MITÄ ON OIKEUS?

Olen saattelemassa joitakin vieraita ulos... ovat lähdössä kotiin. Hyvästelemme. Tulen takaisin sisälle. Olohuoneessa seisoo vielä yksi ihminen... joku nainen... keski-ikäinen... tai vähän vanhempi. En tunne häntä. En ole koskaan nähnytkään häntä. Hän ei puhu mitään. Tuijotamme toisiamme... hän alkaa haihtua... pois...

Onur kutsuu minut huoneeseensa. Nyt minun tulee tehdä valinta lopullisesta oppisuunnastani. Valitsen filosofian. Olin rakastunut siihen yhä syvemmin ja tiesin nyt mitä se todellisuudessa tulisi pitämään sisällään ja millaisiin ammatteihin se avaisi mahdollisuudet.
Tiesin nyt, että filosofeja esiintyi lainsäätäjinä, valmistelemassa kuninkaalle esiteltäviä uusia lakialoitteita tai oikeusistuimissa tuomareina ja asianajajina. Miltei kaikki oikeudessa puolesta puhuvat ja syyttävät asianajajat olivat koulutukseltaan filosofeja. Nämä ammatit johtuivat juuri siitä filosofisen koulutuksen haarasta, missä tutustuttiin vanhaan ja nykyiseen lainsäädäntöön, sekä moraalikäsitykseen. Laki toimii moraalin tärkeimpänä selkärankana valtakunnassa. Jos lain valvojat pettävät lain kirjaimen ja moraalin, on valtakunnan selkäranka mätä.

Kuninkaalla on myös lähimpinä neuvonantajinaan filosofeja. Papit saavat ensikoulutuksensa filosofiassa. Opettajilla on pitkälle viety filosofinen koulutus. Voisin suuntautua tarkemmin tehdessäni näytetyötä, sillä se aloitetaan hyvissä ajoin kesken koulutusta. Silloin kun oppilas tuntee varmuutta aiheesta, josta aikoo sen tehdä.
Minussa oli alkanut kyteä halu tutustua ja puuttua Azlanissa asuvien siirtolaisten heikoilta näyttävään oikeusturvaan. Olen törmännyt siihen omakohtaisesti ja saanut viitteitä sen vaikutuksesta koko elämäni ajan täällä.

En suinkaan heti alkulukukaudesta aio ottaa esille aihetta, sillä olisihan tavatonta, että alottaisin sellaisen työn saatuani vasta oranssin vyön Akatemiassa. Vaativimmatkin työt oli aloitettu neljäntenä tai viidentenä vuotena.
Onur ottaa asian kuitenkin puheeksi, koska hänestä on tärkeää, että mahdollisimman varhain osaisin suuntautua opinnoissani oikein, sillä silloin saavuttaisin suurimman mahdollisen pätevyyden ja näyttävimmän lopputuloksen opinnäytteessäni. Vierasverisen on oltava monin verroin azlanilaisia pätevämpi, menestyäkseen oikeudenkäsittelyissä. Azlanilaset syyttäjät ja asianajajat ovat vahvasti verkostoituneita ja tuomarit ovat usein heidän opiskelutovereitaan. Noiden tosiasioiden ylittäminen todellisella laintuntemuksella ja neuvokkuudella, on erittäin haastavaa.

Kerron hänelle suunnitelmistani ja hän on sitä mieltä, että vaikka en suoranaisesti vielä aloittaisi työtäni, voisin kerätä aineistoa, haastattelemalla ihmisiä ja kirjaamalla erilaisia näkemiäni oikeustapauksia.
- Se veisi minulta parasta luentoaikaa. Oikeustapaukset sattuvat tunnetusti samoille päivän hetkille.
- Totta mutta minä voisin ilmoittaa sinulle koska käsitellään juttu, joka saattaisi kiinnostaa sinua ja olisit poissa vain sen päivän, ja lukisit iltaisin kiinni muut toverisi. Käsittelemmehän usein aiheita, joista löytyy runsaasti kirjoituksia. Varsinkin ensimmäisinä vuosina, jolloin tarkoitus on opastaa teitä kunnioitettujen johtavien filosofien ajatuksiin, jotka toki kaikki löytyvät kirjallisessa muodossa.
- Järjestely sopii mainiosti minulle. Minua kiinnostaa suunnattomasti nähdä oikeudenkäynti, joka ei tuota oikeutta.
- Kehotan sinua ottamaan asiaan neutraalimman asenteen. Oikea tuomari ei tuomitse kuulematta ensin molempia osapuolia.
- Pyydän anteeksi. Enhän ole vielä kykenevä hallitsemaan omaa mieltäni ja minun pitäisi kouluttautua neuvomaan muita.

Muutaman päivän kuluttua Onurin kanssa käymästämme keskustelusta, Istun ensimmäistä kertaa oikeutta kuulemassa. Tapauksessa käsitellään tilan jakoa. Syytettynä istuu azlanilaisen maapalstan avioliiton kautta omistukseensa saanut siirtolainen. Hän oli syntynyt siirtolaisvanhemmista ja näin ollen oli ensimmäisen polven azlanilainen syntyperältään. Tämä tekee tapauksesta mielenkiintoisen.Halusin kuulla miten oikeus tulkitsee hänen kansalaisuutensa.
Syyttäjänä on azlanilainen kartanomistaja, jonka tyttärelle, hänen maistaan tila tulisi loh­kaista. Syyttäjän asianajaja avaa istunnon vuolaalla syytöskirjelmällä, jonka pääkohtina hän väittää, että palstan lohkaisua oli esitetty täysin perusteettomasti koska: syytetty tuskin pystyisi osoittamaan naimakauppansa pätevyyttä, sillä asianmukaisia papereita ei virastossa ollut. Syytetty ei ole edes Azlanin kansalainen, koska oli toteen näyttämättä, että hän olisi syntynyt Azlanilla. Syytetyllä on tilillään lukuisia rötöksiä, joista syyttäjällä on esittää nippu kuulustelupöytäkirjoja ja tuomioita. Nämä viimeistään osoittaisivat, että syytetty oli liikkeellä vilpillisin ajatuksin ja on vastuuton hoitamaan tilaansa ja valtion omaisuutta. Puolustus näytti hieman häkeltyneeltä.
Asianajaja on nuorehko, selvästi siirtolaisiin itsekin lukeutuva, tosin hyvin järkevän ja sivistyneen näköinen mies. Hän pudottelee hämmennyksissään papereita, sillä syytökset olivat saaneet hänet ilmeisen suunniltaan.

- Olen pahoillani puolustuksen aiheuttamasta viivytyksestä. Sanoo ivallisesti ylin tuomari. Voisimmeko aloittaa?
- Arvoisa tuomarikunta ja herra ylituomari. Arvoisat valamiehistön jäsenet. Olette kuulleet juuri syytökset asiakastani kohtaan ja hämmennykseni on silmin nähden suunnaton, sillä siinä esitettiin asioita, jotka tulivat minulle ja asiakkaalleni täysinä yllätyksinä. Yritän vastata syytöksiin kohta kohdalta tämän vajavaisen materiaalin pohjalta mitä minulla on ollut tilaisuuteen mahdollisuus saada. Näyttää nimittäin siltä, että syytöksessä esitetään itsestäänselvyyksinä pitämiämme asioita olemattomuuksina ja emme siksi ole pystyneet niihin kaikkiin varautumaan. Ensiksikin tiedän toki, että naimakaupan tulee olla virallistettu, jotta perintölohkaisua voidaan vaatia. Siksi minulla on tässä paikallisen viranomaisen todistus asiasta. Toiseksi tiedän toki, että lohkaisua vaativan tulee olla syntyperältään azlanilainen. Siksi minulla on tässä paikallisen viranomaisen todistus, hänen syntymänsä merkitsemisestä Azlanin elämänkirjoihin. Syyteitä hänen kunniallisuuttaan vastaan en ole kykenevä puolustamaan, koska ne tulevat minulle täytenä yllätyksenä ja pyydänkin siksi oikeuskäsittelyn lykkäystä tuodakseni oikeuteen todisteita esitettyjä syytöksiä vastaan.
- Pyydättekö lykkäystä täysin tietoisena, että rangaistusvaatimukset saattavat syyttäjän osalta koventua, hänelle koituvien kulujen lisääntyessä?
- Pysyn kannassani, koska tiedän syytösten olevan aiheettomia ja vääriksi osoitettavissa, sillä olen toki tarkistanut myös asiakkaani taustan hänen kunniallisuutensa osalta, enkä ole sieltä mainittuja merkintöjä löytänyt. Pyytäisin saada jäljentää oikeuden kirjaamossa kyseiset, vastapuolen todisteet nimineen, jotta voin etsiä niiden alkuperän. Tulen itse olemaan jäljennöstyössä läsnä minulle annettujen valtuuksien turvin.
Istunto päättyy siihen ja riennän tarttumaan nuorta asianajajaa hihasta.
- Milloin istunto jatkuu?
- Anteeksi mutta tunnenko minä sinut?
- Olen Allon ja opiskelen Akatemiassa filosofiaa. Tarkoitukseni on perehtyä oikeustapauksesi kaltaisiin istuntoihin ja olisin halukas seuraamaan käsittelyn loppuun.
- En osaa tarkalleen sanoa, koska tapaus tulee uudelleen esille. Sen tiedän, että sen on tapahduttava viimeistään kuunkierto tästä päivästä ja sekin aika voi osoittautua minulle liian tiukaksi, koska ymmärrettävistä syistä, tietojen saanti tehdään minulle mahdollisimman vaikeaksi. En toki ole aivan sinisilmäinen, vaikka kenties oikeudessa sait minusta sellaisen kuvan. Vastaavanlaisiin lisäsyytöksiin tapauksen ulkopuolelta saa tottua. Niitä tehdään hankaloittaakseen puolustuksen työskentelyä pääsyytösten osalta. Voimien hajautusta ja harhautusta.
- Miten pystyt taistelemaan olemattomia syytöksiä vastaan?
- Minun tulee osoittaa ne olemattomiksi. Se on kuten sanottua vaikeaa mutta ei mahdotonta. Minulla on onneksi suhteita virastotasolla, jonne jäljet aina näissä tapauksissa johtavat. Suoranaisiin väärennöksiin asianajajat tuskin uskaltautuvat mutta viranomaisten ja kirjaajien lipsahdukset kopioinnissa ja nimissä ovat tuiki tavallisia keinoja hankkia papereita mitä kummallisimmista asioista. Taloudellisilla tai muilla etuuksilla saa monen laisia palveluksia. Anteeksi nyt minulla on kiire kirjaamoon valvomaan näitten asiakirjojen kopiointia edellä mainituista syistä.

Asianajaja katoaa tungokseen ja niinpä poistun, paljon ajatuksia seuranani, takaisin Akatemiaan luennolle.
Pääsen sopivasti kuuntelemaan Onurin esitystä erään kunnioitetun filosofin teoriasta, ihmissielun kuolemattomuudesta. Tarvitsenhan lisää aseita väittelyyni Aekoksen kanssa.

*) - Jos jokin on liikkeessä, on tutkittava mikä liikkeen on aiheuttanut. Jos liike lakkaa, eikä jatku ennen kuin jokin ulkopuolinen voima on antanut voiman liikkeelle, voidaan todeta, että liike ei ole itsestä lähtöisin. Liikkeen alku on se, mikä panee itsensä liikkeelle. Sen, mikä panee itsensä liikkeelle, ei ole mahdollista tuhoutua ja pysähtyä, sillä siinä tapauksessa kaikki olevainen, taivas, ilma ja maa, pysähtyisivät ja luhistuisivat kokoon. Eikä olisi siis liikkeelle panevaa voimaa, joka sen jälleen saattaisi liikkeelle.
Kaiken, jossa on tunnistettavissa itsensä liikkeelle paneva voima, voidaan olettaa omistavan sielun. Jokainen sielu on siis näin ollen kuolematon, koska se panee itsensä liikkeeseen. Eikä se milloinkaan jätä itseään. Näin olisi ajateltava kiven, veden, ilman, tulen, kasvien, eläinten ja ihmisten suhteen.

Kun pohditte tulen, kiven ja muun materian sieluja, on teidän ajateltava kosmista kaikkeutta. Kuten tuli tekee kuumuuden ja torjuu kylmyyden, siten sielu saa ruumiin eläväksi. Sielu ei ole itse elämä ja on siksi kuolematon. Entä kivi? Sanotte, että se ei liiku. Kiven äiti on kallio, vuori. Voitte tuosta ikkunasta nähdä miten tulivuori uusii kallion ja pidemmällä aikavälillä, suuret vuoret liikkuvat jatkuvasti suuntiinsa. Niissä on mukana liikkeelle paneva voima. Sielu.
Olemme nyt tulleet siihen lopputulokseen, että sielun osana on kuolemattomuus, sen on alati kehityttävä. Se on luonnollista siksi, että kaikki kasvaa ja kehittyy luonnossa. Miksi ei sitten sielu?
Kehittyminen kohti täydellistä hyvää on sielulle ainut mahdollinen suunta, koska puhtain sielu on itse hyvyys. Sielu ei hyväksy pahaa eikä se hyväksy vääryyttä. Siitä sitä ohjaa pois ja puhdistaa sielun itsensä asettama rangaistus. Tämä seikka ei ole muualta, kuin itsestään sielusta lähtöisin.
Sielu koostuu kolmesta osasta, jotka ovat paha, hyvä ja se osa, joka yrittää hallita niitä. Paha vetää kohti pahuutta ja hyvä kohti hyvyyttä. Niin kuin kuninkaan on erotettava paha ja hyvä on sielun hallitsijan tehtävä, erottaa paha hyvästä ja toteuttaa tahtoaan näiden pyrkimysten välillä ja ohjata niitä oikeaan.

Olen tullut luennolle pahasti myöhässä ja minua harmittaa, etten ollut kuullut koko todistusketjua. Luentojen jälkeen tulee Aekos houkuttelemaan minua kaupungin satamaan. Arvaan, että hän veisi minut jälleen viinitupaan.
En vastusta hänen ehdotustaan, sillä minulla ei ollut muita luentoja rästissä ja tiedän itseni riittävän uteliaaksi täydentämään tämän päiväisen joskus toiste.

Olin katsellut viininkantajatyttöä jo liiankin usein ja liiankin pitkään. Lisäksi, olen nähnyt ensikohtaamisemme unessa. Kerta kerran jälkeen kasvoi kiinnostukseni tutustua häneen.

Istumme jälleen tutussa pöydässä.
Viininkantajatyttö tulee luoksemme ja tilaamme ruukulliset paikallista punaista viiniä ja vesikannun.
Olin jo edellisellä kerralla katsellut tyttöä muutaman silmäyksen verran liian kauan ja minua miellyttää yhä hänen vilpitön katseensa. Onhan hän toki muutenkin ulkonäöllisesti minun makuuni.
Saamme nopeasti ruukkumme ja kuin kutsun kuulleena, saapuu paikalle punaniskainen merimiesystävämme.Sama mies, joka oli tarinallaan meitä edellisellä kerralla viihdyttänyt.
- Pojat. Tarina viiniruukullisesta?
- Kerrot niin uskomattomia tarinoita, että emme tohdi niitä kuunnella. Sanoi Aekos suulaampana.
- Voi, te poikaset ette ole kuulleet, ettekä tiedä elämästä vielä mitään. Se pystyy olemaan uskomattomampi kuin ainutkaan tarinani.
- Olet varmaankin, ulkomuodostasi ja ihonväristäsi päätellen, lännen maasta kotoisin. Merimies sanoo minulle istuuduttua pöytäämme.
- Olet oikeassa. Olen syntyisin kaksoismantereen kannakselta. Pienestä kylästä, Oseanoksen rannalta.
- Voisin kertoa teille todella uskomattoman tarinan, matkaltani kaksoismantereelle.
- Minä voin kustantaa sinulle palkkasi, koska aihe on minulle läheinen. Sanon kiireesti, ennenkuin Allon ehtii heittää miehen pöydästä.
Annan sinulle tämän juuri tilaamani koskemattoman ruukun, jos hyväksyt sen.
Merimies haistelee ruukkua hieman nyrpeänä.
- Laatu ei liene talon parhaita mutta jos et ole sekoittanut sitä, niin olkoon menneeksi. On niin mahdoton huikonen.
Tämän sanottuaan merimies kaataa puolet ruukusta, sekoittamattomana kurkkuunsa ja alkaa tarinansa.

KAIKKI ON KATOAVAA

**) - Olimme toista puolta kuuta matkalla, kohti kaksoismantereen lähistöllä sijaitsevaa, suurta saarta. Sitä kutsutaan Poseidoniaksi ja se on todellisuudessa ryhmä saaria sillä alueella. Tarina kertoo, että sen paikalla on joskus sijainnut huomattavasti suurempi saari ja kaksoismantereen rantaviiva on ulottunut kauemmas merelle. Alueella on merenpohjassa näkyvissä lukuisia raunioituneita vedenalaisia aavekaupunkeja. On olemassa myös oraakkeli, että sen nykyisiäkin kaupunkeja varjostaa veden alle joutuminen. Eikä se päivämäärä ole kaukainen. Jokainen Poseidonia pelkäävä ja kunnioittava kapteeni kiertää aavekaupunkien vedet kaukaa.

Laivassa, jolla silloin olin palveluksessa, oli aivan mahdoton kapteeni. Hänellä ei ollut vähäisintäkään kuuloa ja kunnioitusta varoituksiini, joita rukouksiin asti olin hänelle esittänyt lähestyessämme aluetta. Sää oli tosin tyyni ja aurinkoinen. Taivaan rannalla ei näkynyt nousevia pilviä, eikä muutakaan epäsuotuisaa ennettä ollut havaittavissa. Se lienee tyydyttänyt kapteeniamme. Minulle se oli mitä suurimman vaaran merkki.
Jonkin aikaa aluksemme lähestyi, hyvässä säässä, tuolta toivottomalta suunnalta Poseidoniaa, kunnes alkoi tapahtumasarja, jonka vertaista en omasta ahtaasta päästäni, pystyisi kuuna päivänä keksimään.

Miekan puoleiselta kyljeltä, kuin sumusta, purjehti laiva. Emme tunnistaneet sitä. Se oli malliltaan täysin vieras, suorastaan tuntematon. Moista emme olleet kukaan laivalla olleista ikinä nähneet. Sillä ei ollut purjeita ja sen kansirakenteitten yläosassa oli kohta, kuin leivin uunin tai savenpolttajan piippu, josta tuprusi ikään kuin jähmettynyt savuvana. Kun tähystimme kaukolasilla laivan kannelle, siellä ei ollut näkyvissä minkäänlaista liikettä tai elonmerkkiä.
Koska laiva oli Poseidonian aluevesillä ja olihan Poseidonia azlanilaisen liiton jäsen, vähämielinen kapteenimme sai päähänsä tarkastaa laiva. Korjasimme oman aluksemme suunnan sen kanssa yhteneväiseksi ja täsmäsimme nopeutemme sen kulkuun sopeutuvaksi. Näin teimme siksi, ettemme saaneet siihen minkäänlaista kosketusta antaminemme viittoilumerkein, jotka merellä liikennöivät ovat yhteiseksi kielekseen tunnustaneet.

Kapteenin kulkiessa, etsien vapaaehtoisia laivaannousuun, piilouduin perimmäiseen ja mahdottomimpaan loukkoon. Kun kuulin miesten heittävän koukuin varustettuja köysiä kohdattavaan laivaan, kiipesin takaisin kannelle.Sen verran utelias toki olin.

Joukko urheita, parhaita merimiehiämme kiipesi laivan kannelle, joka oli huomattavasti omaa parrastamme korkeammalla. Jotta olisin paremmin nähnyt mitä tapahtuman piti, nousin mastoon ketterästi kuin apina.
Kosketettuaan laivan kantta jalallaan, miehet katosivat, kuin usvaan, yksi toisen jälkeen.
Minä putosin mastosta. Rysähdin köysipinon päälle, josta osumasta saan kiittää henkiriepuni ja luitteni säilymistä. Kun kapteeni tuli luokseni olin jo jonkin verran tajuissani ja sain soperrettua mitä olin mastosta nähnyt. Kapteeni täräytti minua nyrkillä leukaan, sillä hänen mielestään olin jo tarpeeksi lietsonut pakokauhua laivalla. Hän ei nimittäin saanut enää ketään vapaaehtoista uudelle tutkimusmatkalle, etsimään laivalle kadonneita tovereitamme.

Sitten hän sai mielestään oivan aatteen ja loi katseensa pirullisesti minuun. Menetin pelkästä ajatuksesta tajuntani, joka palautetiin minulle päälleni heitetyllä ruukullisella kylmää merivettä. Kun yhä kieltäydyin nousemasta vieraan laivan kannelle, otti kapteeni taskustaan lyhyen tikarin ja minun oli väkivallan edessä noustava köysitikkaille. Se mitä sitten tapahtui, on kaiken järjen ulkopuolella. Noustuani partaan reunan tasolle, näin kohta tovereitani hämärästi, ikään kuin paikoilleen jähmettyneinä, kuka minkinlaiseen asentoon. Muitakin, oudosti pukeutuneita ihmishahmoja seisoi merkillisissä asennoissa, kuin toimiinsa jäätyneinä. Kerroin kapteenille havainnostani ja kun hänen mastoon lähettämä tähystäjä puolestaan ei nähnyt mitään, tuli kapteeni varovaisemmaksi. Hän kehotti minua laskeutumaan tikkailta ja mietti ongelmaa kiivaasti ympyrää kävellen laivan kannella.

Vihdoin järki vallitsi jälleen hänen päätään ja hän käski irrottaa köydet koukkuja noutamatta. Tuskin olimme aloittaneet etääntymisen laivasta, kun alkoi tapahtua jälleen kummia. Koko tämä kooltaan mittava vieras alus alkoi haihtua ilmaan kuin sumuun, vaikka ilma oli lasin kirkas. Kaikki tönivät toisiaan, tarkistaaksen näkymän todellisuuta.
Siitä lähtien, hyvät ystävät, minua on seurannut kaikkien muitten kokemieni onnettomuuksien lisäksi outo piirre. Kerron tämän vain luotettavimmille ystävilleni. Oletteko luottamukseni mittaiset?
- Olemme toki. Kerro kuin olisimme veljiäsi.
- Saatan toisinaan kadota näkyvistä.
Purskahdamme hillittömään nauruun. Niin ei meidän toki olisi pitänyt tehdä, sen oivallamme kohta. Ystävämme merimies siemaisee sanaa sanomatta, tuimin ilmein, viiniruukkunsa tyhjäksi ja poistuu kapakasta.
-No nyt se katosi taas näkyvistä. Lohkaisee Aekos ja nauramme jälleen holtittomasti.

(*Platon, Aristoteles, Cicero - mukaillen)
(** Philadelphia case - mukaillen)

Silloisen merenpinnankorkeuden mukainen rantaviiva. Azlanin manner on nostettu +3100m. Oletuksenani on, että tämä nykyinen keskiselänteen kappale, olisi joskus muinoin irronnut Eurooppa-Afikka rannikosta. Kuvasta on havaittavissa, että merkorttien syvyyskäyrän mukainen Azlanin rantaviiva noudattelee emämantereen muotoja.
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)

 

Kartta pohjautuu : Instituto Idrografico, Hydrographic Office D.W.H., IHB Monaco BHI, julkaisemien merikorttien syvyyskäyriin. Välimeren puolella rantaviiva seuraa -100m syvyyttä, mannerjään sitomien vesimassojen seurauksena. Kartat pohjautuvat : Instituto Idrografico, Hydrographic Office D.W.H., IHB Monaco BHI, julkaisemien merikorttien syvyyskäyriin (Kartta ei ole navigointikelpoinen)