PENA KATKOLLA

- Tulin katsomaan Pentti Pitkästä.
- Vien teidät hänen huoneeseensa. Älkää säikähtäkö mutta hänellä on vaikeat vieroitusoireet.
- Mitkä?
- Hänhän käyttää ilmeisesti runsaasti alkohoolia?
- Joo. Kyllähä se on kova happo ollu...
- Olemme joutuneet sitomaan hänet vuoteeseen. Lonkkaan on jouduttu laittamaan muutama ruuvi. Lonkkanivel oli lähes poikki. Jalka on parista muustakin kohdasta murtumut Hän on ollut välillä kovin väkivaltainen.
- Niin.
- Jätän teidät hetkeksi kahden. Olen tuossa oven takana käytävässä.

- Pena! Kuuletsä mitää? Sulha o käsivarret iha mustelmilla. Mitä ne on oikee tehny sulle?
- ...
- Toin sulle vähän syötävää. Hedelmiä ja sellasta.
- Pekka kävi täällä äskön.
- Kuka kävi?
- Pekka.
- Emmä tunne ketää Pekkaa. Onks se joku sun kavereitas?
- Se toi mulle kukkia.
- No mihi ne on ne laittanu, ku ei täss pöydällä ainakaan oo.
- Ne on kauniita. Päivänkakkaroita ja sinikelloja.
- Ei tähä vuodenaikaa mistää saa päivänkakkaroita eikä sinikelloja.
- Ne tuoksuu iha kesäniityltä... siellä kotona... niitä kasvo siellä pellolla.
- Onks sulla jotaa kipuja?
- Ne on tuonnu toho mulle akvaarionki. Se pulputtaa tossa. Siin ui jotaa kaloja.
- Se on tommone joku hengityslaittee osa.
- Pekka on mun paras kaveri.
- Ai sekö joka hukku joskus viiskytkuus? Oot sä siitä joskus kertonu.
- Me leikittii melkee aina yhessä. Meillä oli monta koijaa. Puussa... maassa ja yks oli maan allaki... sit me leikittii inkkarii. Meil oli oikee leiri. Me tehtii majat pajunoksia punomalla ja siin oli toteemi.
Mä haluun kotii.
- Ootsä dorka? Sähä oot lusimassa. Kivessä. Sä et lähe täältä monee vuotee.
- Mullo ikävä kotii ja Pekkaa.
Pekal oli mopo. Mulla ei ollu. Mopolla ei olis saanu viedä toista mut se vaa vei kuitenki. Ei me yleisillä teillä. Pikkuteillä vaa.
Tehtii me joskus huisii patikkaretkii. Yks talvi varmaa kymmene kilsaa hankee ja latuja pitki. Me käveltii. Oltii läpimärkii. Syötii janoo lunta. Oli meil eväätki...
Voisiksä äiti laulaa mulle sen yhen kivan laulun...
- Voi vittu. Emmä mikää sun mutsis oo. Etsä jumalauta tunne ees mua? Mä oon Mirkku. Sun muijas. Tai avo... mikä lie piika. Haloo!
- Se oli se... siitä Saarasta...
- Voiks sun kanssa yleensä tällä hetkellä jutella mitää järkevää?
- Se oli... musta Saara.
- Okei, okei, ymmärretty. Täs on sun mutsis ja äskön oli joku delannu kaveri. Ei se mitää. Koita poju kirkastua. Ehkä huomenna on selkenevää. Mä tuun joku toine päivä. Vedä sillaikaa noi hedelmät naamarii ni mä tuon sit uusii. Moi.
- Niin mulle lauloi kerran, musta Saaraa... emmä muista sitä. Laula se mulle. Sä lauloit, ku mä olin pieni.