MIKON ISÄ

- Mikko poikani, elämäni jatkumo... Ootsä kauan tienny, et sä oot mun poika?
- Ek sä sit oo mun faija?
- Mikset hitossa oo kertonu sitä mulle?
- Mistä mä tiiän, et sä et tiiä. Oothä sä ainaki esittäny faijaa koko ajan.
- Jaa... mutta sehän on ihan eri jutu kato.
- Emmä vaan honaa siinä mitää eroo. Iha samalt sä näytät musta tänää ku eilekii. Fylla ja krabbis vaa vuorottelee. Ai nii, ja se Jesse...
- Onhan se sentää jotaa, et sä oot mun lihaa ja verta. Sullaha voi olla vaik musiikillisii lahjoja... ja vaikka mitä. Isäshä o sentää viksu mies ja taiteilija.
- Sanosko...
- Ootsa kiinnostunu musata?
- Kylhä tota kuuntelee. Rollarit on iha OK. Nii ja Kinksit.
- Eks Beatles?
- No joo. Mut ku kaikki dikkaa Beatlesia, nii ei oo mitenkää orginellii tiätsä.
- Isäs idoli on kuule toi John. Siino kuule rautane jäbä. Kuuntele vaik toi Strawberry Fields.
- Ekse duunannu sen pilvessä.
- Mistä sä tollasta oot kuullu. Jos joku on vähänki erikoine, nii se heti on pilvessä tai rapajuoppo. Kato taiteilija tarttee vähä irrotteluu. Ei mikää synny tyhjästä. Pitää olla elämäntuskaa ja rutosti kokemuksii.
- Vitut. Sulla ois sit varmaa varmaa hyvät tsargot duunaa joku elpeellinen tai pari tota mansikkahilloo.
- Tsot tsot poju. Kunnioittavempaa puhetta isäs läsnäollessa. Jos ihmisellä o kuule nii paljo vastoinkäymistä, ku mulla, ni oisit itekki sillo tällö vähä fyllassa. Alkaa jo vähä joka paikka brakaa.
- Nii sullaha pätkiiki.
- Pentu perkele.
- Käytsä äijä hakkaa! Viinaha sulta o pehmentäny jo koko vintin. Mä mee vittu lastensuojeluvirannomaisille, ni nähää kuka saa hakata ja ketä.
- Ton ikäne pentu ja hyppii nenille. Eksmä oo kasvattanu sua tarpeeks kovalla kädellä... täs on muutaman edellisenki juttus osalta... äläkä saatana spidaa siinä.
- Pentti! Mitä sä oot tehny!
- Toi saatanan sintti kävi isottelee. Väänsin sitä vähä hiljemmalle.
- Hyvä, että henkiin jäi...
- Rupee nyt sinäki sitä puolustaa. Tollane suunpieksijä. Periny sen selvästi sulta. Mä vähä alan epäilee et oks mulla sittenkää mitää tekemistä sen maailmaantulon kanssa.
- Sähä jätkä taas dorga oot. Eiks Mikko oo ollu tarpeeks sun mieles mukaa? Se on murrosiässä ja sil on henkisii kasvukipuja. Snaijaaks pökkelö!
- Okei. Mä meen sinne mis mua vähä ees kunnioitetaan. Moikka paskasakki!
- Kiva ku lähit. Johan sä oot muutaman tunnin himassa ollukki. Kankku taas tietysti sellases vaihees, et oli joku syy bygattava, et pääs vetää nupin turvoksii. Kai se Jessejuttus ois ollu terveellisempi.

- Tos mä tein läkei ni se tuli siihe haisee vanhalle viinalle ja jotaa höpöttää. Eks siit pääse millää eroo?
- Emmä tiiä. Mä oon kokeillu tota yksinolooki. Ei musta oikee siihe oo. Tuohase tilistä jonku marka himaa sillo tällö. Mistä mä neki sit otan?
- Eiks silt sais sit jotaa elatusrahaa?
- Eihän se oo viel virallisesti tunnustanu isyyttäsä. Se rupeis varmaa duunaa kaikki maholliset kalikat rattaisii. Se ois seki melkone rumba tollase jätkän kanssa. Nii ja sit se vois taas alottaa ton totaali renttuilun. Jättäs duunin ja rupeis päätoimisesti dokaa sosiaaliavustusta. Montaks pennii luulet siltä sillo saavas?
- Mä en kyl kestä sitä enää. Mä lähe hanee, jos se ei lopeta tota lätkimistä. Mullo korva vielki lukos.
- Älä ärsytä sitä. Sehä o ihan kesy, ku sille ei grabbis aamuna turpata. Se keksii kyl aina jonki säyseemmän syyn liueta pullon perseille.
- Sillo tos skutassa varmaa joku jemma. Se kälkkii aina samaa suuntaa.
- Ei kai se sillo viel iha tajuto o, jos niin pitkälle o osannu ajatella. Tai jos siel o joku diileri.

- Nymmä jumalauta tapa jonku... mishä se saatana Mikko o?
- Anna sen Mikon olla. Se nukkuu jo.
- Ja vitut se liero nukkuu mun kämpässssäni... mä järkkää sille just kato tuuletukse... se o jonku saatana kaupparastsun panema kuppane äpärä perkele... mä vedä silt suolet ulos akka tajuuutsä... mä saatana nahotan sen jumalauta... vedä sen tupelle vittu...
- Rauhotu Pena
- Painu sinä akka vittuu siit... mä tapa sutki saataana... Minä pipona sä mua oikee ämmä oot pitäny, jumalauta.
- Tuu tonne makkarii ni jutellaa kahestaa tää juttu. Ku sä huudat ni koko talo herää.
- Tulkaa saatanat kattoo teurastusta nii ei tartte korva seinässä kuunnella vitun kyylät... liput irtoo vitosella...
- Älä saatana hakkaa sitä seinää. Sähä oot hullu.
- Sano toi kuule ämmä vieläää kerta ni se o su viimene...
- Äää älä kurista...

- Tässä on henkilökohtaiset tavaranne Pitkänen.
- Ooksmä nyt niiku vapaa?
- Joo. Ainaki siihe asti kun oikeus toisin päättää. Tai saattaahan olla, että vaimosi ei nosta oikeusjuttua pahoinpitelystä. Hänhän on vaimosi? Tai avopuoliso?
- No hiiltyyhä sitä ihmine sillo tällö. Vittu. Kaikki käy ruuvaamassa pinnaa.
- Teille ei taida sopia alkohooli. Se täytyisi itse ymmärtää.
- Ja vittuuks se sullekki kuuluu saatana kyttä.
- Haluaako Pitkänen takaisin koppiin?
- Kiitos kutsusta vaa. Tuun taas sit toisella kertaa jatkoille.
- Teinä hakeutuisin hoitoon. Katkaisuun.
- No joo. Hyvä siin o neuvoo, ku ei oo ittestä kysymys. Mull o kato nii moni asia rempallaa, et tarttis katkoo yhtä sun toista.
-Jos jostakin edes aloittaisi. Yhden ongelman ratkaisu voi aina helpottaa toisenkin ratkeamista.

- Pitkäsen tarina näyttää mielenkiintoiselta.
- Nii. Jonkun muun mielestä varmaan.
- Näissä edellisten istuntojen raporteissa on sangen mielenkiintoisia asioita. Kysyin hypnologilta, miten hän oli löytänyt tuon käsittämättömän vuosimäärän, joka johdatti tarinasi aikakauteen. Tiedätkö sinä siihen vastausta?
- Mistä mä sen tietäisin.
- Oootko miettinyt sitä Platonia?
- Kuka se o?
- Eräs antiikin filosofi. Puhuimme siitä viimeksi.
- Ai se joku ennen kristusta jäbä? Tuskin. Emmä lue, ku dekkareita ja Jalluu. Jerry Cotton on kova jäbä. Jee, jee Jerry Cotton...
- Niin. Platonilla on pari dialogia, Timaios ja Kritias, jossa hän kertoo Atlantiksesta. Sinun tarinasi tuntuu kytkeytyvän jotenkin sinne.
- Jaaaa. Miten niin?
- Tarinasi on ajoittunut sinne. Sjöström, se uusi hypnologimme, oli oivaltanut sen luettuaan vanhoja istuntoraportteja. Hän ryhtyi etsimään aikamäärää, jolla saisi sinut palaamaan aina tähän aikakauteen. Jopa aikaan.
- Ja sellanenko aika löyty?
- Noin kymmentuhatta vuotta ennen kristusta.
- Ketkähä meistä on oikee terveitä?
- Ei tuon tarvitse merkitä muuta kuin oman mielesi rakennelmia. Ei näitä asioita voi todentaa. Ei sellaisia dokumentteja yleensä löydy mistä voitaisiin nähdä jonkun sivupersoonan todenperäisyys. Ne ovat syvien mielenkerrosten rakennelmia. Ne syntyvät puolustamaan paineita, joita syntyy elämästä.
Toiset synnyttävät jopa jakomielitaudiksi tunnetun tilan.
- Ooksmä sit joku jako?
- Et. Tilasi ei ulotu toiminnalliselle tasolle. Näet vain päiväunia siitä toisesta todellisuudesta jota toinen minäsi ilmeisesti elää.
- No miten tää homma sit oikee autaa mua?
- Meidän tulisi löytää keino sovittaa nämä asiat yhteen. Yhdistää, tai rakentaa valveminäsi sellaiseksi, että kestät todellisuuden. Tai rakentaa sillan oman itsesi ja sivupersoonasi välille jonkun yhtymäkohdan kautta, jota en ole toistaiseksi vielä löytänyt.
- Viinaki on eri hyvä puudutusaine.
- Niin. Siinä on vain lukuisat pahat puolensa, eikä vaikutus ole kovin pitkäaikainen.
- Ku kusis pakkasella housuun.
Housuun kusemisesta ei vaa tu päänsärkyä.
- Suurin piirtein.
- Olemme kuitenkin vasta vaivaisessa alussa. Ehdotan, että jatkamme jonkin aikaa hypnoosi-istuntoja ja keräämme aineistoa alitajunnastasi. Psyyke on monimutkainen rakennelma, eikä se luovuta salojaan oikoteitä. Se yliminä onnettomuus osoittaa sen. Alitajuntasi puolustautuu jopa hypnoosissa.
Voisimme aloittaa nyt uuden istunnon, jos olet siihen valmis.

- Vaivutan sinut hypnoosiin... olet aivan rentoutunut ja tunnet olosi turvalliseksi ja väsyneeksi...
Palaamme aikaan 11595 vuotta tästä päivästä. Olette retkellä skorpionin rannikolla. Sinulle tapahtui matkalla jotakin?