LENNONIN KANSSA YHTÄ KYYTIÄ

- Hei mitä toi skobarin näkönen äijä huitoo. Nyt se tulee tänne. Se viittoilee tonne oikeelle. Se kai meinaa, et meidän pitäis kai lähtee, tai jotain.
- Joo, joo ymmärretään. Hitto. Siellähän on verkkoaita. Tää on joku militanttien privaatti ranta, tuol on enemmänki nappitakkeja. Nyt vasta honaan.
- Joo, joo mennään, mennään...

Miten hitossa ne jaksaa täällä rantsussaki noissa mustissa takeissaan ja koppalakki päässä? Virka velvoittaa?
- Jos niil on vaikka kylmä?
- Täällä turistipuolella on vähän sopuisamman tuntusta porukkaa. Mä meen nyt heti mereen. Vahdi sä sen aikaa näitä kamoja, pääset sit ite.

(Juma. Upee mimmi bikineissä kävelee kohti lanteet huojuen. Kalimera vaan sulle. Tyttö hymyilee ku hangon keksi. Ohittaessaan sipaisee kuin vahingossa housujeni etumusta ja eiköhän vanha hepo herää potkimaan. Onneksi olen jo sen verran syvällä, että pääsen uimaan. Se teki ton tahallaan).

- Okei. Sun vuoros. Varo noita adoniksia. Mua jo yritti yks kuuma mimmi pokata. Olin kovata.
- Ymmärrän. Niinhän sulla aina.

Kaunis ja vilvoittava päivä rannalla taipuu iltapäivän puolelle ja suomalainen pienperhe alkaa muistuttaa keitettyä krapua.

- Jos me nyt puetaan ja lähetään, ni kenties nahka pysyy rullautumatta päällä vielä huomennakin. Hemmetti, ku ei tota honaa tossa viileän veden ja merituulen aikana. Ainakin voi sanoa, että aurinkoa ollaan saatu, jos ei muuta.

- Mistähän me saatais dösäaikataulut selville?
- Katotaan taas vaan, koska tohon pysäkille alkaa kansaa keräytyä. Ollaan sen aikaa täs rakennuksen varjossa ja koitetaan pärjäillä.
- Hei nythän on siestan aika. Ei noi paikalliset mihkään liiku. Joku dösä tuolta pölypilvestä päätellen tänne on tulossa. Mennään lähemmäs tietä. Kait se kaupunkiin menee. Minne muuallekaan? Suunta on ainakin oikea.

- Nyt vaan tsiigataan maisemia, minne mahdetaan olla menossa.
- Ainaki toistaiseksi maisemat vaikuttaa tutuilta. Tos on toi puutarhakaupunginosataajama ja sen kautta me tultiin ja mentii viimekski.
- Tää ei oo mikään pikavuoro, joka jumalan kolo kolutaan. Kansaakin alkaa olla kyydissä jo ihan kohtuullisesti.

Matkalla uimarannalta keskustaan, ilmestyi bussiin yllättäen John Lennonin näköinen henkilö. Johnin mukana astui pysäkiltä myös pari gorillan näköistä kaveria. Edellisellä reissuulla, tuli bussiin samalta asuinalueelta, joku vuosi takaperin kuolleen, Jaqueline Kennedyn näköinen nainen. Hän istui suurin piirtein samalla penkillä.

- Hei kato kuka se tossa muutaman penkin päässä istuu. Älä kato heti mut kohta. Näitsä. Se on ilmetty Lennon.
- Mitä se täällä tekee? Sehän on kuollu.
- En mä tiä. Ehkä se vaan on ihan saman näkönen?
- Ei noin saman näköstä voi olla?
- Ottasin foton siitä, mutta ku se kattoo tänne päin. Se näkee kameran ja noissa viereisissä penkeissä istuu tollaisii gangsterin näkösii jätkii. Jos ne vaikka on sen turvamiehiä.
- Sull on nyt mopo karkuteillä. Mielikuvitus taas liihottelee ties missä.
- Mä en olisi yhtää nii ihmeissäni, mut edellisellä reissulla samassa dösassa istu ihan Jacqueline Kennedyn näkönen rouva. Tietsä, se USA:n pressan muija. Jos tääl on joku mafian tai FBI:n todistajansuoja-alue? Mä nappasin kuvan, ku porukka peitti ne gorillat hihojensa taakke.
- Ja luuletsä, et ton tasoset miljardöörit kulkee dösällä, vaik ne jostaan syystä ois hengissä ja täällä jemmassa?
- Ehkä ne just siks on tänne tullu, et kukaan ei niihin kiinnitä huomioo, ku ne näyttelee ihan taviksii. Jos ton tasoset ihmiset haluu kadota, ne varmasti katoo just sen vuoks, et niil ei oo ollu normaalia yksityiselämää. Ne ei o voineet kulkea kaduilla tai julkisilla, ilman, et joku roikkuu hihassa ja pyytää nimmaria perseeseen tai paparatsit naksuttelee kameroita ja räpsyttelee flässejään.
- Ja luuletsä, et lehdistö ei olisi jo kaivellut esille niiden piilopaikkoja?
- Jos homma on hoidettu vimosen päälle, ni tuskin niitä löydetäänkään.
- Miten sit selität esimerkiksi John Lennonin murhan? Teatteriesityskö?
- Eihän toi oo vaikeaakaan järjestää näyttävästi. Filmeissä tapetaan luonte-vasti ihmisiä vähän väliä, niin että veri roiskuu ja kuvaustauolla ne taas vetää kokista, joka pysyy sisällä konepistoolin reijistä huolimatta.
Järjestetään vaan sopivat henkilöt sopiviin tilanteisiin ja annetaan palaa. Agenttipuljuissa, kuten FBIssä, organisaatio saadaan ihan sen kokoiseksi kun halutaan. Asioista voidaan sopia yhdessä poliisien, sairaankuljetuksen, sairaaloiden ja lääkäreiden kanssa, fyrkalla voidellen. Toi lavastus ei liene sen vaikeempaa ku filmeissäkää. Salauspuoli on se ongelma mutt jos saat massia enemmän, kun mitä saisit julkaisemalla tän lehdistössä, sekään ei liene ongelma? Sopiva uhkaus tai kiristys sitte niitiksi päälle.
- On sulla jutut.
- Mafialla olis varmaan tehokkaimmat uhkaukset?
- Eihän Kreikassa oo Mafiaa.
- Älä oo niin varma. Jos se ei se toimi samalla periaatteella kuin Italiassa tai USAssa, se ei tarkoita, että sitä ei oisi, tai ainkin sillä voisi olla ostettua vaikutusvaltaa. FBI:llä tosin olisi ihan suoratkin suhteet, Nato-maassa kun ollaan. Entä jos tääl on Naton nukkehallitus?
- Alkaa olla äijjällä jutut. Pää pehmenny auringossa.