Olen matalassa kiviseinäisessä huoneessa. Siinä on valkoisia nelikulmaisia pylväitä. Seinät ovat valkoiset. Pylväitten väliin jäävissä komeroissa on patsaita... lintusfinksi.. kivinen kulmikas jumala... osittain pastelliväritetty...
Ei tapahdu mitään. No olkoo. Voisin kalastaa, kun kerran ollaa tääl rannas. Jaa, mut eihän mulla oo kalastuskeihästä. Käyn hakemassa kotoo. Sidon sut tällä liaanin pätkällä jalasta puuhun, ettet pääse omin nokkineen veteen.
Mikä parku sielt rannasta ny kuuluu. Kuulostaa Kastehelmen, tai keväisen metsäkissan ääneltä. Parasta panna juoksuks.
Voi. Alligaattori on noussu rannalle ja matelee Kastehelmee kohti. Mitä mä teen? Heitän sitä kepillä eka ja yritän saada huomion itteeni. Noin, senkin pökkelö. Nyt se muutti suuntaa. Jos osaisin sohaista sitä täl kalastuskeihääl silmään. Se on maalla tosi kömpelö ja voin ehtii, jos annan sen tulla rauhas lähemmäs. Siitä saat, senkin lastensyöjä. Hui kuinka se päästi pahan äänen. Isän kalastuskeihäs jäi sen silmää. Nyt se yrittää maassa kierimäl irrottaa keihästä. Keihäästä katkee kärki mut viel peto möyryy maassa, niin et multa pöllyy. Nyt se lähtee menee ja se katoo jokee vesi pärskyen.
Pian Kastehelmen luo. Sisko seisoo jalka lieassa nuhruise näkösenä. Kyyneleet on valunu pitki naamaa. Se on tosi liikuttava näkönen. Laitan kädet sen ympäri, et se tuntisi olon turvalliseks.
- Kato nyt Kastehelmi. Isoveli kyl pelastaa sut petojen kynsist, ku vaan huudat apuun. Iroitan sut puusta niin päästää takas kotii. Isä kyllä antaa mulle selkää, kun olen katkaissu terän sen kalastuskeihääst mut puhu sä mun puolest isälle ja kerro alligaattorist. Ja ku mä sit pelastin sut.
Kylä on keskipäivän hiljainen. Aurinko paistaa kuumasti ja kylässä olevat ihmiset ovat menneet kaikki johonkin varjoisaan paikkaan nukkumaan. Kannan pikkusiskon majaan ja lasken hänet viltilleen. Hän on kovin uupunut ja minuakin...väsyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ainoastaan asialliset ja aiheeseen liittyvät kommentit hyväksytään