KEIKKA KREIKASSA

- Moi Ile. Mä varasin reissun Kreikkkaan.
- Mitä sä siellä?
- Ajattelin mennä jokski aikaa keräämään vaikutteita paikallisesta musasta. Uskoisin, et voin skulaa siellä ainaki turisteille henkeni pitimiks.
- Hullu mies.
- Ohan mulla ihan paprut.
- Mut väärällä nimellä.
- Miten se sun uus passis kestää noi rajatarkastukset?
- Mä voi käyttää vanhaaki. Ei ka ne CIAssa enää seuraa mun touhuja. On kai niillä parempaaki tekemistä.
- Älä sano. Oot USA:n vihollinen numero uuno.
- Epäilemättä. Ja Kreikka on Natomaa.
- Se tietää, et niiden rekkareissa sunkin nimes varmaan on ihan tunnettu.
- Luultavasti.

Eki luotti väärennettyyn passiin. Olihan Suomi liittynyt Eeuuhun 1995 ja Kreikkakin jo 1981. Rajamuodollisuudet alkavat olla nimelliset.
Tuttu eteläinen ilma tulvahti Ekin kasvoille koneen ovesta. Kulottunut ruoho kertoi kesästä. Tällä kertaa hotelli oli Plakan laitamilla. Todellisessa Ateenan sydämessä.
Eki kävi ensimmäiseksi suihkussa ja kaivoi laukustaan dödön. Kelin hios­tavuus puski pohjoisen pojan hikitiehyeet ammolleen.
Parveketta ei huoneessa ollut mutta ikkunasta näkyi hotellin takapiha, jossa esiintyi kreikkalainen perhe-elämä kaikessa toimessaan.
Iäkäs nainen kuori perunoita portailla istuen. Vierellä pyöri leikeissä kaksi lasta ja kolme kanaa. Vanhat muistot ekalta reissulta Mirkun kanssa, tulvahtivat mieleen.
Suihkuihoa kuivatellessa hän otti esiin kitaran ja viritti sen. Hiljaa hän näppäili laulelmaa, jonka oli joskus Mirkulle tehnyt. Laulun nimi oli Butterfly. Laulelma sai Ekin poskelle vierähtämään kyyneleen.

- Ei hitto. Kaunis päivä menee reisille, jos jään tänne huoneeseen itkemään ja hikoilemaan. Plaka on tossa vieressä. Sinne.

Eki käveli jo tutuiksi käyneitä, kapeita kauppakujia. Miehet iskivät korttia katuvierustan pöydässä, kuten aikaisemmalla reisulla. Ikään kuin se kuuluisi pysyvään katukuvaan. Nuorimies seurasi vanhempien peliä, koira makasi pöydän alla varjossa. Tuttu asetelma. Kävellessään Eki saapui Agoralle, jossa oli viime reissulla saanut nähdä vilauksen Ateenan ja Kronoksen joukkojen taistelusta.

- (Kun nyt katselen tätä maisemaa nykyisessä kuosissa, se ei näytä lainkaan siltä, minkä silloin näyssäni ja myöhemminkin hypnoosissa näin. Seutu oli multavampaa, rehevämpää maata ja maata oli huomattavasti runsaammin. Maiseman muodot olivat pyöreämmät. Tuo Akropoliin vieressä oleva Areiopagos oli liittyneenä tähän Akropoliin kukkulaan. Ne olivat yhtä. Koko Akropoliin alue oli laajempi. Paalumuuri kiersi koko hoidon ympäri. Laajimmillaan muuri kiersi koko Filopapoun kukkulan, joka oli linnoitettuna laidunmaana).

Eki kiipesi Akropoliille muiden turistien massassa. Propylaian pylväikkö oli raunioinakin upea näky, puhumattakaan ylimmäksi kohoavasta Athenen temppelistä, Pantheonista.
Sen friisejä kiertää kuvaus giganttien taistelusta. Se on maailmalle taru mutta Ekille se oli toinen todellisuus. Hän olisi helposti keksinyt muutaman kuva-aiheen lisää friisiin.

(Täältä Akropoliilta katsottuna, ymmärtää hyvin, mikä ongelma silloisilla sotakoneilla oli ollut ylettyä edes tonne, koillisessa olevalle, lähimmälle, linnoittamattomalle kukkulalle, joka muinoin sijaisi ehkä tossa kansallispuiston kohdalla. Zeuksen temppelin paikkeilla. Etäisyyttä oli yli 500 metriä. Likavitos kukkulalle on etäisyyttä ehkä 1500 metriä. Mikään katapulti ei sinne olis kantanut. Siellä viereisellä, matalammalla kukkulalla, azlantit kuvittelivat olevansa leireineen turvassa. Likavitoksen rinteeseen oli perustettu Poseidonin vasamalle alusta. Laite vaikutti tykiltä, jossa oli räjähtävä ammus.
Mahtoi olla pojille yllätys saada niskaansa samanlaista tulitusta Akropo­liilta. Sen valloitus piti olla läpihuutojuttu. Se varastorakennus oli jossakin tuolla Likavitoksen juurella? Pynxkin oli matalampi. Vaikuttaa, että maata on runsaasti syöpynyt vuosituhansien aikana näiltä alueilta. Ateenan läpi virtaava nykyinen kloakki, oli silloin upea ja vuolas virta. Vuorilta on saattanut valua suurempiakin vesimassoja, kun sää on äitynyt rankkasateiseksi).

- Speak English? Voinko olla avuksi? Haluatko vuokrata taman aaniopastuksen Akropoliin nahtavyyksiin?
- Jaa. Voisinpa vuokrata... tietysti mieluummin ihan henkilokohtaisenkin opastuksen noin sievalta oppaalta.
- Pahoittelen.
- Ostan kuitenkin sen aaniopastuksen, vaikka luulen pettyvani sen seuraan, kun parempaakin olisi tarjolla. Eiko Kreikan kaunis Helena kiireiltaan ehdi ees kahville. Tarjoaisin tossa museon kahvilassa?
- Virantoimituksessa sellainen ei sovi. Mutta jos tyopaivan jalkeen tarjous on voimassa?
- Ilman muuta. Koska sun tyopaiva paattyy?
- Nahdaan tuossa portilla yhdeksan maissa.
- Sopii. Odottelen.

- (Eihän nää nykyiset rakennukset näytä yhtään samoilta. Nää on paljon upeemmat. Aikoinaan kaikki oli pääasiassa puuta. Matalampaa. Toi Partheon tai mulle Athenen temppeli oli tosi vaatimaton mutta sen katto kuitenkin näkyi kauempaa katsottuna puumuurien yläpuolella. Sen sisätilat oli jaettu huoneisiin. Ei siinä ollu yhtään kovinkaan suurta tilaa. Tässä Kekropsin palatsin tai Erektheionin paikkeilla oli kasarmirakennus jonka toisessa päässä oli Athenen laboratorio tai työhuone. Kasarmin vieressä oli ne lähteet. Niinhän tää opastuski sanoo. Makea ja suolainen. Poseidonin lahja Ateenalle? Jaa-a. Voisin ehdottaa muutamia korjauksia tähän spiikkiin. Tuolla kärjessä, museon paikkeilla, oli silloinen hallintorakennus tai kuninkaan asunto. En muista Ateenan kuningasta lainkaan. Olikohan sellaista paikalla silloin? Se oli se Krekos. Äijää ei tainnu Ateenan huolet paljon kiinnostaa. Mitähän se puuhasi päivät pitkät? Athene hoiteli juoksevat asiat, kuten sodat.
Tää eteläsuunta vaikuttaa kyl aika lailla vallottamattomalta. En ihmettele, ettei täältä yritetty sisään. Tai yritettiin mutta kovin vaatimattomin ponnisteluin ja suurella mieshukalla. Hulluutta. Athene ei kuitenkaan aliarvioinnu Kronoksen porukkaa ja asennutti myös tähän suuntaan ansat ja tykkinsä.
Täältä jostain kulki se salakäytävä joelle. Nyt maa on syöpyny pois. Käytäävä oli kaivettu hiekkaiseen maahan, ei kallioon.)

Eki odotteli pimenevässä illassa opasneitosta Akropoliin sisäänkäynnillä.
- Hei.
- Hei. En uskonut sinun tulevan.
- En kysyny sun nimea silloin paivalla.
- Elena.
- Elena. No menihan sitten arvaukseni aika lahelle.
- Niin, se Helena.
- Minne ehdotat, etta mentais kahville tai vaikka lasilliselle viinia, tai vaikka ihan syomaan?
- Oho. Onpa tarjouksia. Tiedan tuolla Plakassa yhden kivan pienen paikan. Sun taytyy kayttaytya kunnolla. Ne on kaikki mun tuttuja ja juorupuheet alkavat kiertaa. Kreikassa nainen on yha "madonna" ja "aiti", jos ymmarrat.
- Ymmarran. Olen tahdikas ja asiallinen.
- No siina tapauksessa saatan uskaltaa sinne kanssasi menna. Poikkean usein iltaisin siella viinilasillisella. Maksan omat juomani, niin on parasta.

- Hei. Nappasin teille turistin asiakkaaksi. Oko taalla tanaan musiikkia?
- Tanaan trubaduurimme viettaa vapaailtaa. Mutta kenties huomenna.
- Tota, jos sopii, voisin hakea oman kitaran hotellista, joka on tossa ihan kivenheiton paassa. Sopiiko? Voisitte saada tana iltanakin musiikkia.
- Sehan olisi hienoa. Palkkaa meilla ei ole antaa, muuta mutta ruuan saat ja ruokajuoman. Jos asiakkaat jotakin lautasellesi heittavat, sen saat pitaa.

Eki haki kitaran ja soitteli kaikkea mahdollista, paitsi ei tietenkään kreikkalaista musiikkia, jota hän ei osannut.

- Taa on enemmänkin tällasta turistien musiikkia.
- Voihan sellaistaki kuunnella valilla. Turistit kylla haluavat kuulla nimenomaan kreikkalaista musiikkia taalla. Tiedan kuitenkin yhden hieman lansimaisemman ravintolan tuolla Panepistiumilla. Vosin vieda sinut naytille sinne, jos sopii.
- Olisin iloinen. Olen ajatellut viihtya Ateenassa jonkin aikaa ja silloin olisi hyva, jos olis jotain taloudellista tukea.
- Turistit on se ainut ryhma, jolta mahdollisesti jotain rahaa irtoaa. Kreikkalaiset ovat koyhia, paitsi tietysti ne eraat, jotka ovat rahat kansalta keranneet.
- Niin se taitaa tapahtua monessa muussakin maassa. Rikkaat rikastuvat ja koyhat koyhtyvat. Joissain maissa kuilu on syvempi, kuin toisissa.