MESTORIN KAUPUNKI

Hevonen karkaa heti ensimmäisen tilaisuutensa tullen.
Jatkan matkaa jalkaisin. Minut pitää vuoristossa hengissä maantien varren kaivot, juuret ja kaktuksen hedelmät. Olen kuitenkin heikossa kunnossa. Heikko ravinto, ankara kuumuus ja päättymättömältä vaikuttava kävely vuosristoisessa maastossa vaativat veronsa. Uskaltaudun myös nukkumaan vain lyhyinä tuokioina takaa-ajajien pelossa. Säpsähdän unesta pienestäkin rasahduksesta.

Kävelen puoliunessa kohti auringonnousua, koska tiedän, että siinä suun­nassa on seuraava mahdollinen asuttu alue. Arvioni mukaan Mneseun kaupunki ei olisi enää kaukana. Korkeimmat vuoret ovat jäänet taakse, kallioinen ja mäkinen maasto jatkuu. Tietä reunustaa nyt erilaiset puut ja pensaat.
Jokunen suurehko hedelmäpuulehto ja niiden siimeksessä maatila, kertovat Kaupungin läheisyydestä. Kartanot ovat matalan kiviaidan kehystämiä. Itse Mneseun kaupunginmuuri on myös poikkeuksellisen vaatimaton. Itseasiassa viraton, jos vuoriston rosvojoukko aikoisi sinne rynnätä rosvoretkelleen.

Kaupungin vartiosto pysäyttää minut portille ja vaatii nähdä henkilökirjani ja kulkulupani.
- Mistä sellaiset olisin ryöstettynä kulkijana mistään saanut?
- Näytät maantierosvolta. Ottakaa mies kiinni ja viekää tyrmään.
Minut kuljetetaan vartijoiden saattamana päävartiostoon jossa minut kova-kouraisesti paiskataan ahtaaseen koppiin.

Vietän kivilattialla maaten seuraavan yön. Aamulla saan laihaa keittoa, joka kyllä maistuu ravintoa huutavalle vatsalleni. Vettä en ollut saanut juodakseni pitkään aikaan. Hieman kosteutta kertyi pureskelemalla myrkyttömien mehikasvien lehtiä ja nuollen aamukastetta ruohojen korsilta.

Arvelen katonrajasta saapuvasta valoviirusta, että noin puolen päivän maissa, avaa koppini oven vartioston päällikkö. Hän vie minut kuulusteltavaksi huoneeseensa.
- Sinut pelasti tuo sinun sinettisormuksesi ja rähjääntynyt Akatemian viitta. Olisit joutunut oitis syytteeseen maantierosvona.
Sain viestin Albionilta aamulla. Viesti kertoi mahdollisesta saapumisestasi kaupunkiimme.
Osa kaupunginvartijoista, minun ohellani, on Albionin puolella Azlanin vallanperimystaistelussa. Panit merkille varmaankin kaupungin matalat puolustusmuurit? Kaupunkimme on Albionin suojeluksessa, eikä rosvojoukoista ole meille harmia.

Retkeni tarkoituksen muistaen, kyselen kaupungin siirtoalistilanteesta ja siellä harjoitetuista ammateista. Maaperä vaikuttaa kyllä hyvältä ainakin hedelmäpuille.
- Arvioit aivan oikein. Täällä viljellään usempaa lajia hedelmiä, sekä viljaa omiksi tarpeiksi. Laidunmaata on runsaasti myös riittävälle karjalle. Olemme pitkälti omavaraisia.

Ammatillinen erikoisuutemme ovat kirjoitusten kopioinnit. Emme kopioi tekstejä kirjoittamalla, vaan pystymme irtokuvakkeilla puristamaan tekstiä sileälle savileivylle, josta sen jälkeen otamme käänteiskopion. Sen avulla pystymme ottamaan lukuisia vedoksia erkoiskankaalle tai maissipaperille. Tällaista palvelua tarvitaan hyvin usein Azlanilla. Viranomaiset tarvitsevat teksteistään kopioita, samoin oikeuslaitos. Monistamme myös paljon Akatemian viisaiden kirjoituksia oppimateriaaliksi.
- Olen opiskellessani vedoksianne paljon nähnyt ja ihmetellyt usein sitä tekniikkaa, jolla niitä on valmistettu.
- Kysyit siirotaistyövoimasta. Käytämme sitä pääasiassa viljelyksillä ja sellaisissa ammateissa, joissa kaupunkilaisemme eivät itse viihdy.
Heitä on puhtaanapitotöissä ja karjanhoitajina. Käytämme heitä myös vedostuslaitoksissamme pesemässä ja kopiomassa monistuslevyjä.
- Onko heillä minkäänlaista mahdollisuutta saada esimerkiksi kaupunkinne kansalaisuutta?
- Oikeastaan ei. Vaikka Atlaan uudet lait sen mahdollistavat, laki ei toimi käytännössä. Tarvitaan ammattikunnan jäsenyys ja killat eivät ota tulokkaita jäsenikseen. Se hoidetaan kohtuuttomilla jäsenkorvauksilla, joihin siirtolaisilla ei ole varaa.
Näytän sinulle erään kirjallisen taideteoksen. Tämä on runoteos, joka on sommiteltu kauniiksi kiertäväksi kuvioksi. Näitä haluavat taitelijat, uskontokunnat, äveriäät keräilijät ja Azlanin hallitsijahuoneet. Voisimme puhua tämän vedoksen yhteydessä kaunokirjallisuudesta sen useammassa merkityksessä.

- Olisko minulla mitään mahdollisuutta päästä Atlaan kaupunkiin, jonkin toimituskuljetuksenne mukana. Minulla ei ole enää matkassa varallisuutta mutta voisin maksaa matkasta perillä kaupungissa. Jalkani ovat pahoin hiertyneet pitkästä matkasta kivisellä mantiellä.

Vaikka olemme syvällä ylämaan perukoilla, tänne ulottuu kapea vuono Oseanoksesta. Sen kautta meillä on meritse lyhyt yhteys myös pääkaupunkiin. Näin sijaintimme on oikeastaan ihanteellinen, palvellaksemme kaupunkinne kopiointitarpeita. Voisit päästä alukseen vaikka soutajana, jolloin voit tienata matkasi työllä. Luuletko, että pärjäät souturivissä?
- Uskon jaksavani. Voimani alkavat palautua hoivassanne ja käteni ovat paremmassa kunnossa kuin jalkani.

Saan Mneseun kaupungin vartiopäälliköltä kulkuluvan ja väliaikaisen henkilötodistuksen. Koska en ollut pystynyt todentamaan täysin henkilöllisyyttäni Mneseussa, henkilötunnus jäi osittain, viralliselta kannalta, vajavaiseksi.

Saavun kädet rakoille hiertyneenä ja voimiltani puoli kuolleena Atlaan satamaan, luullakseni parinkymmenen päivän kuluttua pakenemisestani. Joudun Atlaan kaupunginvartijoiden ankaraan kuulusteluun, sillä henkilö, joksi itseäni väitän, oli kirjattu kuolleeksi eräässä maantieryöstössä. Kuolleita ei tavattu päästää kaupunkiin. Intän olevani sama henkilö ja ilmi elävänä rosvojen kynsistä paenneena.

- Olemme tarkistaneet henkikirjoistamme, että kyseinen henkilö on kuollut, emmekä voi valitettavasti päästää sinua kaupungin portista. Saat palata Mneseuun mistä asiakirjan mukaan olet tullut.

Hermostun tilanteesta ja potkaisen vartijaa nilkkaan.
- Öykkäri, potkii virantoimituksessa olevaa virkamiestä! Nyt joudut vartiostoon. Vartijat. Pidättäkää tämä mies ja viekää kaupungin vartiostoon. Syytän häntä virkamiehen pahoinpitelystä.

Pääsen kuin pääsinkin kaupunkiin. Vartiostossa kiinnostutaan tapauksestani huomattavasti enemmän ja opettajani Onur kutsutaan tunnistamaan minut.
Saan väliaikaisen henkilöllisyystodistuksen, voidakseni liikkua jälleen elävien kirjoissa. Onur olisi vienyt minut ratsullaan Akatemiaan, mutta pyydän häntä jättämään minut torille. Tarkoitukseni on mennä tapaamaan Sisnaria, jota en ole nähnyt sitten ankaran riitamme jälkeen.

Aurinko on nyt skorpionin huoneessa. Viinihuoneessa on unelias rauha ihmisten viettäessä siestaa kodeissaan. Muutama kulkija torkkuu pöydissä.
Sisnar huomaa minut jo ovelta ja ryntää kaulaani kyynelsilmin.

- Kuulin, että olit kuollut maantierosvojen hyökätessä saattueenne kimppuun.
- Mistä olet sellaista voinut kuulla?
- Viinituvassa kuulee kaikenlaista. Täällä käy paljon kaupungin vartijoita ja tiesinhän minkä retkikunnan mukana olit liikkeellä.
- Sinä tunnut olevan varsin hyvin perillä asioista. Luulin, että uskoisit minun opiskelevan tiiviisti ja turvallisesti Akatemiassa. Onhan minulla vaativa lakiluonnostyöni, jonka laajuus aiheuttaa minulle riittävästi työpaineita muiden opintojen ohessa.
Tämä retkeni epäonnistui siltä osin, sillä kaikki muistiinpanoni katosivat kahakan yhteydessä.
- Tule. Vien sinut yläkertaan huoneeseeni lepäämään. Näytät niin nuhruiselta ja väsyneeltä.

Kapuamme kylki kyljessä portaita huoneeseen. Sisnar valmistaa minulle lämpimän kylvyn nurkassa olevaan saviseen ammeeseen.
Sisnarin hieroessa iholleni hyväntuoksuista hajuvoidetta avautuu väsyneille silmilleni hänen kaula-aukostaan rakkauden maisema. Suutelen hänen kättään, joka on lähellä kasvojani ja silmän räpäyksen ajan näin ammeen kyljessä olevan leiman. "Amfora". Amfora on minulle tällä hetkellä jumalten valtakunta, jonne yritän kiskoa mukaani vastaan hangoittelevaa rakkaintani.

Herään seuraavaan aamuun kaukaa kuuluvaan kukon kieuntaan, joka on nuotiltaan tutun kotoinen. Sisnar nukkuu vierelläni kuin lapsi. Hän on työskennellyt viinihuoneessa myöhään yöhön, enkä henno häntä herättää.
Kertaan ajatuksissani kaikkea tapahtunutta siinä yksikseni istuskellessa. Avaan Sisnarin huoneen puiset ikkunaluukut. Aurinko on juuri kiivennyt vanhan kaupungin yläpuolelle, eikä ole ehtinyt vielä täysimpään teräänsä. Tunnen kanavalta leuhahtavan meren tuoksun sieraimissa. Niin tapahtuu kun nousuvesi tuo kanavaan merivettä. Tämä kesäisen aamun raikkaus valaa ruumiiseen voimaansa.
Alhaalla torilla on kaupankäynti jo täydessä vauhdissa. Kalatiskit notkuvat monenlaista saalistaan ja vihannesten- ja hedelmienmyyjien värikylläiset pöydät ravitsevat silmiäni.
Muistan silloin sisareni ja velkani Omhepille. Velka on painanut minua usein, sillä enhän ollut pystynyt lyhentämään sitä rauta-akkraminkaan vertaa. Minun tulisi hankkiutua, johonkin toimeen.
Voisin tiedustella aluksi vaikka Akatemiasta. Olinhan nähnyt joittenkin opiskelijan toimivan apulaisina tutkijoille. Voisin tietysti myös kaupata kirjoituspalveluja, sillä varsinkin asioiminen erilaisten virastojen ja viranomaisten kanssa oli tavanomaisille kansalaisille usein ylivoimasta ja he ostivat siihen mielellään asiantuntija-apua. Ainakin minusta tulisi hyvin pian asiantuntija.
Näistä mietteistäni minut herättää Sisnarin raikas suudelma paljaaseen selkään. Hän kietoo hyväilevät kätensä kaulalleni ja painaa alastoman vartalonsa ihoani vasten. Joudun takaisin vuoteen omaksi.

Päivä on ehtinyt jo puoleen, kun olen matkalla Akatemiaan pitkin vanhan kaupungin päättymättömältä tuntuvaa siltaa.
Maksan kalliisti hikoillen, kuumimmassa päivän paisteessa, aamulla nauttimiani onnen hetkiä. Minusta tuntuu, että nyt jos koskaan olisi sopivin mahdollinen aika hautautua viileään valtion arkistoon, joka sijaitsee Poseidonin tenppelin syvissä kellareissa.

Valtion arkistossa ei ole vartija paikalla, joten haen avaimen Akatemiasta.Siellä on vara-avain tutkijoiden käyttöön. Avaimia näkyy olevan kaksikin kappaletta. En ole huomannut kysyä kumpi kävisi arkiston oveen. Otan molemmat. Toisen avaimen käyttötarkoituksesta minulla ei ole harmainta aavistusta.

Poseidonin temppeli oli suurin rakennus temppelivuorella. Rakennuksen suhteet ovat säilyneet vuosituhansia lähes muuttumattomina. Kritiaksen tarinassa temppeli mainitaan "oudon barbaariseksi". Kenties kaareva katto ja koristellut kulmapylväät poikkesivat liiaksi aikakauden pelkistetystä, kreikkalaisesta ihanteesta. Temppelin alla sijaitsevat Azlan - Atlantiksen suunnattomat arkistot.

Arkistokellari on todella oiva paikka päivän kuumuutta vastaan. Laskeutuessani alas kiertäviä portaita, tunnen ilman viilenevän askel askeleelta. Minulla on ainoana valonlähteenä pieni öljylamppu, jota kuljetan usein mukana kaupungilla pimentyvän illan varalta.
Avaan arkistoon johtavan raskaan metallioven ja vastaan henkäisee entistä viileämpi ilma ja minusta alkaa tuntua jo siltä, että olisi viisainta palata hakemaan päälleni jotakin lämmikettä. Sytytän arkiston seinillä olevat suuret öljylamput. Ne saavat öljynsä putkia myöten jostakin yläkerroksesta. Näin on monestakin syystä pakko olla. Kaasuvaloa ei uskallettu näin arkaan paikkaan laitta.
Kirjaniteet täyttävät hyllymitan toisensa perästä ja koska en vielä ole oivaltanut miten arkistointi täällä toimi, yritän etsiä käsiini jotakin luetteloa kirjoista. Sellainen löytyy keskimmäisen hyllyn päädyssä olevasta syvennyksestä. Tämä on todellinen päähakemisto, josta käy ilmi, että kirjastohuoneita olisi allekkain kymmenen kerroksen verran, jatkuen syvälle maan uumeniin.
Yhdestoista kerros on salaisiksi julistettujen tietojen arkisto, joka sisältää luettelon mukaan, ylimalkaisesti kirjattuna, kaikki kuninkaallisten oikeustapausten pöytäkirjat valtakunnassa. Myös valtion hoitoon ja verotukseen liittyviä tietoja oli tallennettu, sekä tietoja uskonnollisten yhdyskuntien varallisuudesta. Arkistot on sijoitettu päällekkäin siten, että alimmissa kerroksissa sijaitsi vanhin tietous ja ylimmässä kerroksessa, eli siinä huoneessa, jossa juuri olen, on tuorein tieto.

Vaikka arkistokerros onkin mahtavan kokoinen, en silti saata uskoa, etteikö jossain vaiheessa satojen vuosien tietomäärää, olisi ollut tarpeellista vanhemmasta päästä poistaa arkistosta. Siitä minulla ei ole aavistustakaan millainen tieto poistettiin ja millaisella aikavälillä.
Päätänkin siis välittömästi kävellä sadat portaat alaspäin alimmaiseen arkistoon saadakseni selvää, missä kulkee vanhimman tiedon raja. Merkitsen tämän kerroksen hyllykohtaisista hakemistoista muistiin nidemääriä otsakkeittain ja vuosittain, saadakseni jonkinlaista tietoa vertailuni lähtökohdaksi.
Kun olen poistumassa takaisin portaikkoon, joka oli näyttänyt jatkuvan alaspäin, huomaan seinässä toisen oven. Koska en ole laisinkaan varma siitä, veisikö tänne johtanut portaikko sittenkään alempiin arkistokerroksiin, päätän kokeilla käyttämätöntä avaintani tähän uuteen oveen. Se ei sovi lukkoon. Koetan myös arkiston avainta, joka avaa oven vaivatta.
Työnnän varovasti öljylampun edellä oven takana avautuvaan tilaan. Melkein pudotan lampun säikähdykseltäni, sillä huoneessa ei ole lainkaan lattiaa. Seinät ovat lähellä mutta katto ja lattia puuttuvat. Pari paksua kettinkiä roikkuu keskellä tilaa.
Olen hyvin peloissani ja hämmennyksen vallassa. Peräännyn ja katselen ympärilleni lampun valossa, sulkeakseni oven jälleen. Huomaan seinässä varoituksen.
"Hyttinostin. Tarkista, että hytti on paikalla, ennen kuin avaat oven".
Mikä ihmeen hyttinostin? Seinässä on myös kampi, jonka avulla ilmeisesti hytti saataisiin paikalle kettinkiensä varassa jostakin kaukaisuudesta. En uskalla kokeilla laitetta, vaan lukitsen oven vähin äänin ja siirryn turvallisille sadoille porrasaskelmille.
Arkiston avain avaa kuuliaisesti toiseksi alimman arkistokerroksen oven ja pääsen sisälle. Olen suorittamassa hakemistovertailua, kun päähäni pälkähtää ylimääräisen avaimen arvoituksen ratkaisu. Se sopii tietysti salaisen arkistokerroksen oveen. Voisiko Akatemialla olla oikeus käyttää siellä säilytettävää tietoa?
Ryntään innoissani sovittamaan avainta kerrosta alemman arkiston jyhkeään metallioveen sydän pamppaillen. Ovi aukeaa. Nyt minulle tulee hieman luvaton olo ja lukitsen oven varovasti perässäni. En uskalla sytyttää arkiston valaisimia. Oma tuikkuni saa luvan riittää. En aijo viipyä täällä.
Huone on täsmälleen samanlainen kuin kaikki ylemmät. Keskellä etuosassa on suuri lukupöytä ja saman tilan seinänvierustoilla muutamia lukupulpetteja. Sitten alkavat loppumattomat hyllykäytävät. Suunnistan keskimmäiselle hyllyriville, jonka päädystä löydän hakemiston.
Lasken lamppuni hyllylle. Sormet jännityksestä kosteina selaan kirjaa ja kiihtymykseni kasvaa sivu sivulta, niin uskomattomia otsakkeita se sisältää. Pysähdyn eräälle sivulle, josta löytyy otsake: "Kuninkaitten tuomioistuimen oikeustapaukset".
Tiedän, että sieltä olisi löydettävissä Tapaus Atlas Albion, siis kuningas Atlaksen vanhimman pojan kuolemantapaus, josta olin kuullut monenlaisia versioita. Koska saatan arvailla vuodet, joitten sisällä se olisi mahdollisesti tapahtunut, uskon löytäväni siihen todellisen version näistä kirjoista. Kirjaan hyllykoodin ylös muistiooni, koodattuna. En halua kenenkään saavan tietoon tätä vierailua. Jatkan selaamista ja tulen hakemiston osuuteen, joka käsittelee uskontokuntien omaisuusluettelot.
Vanhimmilla päiväyksillä löydän nimikkeen Poseidonin Kleiton temppeli. Se minun on ehdottomasti nähtävä, jo siellä tapahtuvan salaisen tehtävänikin nimissä.
Kirjaan ylös lukuisia muitakin hyllykoodeja ja suljen hakemiston. Suunnistan aluksi Poseidonin Kleiton koodin mukaan ja tulen kulkeneeksi muutaman kerran harhaan pitkiä käytäviä, kunnes osun mielestäni oikealle hyllylle.
Löydän kirjan, joka on mahtavan paksu ja metallisaranoitu. En kykene siirtämään sitä kauemmas, joten avaan sen lattialle hyllyn eteen.
Kirja tuntuu sisältävän kaiken tarpeellisen tiedon asianomaisesta temppelistä. Siitä on jopa piirretyt leikkauskuvannot eri ilmansuunnista ja pohjapiirros kerroksista. Kuvista näkyi, että temppelin alla on suuret aarrekammiot ja kaikki niitten sisältämät tavarat oli luetteloitu, sekä kaikki merkittävimmät aarteet piirroksin esitetty.
Luetteloista löytyvät sellaiset merkilliset nimikkeet, kuten taivaankilpi ja Poseidonin vasama. Tutkin huolella pohjapiirrosta ja yritän asettaa itseäni mittakaavaan tiedon pylvään rinnalle. Se on mahtavan korkea. Kiitin Pyramidikaupungin pappia ja sallimusta, ettei poistettava tietous sijainnut korkeammalla pylväässä.
Toinen pylväs, joka sijaitsee sitä vastapäätä, alttarin miekan puolella, on nimeltään lain pylväs. Yhteiseltä nimeltään pylväät on rekisteröity Vallan pylväiksi. Mielenkiintoista mutta hyvin ymmärrettävää. Laki ja tieto on valtaa.
Pylväistä on kuvannot molemmista, kaikilta tahoiltaan. Vahinko vain on, että yksityiskohdista ei saattanut saada minkäänlaista selkoa, koska niiden pinta oli käsitelty hyvin ylimalkaisin piirrosvedoin.
Painan pohjapiirroksen tarkoin mieleeni, kuvitellen itseni kulkevaksi tilassa. Seuraan samalla seinäkuvantoja. jotka oli piirretty sellaisella tarkkuudella, että pystyin vaivatta kuvittelemaan kaikki niillä roikkuvat esineet ja kuvat aidoiksi. Jäljentämään en uskalla ryhtyä, sillä minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia säilyttää salassa sellaista piirrosta.
Tutkin päättymättömiä luetteloita, oikeastaan käsittämättä mitä niistä etsisin. Kun tajuntani turtuu silmieni ohi valuvasta esinenimien virrasta, suljen kirjan ja asetan sen paikoilleen.
Seuraavaksi minua kiinnostaa tapaus Atlas Albion. Kävelen uuden hyllykoodin mukaan takaisin suureen eteistilaan, josta olin lähtenyt. Vuosikirjat sijaitsevat aivan ensimmäisissä hyllyissä. Ilmeisimmin siitä syystä, että se on suhteellisen uutta tietoa tämän arkiston mittakaavassa. Koodin osoittamat kirjat löytyivät helposti.
Koska kirjoja on kuvittelemiltani vuosilta useita, on seuraava tehtäväni etsiä niitten hakemistoista nimikettä, joka sopisi tapaukseen. Siihen kuluu arvaamattomasti aikaa, sillä en tohdi lukea nimikkeitä kovin huolimattomasti, vaan aina kun satun vähääkään lupaavamman nimikkeen kohdalle, tarkistan asianomaiselta sivulta, mitä tapauksessa käsiteltiin.
Tämä osoittautuu hedelmälliseksi menetelmäksi. Tapaus löytyy kirjattuna nimellä: Kuningas Atlaan pojan katoamistapaus. Sitä pidettiin tapauksena niin tunnettuna, että sitä ei oltu luultavasti välitetty nimetä asianmukaisella täsmällisyydellä.

Kun luen tapauksen kuulustelupöytäkirjoja, muodostuu minulle tapahtumien kulusta seuraavanlainen yleiskuva:
Albion oli veljesä Kronoksen ja henkivartiostojensa kanssa, lähtenyt metsästämään villisikoja. Saavuttuaan metsään oli seurue jakautunut ajajiin ja ampujiin, kuten tapana oli. Sovittiin aukio, jolle siat ajettiin ammuttaviksi. Ajomiehet katosivat metsän tiheikköihin.
Albion oli vanhempana ja kokeneempana ajomiesten johdossa. Kun villisiat ryntäsivät piiloista säikyteltynä aukiolle, ampuivat vahdissa seisseet metsästäjät nuolensa ja tantereelle kaatui kuudesta ajetusta, kolme karjua ja yksi emakko. Tässä rytäkässä oli kuitenkin ammuttu harhanuoli, joka oli osunut Albionin hartiaan.
Tutkimukset, ja niiden liitteenä ollut miesten asemapiirros, osoittivat, että harhanuolen suunta oli mahdoton. Villisikaa, sillä nuolella ei oltu voitu tähdätä, eikä haavoittavalla voimalla olisi voinut mikään kimmoke edes osua.
Haava ei ollut tappava ja Albion saatettiin metsästysleirille, jonne lähdettiin hakemaan kiireimmin kuninkaallista henkilääkäriä kaupungista.
Metsästysretkellä oli mukana lääkitsijä, jonka hoidosta Albion oli kieltäytynyt jostakin merkillisestä oikusta, jota eivät kuulustelupöytäkirjat pystyneet selittämään.
Tapausten kulku muuttui tämän jälkeen muutenkin merkilliseksi. Yöllä oli leirillä tapahtunut jonkinlainen kahakka, jossa yhteydessä oli Albionin teltasta tavoitettu mies ilmeisessä murha-aikeessa. Kahakassa mies oli menettänyt henkensä, eikä häntä voitu kuulustella. Kun seuraava aamu valkeni ja Kuninkaallinen henkilääkäri saapui leirille, oli Albion kadonnut teltastaan. Ketään muuta ei metsästysseurueesta puuttunut. Myös Albionin hevonen oli leirissä.
Tähän päättyivät järkevät selvitykset ja jäljet tapauksesta. Albionin ruumista ei koskaan löydetty, vaikka koko lähimaasto haravoitiin sellaiselta etäisyydeltä, kuin Albionin olisi kuviteltu heikoissa voimissaan kyenneen liikkumaan. Hänet julistettiin kuolleeksi vuoden kuluttua tapauksesta.
Se oli vastoin normaalia käytäntöä, jonka mukaan kadonneen sai julistaa kuolleeksi vasta, mikäli hänestä ei oltu saatu minkäänlaista tietoa kymmeneen vuoteen kadonneeksi julistamisesta.

Kirjoitukset eivät siis antaneet lopullista vastausta arvoitukseen ja tunnen voimattomuutta tiedon edessä, joka ei ollut selvästikään vilpitöntä.
Siirryn seuraavalle muistiin merkitsemälleni hyllylle, tutustuakseni azlanilaiseen menetelmään arkistotiedon tiivistämiseksi sen vanhennuttua. Kuulen merkillistä ääntä ovien puoleiselta seinustalta. Se on niin epämääräistä, että sitä ei voisi kohdistaa, ellen samalla näkisi nostohytin kammen kiertävän akselinsa ympäri.
Minut valtaa pakokauhu. Enhän ollut saanut lupaa arkistossa oleskeluun. Otan lamppuni hyllyltä ja juoksen syvälle arkistoon, etsien hätäisin silmin jotakin piiloa, jota suorat käytävät eivät tuntuneet antavan. Pysähdyn hetkeksi.
Kenties nostohytti onkin matkalla johonkin muuhun, kymmenestä tavallisimmin käytetystä kerroksesta. Olinpa ollut typerä. Kävelen nolona takaisin kohti eteistilaa, kun kuulen metallioven kolisevan auki lukituksestaan.
Nyt minut valtaa todellinen pakokauhu. Onneksi muistan samalla hetkellä kirkkaasti vapaan hyllytilan Poseidonin Kleiton temppelin varastoluettelon vieressä. Tarkistan muistilapulta sen koodin ja suunnistan juosten sinne.
Ehdin hädin tuskin tunkeutua hyllyyn. Sammutan lamppuni. Olen pudottaa hyllyltä muutaman pienemmistä niteistä, kun kuulen eteisestä sotilaitten käskyjä ja käytäviä lähtee kiertämään raskassaappaisia askeleita aseet kalisten. Valo ilmestyy myös sille käytävälle, jossa piilottelen.
Sotilas kävelee hyllyni ohitse. Hän olisi minut havainnut, jos olisi vain kääntänyt päätään ohi mennessään. Sydämeni hakkaa, kuin höyryvasara ja otsani ja kainaloni valuivat hikeä arkiston kylmyydestä huolimatta.
Voisivatko he etsiä juuri minua? Mistä he tietävät, että olin tullut tänne? Onneksi en ollut sytyttänyt öljylampuja. Ne olisivat lämpöisinä palajastaneet vierailuni.
Sotilaat kokoontuvat jälleen eteistilaan ja asettuvat, äänistä päätellen, pitkän lukupöydän ympärille. He pitävät selvästi jonkinlaista kokousta. vaikka puhe ei kantaudukaan kunnolla tänne perälle.
Olen pelosta lamautunut.
Sitten uteliaisuuteni alkaa jälleen voittaa. Tämä kokous ei voi olla mikään tavallinen tapaus, sillä olihan sotilailla omat tilansa pitää vaikka kuinka salaisia kokouksia. Tarvitsivatkohan he joitakin tietoja tästä arkistosta? Tuskin, sillä yksikään mies ei ollut liikahtanut eteistilasta tarkastuspartion jälkeen.
Kurkistan hyllyltäni käytävälle. Se on tyhjä ja valonkajo, joka sille lankeaa eteistilasta, tulee poikkikäytävän kautta. Pudottaudun hyllyltä äänettömästi ja hiivin kohti valoa. Kuulen nyt paremmin, vaikka kaikista sanoista en saakaan selvää. Se mitä kuulen, on vähällä sortaa jalat altani. Tämä on salaliittolaisten kokous. He suunnittelevat vanhan kuninkaan vallan kaventamista siirtämällä sitä, mahdollisesti lainsäädäntö- tai muita teitä, nuorelle prinssille.
Keskustelun kiivaudesta päätellen keinoista ei ollut niinkään väliä. Ellen vallan erehdy, niin yksi puhujista on nuori prinssi itse korkeimmassa persoonassaan. Hänen persoonallisen, narisevan äänensä, pystyn tunnistamaan Akatemian lehdon, kyseenalaisesta painiottelustamme.

Kokous kestää useita hetkiä ja kävelen käytävällä mahdollisimman hiljaa edes takaisin, etsien hyllyjen välistä näköyhteyttä kokoustajiin. Minut on vallannut käsittämätön kylmyys ja sydämeni on täynnä tuskaa kuulemani johdosta.
Vihdoin seurue liikehtii siten, että se enteilee heidän poistumistaan. Nyt katoavat valot ja nostohytin ovet suljetaan. Merkillinen ääni, joka oli kuulunut heidän saapuessaan, säestää heidän poistumistaan ja uskaltaudun piilosta. Kävelen eteistilaan ja avaan portaikon oven lähteäkseni arkistosta.
Joudun kuitenkin odottelemaan pimeydessä, lamppu sammutettuna vielä hetken, sillä portaikosta kuuluu loittonevia askeleita. Osa sotilaista on kul-kenut portaikon kautta. Pujahdan pimeässä seuraavan kerroksen arkistoon ja lysähdän kasaan lukupulpettia vasten.
Olen kokemastani henkisesti niin lopussa, että itken hysteerisesti tajuamatta laisinkaan ajan kulua.

Seuraavana päivänä talutan opettajani Onurin sivummalle nähdessäni hänet Akatemian käytävällä. Minun on pakko purkaa pakahtumaisillaan olevaa sydäntäni jollekin, johon voisin sokeasti luottaa.
Kun aloitan kertomuksen, hän kohta käsitettyään mitä oli kuulemassa, kehottaa minut äkäisellä käsieleellä vaikenemaan. En heti käsitä hänen käytöksensä tarkoitusta mutta kohta uudelleen iltapäivällä hänet tavatessani, hän pyytää minua kanssaan kaupungille koulupäivän päättyessä.

Kävelemme illan hiljaisimpana hetkenä kohti kaupunkia. Päästyämme ensimmäiselle sillalle, jota kävelemme kaksin, hän ottaa kertomukseni uudelleen esille.
- Se mitä kuulit salaisen tiedon arkistossa, on ollut tiedossani jo pitkään. Asia on vain niin tulenarka ja monimutkainen, että sitä ei voi ratkaista syöksymällä vanhan kuninkaan puheille ja kertoa hänelle totuus. Julistaisit itsesi samalla riidan kylväjäksi ja kuningashuoneen maineen likaajaksi.
Nuori prinssi on vanhan kuninkaan ainut poikalapsi Albionin kuoltua ja saatat käsittää, että hänen isänrakkautensa kieltäytyy uskomasta, mitä hänelle mielestäsi totuutena kerrot. Hänelle täytyisi pystyä esittämään niin raskauttavia todisteita, että ne saisivat varmasti hänen silmänsä ja korvansa avautumaan. Itse osaltani en sellaisia ole pystynyt hankkimaan.
Salaliittolaiset eivät kirjoita ainuttakaan viestiä muistiin tai puhu sivusuunsa ulkopuolisille. Joukko koostuu kurinalaisista kylmäpäisistä upseereista, jotka vallansiirrossa, epäilemättä, tavoittelevat myös omaa etuaan.
- Minkälaista etua tarkoitat? Valtaahan heillä luulisi upseereina olevan.
- He tähtäävät taloudelliseen hallitusvaltaan.
- Sehän on naurettavaa. Onhan Azlanin valtiolla vanhat peruslakinsa, jonka mukaan vain Atlaksen suvun jälkeläiset voivat kantaa hallitusvaltaa harteillaan.
- Sinä kuulit vain vähäisen osan salaliittolaisten suunnitelmista. Olen itse saanut tietoon paljon muuta. Muun muassa he suunnittelevat sotaa Falassameren alueen kansoja vastaan alistaakseen ne Azlanin vallan alle. Siellä tarvitaan konsuleita, vouteja ja muita rahavallan virkoja, jollainen upseereillemme kelpaisi mainiosti.
Riistomaat olisivat viljavinta osaa asutusta maailmasta. Ogygia eli Aegyptuksen maa, Etrussa, Iviria. Näistä Iviria on vasta vain osittain kuningas Gadeiroksen vaikutusvallan alla. Siellä on kuitenkin sillanpää Falassameren eli Kaksoismeren valtaamiseksi. Ogygia on kumppanuusvaltio. Ateenassa on azlanilainen kuningatar.
- Mainitsit maita, joitten kanssa Azlanilla on voimassa, vanha tuhatvuotinen liittosopimus, joka on taannut heille kauppavapautensa uskollisina liittolaisina. Niissä asuu runsaasti vaikutusvaltaisia azlanilaisia.
-Sopimukset tehdään rauhanaikoja varten, ei sotaa.
-He aikovat siis kavalasti rikkoa niitä vastaan ja saattaa Azlanin kunnian lainlaatijana lokaan ja lait ja sopimukset vaille merkitystä.
-Niin juuri.
-Eikö mitään ole tehtävissä?
-Voimme vain odottaa, että salaliittolaiset tekisivät jonkin virheen ja osoittaisivat olemassaolonsa kuninkaalle.
-Voisihan kuninkaalle tiedottaa ainakin salaliitosta. Eihän prinssiä tarvitsisi sotkea asiaan.
-Salaliitto Azlanissa on sangen harvinainen ja ainutlaatuinen. Juurihan kerroit itse, että valta ei voi siirtyä, kuin perintöteitse, eikä yhtään malttamatonta vallanperijää tunneta historiassa.
Mikäli vallanperimyksessä olisi epäselvyyttä, saattaisi salaliitto muodostua perinnässä heikommaksi jäävän taholta, mutta sellaista tapausta en tiedä, kuten jo mainitsin. Sinua tai minua ei hovissa uskottaisi ja meidät naurettaisiin ulos. Tai parhaassa tapauksessa meidät teloitettaisiin upseerikunnian loukkauksesta.
Katsohan, olemme tulleet kaupungin satamaan. Emme voi jatkaa keskustelua paikoilla tai tiloissa, joissa on muita ihmisiä. Meitä pidettäisiin vallankumouksellisina ja ilmiannettaisiin kaupungin vartijoille.
- Hassua. Azlanissa laki vartioi laittomuutta.
- Toisinaan saattaa niin käydä, varsinkin kun laittomuuteen sekoitetaan politiikkaa. Miten muuten työsi edistyy?
- Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Sain kirjattua uudelleen, sotilasvaltuuskunnan matkalla, kadonneet muistiinpanot.
- Mitä löysit valtion arkistosta?
Taisin punastua, mikäli se minun ihonvärilleni on mahdolista.
- En ehtinyt juurikaan tutustua kirjallisuuteen siellä. Ehdin vasta ymmärtää arkiston luetteloinnin toimintaa, kun minut yllätettiin.
- Taisitpa kuitenkin etsiä jotain tiettyä salaisten tietojen arkistosta?
- Taisinpa. Käännytään takasin sillalle, eihän meillä ole kaupunkiin mitään varsinaista asiaa vai kuinka?
- Käännytään toki.