LOPPUSANAT

 

- Kaikki Azlanin saarella olleet, laajoilla merialueilla ja kaksoismeren rannikkoalueilla olleet ihmiset, kokonaiset kansat, kaikki elollinen luonto valtaosin myös kasvillisuus ja irtonainen maaperä, oli huuhtoutunut hyökyaaltojen mukana käsittämättömiksi maakasoiksi tai hautautunut meren pohjattomiin syövereihin. Kaikki merellä olleet alukset olivat kadonneet. Kelluvaa materiaalia ja ruumiita ja raatoja ajautui kuukausia, Oseanoksen ja laajentuneen kaksoismeren rannoille. Maa oli autio ja tyhjä ja taivas valoton, synkkien tuhkapilvien peittämä. Oseanoksen puoleinen meri oli kulkukelvoton. Tosin eipä sinne ollut kulkijoitakaan vielä vuosisatoihin, tuhansiin... Tämä kaikki voi tapahtua nyt uudelleen ihmisen itsensä toimesta. Atlantiksen tuho tapahtui, 9600 ekr. Maaliskuussa aurinko nousi jalopeuran huoneesta, elettiin jalopeuran aikaan. Tämä kuvastuu mm. Albionin sinetissä. Leijonia on sinetissä kaksi, joka kuvaa kahden kuninkaan valtataistelua jalopeuran aikakaudella. Taruina kulkeutuneena tietona, 16.000 ekr, tapahtui edellisen ihmiskunnan kehityksen aikakauden päättänyt Poseidonian tuho, joka katastrofivaikutuksiltaan myös poisti yhden kulttuurikauden maailmanhistoriasta. Mielenkiintoista on huomata, että Poseidonian tuho asettui härän aikaan, jota Azlanilla muistettiin ja kunnioitettiin pyhien uhrihärkien muodossa. Poseidonian tuho tarkoittaa summittaista ajankohtaa, joka on lähinnä todellista aikakauden auringonhuoneen aikamäärää. Ihmiskunnan nykykyinen kehityksen tila ei ole mitenkään poikkeuksellista maapallon historiassa. Ihminen, tai luonto itse, on kerta kerran jälkeen tuhonnut koko sivistyneen maailman. Eläin- ja ihmislajeja on kadonnut sen mukanan. Lohdullista tietää, tai ei, maapallo ei tarvitse ihmistä mutta ihminen tarvitsee maapalloa. Tänään, vaikkapa Ukrainan sodassa, saattaa olla siemen seuraavaan täydelliseen maailmantuhoon. Vanhan testamentin, Azteekkien kodeksien ja Intian Mahabratan tarinoiden taustalla, piilottelee runsaasti arvokasta tietoperintöä, jonka liittymistä todellisuuteen, voimme vain arvailla. Niissä ilmenevien yhteensattumien kautta voi muodostaa jonkinlaista käsitystä hämärästä menneisyydestämme. Jokainen tarina näyttää kertovan sodasta. Valtioiden johtoon vaikuttaa valikoituvan tai työntyvän kerta kerran jälkeen ihminen joka ei ole periaatteessa kehittynyt moraalisessa mielessä edelleenkään irti eläimellisestä vietistään olla mahdollisimman suuren "reviirin" kaikkien ihmiseläinten "alfauros", hinnalla millä hyvänsä. Johtaja toimii psykopaatin tavoin, materia- ja ihmisuhreista piittamatta. Ihmisen välineet tähän tavoitteeseen pääsemiseksi kehittyvät ihmiskunnan osaamisen kehityksen myötä yhä murskaavimmiksi ja tuhoisammiksi. Platonin filosofikuningas ei toteudu, koska filosofi, kirjaimellisesti tallaantuu psykopaattien ja heidän kaltaistensa jalkoihin.

(tarinat, patsaat ja valokuvat >)

(tarinoiden taustaa >)

(lähdeaineistoa ja muuta luettavaa >)