SALALIITTO

Olen ullakolla. Sinne on nostettu irrotettuja vanhoja ovia. Hyvin kauniita... Jugenttia... vihrein ja punaruskein kukkakuvioin koristeltuja...
Irrotan ullakon ikkunaruutua. Siinä ei ole saranaa. Saan sen käsiini mutta raju tuulenpuuska tempaisee sen mukanaan ja se putoaa... särkyy alas kivetykseen pieniksi sirpaleiksi. Suuri koira kävelee lasinsirujen ylitse ja rikkoo tassunsa

- Olet jälleen Azlanissa ja seuraavassa ajassa… Allonin persoonassa. Kerro mitä on tapahtunut ja tapahtuu…

Tapaan Onurin ja esitellessäni aikaansaannoksia lakiluonnosten osalta, vilautan hänelle kirjoittamaani salaliittolaisten nimilistaa .

Hän nyökkää tuskin havaittavasti ja sujauttaa lapun omiin papereihinsa, jatkaen keskustelua eräästä merkittävästä muutoksesta.

Työskentelen nyt entistä kuumeisemmin luonnokseeni uppoutuneena. Niin täydellisesti, että lyön Sisnaria laimin ja minulla on asiasta voimakkaita tunnonvaivoja, aina kun muistan hänet.

Saan luonnoksen valmiiksi ja koittaa päivä, jolloin Onur veisi sen kuninkaalle alustavaa tutustumista varten. Tarvittiin hänen hyväksyntänsä, jotta työn voisi viimeistellä esiteltäväksi, kuninkaan allekirjoituksella varustettuna, lakia säätävälle Atlaan kaupungin hallituksen kokoukselle. Kun kuningas ja hallitus, mahdollisin muutoksin, olisivat lakitekstin hyväksyneet, vietäisiin se lopulliseen käsittelyyn kuningasten kokoukseen, joka olisi jälleen muutaman vuoden kuluttua.

Elän päivän jännityksen vallassa. Kävelen hermostuneesti Akatemian käytäviä, enkä malta syödä tai keskustella edes parhaan ystäväni Aekoksen kanssa.
Kun Onur saapuu esittelystä, hän on kalpea mutta onnittelee minua onnistuneesta työstä. Kuningas oli selaillut lakia tyytyväinen ilme silmissään ja kehottanut välittämään onnittelut.
Tämän sanottuaan, Onur kysyy kuin ohimennen, olisiko minulla asiaa kaupungille koulupäivän päätyttyä. Ymmärsin kysymyksen tarkoituksen ja sanoin olevani menossa tapaamaan ystävätärtäni, jolle olin selityksen velkaa katoamisesta hänen elämästään.

Kuljemme siltoja pitkin kohti kaupunginsatamaa, kun Onur aloittaa, kuumeisesti odottamani, puheenvuoron.
-Annoin lakiluonnoksen ohella kuninkaalle listan salaliittolaisista. Tein sen, koska se ei välittömästi kohdistaisi liittoa hänen poikansa osalle, kuten itsekin mainitsit ja hän ehkä voisi suhtautua siihen henkilökohtaisten tunteittensa ulkopuolelta.
-Miten kuningas reagoi listaan?
-Näin, kun se joutui hänen käteensä irtonaisena muitten tekstien välistä. Olin sijoittanut sen niin, että se joko tipahtaisi lattialle, tai hän joutuisi koskemaan siihen itse, jotta niin ei pääsisi tapahtumaan. Hänen ilmeensä jähmettyi jääksi.
Hän käänsi hämmentyneet kasvonsa kasvoihini ja sanoi: "Tässäpä mielenkiintoinen liite. Oletko varma tämän listan todenperäisyydestä ja valmis oikeudessa todistamaan siinä esiintyviä nimiä vastaan?"
Kumarsin myöntymykseni merkiksi ja hän jäi seisomaan lappu kädessään. Käymämme keskustelu ei ollut voinut jäädä huomaamatta henkivartijoilta, jotka seisoivat samassa huoneessa kanssamme.

Halusin unohtaa Onurin kanssa käydyn synkän keskustelun salaliitosta ja varjosta, jonka se heitti päällemme.

Saan Innolta, kuvanveistäjätuttavaltani, vaikeroivan kirjeen. Se piristää minua suuresti. Ei toki Innon hätä, sitä en tarkoita, vaan se, että kirje tietää jälleen käytännön toimintaa Innon pelastamiseksi pakkotyöltä Azlanin kaivoksilla.

Lähden oitis kohti hänen ateljeeasuntoaan. Mikähän totuus siellä minua kohtaisi. Kirjeeseen ei ollut kokemukseni mukaan paljonkaan luottamista.
Ryskytän ovea kuuluvasti, sillä epäilen hänen olevan työhönsä uppoutuneena. Sisältä ei kuulu pitkään aikaan hiiskahdustakaan. Olen jo aikeissa poistua, kun Innon silmä ilmestyy pelokkaana oven rakoon.

- Sinäkö Allon. Rakas ystäväni. Joudu sisälle. Pelkäsin velkojieni tulleen joukolla rymistelemään ovelleni, enkä uskaltanut avata, ennen kuin olin varmistanut, ettei näin ollut asiain laita.
Katsos, jotenkin rahani ovat jälleen huvennet ja laskuni kasvaneet yli velkojieni sietorajan. Itse en ole mitenkään siihen syypää. Näithän edelliselläkin kerralla jo totuuden ja sait asiani käden käänteessä tolalleen, kunhan pelottelit velkojiani vääristä kuiteistaan vastuuseen joutumisella.
- Asia ei aivan niin ollut. Katsotaan kuitenkin mitä sinun kätköistäsi tällä kertaa löytyy. Etsi kaikki paperisi, joissa arvelet olevan vähäisintäkään tietoa raha-asioistasi.
Inno kantoi eteeni kirjavan paperikasan.
- Nyt toivoisin, että poistuisit työsi ääreen ja antaisit minulle rauhan tutustua tähän toivottomuuteesi.
- Työni eivät minulle juuri tällä hetkellä maita. Voisinhan pistäytyä viinihuoneessa.
- Et voisi. Sanon jyrkästi. Sinne näyttää sinulla kertyneen jälleen melkoinen tukku maksettavaa.
- Täytyyhän minun jossakin ravita ruumistani. Kiven kalkuttelu kuluttaa voimia.
- Minulla ei ole juuri nyt voimia kantaa sinua sieltä pois.
Inno kävelee niska vihasta punottaen ateljeensa puolelle. Mitään hän ei uskalla minulle sanoa, vaikka tulivuorellisen verran, hänen sisuskunnassaan, uskon äkäisiä ajatuksia myllertäneen.

Selvitys vie aikaa pitkälle yöhön. Nukahdan otsa pöytää vasten.
Kun aamu koittaa kukon lauluin, katson mitä olen saanut aikaiseksi. Tilanne oli paljon hankalampi kuin edellisellä kerralla ja minun on käytettävä kaikki nokkeluuteni, saadakseni lakihuoneen ovet kierretyksi. Sanon myös itselleni, että näin ei Innon kohdalla voisi jatkua. Hän on syntynyt holtittomaksi talou­denhoidossa ja aikaansaisi seuraavalla kerralla vain entistä pahemman tilanteen. Minä hankin hänelle taloudenhoitajan.
Kun Inno sitten kolistelee alas, makuuhuoneesta unenpöppörössään, selvitän hänelle suunnitelman kokonaisuudessaan.
- Sinulla ei ole varaa ylläpitää tätä ateljeehuonetta.
Innon alaleuka loksahtaa miltei kuuluvasti auki.
- Oletko hullu? Mikäli minulla ei ole varaa pitää ateljeeta, minulla ei ole myöskään varaa tehdä työtäni. Onko siinä hitusintakaan järkeä. Mistä sitten saisin varoja tehdä mitään? Tai maksaa laskujani? Tai ylipäätään elää?
- Siksi olenkin suunnitellut, että ostaisimme sinulle ateljeen kaupungin ulkopuolelta. Siellä ovat hinnat alhaisemmat. Vuokraaminen ei käy järkeen.
Pääsisit johonkin vanhaan tilan päärakennukseen kiinni pienellä suorituksella ja velkakirjalla hoitaisit lopun sovitussa ajassa. Lyhennykset vastaisivat nykyistä vuokraasi.
- Joko olet viime yönä saanut kasatuksi minulle varoja jopa omaan taloon? Kysyy Inno hämmästyneen ivallisella äänellä.
- En toki. Se on vasta murto osa tekemästäni taloutesi tervehdyttämissuunnitelmasta.
- Minkälaisia ne muut murto-osat mahtavatkaan olla? Etteivät olisi omia pirstaleitani. Jatkaa Inno, uskollisena ylitse ampuvalle itselleen.
- Lakkautamme kaikki tämän hetkiset tilisi. Siirryt kaikessa käteissuorituksiin. Niin tämä on vain väliaikaista. Opit siten tietämään mitä mikin todella maksaa ja kenties säätelemää menojasi.

Inno on kasvoiltaan harmaa ja istuu vaiti.
- Sitten olen ajatellut palkata sinulle taloudenhoitajan.
Nyt Innon kasvot muuttuvat liidun valkoisiksi.
- Sinähän pelaat varakasta. Kenenkä rahoilla olet hänet ajatellut palkata? Vai saako taloudenhoitajia nykyään velkakirjalla?
- Sen teemme vasta, kun sinulla on siihen varaa.
- Oikein. Vasta kun minulla on siihen varaa. Olen siis ikuisessa turvassa.
- Lähden nyt kiertämään velkojiasi. Palaan luultavasti auringon ollessa jousimiehen huoneessa, ellei minua sitten ole pidätetty velkarästeistäsi.

Lukitsen ulko-oven ja vien avaimen mennessäni.
Inno ei puhunut lähtiessäni sanaakaan. Hän murjotti ja katui varmasti heikkouden hetkeään, jolloin oli kirjoittanut minulle kirjeensä.

Kun tulen takaisin kierrokselta, on minulla kosolti iloisia uutisia Innolle.
Häntä vain ei näy ateljeessaan. Kierrän talon huoneet ja löydän hänet makuuhuoneestaan, peittoihin kääriytyneenä.

- No niin. Voit kuoriutua kotelostasi ja esiintyä jälleen velkojiesi silmissä. Nyt minulla on tässä tukku sopimuksia velkojesi hoitamiseksi. Kaikissa on allekirjoitukset ja laki ei pääse sinuun kiinni, kunhan vain et lyö laimin niitten hoitamista sovitussa ajassa. Lisäksi tein kannattavan tilaussopimuksen ja siitä saamallani ennakolla lyhensin velkojasi ja minulle jäi jonkin verran myös taloudenhoitajan palkkaamiseen. Hän aloittaa työnsä huomenna ja usko pois, sinun taloutesi saadaan tolpilleen.

Inno pomppaa sängystään kohdalla "taloudenhoitaja" ja istuu nyt vuoteessaan henkeä haukkoen kuin kala kuivalla maalla.
- Sinä siis julkesit palkata minulle taloudenhoitajan. Olenko minä valtuuttanut sinut sijoittamaan huostaasi uskomiani varoja siihen?
- Uskoit huostaani nipun velkojien uhkauksia. Voin perua tietenkin tilauksen ja käskeä huomen aamulla taloudenhoitajan matkoihinsa, jos se sinusta on parempi ratkaisu.

Tämä tepsi. Inno taipuu tahtooni uikuttaen, kuin piiskattu rakkikoira.
- Millaisen tilauksen sanoitkaan saaneesi?
- Sinulla on keskeneräisenä eräs naisen muotokuva. Sinun piti veistää se marmoriin. Älä huoli siitä, sain sille puhuttua lisäaikaa. Laivanvarustaja, jonka vaimosta olet sitä tekemässä, tilasi sinulta talonsa julkisivuihin koristemaalaukset.
- Et saata olla tosissasi. Minähän olen kuvanveistäjä.
- En olisi siihen tohtinutkaan, ellei ystäväni Aekos olisi taannoin kehunut luonnospiirrostesi voimaa ja sielukkuutta.
- Luonnospiirroksista on ääretön matka talonseinäkoristeluun.
Voit olla kuitenkin oikeassa. Kenties minä teenkin sen koristelun.
Inno alkoi toipua silmin nähden.
- Paljonko laivanvarustaja sanoikaan maksavansa työstä?
- Hän tarjosi kahta tuhatta kulta akkramia.
- Sehän on hienoa.
- En kuitenkaan hyväksynyt tarjousta.
- Mielipuoli. En ole ikänäni saanut moista summaa töistäni.
- Sanoin, kuten sinäkin juuri äsken, että maalaus ei ollut sinun alaasi ja tarvitset huomattavasti enemmän aikaa, kun tavalliset maalarit ja siis olisit heitä kalliimpi. Työsi olisi ainutkertainen Azlanissa.
- Hoo, hoo. (Itkee Inno ääneen).
Ja siis menetit tilauksen, jollekin seinäntöhrijälle.
- En tietenkään. Minähän sanoin kohta alkuun, että sinun on se maalaus tehtävä. Korotin summan puolella. Laivanvarustaja suostui, koska halusi, että julkisivu sopisi aikaisemmin tekemiesi porrasveistosten henkeen.

Inno pyörtyy. Joudun kaataman ruukullisen vettä hänen kasvoilleen ja hän nousee päätään pyöritellen lattialle istumaan.
Poistun tyytyväisenä Innon huoneesta. Sovimme talon hankinnan minun huolekseni ja hän tekisi kaiken juuri kuten olin suunnitellut.