paitsi minulle mitenkään kuulu. Tämä kuitenkin mahdollistaa muutaman valtion palveluksessa olevan, kulkemaan mukana virka-asioissa. Sinä opiskelet Akatemiassa ja olet siis valtion palveluksessa.

Lähtöpäivän aamuna Onur saattaa minut kaupunginvartijoiden päämajaan, jossa sotilasvaltuuskunta on kokoontumassa lähtöä varten. Olen innoissani. Minua hieman jännittää, kuinka sotilaat tulisivat suhtautumaan mukaan pyrkivään nuoreen, muukalaisopiskelijaan. Saattaisinhan olla heille vaivaksi tärkeällä virkamatkalla.
Valtuuskunnan johtaja on kuitenkin mukava vanhempi upseeri, joka tervehtii minua hymyssä suin, Onurin esitellessä minut. Saan oman hevosen, jonka selkään sälytän vähäisen nyyttini. Otan mukaan vain muistiinpanovälineet, hieman varavaatteita kylmille vuoristotaipaleille ja huovan yöpymistä varten.
Varusteeni tuntuvat tyydyttävän matkanjohtajaa ja hän nyökyttelee hyväksyvästi antaessani niistä selonteon.

Sotilasvaltuuskunta valmistautumassa lähtöä varten. Hevoset satuloidaan ja odotellaan matkaa varten tarvittavia elintarvikkeita miehistölle ja hevosille. Kaupunkien välillä on usein satoja kilometreja, eikä juomakelpoista vettäkään ole saatavilla joka paikassa..

Lähdämme liikkeelle.
Upseeri jatkaa keskustelua kanssani. Ratsastan muodostelmassa hänen rinnallaan.

- Huolehdimme kaikesta; ruokailusta ja yllättävästä majoittumisesta matkan varrella, samoin kuin ylimalkaan, kaikesta odottamattomasta. Meille on sallittua ottaa matkan varren taloista tarvitsemaamme apua ja jaamme kaiken sen kanssasi, kuin olisit yksi meistä. Mukana seuraa myös lääkintämies. Mikäli rosvojoukko uskaltautuu kimppuumme, ratsastat vain joukkomme keskelle ja olet turvassa. Sinulle lienee tarpeetonta antaa aseistusta?
- Olet aivan oikeassa. En ole ikinä pitänyt talikkoa kummempaa kädessäni.
- Entä kuinka filosofina suhtaudut tappamiseen?
- Tuskin minusta olisi siihen.
- Hyväksytkö kuitenkin ihmisen surmaamisen itsepuolustustarkoituksessa?
- Härnäät minua tarkoituksellisesti, saadaksesi aikaan keskustelun siitä ovatko sotilaat moraalisesti tarpeellisia, tai oikealla asialla. Varoituksena sanon, että tulet totisesti sellaisen saamaan. Kenellä on sinun mielestäsi oikeus tappaa?
- Mainitsinhan jo. Kenellä tahansa on mielestäni siihen oikeus, mikäli se tapahtuu itsepuolustustarkoituksessa.
- Entä sitten pyövelit ja teurastajat?
- Totta kai heillä on siihen oikeus. Pyövelille oikeuden antaa laki ja teurastaja tappaa puolestamme, saadaksemme tarvitsemaamme ravintoa.
- Ensiksi kysyn sinulta, kuinka erotat itsepuolustuksen hyökkäyksestä?
- Sehän lienee helppoa. Kun joku hyökkää kimppuusi ase kädessä, se ei liene tulkittavissa muuksi kuin hyökkäykseksi ja tähän hyökkäykseen vastaaminen puolustautumalla, lienee tulkittavissa itsepuolustukseksi.
- En saivartele rajatapauksilla, joten jatketaan. Entä onko hyväksyttyä tappaa muussa puolustustarkoituksessa? Esimerkiksi joku hyökkää vaimosi tai lastesi kimppuun edellä kuvaamallasi tavoin.
- Totta kai. Onhan järkeen käypää, että vahvemmat ja siihen koulutetummat puolustavat heikompiaan.
- Miten määrittelisit tarkemmin puolustuksen siinä tapauksessa? Olisiko ennalta ehkäisevä puolustus edelleenkin oikeuttava tappamiseen?
- Mitä sillä tarkoitat?
- Sanotaanpa, että olet kuullut vihollisen hyökkäysaikomuksista sitä kaupunkia kohtaan, jossa asuvat lapsesi ja sukusi.
- Totta kai se on puolustautumista. Mikäli vihollinen ennättäisi kaupunkiin, saattaisi puolustus tulla liian myöhään. Se olisi siis lyötävä kaiken sotilaallisen järjen mukaan jo kaupungin ulkopuolella.
- Vaikka se ei suoranaisesti siis vielä olisi kajonnut kehenkään?
- Aivan.
- Tässä piilee se vaara, josta haluan keskustella tarkemmin. Yritin nimittäin löytää tilanteen, jossa syntyisi selviä tulkintavaikeuksia ja nyt olemme siihen päässeet. Taitava kansan kiihottaja pystyisi siis aikaansaamaan sen, että puolustustaisteluun vannoutuneet tappajat saattaisivat vahingoittaa ihmisiä, jolla ei olisi mahdollisesti minkäänlaisia aikeita varsinaiseen hyökkäykseen.
- Yrität sotkea tahallisesti ajatukseni, jotta pääsisit vastaamasta kysymykseeni. Voisitko selittää tarkemmin vilkkaan mielikuvituksesi juoksua, en näemmä pysy perässä.
- Oletetaan sellainen tapaus, että kansanjohtaja haluaa omin tarkoitusperin, hyökätä johonkin kansalle tarkemmin tuntemattomaan maahan. Kansa olisi siis tiedotuksen osalta hallitsijan tarkoitushakuisen tiedon varassa vieraan valtion aikeista kaupunkiamme kohtaan. Kuvittelepa nyt, voitaisiinko tällaisessa tilanteessa aikaansaada hyökkäys rauhantahtoista vierasta valtiota vastaan.
- Saatat olla oikeassa. Tarpeeksi hyvin punotulla hallituksen ja hallitsijan juonella tällainen hämäys saatettaisiin onnistua luomaan.
- Nyt sotilaistasi tehtäisiin siis murhaajia.
- Niin tehtäisiin. Onhan toki huomattava, että se, joka tarttuu aseeseen vahingoittaakseen sillä vastustajaansa, on alistunut myöskin itse vahingoitettavaksi ja kuolemalle alttiiksi.
- Tällä puheellasi tarkoittanet kaupungin puolustajia. Juurihan sovimme, että puolustaminen oli luvallista ja hyväksyttävää.
- Totta puhut. Ainoat syylliset tässä taistelussa olisivat hyökkääjät.
- Olisivatko he mielestäsi syyttömämpiä tarkoituksettomaan tappamiseen, kuin hallitsija ja hallitusvalta, joka on sen aiheuttanut toimillaan.
- Mielestäni heitä olisi johdettu harhaan ja olisivat siksi syyttömiä.
- Tässä juuri piilee vaara. Tarkoitukseton, moraalisesti tuomittava tappaminen muuttuu hyväksytyksi, mikäli hallitsijat pystyvät sen viekkaudellaan aikaan saamaan tietämättömän ja väärää tietoa saaneitten kansalaisten ja sotilaittensa avulla.
- Olet todella oiva asettamaan sanallisia ansoja. Minun ei auta muuta kuin tunnustaa olevani erehtynyt.
- Tämä johtaa siihen, että jokainen, jota sotajoukot tappamalla, harhaanjohdettuina puolustavat, osallistuu moraalisesti tappamiseen ja heidän kaikkien on otettava murhattujen veri päälleen.
- Miten tarkoitat sen käytännössä tapahtuvaksi.
- Ei sellaista käytäntöä voida luoda. Korkeintaan vähäpätöistä sovitusta voidaan tehdä auttamalla murhattujen omaisia taloudellisesti ja säilyttämällä heidän vapautensa. Raskain tuomio tapahtukoon harhauttajien ja käskijöiden joukossa, siis hyökänneen valtion johdossa. Tuomio tapahtukoon myös meissä itsessämme. Kantakaamme moraalisen vastuumme ymmärrystä ja kärsikäämme tuottamastamme vääryydestä oikeutettuja tunnontuskia.
Lopullinen tuomiomme tulkoon päällemme jumalten taholta. Heidän edessään näemme todellisen vääryytemme määrän ja saamme heiltä sen mukaisen rangaistuksen teostamme.
- Entä jumalattomat, jotka eivät tunnusta mitään jumaluutta?
- Kaikissa meissä on hitunen jumaluutta, tunnustammepa sitä tahi emme. Jollakin tavoin jokainen ymmärtää väärät tekonsa hetkellä, jolloin sielu irtautuu maallisesta hajoavasta ruumiistaan.
- Puhut pelottavia. Itse en tunnusta jumalia, koska järkevänä ihmisenä tiedän Poseidonin vain aikansa hallinneeksi kuninkaaksi, eikä kuolema hänestä ole jumaluutta tehnyt. Samoin on laita mielestäni kaikkien muittenkin vanhojen uskomusten. Vain se mitä koen, on olemassa minulle.
- Puhut rohkeasti valtiosi jumalasta valtion virkamiehenä. Ihailen rohkeuttasi ja uskallan olla kanssasi samaa mieltä, mitä Poseidoniin tulee. Kuitenkin, vaikka en osaa sitä sinulle selittää, on minulla aavistus jumaluudesta. Ehkä sen pikkuruisen hitusen verran, jonka sanotaan jumaluutta jokaisessa meissä olevan.
Jo lapsuudessani, kertoi isäni minulle tarinoita luonnon jumalista, jotka täyttivät koko silloisen elinympäristömme lukuisuudellaan. Sittemmin menetin uskoni niihin saadessani järkeä korostavaa opetusta ja selityksen moniin luonnonilmiöihin. Koskaan en kuitenkaan voinut luopua kaikesta jumalaisesta.
Mielestäni kaikkea ei pystytty riittävän järkiperäisesti selittämään minulle ja sitä tietoa etsin yhä. Mitä se on. Mikä olisi sen jumaluuden olemus, joka kaikesta äidinmaidon mukana saamastani, on minulla jäljellä.
- Oletpa valinnut hankalan tehtävän itsellesi, siksi kai oletkin opiskelemassa filosofiaa.
- Mennäksemme vielä itse asiaan, josta poikkesimme. Käsittelemättä jäivät muut ammattitappajat, pyöveli ja teurastaja. Entä asesepät? He valmistavat aseita ihmisten teurastamiseen.
- Miten voit verrata teurastajaa pyöveliin tai sotilaaseen?
- Tämä on vain omakohtainen näkemykseni ja selittynee sillä, että pidän kaikkea luontoa tasavertaisena ja selitän sen sinulle, kunhan pääsemme vauhtiin. Käsitellään aluksi pyöveli, joka joutuu virkansa puolesta täyttämään lakia ikävällä velvollisuudella.
- Kuten jo aiemmin totesimme, mikäli hän ei tappaisi, hän asettautuisi lain yläpuolelle ja silloinhan hän väittäisi olevansa itse jumala. Jaman papeille on säädetty tämä oikeus mutta harvemmin he sitä käyttävät.
- Näin toki on. Laki on yhteisesti valtiossa asuvien ihmisten keskenään sopima. Sitä tulee valtiossa asuvien tyytyä noudattamaan sen kaikissa muodoissaan.
Toinen seikka olisi, jos tuomioistuin tekisi virheellisen tuomion ja väärä ihminen telotettaisiin. Tämä olisi luettava inhimillisen elämän piiriin kuuluvaksi. Kärsikööt virheellisen tuomion langettaneet siitä ansaitsemansa seuraukset, vähintäänkin jumaliensa ja itsensä edessä, mikäli heitä ei maallisen oikeuden edessä vastuuseen saada.
Tai jos laki olisi liian ankaraksi havaittu ja siksi muutettava. Tähänhän olisi pyövelilläkin osaltaan mahdollisuus vaikuttaa omalla kuninkaalle osoittamalla muutosesityksellä. Mainitsit jo Jaman papit. Pyöveli saa nähtäväkseen tuomioasiakirjat ja voi viimeisenä henkilönä arvioida tuomion laadun, jonka tulisi toteuttamaan.
- Olemme tässä asiassa hämmästyttävällä tavoin yhtä mieltä.
- Sitten tulemme teurastajan ja metsästäjän tapaukseen. Onko mielestäsi susi oikeassa tappaessaan lampaan katraastasi?
- Ei tietenkään. Keihästäisin sen siihen paikkaan, jos tapaisin sen itse teosta.
- Ja vaanisit sen sukua, joka piilottelisi jossakin lähimetsissä.
- Totta.
- Kuitenkin se tappoi vain nälkäänsä. Teurastaja ja metsästäjä tappaa työkseen, saadakseen lihaa ravinnoksi omaan ja toisten tarpeisiin.
- Olisinhan antanut lampaani teurastajalle omasta tahdostani ja omiksi tarpeikseni.
- Ottaahan teurastajakin siitä osansa jossain muodossa.
- Niin olemme yhdessä sopineet.
- Susi on luontokappale, eikä pysty itse tekemään sopimuksia kanssasi, siksikö sitä vainoat?
- Täytyykö minun mielestäsi antaa susien raadella katraani sormeani kohottamatta?
- Kepitä paimenesi, joka ei ollut varuillaan suden yllättäessä lampaasi. Silloin asetut tasavertaan eläimen kanssa. Yritä olla sitä vahvempi sen omilla keinoilla ja aja se paimenesi avulla tiehensä. Se kyllä hakee elantonsa muualta, mikäli tämä yritys ei onnistunut.
- Sudet lisääntyisivät ja asettautuisivat asutuskeskusten lähettyville. Onhan olemassa tapauksia, joissa susi on raadellut ihmislapsiakin.
- Olet oikeassa ja sikäli sinun on puolustettava lapsiasi ennakolta, kuten tekisit ennakoivan hyökkäyksen vihollisesi kimppuun kaupunkisi muurien ulkopuolella. Näin sinun tulee menetellä oman järkesi valaisemana, tarpeen niin vaatiessa, mutta älä mene siinäkään liiallisuksiin ja teurasta koko suden sukua.
Teurastaja, josta tämä keskustelu oli lähtöisin, tappaa hieman eri lailla. Hän tappaa sinun puolestasi, siis miltei kuin sotilas. Ei kuitenkaan puolustaakseen sinua tai muita heikompiaan, vaan saattaakseen eläimistä saatavan lihan ravinnoksesi. Kuolisitko, mikäli et saisi kuuna päivänä lihaa?
- En varmaankaan. En usko.
- Tulisiko meidän siis lakkauttaa teurastajan ja metsästäjän ammatti tarpeettomina ja moraalittomina luontoa kohtaan?
- En ole kanssasi samaa mieltä. Eläimethän syövät toisiaan, miksei siis ihminenkin saisi syödä eläintä.
- Se olisi mielestäni moraalisesti oikeutettua, vain jos hänen on nälkä, eikä hänelle tarjoudu muuta syötävää elääkseen. Vai oletko sinä eläin?
- Oletko sinä hullu?
- Esitän vain erään filosofisen teorian käytännön tasolla.
Matkamme on edennyt, kuin siivillä keskustellessamme. Aurinko on ehtinyt Jousimiehen huoneeseen, kun saavumme suuren kartanon pihaan, jossa meidän on tarkoitus ruokailla ja viettää ensimmäinen yömme.

Nykyistä kapeampi Gibraltarin salmi oli pengerretty umpeen ja Kaksoismeren liikennettä verotti Tarabin linnoituskaupunki. Kanavaa ei pystytty hallitsemaan riittävällä tehokkuudella, eikä riittävää rahastusta saatu aikaan kanavaportteja aukomalla. Tämä rasitti ennenkaikkea Azlanin kauppalaivastoa, jolla oli käytännöllisesti katsoen, merien herruus. Tarabin verotusta kiertääkseen oli Vesimiehen-kaksoismeren rannalle kasvanut myös opportunistikaupunki Nola. Nolasta pääsi kohtuullisen maantiematkan päässä sijaitsevaan Gadeuroksen kaupunkiin Oseanoksen rannalle.

Osa kuvaa: Google Maps™ mapping service.
Osa kuvaa: Välimeren merikortin syvyyskäyrät. Kartat pohjautuvat : Instituto Idrografico, Hydrographic Office D.W.H., IHB Monaco BHI, julkaisemien merikorttien syvyyskäyriin -100m.

(Kartat eivät ole navigointikelpoisia)  Linkki suurempaan kuvaan >