MUTSI MYI HIMAN

Mulla ei o' nyt varaa töpätä. Jos otan viinaa, olen niitten käsissä. Jos en ota viinaa, tulen hulluksi. Otan vaan vähän. Vain sen verran, että saan kasattua hermoni.
Toi äijä tossa jonossa... se kattoo mua mut kääns pään heti, ku mä hiffasin sen.
Sitä pitää varoa. Ja toi toinen tyyppi. Se näyttää iha boxerilta. Jos mun pitäis sanoo, et joku on emäkonna, ni toi. Oikee kallon murskaaja.
Ne lähti perää... Voiha vittu. Nyt mu otti ohrarieska. Ku mä kiihdytän vauhtia ni neki... Mä koitan eksyttää ne. Meen tosta pihojen läpi. Aidan yli ja tolta toiselta pihalta kadulle.
Katosivat. Mut vaan joksiki aikaa. Ne kyttää mua vaa jossaa ja sit...
Nyt mä otan paukun. En kestä yhtää pitemmälle... Rauhottaa. Handutkaa ei enää vapise. Mitä jos mä van kuvittelen. Jos mä seuraavalla kerralla meen niitten luo ja kysyn suoraa, et mitä jätkiä ne o.
Juma et mä oon hullu. Mähä on seinähullu.

- Vittu. Mutsi on vaihtanu lukon ovee. No, nojataan kelloon...
- Sori... oho..., mut onks Vieno Pitkänen kotona?
- Ei täällä asu ketää sen nimistä.
- No onks se sit' vuokrannu tän teille vai?
- Tämä on kyllä meidän asuntomme. Ollut jo pari vuotta.
- Onks se myyny tän?
- Luultavasti. Saattoi se olla Pitkänen. Me ostettiin tää välittäjän kautta. Ei juuri nähty omistajaa. Välittäjä myi.
- Ette tiedä missä tää Pitkänen asuu nykyää?
- Ei aavistusta. Kysykää osotetoimistosta.
- Kiitti ja sori, että häiritsin.

-Mutsi on myyny himan... Ny mun tarttee saada se tosissaa käsiini.
Entä jos se vaik ois delannu. Toihan sano, et se ei ollu nähny omistajaa.
Jos noi mafioosot o pakottanu sen myymää.
Tai jos se o myynny... ja sit ottanu livot fyrkkinee ja mafioosot kyttää mua, et mä johdattasin ne sen kimppuu.
Jumalauta mikä sotku... Joo no mä meen eka kuitenki osotetoimistoo. Kai siel on joku osote sille.

- Tuovinpolku 12 A16. Nimi postiluukussa ei täsmää. Ei auta, ku soittaa ovikelloo.
Ei löydy Vienoo. Mun pahimmat aavistukset alkaa toteutua.
Se on tehny Houdinit ja kadonnu. Perkele. Vanha liero. Sehä o sitteki viksumpi ku mitä mä oon osannu ees aavistaa. Mummeli vetää fyrkat mafialta. En ois uskonu siitä.
Mua ei oo seurattu koko päivänä. Ne varmaa o kolunnu nää samat mestat jo aika päiviä. No. Mä en lannistu.
Sill' oli joku tärkee ämmäfrendi. Mikä se nyt olikaa... toi Kososen Aili. Se voi löytyy iha puhelinluettelosta.

- Haloo... Pentti Pitkänen täällä. Joo... Ooks te nähny Vienoo lähiaikona?
Joo... elämä on vähä heitelly. Mun tarttis löytää se, ku nyt on tullu semmosta eri tärkeetä asiaa sille.
Vanhainkodissa? Voi juma. Missä sä sanoit. Mull ei oo ny papruu eikä kynää. Odottakaas... mä katon täst luettelosta... joo mä löysin sen. Mä repäsen tän mekkee... tattista vaa oikee paljo. Nii ja terveisii vien, Joo...
Jumalauta. Lottopotti. Tätä ne mafioosot ei ois ikinä kekannu. Ne onki tyh-mii. Ei sille alalle viitti kukaa täyspäine ruvetakkaa. Takkuu tinanappien kanssa.
Salapoliisi inspehtori Pitkänen ratkaisee... nyt tarttee taas snadit snubut.

- Moi mutsi.
- ...
- Et puhu mitää?
- ...
- No mökötetää sitte. Et usko, ku mä oon sua ettiny.
- No mikäs nyt on tullu? Onko rahat loppu?
- Osaatsä sentää viäl puhua. Mä jo aattelin, et sust on tullu joku kaalintaimi.
Tiätsä... sellane umpimieli seniili. Et taida ollakkaa iha seniili? Oot myyny sit talon.
- Loppu rahat. Se meni ulosottoon.
- Älä nyt mua kuseta. Miten nii ulosottoon?
- Niistä veroista.
- Ei oo totta. Siis valtio pisti sut taipaleelle jonku donan takii.
- Pankki lainas mutta niitä tuli seuraavana vuonna lisää, korkojen kanssa. Vielä enemmän.
- Ja sit... talo vek mummilta ja kamat pitskulle?
- Ei siellä enää mitää tavaroita ollu.
- Miten nii?
- No ne minä olin joutunut myymään jo elääkseni.
- ...?
- Niin Pentti. Ei minun eläkkeellä sitä taloa pystynyt todellakaan ylläpitämään. Siinä tuli kaikenlaista korjattavaa. Lämmitys reistaili. En kai osannut sitä oikein hoitaakaan. Katto rupes tiputtamaan sateella ja sellaista. Eikä minulla ollut varaa ostaa edes hiiliä.
- Voihan vittu. Eks sun rahassa rypevä inssi Paavos olis voinu mitenkää jeesaa sua?
- No sinähän tiedät veljesi. Tai oikeammin hänen vaimonsa. Pitää olla kaikki niin viimeisen päälle itsellä, ettei äidille sitten enää riitä. Edes lainaksi.
Sinäkin olisit voinut ilmestyä vähän aikaisemmin.
- Ei multa ois liienny siihe penniikää. Mirkku tyhjens tilipussin ja anto mulle tupakkirahat. Niillä ei ois saanu hiiliä äitiseni.
- Oletteko te Mirkun kanssa?
- No joo. Sellasta saatanan kituuttamista. Molemmat venyttää pinnaa sen ku kerkii. Meil on kloddiki.
Miten sä jouduit tänne vanhainkoti?
- Sosiaalihuolto järjesti. Ei ne voineet heittää minua pihallekaan. Vanhaa varatonta ihmistä.
- Mikä se oli se Tuovinpolun keikka?
- Jaa. Se oli semmoinen tilapäisasunto. Ennen ku tämä paikka vapautu. Ne hommas senkin ja makso vuokran ja kaikki.
- Hetkinen ku mä lasken. Isä valtio taitaa olla vähä dorka. Kato... sä sait leskeneläkettä, ku sä asuit omillas... noin neljäsataa?
- Niin.
- No sit ne pisti sut pihalle ja nyt ne maksaa sun asunnon. Tällasta huonetta ne ei sais vapailta markkinoilta alle neljän satkun mistää ja sit sä vielä saat hoidon ja skruudaat niitten piikkii. Mä luulen et niille tulee nyt takkii jatkuvasti. Ja paljon sitteki.
- Ei se minua auta. Olisin itsekin asunut mieluummin siellä kotonani. Se oli sentään oma ja tuntui kodilta. Tämä on tällainen laitos.
- Mihi sä pistit ne loput fyrkat?
- Mitkä fyrkat?
- No ne talorahat.
- Niitä nyt ei paljon jäänyt. Pakkohuutokaupassa se meni niin halvalla. Sen osti joku välittysfirma.
- No ne ei kalliilla osta.
- Sitten siitä meni päältä ne verot. Ja kulut ja mitä muuta ne keksikään.
Ne loput on pankissa. Niitä saat odottaa vasta, ku mä oon kuollu.
- Jaa…
Miten kuule on se faijan kuolema? Sä et oo koskaa puhunu siitä mun kanssa.
- Mikä siinä niin sinua kiinnostaa?
- No... miten se oikee delas?
- Se on sukumme häpeäpilkku, enkä minä siitä halua puhua vieläkään.
- No oisha se hyvä tietää skidinki, et mihi nurkkaa faija oikee o veivit hettäny. Jumalauta, ku sitä kysytää multaki jatkuvast ja mitä mä niille oikee sanon... noo se nyt vaa kuoli johki. Kaput. Henki pois. Pelit seis. Niks nirri veks.
- Siitä ei puhuta. Sano että se kuoli alkoholin yliannostuksee vaikka. Se tyydyttää uteliaampaaki.
- Mutta sekö ei oo totuus?
- Siitä ei tarvitse enää puhua.
- Okei. Ei mulla muuta tärkeetä sit ollukkaa. Et koita ny hautuu täällä kusessas. Mä meen ny.
- Pentti!
Muista Pentti, että minä rakastan sinua aina... tapahtuipa mitä tahansa.