KEULA KOHTI ATEENAA

Soutelen jossakin pimeässä luolassa... tai kellarissa, jossa on runsaasti vettä. Vene lipuu oviaukkojen ja käytävien läpi. Siellä on mies, joka myy koruja ja sormuksia. Ne ovat kauniita. Jokaisessa sormuksessa on pieni punainen kivi. Muodoltaan kuin puolukankukka. Joissakin on useampia. Ne on aseteltu mustalle sametti alustalle. En ole nähnyt koskaan mitään sen kauniimpaa...

- Herää Allon. Meidän on oltava hetken päästä satamassa. Kerää nyyttisi ja seuraa minua.

Olen unenpöppörössä. Päässä pyöri sekavia ajatuksia. Jotain kummaa unta. Kerään vähäisen omaisuuteni ja seuraan Onuria ulos pimeään. Yö on viileä. Kiireiset askeleet päästävät kylmän yöilman vaipan helmojen alle.
Satama on hiljainen. Vai yhdeltä laiturilta kuuluu ääniä ja valoja tuikkii yön pimeään. Siellä lastataan Ateenaan lähtevään kauppalaivaan viimeisiä tarvikkeita.

- Kiirehdi. Emme voi odotuttaa laivaa. Varhainen lähtöaika takaa rauhallisen alkumatkan ja mahdollisuuden saapua Ateenan rannikolle parin vuorokauden kuluessa. Tosin silloin olisi kaiken sujuttava matkalla ongelmitta ja hyvä tuuli auttaisi kulkuamme.
- Onko mahdollista, että kohtaamme samanlaisia merirosvoja, kuin kaksois-meren salmessa?
- Kaikilla rannikoilla ja kapeikoissa on sama ongelma. Nyt mukanamme on tosin joukko hyvin aseistettuja sotilaita. Kauppalaivoissa se on pakollista, koska arvokas lasti houkuttelee rosvoja.
- Tiedätkö, mitä lastina on?
- En kysellyt sen tarkemmin, mutta uskoakseni Aegyptuksen maasta viedään sinne, viljaa, suitsukkeita ja hieman metalleja tai metallitöitä, kuten työkaluja, aseita ja asevarusteita. Ateenalaiset ovat askeetteja. Ylellisyystavaroita ei sinne kannata rahdata. Sotilaskansaa.
- Ehkä se on pitänyt heidät itsenäisenä?
- Näin uskoisin. Jos luottamus esivaltaan, usko omaan kulttuuriin ja omiin kykyihin on koko kansalla hyvä, ei sen tarvitse nöyristellä ketään eikä mitään.

Viimeiset laiturilla hääräilevät miehet vaikuttavat jo hermostuneilta. Kulkusiltoja vedettään laivaan ja pääsemme matkaan viime tingassa. Miehistö alkaa jo irrotella köysiä, kun hyppäämme viimeiselle, vielä paikoillaan olevalle kulkusillalle.

Akropolis Plakasta päin nähtynä. Suuressa kuvassa puulinnoitettu Akropolis n.9000 vuotta sitten. Ala kuvassa 1900-luvun tilanne samasta kulmasta katsottuna.

- Tunnetko Ateenan historiaa, tai nykypäivää?
- Olen siitä akatemiassa jotain lukenut mutta siitä on aikaa.
- Ateena on vastaavanlainen kuningaskunta kuin kaikki muutkin kaupunkivaltiot. Sen asukkailla on oma hierarkiansa. Jokaisella säädyllä on oma tehtävänsä. On viljelijät ja karjanhoitajat, sepät, kauppiaat, pappissääty, sotilaat ja itse hallitsijan huone, johon kuuluu kuninkaan ja hänen omaistensa lisäksi joukko neuvonantajia ja henkivartiokaarti. Hyvin tavanomainen järjestys.
- Kuka toimii nykyisin Ateenan kuninkaana?
- Kuninkaitten suku on nimeltään Krekos. Sen perilliset kantavat samaa nimeä sukupolvesta toiseen. Aivan kuten Atlas. Kun uusi polvi astuu hallitsijaksi, hänen nimensä vaihtuu hallitsijanimeen. Näin ei aiheuteta kansalle hämminkiä ja kaikki tietävät aina, kuka on heidän kuninkaansa.
- Eikö Ateenassa ole tapahtunut vallananastuksia?
- Minun tiedossani ei sellaisia ole mutta tietoni saattavat olla puutteelliset. Näitä asioita voimme kysellä ja tarkastella paremmin perillä. Mielenkiintoinen henkilö, joka tulet tapaamaan on sikäläinen pappiskuningatar jota myös kutsutaan periytyvällä nimellä Atheneksi. Kaupunkivaltio on saanut nimensä ensimmäiseltä Athenelta hänen kunniakseen. Tämä nykyinen Athene nauttii laajaa kunnioitusta kaupungissa ja sen ympäristössä. Athene on alkuperältään Azlanilta. Hänellä on viisautta ja tietoa, jota täältä päin ei löydy. Myös hänen tietonsa toisi valtaa myös itse Azlanissa. Kun tapaat hänet, ole puheissasi varovainen. Hän näkee lävitsesi. Ole vain oma itsesi, niin kaikki menee hyvin hänen seurassaan. Hän on myös Ateenan strategi, eli on huolehtinut linnoituksesta ja puolustusjärjestelmästä, sekä johtaa sotilassäätyä.
- Monipuolinen ihminen.
- En tiedä puoliakaan hänen kyvyistään mutta ehkä opimme molemmat lisää.

Jutellessamme on aamu alkanut sarastaa ravun suunnalta. Meri on kohtalaisen rauhallinen. Petollisen rauhallinen. Hento tuuli alkaa puhaltaa ja purjeet reivataan tuuleen. Soutajat jatkavat vielä kotvan avustaen nousevaa tuulta.
Olemme jo jättäneet taaksemme Aegyptuksen joen deltan ja edenneet kauas ulapalle. Keskellä leijonan Falassomerta ei rantoja juurikaan havainnut millään suunnalla. Ensimmäisenä kohteenamme on vastaava salmi ja saarien suma, kuten kaksoismerten salmessa. Se olisi mahdollinen merirosvojen väijjytyspaikka. Tulisimme sinne vasta auringon kääntyessä iltaan. Näkyvyys on erinomainen. Sää on kirkas.
Saapuessamme salmiin, hämmästykseksemme edessä alkaa muodostua sumua. Tämä saattaa merkitä hyökkäyksen esivalmistelua. Savun seassa olisi rosvolaivojen helppo lähestyä kauppalaivaa.
Laivalla suoritettiin hälytys ja sotilaat saapuivat kannelle täysissä varusteissaan. Savun seassa on myös suuri vaara ajautua karikoille. Tässä tarvitaan tarkkaa navigointia ilman näkyviä maamerkkejä. Tähystäjä on keulassa ja yrittää hahmottaa laivan alle soluvaa pohjaa. Matalissa salmissa merivesi on kristallin kirkasta, joten pohja näkyy erinomaisen hyvin. Tässä aluksessa on huomattavasti syvemmällä uiva köli, kuin edellisessä, eikä se ollut nostettavissa.

Ensimmäinen rosvolaiva törmää kylkeen. Onneksi sen verran viistosti, ettei kylkilaudat murtuneet. Rosvoalus on matalampi. Laidat ovat reilusti omiamme alempana. Sotilaat kaatavat kannelta, kuumentamaansa maapikeä rosvojen niskaan. Ankkurointiköydet katkaistaan sitä mukaan, kun niitä kiinnittymistä varten lentelee. Nyt niiden päässä on pronssikoukkuja. Jos jotain positiivista tilanteessa haluaa nähdä, saamme ainakin hyvän pronssisaaliin.

Sotilaat pudottelevat kannelta myös raskaita kiviä rosvoalukseen. Koska veneissä ei ole kansirakennelmaa, kivet murtavat pohjalautoja ja rosvojen laivaan alkaa työntyä vettä. Tässä vaiheessa rosvoalus irtautuu ja joukko jää äyskäröimään uppoavaa laivaa kadoten savuun.
Huolemme ei ole vielä ohi, sillä savu hälvenee kovin hitaasti. Rannoilla on useita savuavia nuotioita, joista savua tupruaa lisää merelle. Tarkoitus on saada kauppa-alus ajautumaan karille. Tuuli on rosvoille suosiollinen. Olimme ajautuneet kurssista hieman liikaa kilven puolelle ja savun seassa häämöittää saari, hieman liian lähellä. Kurssia korjataan nopeasti ja pääsemme jälleen turvallisille vesille. Näin ainakin kuvittelemme.
Edessä on vielä usea kapeikko ja samanlainen savuverho. Nyt tilannetta helpottaa hieman voimistunut tuuli, joka auttaa purjeissa, sekä savun hälve­nemisessä. Savuverhoon aukeaa paikka paikoin kirkkaita kohtia ja jokaisen, savuttoman näköalan aikana, saamme kiinni oikeasta kurssista. Onni ei kuitenkaan voi jatkua ikuisesti.
Laivan köli karahtaa seuraavassa savukossa kiviin. Laiva huojahtaa pahoin ja miehiä putoilee yli laidan. Heitämme köysiä perään ja kalastamme heitä pitkin laitaa. Köli karahtaa seuraavan kerran matalaan ja laivan nokka nuokahtaa mereen. Laivan kulku pysähtyy.
Savu on nyt hälvennyt mutta olemme vankasti kivillä. Kauan ei tarvitse tilannetta ihmetellä, kun läheiseltä saarelta soudetaan kiivain vedoin kohti alusta. Sotilaat valmistautuvat vastaanottamaan lähetystön. Olemme sen verran etäällä rannasta, että saaresta ei mikään ase ulottuisi aluksellemme mutta tuosta rosvolaivasta lentää ryöpsäyksittäin nuolia suuntaamme. Ensimmäiset ryöpyt jäävät heikoiksi ja putoilevat sinne tänne ilman kohdetta. Seuraavat lähempää ammutut alkavat jo osua sotilaiden kilpiin. Sotilaat vastaavat tuleen vankoin keihäin heti kun rosvoalus on keihäänantaman päässä. Rosvojen kilvet ovat nahkaa, jonka sotilaiden kovetetusta raudasta valmistetut keihäät, läpäisivät helposti. Useita rosvoja nauliintuu oman laivansa puuosiin. Jollei keihäs läpäissyt koko miestä, se on ainakin lukinnut miehen varusteistaan liikkumattomaksi.
Näky oli surkea, vaikka kyseessä onkin armottomat rosvot. Varsinainen taistelu alkaa, kun rosvoja onnistuu ylittämään kauppalaivan partaan. Kauppalaivan sotilailla on terävemmät ja kestävemmät miekat mutta rosvot ovat sinnikkäitä ja runsaslukuisempi joukko. Olemme pahasti alakynnessä, koska rosvojen aluksia on alkanut kiinnittyä joka suunnalta kauppa-alukseen. Sotilaita ei kerta kaikkiaan riitä joka suuntaan ja he alkavat myös väsyä. Käänne tapahtuu yhtä yllättäen, kuin miten tilanne oli alkanutkin. Rosvot alkavat paeta takaisin laivoilleen ja laivat irtautuivat yksi toisensa jälkeen. Syy selviää hyvin pian, sillä edestä lähestyy Ateenan sinivalkoisia värejä liputtava sotalaiva. Laulamme Onurin kanssa lukuisia kiitosrukouksia täpärästä pelastumisesta. Sotilaat olivat täysin uupuneita. Osa pahoin haavoittuneita.
Ateenan sotalaiva kiinnittyy kylkeen ja kapteenien kesken tehdään pikainen suunnitelma lastin ja miehistön pelastamiseksi. Suurin ja kallein osa lastista las­tataan sota-alukseen. Vietämme saapuneen yön haaksirikkoutuneella aluksella.

Osa Ateenan sotilaista jää aluksen turvaksi ja toipuvat sotilaamme majoittuvat kannen alle piiloon mahdollisen uuden hyökkäyksen varalta. Uskomme mukaan, seuraavat hylkyä ryöstämään tulevat, luulisivat hylyn olevan hyljätty ja joutuisivat kokemaan yllätyksen. Siirrymme Onurin kanssa sota-alukseen, koska siviileistä olisi taistelussa ainoastaan haittaa.

Saavumme Ateenan satamakaupunkiin, Niounsoniin, myöhään seuraavana iltana. Satamassa on merkkitulet lavoja varten ja pääsemme sinne turvallista väylää jopa pimeässä. Tämä järjes­telmä oli peräisin azlanilaisista satamista.
Sotalaiva lähtisi, pelastamaan sotilaat ja lopun lastin, aamun valjetessa. Myös itse aluksen, jos se vielä pelastettavissa olisi.

Ateenan laivasto on aivan uusi ilmiö. Kaupunki sijaitsee kaukana sisämaassa ja se on itse turvassa merirosvoilta mutta sillä on satamakaupunki meren rannalla. Satama on elintärkeä kaupungille ja siitä syystä Athene oli päättänyt rakentaa muutaman laivan laivaston. Näin ei oltaisi pelkästään kauppalaivojen armoilla edes kaupungin ravintohuollossa, jos satovuosi sattuisi alueella olemaan heikko. Myös merirosvot saatettiin pitää etäämmällä sotalaivojen pelosta.

Kapteeni opastaa meidät Niounsonin parhaaseen majataloon, jossa yöpyisimme. Ateenan kaupunkiin on pitkä maataival, eikä matkalle kannattaisi yönselkään lähteä.

Aamun valjetessa lähdemme Onurin kanssa etsimään kuljetusta Ateenaan.
Tapaamme härkävankkurit, jotka ovat lähdössä viemään Ogygiasta saapuneita, hyökkäyksestä pelastuneita kauppatavaroita kaupunkiin. Pääsisemme sen matkaan.
Tie kulkee alavaa tasankoa. Pääosin tasanko on vehreiden metsien ja pensaiden peitossa. Vankkurin ajuri vakuuttelee matkan olevan turvallinen. Ateenan vaikutusalueella ryöstely on erittäin harvinaista, koska rosvot miltei poikkeuksetta saatiin kiinni ja rangaistukset olivat kamalia.
Kyselemme vankkurikuskilta Ateenan kuulumisia.
- Miten Azlanin kuningashuoneen vallanvaihtuminen on näkynyt täällä päin maailmaa?
- Eipä juuri mitenkään. Elämä jatkuu kuten ennenkin. Tiedätte varmaan, viisaan näköisinä miehinä, että Ateena ei ole minkäänlaisessa suhteessa Azlaniin. Emme kumarra sen kuninkaita, emmekä maksa veroja. Kauppaa käymme samalla lailla, kun muidenkin kaupunkivaltioiden kanssa. Saamme kaupankäynnin kautta vaikutteita ja tietoa. Muuta emme kaipaa.
- En tiedä, että mikään kaupunkivaltio maksaisi Azlanille veroja?
- Se on jokaisen kaupungin oma asia. Joka tapauksessa olen kuullut, että monet kaupungit kantavat uhrilahjoja Azlanin kuninkaiden juhlan aikoihin tai vievät lahjoja Gadeiroksen kaupungin pyhätöihin. Minusta se on nöyristelyä, joka ei kuulu Ateenalaisten tapoihin.
- Totta. Tavallaan sekin on veroa ja ainakin kunnian osoitusta. Luuletko, että Azlania pelätään?
- Hm... Vaikea sanoa, kun en tunne tuota maailmaa juuri kuulopuheita enem­pää. Minun maailmani on tämä tie satamasta Ateenaan ja oma rakas vaimoni ja mukulat. Onhan minulla nämä härät, talopahainen ja pieni kasvimaa, josta voin poimia hedelmiä ja viljellä ruokakasveja. Olen istuttanut sinne myös oliivipuun. Sain taimen Athenelta, joka jakaa taimia auliisti jokaisena juhlapäivänä. Hän on hyvä ihminen.
- Kunnioittaako kansa Athenea enemmän kuin Krekosta?
- Miksi kaikki pitäisi aina laittaa johonkin järjestykseen? Krekos saattaa olla silloin hyvä, jos jättää jonain vuonna keräämättä henkirahaa ja Athene on taas muuten mukava ihminen ja auttaa Ateenan köyhälistöä. Häneltä saa hyviä rohtoja vaivaan kun vaivaan. Pidän hänestä eri tavoin kuin Krekoksesta.
- Olet oikeassa. Ihmisen arvo määräytyy monesta seikasta ja tärkein niistä on varmaankin tuo ihmisrakkaus. Olemmehan laumasieluja kaikki. On hyvä tuntea, että joku välittää ja huolehtii.
- Kuten hoidan näitä omia härkiäni. Ne ovat laiskoja ja löntystelevät tätä matkaa omaan tahtiinsa piiskasta välttämättä, joten en käytä piis­kaa. Voimaa niissä on kuitenkin niin paljon, että yhtään kuormaa ei ole tielle jäänyt, vaikka tosinaan sade on tien kuravelliksi vatkannut.
Minulle riittää se vähäinen korvaus, jonka näistä reissuista saan. Pääasiassa haluan palkan viljana, elikoille ja perheelleni.

Jutustellessamme, Ateenan kaupunkikukkula, jota myös Akropoliksi kutsutaan, alkaa kohota jo tunnistettavana nyppylänä, ympärillään aukeavan laakson syliin. Kukkula on juureensa asti kasvuston peitossa. Puitten yläpuolelle nousevat paljaat kivirinteet, sateen syötyä ympäröivän maan ja huuhdottuaan sen mennessään.
Kukkulan lakea kiertää vankka paaluaita. Sen juuri on kivetty.
Muun muurin yläpuolelle, nousee rakennuksen katto.
- Mikä rakennus tuo on, joka näkyy täältä kaukaa, aidan yli?
- Se on Ateenan päätemppeli ja samalla Atehenen ja kuninkaan virkapaikka. Teidän pitää nähdä se kokonaan. Ulkoa ja sisäpuolelta. Sille rakennukselle ei löydy näillä main vertaa.
- Ehkä saamme joskus siihen kunnian tutustua.
- Varmasti. Ateenan kuningas ja Athene ovat hyvin vieraanvaraisia, kerrotaan. Häränajajalla ei ole Akropolille asiaa, kuin juhlapäivinä.
Eikä minulla olisi sen ihasteluun muulloin aikaakaan. Leipä on hankittava uudelleen joka päivä.

Vankkuri kaartaa Akropolista kiertävää tietä. Pyydämme päästä pois kyydistä pääportin kohdalla. Härät eivät ota kuuleviin korviinsa ajurin pysähtymiskäskyä, joten hyppäämme nyytteinemme vaunuista vauhdissa.
Maa on tasaista ja pehmeää, joten mitään vahinkoa ei tapahdu.
Heiluttelemme ajurille hyvästit. Hän tuskin enää huomaa meitä. Omapäisten härkien hallinta vaikuttaa olevan täydellisesti huomion vievää, kun härkäparin oma talli lähestyy appeineen. Härät pysähtyisivät todennäköisimmin vasta siellä.

Onur jyskyttää nyrkillä jykevää, talon korkuista porttia.
Vartija kurkistaa portin yläpuolelta.
- Mitä miehiä olette?
- Tulemme Aegyptuksen maasta, olemme pappeja.
- Näyttäkää tunnuksenne!
Onur leuhuuttaa pappiskollegiolta saamiaan nahkalevyjä näkyvästi.

Kuuluu murahdus ja portti alkaa naristen raottua.
Pujahdamme raosta ja vartioston päällikkö ottaa meidät heti huos­taansa.

- Täällä ette voi kävellä ilman saattajaa. Olen mukananne ja oppaananne. Ketä tapaamaan olette matkalla?
- Haluaisimme ilmoittautua Athenelle, jos hänelle sopii.
- Niinpä tietysti. Otan asiasta selvää. Odottakaa tässä. Vartija, pitäkää näille vieraille seuraa, sillä aikaa, kun käyn tiedustelemassa Athenen kiireitä.

Katselemme ympärillemme ja havaitsemme, että kaikki rakennukset ovat pääasiassa rakennettu puusta. Puuta näyttää riittävän Ateenan laaksossa ja vuorten rinteillä. Rakennukset ovat omalla tavallaan kauniita ja sopusuhtaisia. Tulee jopa vaikutelma, että ne voisi yhtä hyvin olla valmistettu kivestä.
Vartioston päällikkö saapuu luoksemme.

- Athenelle sopii ottaa teidät vastaan tänään, oinaanhuoneen ensimmäisellä hetkellä. Tässä on hetken verran aikaa. Olette varmaankin matkasta nälkäisiä tai ainakin janoisia?
Jos sopii, vien teidät armeijan ruokalaan. Saatte sieltä kaiken tarvitsemanne vartioston lukuun.

Rakennus on suuri mutta matalampi ja yksikertaisempi kuin temppelira­kennukset.
Ruoka on ravitsevaa. Ei ehkä vedä vertoja Azlanin tai edes Ogygian ravintoloille mutta moittiakaan ei voinut. Vihanneksia ja keitettyä ja paistettua vehnärouhetta yrtein maustetun lampaankyljyksen kanssa. Juomana on vettä, joka sopii meille mainiosti. Kuumana päivänä ja varsinkaan ennen tärkeää tapaamista, ei ollut soveliasta juoda viiniä.
Viipyilemme vielä aterian ääressä, kun vartioston päällikkö tulee meitä hakemaan.

Onur tuntee pappisprotokollan, joten minun tulee vain apinoida häntä. Hän, ryhmämme vanhimpana, on ensimmäisenä tervehtimässä ja johtamassa keskustelua. Olen syvästi huojentunut.
Kun saavumme Athenen työhuoneeseen, tietäjä on pöytänsä yli kumartuneena ja kehoittaa meitä viittoilemalla peremmälle. Vartioston päällikön hän pyytää poistumaan.

- Tutkin tässä juuri erästä vanhaa kirjoitusta. En saa siitä selvyyttä. Merkit ovat hyvin vanhoja, hyvän tovin ennen meidän aikaamme kirjattuja.
- Anteeksi uteliaisuuteni, aloitti Onur, mistä päin maailmaa teksti on peräisin?
- Azlanin arkistoista. Pyysin jokin aika takaperin muutamia asiakirjajäljennöksiä sieltä ja tämä tuli ilmeisesti aivan vahingossa mukana.
- Saisiko matkakumppanini Allon vilkaista kirjoitusta. Hän on paneutunut vanhoihin kirjoituksiin ja saattaa voida auttaa tulkinnassa.
- Ole hyvä. Istu siihen pöydän toiselle puolen. Tässä pergamentti.
- Tunnistan osan merkeistä. Olen lukenut kaksikielisiä tekstejä, joista rinnakkaiset tekstit olivat samaa asiaa mutta eri merkein kirjoitettuna. Tarvitsisin hieman aikaa paneutua tekstiin. Tulkitseminen ei ole aivan helppoa. Kielikin on erittäin vanhaa. Ensivaikutelma on, että kyseessä on jokin varasto- tai veroluettelo.
- Ota teksti mukaasi ja palauta, kun olet sen selvittänyt. En nyt kuitenkaan voi itse sille mitään tehdä.
- Mikä on teidät luokseni saattanut ystäväni?
- Hyvä tietäjistä viisain ja arvostetuin Athene...
- Olisi järkevintä, että emme olisi muodollisia. Se aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Siis asiaan.
- Olemme Aegyptuksen pappeja, kuten tunnuksistamme näet. Voin puhua varmasti sinulle peittelemättä matkamme todellisen syyn.
Alunperin olemme molemmat pakolaisia Azlanista, kuningas Kronoksen vainojen alta. Olemme taistelleet virallisen kruununperijän Albionin puolesta ja siksi saaneet kruununanastajan vihat päällemme.
- Mutta, eikö Albion ole kuollut?
- Ei. Hän elää ja voi hyvin, mutta on joutunut piiloutumaan Kronoksen hallitsemilta sotajoukoilta. Hänellä on tukikohta mantereella Eiroksen rannikolla. Albionilla on omat kannattajansa mutta hänen puolueensa ja joukkonsa ei ole vielä riitävän voimakas taistellakseen vallasta. Ei hän edes välttämättä itse valtaa tavoittele. Hän kaipaa vain rauhaa ja oikeutta. Kronos asettaa ahneutensa oikeuden edelle ja se nostaa kansassa ansaittua vihaa. Kronoksen valtakausi tulee olemaan lyhyt, arviomme mukaan. Sen kestäessä, kaikki oikeamieliset ja Albionin kannattajat ovat lainsuojattomia ja heitä heitetään vankiloihin, pakkotyöhön tai uhrataan Jamalle.
- Ei kuulosta hyvältä. Kaikki on siis Azlanilla, Atlantiksella tai Atlanilla, kuten me maata kutsumme, kääntynyt vastakohdakseen. Oikeus on vääryyttä ja vääryys oikeutta?
- Jotakuinkin näin. Oikeutta myydään eniten maksavalle.
- Mitä olette asialle aikoneet tehdä täältä maan ääristä käsin?
- Ensisijaisesti olemme maanpaossa. Toissijaisesti pyrimme vaikuttamaan muualla Azlanin vaikutuspiirissä, levittämällä tätä kertomaani totuutta. Atlas-Kronos tulee levittämään myös omaa propagandaansa, joten on hyvä, että molemmat puolet asiasta tulevat kansojen tietoon.
- Tehtävänne tulee olemaan vaikea. Ette pysty kulkemaan vapaasti, koska ympärillänne voi olla Azlanin kuningasmielisiä, jotka sokeana kuuntelevat heidän totuuttaan ja ovat valmiit vangitsemaan ja jopa surmaamaan kaikki kuningashuoneen vastustajat. Minäkin olen Azlanista. Saattaisin yhtä hyvin heitättää teidät tyrmään?
- Toivon mukaan, et sitä kuitenkaan tee. Uskomme oikeudenmukaisuuteesi ja osaat erottaa totuuden väärästä.
- Se on teidän onnenne. Teidän on täytynyt tulla kahden, merirosvoja kuhisevan salmen kautta päästäksenne tänne. Ette suinkaan ole tulleet vain piilottelemaan ja keskustelemaan Kronoksen epäluotettavuudesta?
- Totta. Meillä on tietoa, että Kronos suunnittelee koko kaksoismeren rantavaltioiden saattamista Azlanin vallan alle. Tämä varmasti tulee kiinnostamaan kaikkia kaupunkeja ja ennakkotietona, mahdollistaa niiden yhdistymisen yhteiseen rintamaan vastustamaan näitä aikeita. Koronos tähtää siihen, että kaikkista vallatuista kaupungeista, tulee Azlanin vasalleja ja ne tulevat maksamaan veroa Azlanille. Kyse ei ole sen jälkeen enää uhrilahjoista vaan säädetyistä, vuotuisista korvauksista, jotka määrätään Azlanilla. Kaupunkien kuninkaat vaihdetaan Azlanin upseereihin.
- Kuulostaa pelottavalta. Tiedän mihin Azlanin sotavoimat pystyvät, jos se valjastetaan rauhan takaamisen sijasta valloitussotaan.
Kuvitteletteko, että Ateena voisi nousta Azlania vastaan? Olemme ainut valtio, joka ei tähänkään mennessä ole sitä kumartanut. Nyt saattaa olla tulossa mahtava sotakone tallomaan meidät jalkoihinsa ja vielä sen jälkeen lyö niskaamme määräämänsä verot.
- En väitä, että vastaannousu aivan yksin, olisi muuta kuin itsemurha, mutta saatatte pystyä kokoomaan kaupunkiliiton, jolla olisi enemmän miesvoimaa, kuin Azlanilla.
- Mutta meillä ei olisi samaa sotakonetta aseineen. Olemme joukko keskenään eripuraisia kaupunkivaltioita ja en usko mitenkään saavani kuninkaita puhaltamaan tulta yhteiseen hiileen.
- Uskon näkemykseesi, koska sinulla on enemmän tuntemusta Falassameren valtakunnista ja niiden taistelutahdosta ja aseistuksesta.
Olenko nyt tekemässä oikean johtopäätöksen, jos sanon, että Ateena ei myöskään halua vastustaa Atlasta?
- Johtopäätöksesi on virheellinen. Sanoin, että kaupunkivaltioiden liittoa tuskin saadaan aikaiseksi mutta Ateenan vastarinnasta en ole vielä sanonut oikeastaan mitään. Olen vain pohdiskellut, tässä hyvin lyhyen keskustelun aikana omia mahdollisuuksiamme. Se vaikuttaa tosiasialta, että apua emme tule ympäristövaltioita saamaan. Ne luikkivat, seurauksista piittaamatta koloihinsa, kuin rottalauma, Atlaksen nostaessa miekkansa niiden portilla.
Atlas Kronoksen mukana oloon en usko. Hänen persoonansa tuntien, hän itse pysyttelee lämpimässä linnassaan ja lähettelee ja vastaanottaa tiedotteita mukavalla divaanillaan loikoen ja viiniä nautiskellen jalkavaimojensa avujen lämmittämänä. Se tosin ei muuta käytännössä yhtään mitään. Hänellä on käytössään hyvä joukko koulutettuja upseereita, Prometeus nokkamiehenä.
- Pohdi rauhassa. En osaa sanoa, kuinka pian Azlanin joukot lähtevät sotaan. Ehkä meillä on hyvää aikaa tehdä omia suunnitelmia.
- On syytä, mitä pikimmin lähettää sinne tiedustelijoita. Kauppalaivoja ja poliittisia valtuuskuntia, katselemaan ympärilleen, kuuntelemaan ja tuomaan tilannetietoa. Olisi tärkeä tietää koska ja minne he aikovat ensimmäiseksi hyökätä ja millaisella voimalla. Vasta sen jälkeen voimme tehdä jotain merkittäviä päätöksiä Ateenan mahdollisuuksista.
- Olettaisin, että Atlaalta tulee ensin uhkavaatimus. Hän varmasti yrittää ensin pelottelemalla saavuttaa voittonsa. Samalla hän levittää suostuttelevaa propagandaa, kuinka tärkeää on muodostaa yhtenäinen Falassameren liittovaltio jota johdetaan Azlanilta. Kronos esiintyy niissä tarinoissaan alueen pelastajana ja rauhantakaajana.
- Näin saattaa hyvinkin olla. Nyt, jos sallitte, vetäydyn kammiooni pohdiskelemaan uutta tilannetta. Akropolis on syytä linnoittaa uudelleen entistä vankemmaksi. Se tulee olemaan ainut suojapaikkamme, jos sota yleensä käydään. Otan asian esille Kreikoksen ja Hefaistoksen tapaamisessani.

Poistumme Omhepin kanssa huoneesta. Oven ulkopuolella on meitä vastassa vartiopäällikkö, joka vie meidät omaan majoitukseemme.
- Kuka on Hefaistos?
- Ettekö tunne Ateenan sotamarsalkkaa ja asevarustajaa Hefaistosta? Hänen kunniastaan puhutaan ympäri Kaksoismerta.

Athenen kanssa käymämme keskustelun aikana Aurinko oli mennyt mailleen ja päätämme pysyä sisätiloissa pimeän aikaan.
Ehdotan Omhepille, että voisin itse lähteä Azlanille, tiedustelumatkalle. Olen nyt virallisesti Augyptuksen pappi ja voin nauttia pappissäädyn suojasta. En usko, että minua pystytään siellä tunnistamaan.
- Se olisi, joka tapauksessa, erittäin riskialtista. Jopa matka Azlanille meritse on vaarallinen, kuten hyvin tiedät. Maitse sinne ei kannata yrittääkään.
- Oletko ajatellut, että köyhän ryysyläisen kimppuun tuskin mikään rosvo hyökkää. Jos naamioidun huolella ja kiinntän pappistunnukseni vaikkapa housuihini, tuskin kukaan kiinnittää minuun minkäänlaista huomiota. Saan varmasti Gadeiroksessa uudet varusteet Azlanin matkaani varten. Koska kävellen matka kestäisi ikuisuuden, saattaisin päästä erilaisten kulkuneuvojen matkaan.
- En usko, että selviät. Sitäpaitsi maitse matka on monta vertaa pitempi ja hitaaampi, vaikka pääsisit kuinka tahansa nopean maakulkijan kyytiin. Tiet ovat lähinnä karjapolkuja ja erittäin mutkaiset. Vuoristot, joita joudut muutaman ylittämään, tuottaa kulullesi lisää pituutta ja hidastusta ja vie voimasi. Tiet eivät ole Azlanin veroiset. Sen lisäksi luultavimmin eksyt.
Tiedustelen, jos jokin Ateenan sotalaiva olisi matkalla jossain vaiheessa vaikkapa kaksoismeren kapeikon tuolle puolen, olisit melkolailla turvassa ja matkasi edistyisi aivan toisella aikataululla. Voisiti jatkaa sen jälkeen jollakin kauppalaivalla Gadeirokseen tai ainakin kaksoismeren Oseanoksen puoleiselle rannikolle, josta loppumatka maitse Gadeirokseen olisi mahdollinen. Tuo tulomatkalla ylittämäsi patokannas ei ole kauppalaivoille mieleen. Harvemmin niitä siitä yli hinataan. Pelkkä lasti kulkee kevyemmin merenrannalta toiselle.