OGYGIAN PAPPISKOLLEGIO

Näen jonkin planeetan... sen napa on paksujen jäävuorten peitossa. Vuoret kohoavat reunoiltaan jyrkästi... jäätikkö on huomattavasti ympäristöään korkeammalla... sen yläpuolella salamoi jatkuvasti.
Haluan käydä katsomassa sitä lähemmin. Perässäni juoksee koira. Se juoksee ohitseni jäälle, jossa on avanto... sillä on jano... se putoaa jäihin... en uskalla mennä sinne...

- Kyselen tietä satamaan hämärtyvässä illassa. Olen jo vaipumassa epätoivoon. Arvelen illan ehtineen jo vaa-an huoneeseen, kun tunnen viileän merituulen kasvoillani ja havaitsen sataman valokajon. Kaupunki on täysin pimentynyt ja vain jokunen soihtu tai öljylamppu valaisee kulkijoiden matkaa. Minulla valoa ei ole.

- Allon. Missä olet viipynyt ystäväni? Pimeällä sinun ei tulisi kulkea kaupungin kujia lainkaan. Sinut ryöstetään.
- Minut on jo ryöstetty.
- Sepä vahinko. Mitä menetit, on vain maallista. Pääasia, että terveytesi ja henkikultasi säilyi.
- Siinä olet oikeassa. Ongelmia vain tulee elämiseni osalta tässä vieraassa ympäristössä.
- Eiköhän asioilla ole tapana järjestyä ystäväni. Lähtekäämme nyt tapaamaan veljeskuntaani. Olemme hyvin vieraanvaraisia, eikä sinulta tule mitään puuttuman hoivassamme.

Onurin lepattavan öljylampun opastamana, saavumme sataman lähellä sijaitsevaan pieneen temppeliin. Saan puhtaat vaatteet ja sen jälkeen minut esitellään pappiskollegiolle. Tapaamisen kruunaa runsas ja ravitseva ateria. Maljoja nostellaan uuden tulokkaan kunniaksi. Kaikki haluavat kuulla tarinani. Onurin kanssa oli sovittu, että hän korostaisi pappisvihkimystä ja kertoisi mahdollisimman paljon vaikuttamisesta Azlanin sosiaalisissa piireissä. Näin tapahtui.

Seuraavana päivänä pappiskollegio kokoontuu ilman minua. Sen tulee tehdä päätös, voidaanko minut liittää veljeskuntaan kertomukseni perusteella. Osa kollegiota vaatii, että minut otetaan uudelleen kuultavaksi, koska he eivät oikein tahtoneet muistaa mitä eilisillan maljannostajaisissa olikaan puhuttu.

Onur kutsuu minut huoneeseensa ja alamme suunnitella tulevaisuutta uudessa tilanteessa.

- Pappiskollegiomme joukossa saattaa olla Azlanin kuningashuoneelle soke-asti uskollisia, joten pidemmäksi aikaa tuskin suojaa riittää. Minun saapumiseni aikoihin olot olivat aivan toiset. Kuningas Atlas oli vallassa ja kaikki rakastivat häntä ja kuningashuoneen oikeudenmukaisuutta. Nyt Kronoksen noustua valtaan, uudeksi Atlaaksi, on kansassa ilmennyt kahtiajakoisuutta. Osa on edelleenkin sitä mieltä, että uuden Atlaan sana on laki ja Atlasta, papiston korkeimpana auktoriteettina, on kuunneltava. Se taas tarkoittaa, että jos kuninkaalta tulee käsky luovuttaa jokin henkilö hänen viranomaisilleen, käskyä on toteltava. Olen nyt itsekin vaarassa.
Pohdin tilannetta ja olen sitä mieltä, että meidän tulee siirtyä johonkin sellaiseen kaupunkivaltioon, joka ei ole Kronoksen vaikutuspiirissä. Olen pitkän harkinnan jälkeen tullut vakuuttuneeksi, että ainoastaan Ateena on pystynyt pitämään politiikkansa itsenäisenä, eikä ole taipunut Azlanin kumartelijoiden joukkoon, vaikka sillä on azlanilainen kuningatar.
- Onko sinulla tarkempia suunnitelmia, koska voisimme sinne lähteä ja miten?
- Joudumme vaihtamaan alusta. Albion oli pyytänyt kapteenia palaamaan Azlaniin.Kauppalaiva on lähdössä Ateenaan huomen aamuna, varhain ennen sarastusta. Olen puhunut jo uuden kapteenin kanssa. Virallisesti olemme kaksi pappia seurakuntavierailulla. Se onnistuu, jos saan päätöksen sinun liittymisestä Aegyptuksen pappiskollegioon vielä tänään.
- Sitä tuskin kannattaa kiirehtiä. Vaikuttaisi epäilyttävältä. Paljonko kapteeni pyytää matkasta?
- Hän on kohtuun mies ja papistolla on aina ollut hyvät suhteet merenkulkijoihin. Hänen pyyntinsä on sata hopea-akramia, joka mielestäni on kohtuullinen summa. Lupauduin laulamaan hänelle merenkulkijain rukouksen matkan turvaamiseksi.
- Siis sata akramia per henkilö? Pystytkö lainaamaan minulle tuon summan. En tiedä koska sen pystyn maksamaan takaisin mutta pidän sen kunniavelkana.
- Tottakai maksan puolestasi. Saat sen vaikka lahjoituksena.