USA HERE I COME

- Mikä on vointi? Et taida olla ihan parhaassa vedossa?
- En taida olla. Hyvä kun heräsin tähän maailmaan. Välimeri ei ole terveysmatkoja varten, ainakaan jos mun uniin on luottaminen.
- No kerro ihmeessä, mitä sun unissa oikein on menossa? Jotain painajaistako näit keskellä päivää?
- Ne en ainakaan ihania päiväunia. Kummaa on, että se jatkuu ja jatkuu. Välillä on aikahyppyjä mutta pääasiassa homma etenee saumattomasti.
Eniten pelkään sitä, että saan tällaisen kohtauksen vaik katua ylittäessä ja jään auton alle.
- Jos se sun John Lennon havainto olikin tällainen "päiväuni"?
- No sillon oli kyl kirkkaasti hereillä. Mirkkuki näki sen. Kyl sen honaa, et mil tasoll mennään. Se toinen on ihan ufoo, vaik sillä hetkellä se on yhtä totta, ku unet. Siinä mennään täysillä mukana. Joskus tarkkailijana ja joskus ihan kokijana. Jälkeen päin sen kyl honaa.

Ufoist tuliki mieleen yks ufo painajainen. Mä luin joskus yhtä ufodekkaria, jossa ufojätkät kulki seinien läpi ja kävi sieppailemassa ihmisiä tutkimuksiinsa. Sit iltayöstä mä havahduin siihen, kun joku tai jotkut, oli raahaamassa mua sängystä lattialle ja tappelin vastaan pidellen sängystä kiinni. Olin lattialla, ku taju alko palailla. Jos olisin vaa pudonnu sängystä, olisin ollu ihan eri kohdassa. Olin lattialla lähempänä sängyn jalkopäätä, kuitenkin ihan oikein päin, eli en ollu voinu ryömiä tai kontata sinne, ku takaperin. Kumma juttu, joka ei koskaan selvinny mulle.

- Oot sen verran outo tapaus, et en ees ihmettele enää, jos jotaan tollasta tapahtuis. Ufotki honaa, et oot aivoläpivalaisun tarpeessa.
- Kiva ku rohkaset. Ei sulle pitäis kertoo koskaan mitään.
Jos jostain sais hynää, ni vois käydä USAssa vähän stiigailemassa tota Lennon juttua. Jos löytys jotain sellasta matskua, mitä ei täällä Euroopassa oo julkastu. Joku toimittaja olisi voinnu vaik ihmetellä jotain tapauksen yksityiskohtia. Sitäpaitti, mull olis toinenkin kanan kynittäväksi Nykissä.
- Jos tos sun teoriassas on mitään perää, en todellakaan rupeis sitä kaivelemaan. Siel on sen verran ikävät voimat liikenteessä, et yks Pena ei paina pierun vertaa niiden vaa-assa. Voisit kevyesti sattuu katoamaan kans. Miks just USAan? Eiks Kreikassa olis tuoreimmat jäljet?
- Joo. Epäilemättä mut jos John todella näki mun naamasta, et se on tunnistettu, ne jäljet on jo paikattu, eli se asuu ihan muualla. Ei ne riskeeraa tolla tasolla. Mä oon funannu sitä juttua ja uskoisin, et sylttytehtaan päässä vois jotain ollakki. Varsinki ku siellä on sen verran paljo enemmän lehtiä ja toimittajia, et niiden välinen kisa saattais jotain ylimääräistä tuottaakki. Kaikkeahan ei julkais­ta erinäisistä syistä. Lehtikeisarit kuuluu vapaamuurareihin ja vapaamuurarit taas Mafiaan, napapoliitikoihin, poliisipäälystöön ja tuomarikuntaan. Jos joku rivitoimittaja erehtyy kaivelemaan vääriä asioita, se ei kauvan kaivele tai se joutuu kaivamaan oman viimeisen kuoppansa.
- Saat ton kuulostamaan kuumalta skuupilta. Mitä sit teksisit tolla tiedolla? Tuskimpa kukaan sitä julkaisee, on se sen verran outo tarina.
- Eihän ne USAssa ainakaan sitä julkaise. Suomessa on pieni mahdollisuus. Tosin en tiedä kuinka lehdistö on verkottunutta ylikansallisesti. Vapaamuurarit sitävastoin on. Tää on niin helvetin pieni markkinarako, et tuskin isoilla USAn lehdillä on tähän suuntaan minkäänlaista mielenkiintoo. Kielikin on ihan jotaan jitterbuugia, josta vaan joku Tolkken voi innostua.
Mä en vaan jotekin pääse irti tosta ajatuksesta. Ihanku joku mun sisällä tolkuttais, et se pitäs selvittää.
- On sulla kans huolet. Koska sulla taas olikaan se terapia-aika? Kandee mainita tästäkin pinttymästä.

MEREN ROSVOT

Penalla oli terapia-aika varattuna ja hän uskollisesti saapui "kutistamoon", kuten hänen maailmassaan sitä kutsuttiin.

- Näytämme tänään masentuneelta?
- Joo. Himasta tänne alkaa muodostua polku. Mitään muuta havaittavaa täs ei oo nyt oikee ollu näkyvissä.
- Ei kannata tollasesta masentua. Terapia ottaa aina oman aikansa. Se voi viedä vuosia. Eihän me olla oikeastaan viellä kuin alkumetreillä. Koitat saada kiinni mielenmaailmastasi ja tuosta toisesta todellisuudestasi. Kun ensin löy-tyy syyt, voidaan katsella miten seurauksia pystytään käsittelemään.
Se viimeksi kertomasi Ateenan tapaus oli sikäli mielenkiintoinen, että kyseinen maisema tai paikka, laukaisi jotain edellisestä tarinastasi poikkeavaa. Koitetaan palata nyt kuitenkin vapaan mielen periaatteella minne ikinä mielesi meidät vie. En johdattele mihinkään.

- Olet nyt syvässä unessa ja kaikki muu häipyy ympäriltäsi ... mitä näet tai tunnet?

... Azlanin sotalaiva katoaa horisonttiin. Tuuli viriää, nostamme purjeet ja laskemme nostokölin. Jatkamme takaisin avomerelle.
Nyt on aikaa katsella ympärille ja rannikko erottuu selvästi. Se ei vaikuta kovin taajaan asutulta. Kalastajaveneitä ei näy vesillä.
Otamme uuden suunnan kaksoismeren salmeen. Siellä meitä odottaa seuraava haaste kareineen, matalikkoineen.
- Syvää vettäkin löytyy ihan riittävästi, on vain luotettava kartan mittauksiin ja navigoitava tarkasti.
- Sen näytät osaavan.
- Jos mies on näinkin monta vuotta seilannut maailman meriä, täytyy jo jotain kokemusta olla. Tiedän myös, että salmessa meitä odottelevat mahdollisesti merirosvot joka voi olla suurempi uhka kuin tuo sotalaiva.
- Mitä luulet, oliko tuo ainut sotalaiva, joka peräämme oli usutettu?
- Luultavasti. Ei "pettureihin" niin paljon voimavaroja haluta uhrata. Onhan itse päävihollinen ihan omalla matereella. Tosin, voimme saada vielä vastaamme Azlanin kätyreitä Aegyptuksen maan kamaralla, kunhan tieto meistä saavuttaa sen. Nyt ajamme toistaiseksi tiedon edellä. Se antaa aikaa suunnitelmille.
- Onko sinulla jotain suunnitelmia merirosvojen varalle? Meillähän ei ole aseita heitä vastustamaan.
- Olen ajatellut odotella illan pimentymistä yöksi ja navigoida saariston läpi pimeässä. Se on suuri riski mutta en todellakaan, tällä varustuksellamme, haluaisi kohdata ainuttakaan merirosvoa.
- Miten ihmeessä pystyt pitämään laivan suunnassa ja välttämään karikot yöllä?
- Laivan tarkka suunta saadaan tähdistä jos yö on kirkas. Jos näin ei ole, odotamme, kunnes taivas selkenee. Kun tulemme mataliin vesiin, laivan keulaan tuodaan suojattu lyhty jolla tähystäjä näkee mahdollisen matalan. Nostamme kölin ja ajamme erittäin hiljaa, käytämme vain muutamaa airoparia. Airojen hankaimet voidellaan huolellisesti. Kaikissa tapauksissa airoista syntyy jotain ääntä niiden noustessa vedestä. Täytyy vain toivoa ja uskoa, että rosvot ovat sikeässä unessa.
- Hiljaisuus ja pimeys ovat ainoat turvamme.
- Päiväsaikaan salmesta purjehdittaessa on oltava joukko aseistettuja sotilaita mukana. Olisi ollut viisasta noukkia jokunen onneton, veteen joutunut sotilas mukaan tuosta sotalaivan haaksirikosta.
- Eikö jokainen sotilas olisi uhka myös meille?
- Sotilaat eivät ajattele, he sotivat sen puolesta, joka heille kulloinkin maksaa. Heitä ei politiikka jaksa kiinnostaa. Osa soutajistammekin on entisiä sotilaita, heillä vain ei ole aseita mukanaan mutta näit jo varmaankin heidän otteistaan, sotalaivan hyökkäystä torjuttaessa, että katkennut airokin on hyvä ase osaavissa käsissä.
- Voisin tehdä muutaman lingon. Laivassa näin painolastikiviä. Pätkä narua ja nahanpala lingon pesäksi. Olisihan se jotakin enemmän, kuin aironpätkät?
- Tee niin. Voimme tarvita kaiken mahdollisen avun salmessa.

Psyttelemme kaukana salmesta, ennen kuin aurinko viimein laskee ja pimeys suojaa matkanteon. Köli nostetaan karikon varalta ja laiva ohjattaan ensimmäiseen kapeikkoon peräairoilla. Saaria on kartan mukaan useita mutta pimeässä niitä ei pysty mitenkään havaitsemaan. Ainut turva on nyt kapteenimme ja navigaattorin ammattitaito, sekä tähystäjän tarkat silmät keulatuikkunsa valossa. Valoa ei pääse leviämään sivuille, se on kohdistettu ainoastaan alas veteen ympärillä olevien hopeisten peilien avulla. Keltainen lippu näkyy joten kuten himmeässä, yläsuuntaan vuotavassa, lyhdyn valossa. Laiva lipuu salmeen hiljaisuuden vallitessa. Airojen kosketukset veteen ovat ainut ääni joka rikkoo hiljaisuuden.
Äkkiä tähystäjä alkaa huitoa lippuaan ja soutajat aloittavat huopaamisen kaikin voimin. Tämän kokoista alusta ei saa pysäytettyä pienessä ajassa ja keula karahtaa matalikkoon. Massan vaikutuksessa se juuttuu pohjahiekkaan tukevasti.

- Pahempaakin olisi voinut tapahtua. Nyt pohja ainakin jäi ilmeisesti ehjäksi. Kannen alta olisi jo kuulunut vuotohälytys.
- Mitä nyt?
- Nyt siirrämme kaiken painolastin laivan perään. Myös kaiken kannella olevan lastin.

Kaikki irtoava kannetaan perään mutta laiva tuntuu istuvan yhä keulasta vankasti pohjassa. Nyt siirtyy myös koko miehistö laivan perään. Myös soutajat, jotka yrittävät irroittaa laivaa huopaamalla, istuvat viimeisillä penkkiriveillä. Laiva ei liikahdakaan. Sauvomaan sitä ei olisi pystynyt.

- On pakko odotella aamua ja tarkistaa tilanne päivänvalossa.
- Jos vesi on noin matalalla, olisiko mahdollista saada keula irti kampeamalla pohjasta. Vesi ulottuu ehkä atlanttia vyötäisille, meikeläistä korkeintaan rinnan korkeudelle.
- Vosimmehan sitä kokeilla. Voimme uhrata muutaman täyspitkän airon jos se asiaa auttaa. Jos laskemme kahdeksan miestä veteen kampeamaan keulaa irti, se voi onnistua.
- Myös laivan ankkurin voi viedä soutuveneellä tuonne kaemmaksi perän suuntaan ja jos se saadaan tarttumaan tukevasti pohjaan, sen köydestä voi vetää loput miehistöstä.

Näin tehdään. Keula irtoaa pohjasta rahisten. Pieniä vuotoja oli syntynyt keulalalutojen taipuessa puristuksen voimasta mutta ne saadaan kohtuullisen hyvin tilkittyä. Kiittelin mielessäni Azlanin laivatelakan oivallisia materiaa-livalintoja ja pohjalaudoituksen joustavaa rakennetta.
Matka jatkuu yön turvin. Aikaa oli kuitenkin tuhlattu sen verran, että päivän kajo yllättää matkalaiset.

- Vene on tulossa miekan suunnasta!
- Kaukolaseilla näen siellä kuusi miestä airoissa. Vaikuttavat merirosvoilta?
- Kilven suunnasta on tulossa toinen vene.
- Näyttää pahemmalta. Heillä on tyypillinen merirosvotaktiikka.Jaamme miehet eri laidoille ja varustamme seipäin.
- Niin ja lingoin.
- Aivan. Montako linkoa olet tehnyt? Painolastikiviä pitää kantaa alhaalta kannelle. Sopivan kokoisia linkoihin. Pankaa toimeksi, nyt on kiire.
- Jokaiselle miehelle riittää linko. Kivet jaetaan pitkin laitoja jokaisen ulottuville.
- Odottakaa tulituskäskyä. Kiviä ei ole rajattomasti, jokaisen pitäisi osua. Tottumattomat linkoajat joutuvat harjoittelemaan käytännössä.
Lähitaistelussa voi kiven jättää linkopussiin ja pieksää sillä vastustajaa.

Taistelu alkaa veneiden kolahtaessa laivan kylkiin. Veneistä heitetään köysien päässä olevia koukkuja laidan yli ja yritetään nousua kannelle. Linkomiehet ovat osuneet osaan rosvoista jotka ovat poissa pelistä, joko tajuttomina, tai erilaisia vammojaan hoidellen.
Nyt alkaa taistelu suojakilvillä varustettuja miekkamiehiä vastaan. Asei­namme vain linkopusit ja seipäät. Aina kun joku ehtii, heitetään mereen yksi rosvojen kiinnityskoukku. Se aiheuttaa veneen muuttumisen epävakaaksi rosvojen alla. Kannelle päässeet rusikoidaan linkopusseilla toimintakyvyttömiksi.
Hyökkääjien into alkaa laantua ja osa hyppii mereen saatuaan linkopusseista itsensä ruhjeille. Ensin irtaantuu toinen vene pakosalle. Sen perään satelee vielä joukko linkokiviä mutta kapteeni pysäyttää kivisateen komennollaan. Toinen vene noudattaa pian edellisen esimerkkiä. Vain yksi rosvo on jäänyt kannelle hengissä mutta käytännöllisesti katsoen toimintakyvyttömänä. Mies sidotaan mastoon. Laivan kannelle on jäänyt kuolleiden ja pahoin loukkaantuneiden rosvojen aseita ja kilpiä. Ne otetaan talteen vastaisuuden varalle. Kuusi omaa miestä oli pahoin loukkaantunut ja yksi kuollut. Tappiot olivat kapteenin mielestä siedettävät. Ruumiit heitetään mereen.

- Tyly kohtalo päätyä krapujen ruuaksi.
- Tässä meressä ei ole haita, ei kummassakaan. Muita raadonsyöjiä on riittävästi noista huolehtimaan.
Pidimme omalle soturillemme arvoisensa hautajaisseremonian. Maihin emme häntä pystyneet kuljettamaan, olosuhteet huomioiden.
Saattaa olla, että tämä ei edes jää ainoaksi hyökkäykseksi. Olemme onneksi jo ohittaneet sen pahimman eli kapeimman salmen kohdan ja saaret harvenevat. Saarilla asuu pahimmat kaapparit.
- Aegyptus tai Azlan, eivät näytä pystyvän rauhoittamaan tätä salmea rosvoilta?
- Ei niitä kiinnosta. Kauppalaivat osaavat pitää varansa ja niillä on aina sotilaita mukana tai niiden edellä kulkee laiva täynnä aseistettuja joukkoja. Me olemme sitä varsinaista saalista, jotka kuvittelemme luottavamme onneemme ja yön turvaan. Oli todella ajattelematonta lähteä tälle matkalle ilman aseistusta. Lähtökäsky tuli odottamatta ja olimme väärällä puolella Azlania. Oli täys työ ehtia ajoituksen mukaan teidät noutamaan. Sinut olisi seivästetty jo Azlanilla jos olisimme myöhästyneet tapaamisesta.
- Kiitos siitä.
- Teen vain velvollisuuteni. Olen Albionille paljon velkaa. Voin kertoa sinulle yhteisen tarinamme jossain vaiheessa, kunhan tämä tilanne merellä rauhoittuu.

Kapteenin viimeiset sanat olivat kuin pahemman enne. Taivas mustenee ja tuuli alkaa yltyä. Olemme hädin tuskin päässeet ulos salmesta, kun myrsky puhkeaa. Jossain vaiheessa "myrskynkestävät" purjeet reivataan alas ja miehet tarttuvat airoihin. Ei niinkään soutaakseen eteenpäin, vaan yrittäen pitää veneen keulan vasten tuulta. Tuuli pyrkii painamaan meidät takaisin salmeen ja karikkoon. Ankkurit heitetään mereen keulasta vastatuuleen. Kun ankkurit kiinnittyvät pohjaan, tilanne helpottuu soutajien osalta hieman. Nyt pyritään vain pitämään perää suorassa pyörteisten puhurien tempoessa laivaa sinne tänne. Keula-ankkurin veto painaa keulaa välillä aallon sisään ja laiva naukkaa runsaasti vettä. Vettä tulee myös tavaan täydeltä. Kuin seinää. Jokainen airoista vapaa äyskäröi vettä ruumasta astioihin ja miesketju nostaa astiat kannelle mereen kaadettaviksi. Tässä laivassa on kölin lisäksi toinenkin pa­rannus tavanomaisiin verrattuna. Siinä on tuulivoimainen pumppu, joka imee kupariputkea pitkin vettä ruumasta ja sylkee sen mereen. Sen teho ei kuitenkaan riitä taivaan ja meren mahdille. Tuulta on riittävästi mutta vettä tulee yli tarpeen. Kapteenin mielestä pumppuja olisi tarvittu ainakin kolme lisää. Ehkä seuraavassa laivassamme näin on.
Kun myrsky sitten hellittää päivän päästä, miehet ovat täysin uupuneita ja makoilevat kuka missäkin. Osa unessa ja osa vain lepäillen ja yrittäen verytellä kipeytyneitä lihaksiaan. Merimiehen elämä ei ole helppo rasti.

Minä olin myös nukahtanut. Olin jaksanut kuitenkin kömpiä omaan riippumattooni.
Kapteeni joutuu vielä valvomaan tilannetta, tähystäen kaukolaseilla ympäri ulappaa mahdollisen uuden merirosvohyökkäyksen varalta. Meidän kulkumme on nyt jo koko rannikon rosvojoukkojen tiedossa ja nämä eivät epäilisi käyttää oivaa tilaisuutta hyväkseen uupuneen miehistön nujertamiseksi.
Miehistön toivuttua hieman, kapteeni antaa lähtökäskyn. Ankkurit nostettaan ja purjeet reivataan mastoon. Tuulessa on edelleen voimaa ja se tempaisee laivan rivakkaan menoon. Sitä juuri nyt kaivataankin.

Hyvä vauhti saattaa laivan kahden ja puolen päivän kuluttua Aegyptukseen. Satamaan saaavutaan soutajien voimin hallitusti. Kertomansa mukaan kapteeni osaa ajaa laivansa laituriin myös purjein mutta kova ja oikukas tuuli ei ole sellaiseen taidonnäytteeseen paras mahdollinen avustaja.

Pakollisten tervetulomanöövereiden jälkeen pääsemme maihin ja ryhdym-me etsimään majoitusta tulevaksi yöksi. Hyvä ateriakaan ei olisi pahitteeksi kehnon laivamuonan jälkeen.
Meririsvo luovutetaan Aegyptuksen sotilaille. Hänet luvattiin telottaa merensalmen saarella ja ripustaa näyttävästi puuhun, varoitukseksi muille merirosvoille tai sellaista uraa harkitseville.

Hyvältä vaikuttava ruokapaikka löytyy hieman satamasta loitompaa. Ystävykset istuutuvat viinihuoneen edustalle nostettuun varjoisaan pöytään ja tilaavat aluksi ruukullisen viiniä. Pöytään tuodaan tavan mukaan myös pientä naposteltavaa, täkäläisen tavan mukaan taateleita ja kuivia, pieniä, suolattuja vehnäkakkusia.

- Lupasit kertoa minulle Albionin yhteydestä sinuun?
- Se on pitkä tarina.
Kuten hyvin tiedät, Albion on vanhin prinssi, jonka olisi pitänyt nousta valtaistuimelle isänsä, kuningas Atlaan jälkeen. Nuorempi veli Kronos, pelasi likaisin tempuin Albionin ulos hovista, jopa yritti murhauttaa tämän ja Albion joutui pakenemaan maan alle. Aivan kirjaimellisesti. Hän eli lähes erakkona vuosikaudet Azlanin luolissa ja oppi tuntemaan ne kuin omat taskunsa. Vähitellen, kun tieto hänen elossa olostaan, levisi kansan keskuuteen, hänen onnistui keräämään kokoon oma soturijoukko. Sen kanssa ilmeisesti sinäkin olet joutunut tekemisisiin, jos kuulemissani huhuissa on perää?
- Aika kovakouraista porukkaa.
- He ovat kuitenkin Albionille uskollisia ja taistelevat hänen puolestaan henkeen ja vereen. Olen osa tuota joukkoa.

Otin kerran Albionin laivaani. Olin silloin vielä Azlanin kauppalaivaston kippari. Hän halusi päästä Atlaan kaupunkiin. Jouduin piilottamaan hänet tarkastusten varalta tynnyriin. Atlaan sotilaat tarkastivat aina kaikki kaupunkiin tulevat alukset ja niiden rahdin jo verotuksellisestakin syystä. Tynnyrissä oli kaksiosainen kansi ja välikannen päällä oli suolakaloja. Pääsimme läpi tarkastuksen ja vapautin Albionin haisevasta kätköstään kaupungin satamassa, hä-märän laskeuduttua.
Vahdit olivat havainneet liikettä laivan kannella ja tulivat pidättämään minut mahdollisen arvotavaran salakuljettamisesta kaupunkiin. Albion pääsi pakoon mutta hänen pakonsa huomattiin satamassa. Tyhmäksi tekeytymiseni ei auttanut. Minua kuulusteltiin päävartiossa päiväkausia. Kidutettiin ja pidettiin nälässä. Koska en kestänyt enää, annoin erään tuntemani rosvon nimen kuulustelijoille. Albionia en voinut kavaltaa. Rosvon salakuljettamisesta minut tuomittiin vankeuteen ja pakkotyöhön Azlanin kaivoksiin Azaeen. Tunnet varmaan kaupungin?
- Olen käynyt siellä kyllä. Muuten en voi sanoa sitä tuntevani.
- Olin louhinut rautamalmia kuunkierron verran kädet verillä, kun eräänä päivänä havahduin työni äärestä meteliin, toisella laidalla kaivosaluetta. Siellä oli jokin kärhämä menossa ja vahdit juoksivat siihen suuntaan. Minut oli kahlehdittu kiveen, joten en olisi päässyt pakoon, vaikka vahteja ei ollutkaan. Kohta luokseni karautti valkoinen ratsu ja tunnistin sen selässä istuvan miehen Albioniksi. Lukko oli pronssia mutta Albionin miekka karkaistua rautaa. Hän iski miekalla kahleeni poikki ja nosti minut hevosen selkään. Karautimme vuorille Albionin silloiseen majapaikkaan. Siellä hän kertoi tarvitsevansa minua kapteenikseen. Sain häneltä aluksen käyttööni. Se ei ollut vielä tuo alus jolla saavuimme Aegyptukseen, vaan sen edeltäjä. Suoritin hänelle useita hankintalaivauksia, milloin mitäkin ja kävin kauppaa hänen puolestaan. Tunsin hyvin Azlanin kauppareitit ja kauppakumppanit. Osasin myös varoa Azlanin kauppalaivoja. Ei olisi ollut terveellistä kohdata niitä tällaisilla reissuilla. Sitten kuulin Albionilta uuden laivan suunnitelmista. Sain toimia hänen neuvonantajanaan. Olihan minulla jo silloin runsaaasti kokemusta eri mallisista laivoista ja niillä purjehtimisesta.
- Eipä ihme, että laivasta tuli niin erinomainen.
- Kiitokset myös sinulle joka valvoit sen rakentamista
- Ihmettelin tuota sinun merkillistä köliäsi ja vesipumppuasi jo rakennusvaiheessa. Pidin niitä nerokkaina. Mistä sait pumppuun ajatuksen?
- Vastaavia vedennostimia on pitkin Azlanin peltoja. Sovelsin vain tekniikkaa uuteen käyttöön. Tuulisiivet voi lukita aina kulloiseenkin tuulensuuntaan ja kiinteä kupariputki johtaa veden ylös ruumasta. Itse pumppu on akselin välityksellä ruumassa. Siellä saadaan aikaan paine, joka työntää veden ylös. Putki kaartaa reilusti vesirajan yläpuolelle jonka jälkeen se työntyy ulos laivan lappeesta. Ulkopuolella se kaartuu jälleen alas ja veden alla sen suu kääntyy laivan perän suuntaan. Veden alla saadaan laivan liikkeestä imuvoimaa. Pumpun teho riittää pikkuvuotoihin mutta isommissa vuodoissa pumppuja tarvittaisiin useita. Tämän koimme tuolla myrskyssäkin.
Nostakaamme viinimalja yhteiselle laivallemme joka meidät tänne kantoi.
- Muistuu mieleen eräs vastaava tilaisuus jossa minua huijattiin sekoittamalla viini yhä vahvemmaksi.
Sisnaria olisi tämä tarina hymyilyttänyt, ymmärrettävästä syystä.
Nyt en aijo siihen langeta. Onnea laivalle joka tapauksessa toivon ja toivotan sitä yhdessä sinun kanssasi.