KUNINKAIDEN KOKOUS

Kävelen katua... se on miltei autio. Vastaani tulee vain yksi ihminen. Sokea... ja sen kanssa kulkeva koira. Yhtäkkiä kuulen valtavan kovaa naurua jostakin käsittämättömästä suunnasta. Kääntelen päätäni. Etsin naurajaa. Se tulee ylhäältä... ylhäällä parvekkeella seisoo lihava mies. Valkoisiin pukeutunut... ja valkoinen turbaani... hän nauraa hullua nauruaan ja nojaa kaksin käsin kaiteeseen, keinuen naurunsa tahdissa...

Ikävä välikohtaus prinssin kanssa jää unhoon, aiheuttamatta näkyviä seuraamuksia. Prinssiä en sen koommin Akatemiassa tielläni ole toistaiseksi nähnyt.
Tuskallisen yllätyksen koen myös uuden ystävättäreni Sisnarin taholta. Sisnar on viininkantajatytön nimi, jonka kanssa olin viettänyt, eräitä elämäni kauneimpia hetkiä.
Käydessämme nyt retkellämme sataman viinihuoneessa, saan kaipaukseeni tylyn kylmän katseen. En toki väitä olevani naisten suhteen mikään asiantuntija mutta tämä menee ylitse kaiken ymmärrykseni. Hän välttelee minua, jopa siinä määrin, ettei tuo itse viiniä pöytäämme ja se loukkaa tunteitani syvästi. Haluaisin selvittää, mistä syystä hän näin kantaa vihaa päälleni mutta en saa minkäänlaista tilaisuutta keskustella hänen kanssaan, kahdenkeskisen tapaamisen ehdottamiseksi.
Niin tuntui kuivuvan, mielstäni romanttisesti, vaikka tosin merkillisissä olosuhteissa, alkanut ensimmäinen todellinen rakkauteni. Se tekee kipeää. Tuskaani juon kieltämättä tarpeettoman annoksen viiniä mutta kaikki tuntuu nyt kovin merkityksettömältä. Jopa hänelle tekemäni raittiuslupaus. Aekos tuntuu ymmärtävän tilanteen ja takoo minuun voimia ylittää katkera onnettomuuteni rakkaudessa.

Lukukausi päättyy. Loman vietän mielelläni työskennellen Omhepin tilalla, täyttäen sisareni velvoitetta korkojen osalta. Tulenhan toimeen nipin napin koulusta saamallani päivärahalla, kunhan en kovin usein käy viinihuoneessa, johon minulla ei nyt ollut, ylipäänsä minkäänlaista halua tai kaipausta.
Olemme jälleen, eräänä aurinkoisena päivänä, Omhepin kanssa kahden pellolla, kun otan puheeksi prinssin. Kerron nolosta kohtaamisesta prinssin kanssa. Omhepin katse synkenee silmin nähden.
- Olen kuullut ikäviä huhupuheita mainitsemastasi henkilöstä. Mikäli emme olisi näin aukealla pellolla en tohtisi kertoa sinulle asioita, joita nyt tulet kuulemaan. Kuten tiedät, kuninkaamme on toisissa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli johonkin tuntemattomaan tautiin, jonka jälkeen kuningas Atlas otti, rohkaisevaa esimerkkiä näyttääkseen, uuden vaimon vieraasta maasta.
Hän avioitui Ogygian virran maasta noudattamansa prinsessan kanssa ja sai hänen kanssaan pojan. Sitä pidettiin hyvänä enteenä uudenlaiselle liitolle ja kuningattaren vierasperäisyys unohdettiin ja hänestä pidetään ja häntä rakastettaan, entisen kuningattaren veroisesti. Kuninkaalla oli ensimmäisestä avioliitos-taan jo yksi poika, joka tulisi perimään kruunun normaalissa järjestyksessä, joten senkään taholta ei alamaisten ollut huolta kantaminen. Kruunu siirtyisi alkuperäisen, puhdasverisen azlanilaisen haltuun.
Nyt puuttui kuitenkin kohtalo peliin ja vanhempi prinsseistä kuoli metsästys­retkellä saamaansa vammaan. Kuningatar oli jo vakiinnuttanut asemansa hovissa, joten nuoremman prinssin vierasverisyys unohdettiin ja vallan siirto ajateltiin tapahtuvan normaalisti hänelle, kuten sen tulisi lain mukaan kuuluakin.
Kaikki kuitenkaan ei ollut kunnossa. Jostain alkoi kuulua tarinoita ja huhupuheita, että vanhemman prinssin kuolema ei olisi ollutkaan aivan luon­nollinen. Kuninkaan hovilääkäri oli kuulemma epäillyt, haavaan jotenkin joudutetun kuolettavan taudin, aiheuttaneen lopullisen kuoleman. Lääkäri oli tämän jälkeen tuomittu kuolemaan, koska hänen katsottiin yrittävän peitellä epäonnistumista hoidossa. Oikeudenkäyntiä lääkäriä vastaan ei tarvinnut käydä, sillä olihan syyttäjänä valtakunnan korkein elin, eli kuningas.
Minä tosin tohdin yhtyä epäilijöihin. jotka sanovat kuningattaren olleen syytöksen alkuunpanijan. Haava oli, näin olen kuullut kerrottavan, syntynyt haavoittuneen villisian henkitoreissan puskiessa nuorta kokematonta prinssiä, joka ei osannut olla riittävän varuillaan saaliinsa suhteen. Myrkky olisi voinut joutua haavaan vasta kuninkaan linnassa, jossa prinssiä hoidettiin omalla vuoteellaan, omien henkivartioittensa ympäröimänä. Kukaan muu, kuin prinssin lähimmät omaiset ja lääkäri, ei ollut päässyt sairasvuoteen äärelle.
-Tuntuuko sinusta siltä, että kuningatar olisi juonitellut näin kaamealla tavalla kruunun omalle pojalleen?
-Siltä ajatukselta tuskin voisi välttyä. Vaikka tämä kaikki perustuukin huhupuheisiin, on teolla omat kiistämättömät motiivinsa. Sinun on parasta kuitenkin unohtaa tämä, mitä olet minulta kuullut. Tämän tiedon tai huhupuheen levittäjän pää on löyhästi kiinni vartalossaan.
-Uskon sinua ja pyrin toimimaan neuvosi mukaan.

Kuninkaitten kokouksen juhla lähestyy. Tulevan vuoden ensimmäisten satokausien välisenä aikana, kokoontuisivat kaikki Azlanin kuninkaat yhteiseen neuvonpitoon, tuomitakseen kuninkaallisissa suvuissa tapahtuneet oikeusloukkaukset ja hylätäkseen tai vahvistaakseen uudet voimaan astuvat lait, sekä vannoakseen rituaalisen verivalan.

Akatemiassa työni jatkuu normaalisti. Käyn silloin tällöin kuuntelemassa mielenkiintoisia oikeustapauksia ja muutoin olen entistä tiiviimmin mukana opiskelussa. Yritän unohtaa, yhä katkerana mieltäni kalvavan, menetetyn rakkauteni tuskan.

Allon ja Aekos keskustelevat akatemian käytävässä. Aekoksen olalla roikkuu luonnoskansio, jonne hän tallentaa retkillämme Atlaan kaupungin arkkitehtoonisia piirteitä.

Kaupungissa on havaittavissa lähestyvän suuren juhlan odotus. Sotilaat tehostavat partiointiaan öisillä kaduilla ja puhdistavat roskajoukkoja, joko vankiloihin tai häätävät niitä ulos kaupungista. Myös kaupungin välittömään läheisyyteen kerääntynyt irtolaisaines risumajoissaan, kokee sotilaitten taholta lukuisia pistotarkastuksia. Asukkaita häädetään ja siivottomia majoja hävitetään.
Kauppiaat keräävät varastojaan täyteen, sillä kaupunkiin tulevat sankat kansanjoukot olisivat rahoistaan löyhäkätisiä. Kukkaron nyörit löystyvät helposti Azlanin runsaan tavaratarjonnan edessä. Myös erilaiset ravitsemusta ja majoitustoimintaa harjoittavat liikehuoneet valmistautuvat, lisätiloja vuokraten ja viinisammioitaan täyttäen. Kaupunkiin virtaavan, varastoitavissa olevan, elintarvikkeen määrä on hetkessä moninkertaistunut. Kanavia liikennöivät, raskaassa lastissa olevat tavaralautat ja valtateitä kulkevat monipyöräiset härkävankkurit, vyöryvät täysinä kaupunkiin ja tyhjinä ulos.

Viimein alkaa kaupunkiin virrata myös juhlakansaa. Varhaisimmat tulevat jo kuunkiertoa ennen juhlapäivää. Heidän saapumisensa näkyy lisääntyneenä liikenteenä vanhan kaupungin silloilla. Varsinkin vilkkaimman liikenteen aikoina, aamuin ja illoin. Myöskin ohikulkevien ihmisten kielten runsaus, sekä pukeutumisen erilaisuus, tuovat oman lisänsä katukuvaan.
Vanhankaupungin siltoja aletaan koristella juhlia varten. Niihin ripustetaan köynnöksiä, samoin merkittävimpiin rakennuksiin ja varakkaimpien kauppahuoneitten omistamiin liiketaloihin. Kaduille ilmestyy lisääntyvässä määrin kaikenlaista viihdyttäjää. Muusikoita, pilkkanäytelmien esittäjiä ja temppuilijoita. Minut pysäyttää muuan ennustaja, joka vakavana silmiini katsoen, pyytää saada katsoa tulevaisuuteeni. Kieltäydyn, sanoen ettei tulevaisuuteni minua kiinnostanut, koska olen tyytyväinen siihen mitä saan ja mitä hyödyttää tietää kohtalonsa, jota ei ole välttäminen. Ennustaja jatkaa kulkuaan painaen kätensä hyväksyvästi olalleni.

Vihdoin alkaa kaupunkiin virrata kuninkaallista väkeä. Aluksi tulevat eri kuningashuoneitten esikunnat, joiden tarkoituksena on valmistella asumukset kuninkaan saapua. Lopuksi tulevat itse kuninkaat saattueineen. Ensimmäisten kuninkaitten saapuminen on häkellyttävä näky. Heitä kehystää runsaan va­rak­kuuden loisto. Hevosten uljaus, sekä ajopelien näyttävä ulkomuoto jalometallisine osineen ja koristeineen, ei voi olla tekemättä syvää vaikutusta katsojaan. Runsas lippu ja viirikulkue ja henkivartiokaarti komeine asuineen on omiaan lisäämään juhlavuutta saattueisiin.
Mereltä saapuvien kuninkaitten lippulaivat erottuvat jo kaukaa kana­valla. Heidän laivojensa purjeissa pullistelevat kunkin kuninkaan tunnusvärit ja vaakunat. Mastoissa liehuu viirien paljous. Kuninkaan hytti, ja koko laiva, on kuin pieni linna loistossaan.
Minulla on erinomainen näköala satamaan. Istun vanhan kaupungin ensimmäisellä muurilla, jonne olemme Aekoksen kanssa kavunneet. Ilman Aekoksen kaupungin vartiostossa palvelevan ison veljen apua, ei näköalapaikkamme olisi ollut mahdollinen. Tällaisilta paikoilta sotilaat hätistelivät muutoin ihmiset välittömästi alas. Kuninkaitten turvallisuus kuulemma vaatii sitä.
Kun kuningas kuninkaan perästä saapuu koko loistossaan, alkaa ymmärrys ja mielenkiinto turtua kaikkeen siihen loistoon. Emme pysy luvussa, kuka kulloinkin on kyseessä. Vaikka saapuvia kuninkaita on vain yhdeksästä Azlanin kuningaskunnasta, on heidän mukanaan niin paljon hoviväkeä ja saattojoukkoja, että yhden kuninkaan ohimarssi kestää väsyttävän kauan. Kulkueet kiertävät loivasti nousevia liuskoja vanhan kaupungin sillalle. Kansalle pitää näyttää Azlanin mahti koko komeudessaan.
Laivoilla saapuneet kuninkaat nousevat uloimmassa satamassa useitten mies-ten kannettaviin talomaisiin kantotuoleihin tai koristeellisiin hevosvaunuihin ja jatkavat kulkuaan siltoja myöten, kohti vanhaa kaupunkia.
Kun ilta tummuu, syttyy siltojen sivuille ripustettuihin köynnöksiin outo, pienistä pisteistä koostuva valomeri. Se on paitsi kauniin näköinen, myös hyvin mystinen. Aekos valisti, että näitten valopisteitten valmistustietous, oli ainoastaan Poseidonin papeilla. Se oli eräänlainen rituaalivalo. Rituaalitulesta ei sopinut puhua sen yhteydessä, koska se ei varsinaisesti lainkaan palanut.
Kun viimeinen kuningas saattueineen oli noussut vanhaan kaupunkiin vievälle sillalle, pudottaudumme Aekoksen kanssa näköalapaikalta ja liitymme väkijoukkoon, joka seuraa kulkuetta. Liikkuminen tungoksessa on vaivaloista ja hidasta. Rahakukkarostaan on syytä pitää huoli. Väen joukossa liikkuu monenlaista ainesta.
Kun viimein saavumme vanhan kaupungin portille, päätämme oikaista kujia myöten kuninkaan linnalle. Olemme siellä hyvissä ajoin ennen viimeisen kuningashuoneen tuloa.
Itse vastaanottoseremonia tapahtuu kuninkaanlinnassa. Linnan pihalle komennettu henkivartiosto on komea näky äkseerauksineen ja torven toitotuksineen.
Varsinainen kuninkaitten kokous alkaisi vasta muutaman päivän kuluttua.Poistumme Akatemiaan kohta, kun viimeinen kuningas ja kuningatar olivat menneet sisälle kuninkaanlinnaan.

Kuninkaitten kokouksen päivä alkaa vallattomin merkein. Akatemiassa hullutellaan, herättämällä unikekoja ruukullisella kylmää vettä. Onnettomien parkaisut kiirivät ympäri asuntorakennustamme. Itselläni on kunniallinen taipumus olla hereillä, kun Akatemian aamukongi kumahtaa, joten olen vastaanottamassa vesiruukku kädessä huoneeseeni matkalla olevaa Aekosta. Hän pitää minua ilonpilaajana. Liitymme kuitenkin leikkiin ja saamme saaliiksemme useita opintotoveriraukkoja, jotka kuvittelivat loikoilevansa turvallisessa vuoteessaan vielä nokosten verran.

Aamiainen on katettu juhlavasti ja on poikkeavan maukas, hunajalla silattuine, tuoreinapaahdettuine vehnäleipineen. Päätämme heti aamusta käydä kylpylässä, mutta vaikka olemme mielestämme varhaisia, on kylpylä jo täynnä. Käännymme pettynein mielin takaisin Akatemiaan ja peseydymme pienissä huoneissamme, joitten edellisenä iltana täytetyt vesiruukut olimme kumonneet ystäviemme niskaan. Se tarkoittaa, että meidän on haettava uutta vettä, joka on lähteen raikasta.

Kaikkialta huokuu vastaan suuren juhlapäivän tuntu. Meille on laskostettu vuoteillemme uudet puhtaat viitat ja uudet sandaalit jalkineiksi. Huoneemme pestiin aamupäivällä lattiasta kattoon ja ne tuoksuvat koko päivän tuoksuaineille. Luentoja ei tänään pidetä lainkaan. Opettajat kulkevat käytävillä ja antautuvat mielellään jututettavaksi mutta mitään järkevää, tai opintoihin liittyvää vastausta heiltä ei kannata odottaa.

Kuninkaille tämä päivä on vuosiensa työntäyteisimpiä. Aamusta he olivat rukoilleet jumalilta suopeutta, tavoittaa mieluisimmaksi katsomansa uhrihärkä. Sellainen heidän oli kiinni otettava Poseidonin pyhästä lehdossa käyskentelevästä laumasta. Aseinaan heillä ei saanut olla kuin puukepit ja köyttä. Rauta ja muut metallit on nimenomaan kielletty pyhissä kirjoituksissa, joiden mukaan he tämän esi-isiltään perityn rituaalin vievät lävitse.
Kuninkaat ovat olleet jo pitkään pyhässä lehdossa ja meitä olisi kiinnostanut suuresti nähdä uhrieläimen kiinniotto mutta se on sallittua katseltavaa vain tarkoin rajatulle kansanosalle. Paikalla ovat ainoastaan kunkin kuningaskunnan tärkeimmät poliitikot ja kuninkaitten lähiomaiset. Myös jokaisen kuninkaan oma henkivartiosto on paikalla, tarkkailemassa härkien liikkeitä. Heillä ei, pyhäinhäväistyksen nimissä, ollut asiaa koskea pyhään eläimeen. Henkivartijat voisivat kuitenkin yrittää kääntää härän huomio pois kuninkaastaan, viittojaan heiluttelemalla, jos hänelle sattuisi jokin haaveri.

Kuulemme puolilta päivin, että härkä on saatu kiinni ja viedään juuri uhrattavaksi Poseidonin temppeliin. Olen lukenut, että sen veri valutetaan temppelissä sijaitsevan oreikhalkospylvään pyhille kirjoituksille ja verta sekoitetaan myös kuninkaitten uhriviinimaljaan, josta jokainen vuorollaan juo, kuningas Atlaan ensin suoritettua juomauhrin.

Kuninkaat tutkivat tämän päivän kuluessa myös uudet lait. Hyväksyttyään ne äänestämällä, lait asetetaan voimaan. Uudet lait kirjoitetaan kultalevyille ja talletetaan temppeliin. Lakitekstit kopiodaan myös oikeuspalatsissa olevaan lakien kirjaan. Joskus myöhään yöllä käydään oikeudenistunto kuningashuoneitten ja kuninkaitten keskinäisten oikeustapausten osalta ja näitten tuomiot kaiverretaan myös kultaisiin tauluihin, jotka haudataan temppelin lattian alle. Niitten tuomioiden toteutumista ei voi kukaan koskaan tarkistaa mutta sanotaan, että ne toteutuvat viimeisintä piirtoaan myöten, olivatpa ne miten vähäisiä tai suuria tahansa. Tämän oikeuden istunnon jälkeen vannovat kuninkaat uskollisuuden valan toisiaan kohtaan.
Koska tämä kaikki on meiltä suljettua, päätämme lähteä satamaan ja kehäsaarille, jossa tiedämme suurimmat ilottelut tapahtuviksi. Olemme asiaankuuluvan hilpeällä tuulella, vaikka emme ole koko päivänä maistaneet viinin tilkkaa.

-Minua on pitkään askarruttanut eräs tarina. Sanoin Aekokselle.
Kuulin sen jonkin aikaa sitten ja se kertoi vanhemman, prinssi Albionin kuolemasta. Koska sukusi on ylhäistä azlanilaista alkuperää, olet saattanut kuulla jotakin enemmän tapauksesta.
-Olen todellakin kuullut siitä tarinan. En tosin osaa sanoa, onko se totuuden mukaisempi, kuin se, jonka itse olet aiemmin jo kuullut. Huhupuheita kaikki.
-Kerro kuitenkin. Minua kiinnostaa asia kovasti.
-Olkoon menneeksi. Pohjattoman uteliaisuutesi rauhoittaakseni kerron.
Albion oli, nuoremman prinssiveljensä Kronoksen, kanssa metsästämässä villisikoja. Vanhempi veljistä johti ajavaa joukkoa, koska hänellä oli parempi kokemus villisikojen olinpaikoista ja käyttäytymisestä ja nuorempi veli johti väijyksissä olevia ampujia. Sikalauma, kun sellainen kohdattaisiin, oli sovittu ajettavaksi eräälle aukeamalle. En uskaltaisi jatkaa tarinaani, ellen tietäisi olevani liian nuori tuomittavaksi kuningashuoneen loukkauksesta, sillä tarina heittää synkän varjon nuoren prinssin päälle. Kronos nimittäin oli lähtenyt väijyksiin kokonaan eri paikalle. Hänen tarkoituksensa oli kohdata henkivartijoineen, yksin sikojen olinpaikkaa etsivä Albion ja surmata tämä ja heittää rotkoon. Näin siis kerrotaan.
Taistelussa Albion oli niin väkevä, että hän sai ainoastaan miekan haavan ja Kronoksen henkivartijat heittivät henkensä. Kronos oli paljastanut oikean luontonsa veljelleen, joka oli nyt raivattava entistä varmemmin tieltä. Leirillä ollut lääkintämies oli Kronoksen kätyri ja laittoi halvaannuttavaa myrkkyä Albionin haavaan. Albion virui halvaantuneena, kykenemättä puhumaan tai liikkumaan ja halvaus joudutti hänet kuolemaan noin vuoden päästä tapahtumasta.

On virallisesti päivälevon aika mutta tänään se ei näyttä vaikuttavan yhtään liikennettä hiljentävästi. Väkeä kulkee sillalla tungokseen asti ja useimmat kävelevät madellen tukkien kiireisimmiltä tien. Emme katso kuuluvamme kumpaankaan ryhmään.
Toimimme ikään kuin puolueettomina tarkkailijoina, kun töniminen aiheuttaa tappelun poikasia pitkin siltaa. Näin tapahtuu juhlamielestä huolimatta tai ehkä osittain myös siitä johtuen.
Tulemme kehäsaarelle, jossa suuri vaunukilpailu on kohta alkamassa. Vedonvälittäjien kojut keräävät kansaa, kuin makea mehiläisiä. Kansa ojentelee kulta-akkrameitaan välittäjiä kohti ja huutaa kiihtyneellä äänellä, päästäkseen eroon rahoista ennen hevosten lähtöä. Vedonlyönnissä saattaa hetkessä rikastua tai hitaasti köyhtyä. Enemmän jää aina köyhtyjiä. Muut urheilulajit on ripoteltu eri päiville pitkin juhla-aikaa. Tänä aikana tapahtuisi myös vaalitoimitus, jossa ehdokkaista valittaisiin Azlanin 365 jäseninen suurneuvosto.

Vaalitoimitus on sirkus sinänsä. Sen lähestymisestä on jo pitkään kertoneet katujen risteyksiin ilmestyneet savikuvat ehdokkaista. Niissä ehdokas kuvataan mahdollisimman edullisesti. Useimmat pitävät lasta sylissään, ahneimmilla on kokonainen lapsilauma ympärillään. Vaatimattomimmat tyytyvät silittelemään linnunpoikasta tai pitämään kädessään lakikirjaa. Varminta voittoa tavoittelee mies, joka on kuvauttanut saveen myös vaimonsa. Heillä lasta ei näy, joten kaikkea ei ole vielä vedetty peliin. Azlanilla perintö, kuten myös yhteisöllinen arvoasema, kulkee vaimon mukana. Jokaisessa kuvassa on näkyvästi esillä ehdokkaan merkkikuvio, joka tulee piirtää äänestyslipukkeeseen.
Ehdokkaat pitävät tietenkin myös puheita, joissa he lupaavat kansalle kaikkea mahdollista ja tarjoavat katuaterioiota tai jakavat köyhille näyttävästi almuja. Ehdokkaista on tehty myös tilauksesta lauluja, joita maksetut trubaduurit kiertävät laulamassa ympäri kaupunkia.

Satamassa ei tilanne helpottu yhtään. Tuntuu siltä, kun koko maailman kansat olisivat juuri nyt tässä kaupungissa. Suunnaton satama ja toriaukio on ääriään myöten täynnä ihmisiä. Myyntikojut on siirretty pois alta, joten emme tiedä onko tilanne parantumaan vaiko pahenemaan päin. Yritämme tunkea itseämme, sydämeni tuskasta huolimatta, kantaviinihuoneeseemme mutta se on täysin toivotonta.

Atlaan vanhan kaupungin portti ja kanavan varren torialuetta. Ensimmäinen ympyrän muotoinen vallihauta tai kanava-allas, sekä sen ylittävä kaksisuuntainen silta, alkoi välittömästi portin takaa. Kanava ulottui, vastakkaiseen suuntaan, mereen asti. Se oli muurein pengerretty ja vedenkorkeuden vaihtelu tasattiin sulkuportein. Suuremmat alukset vedettiin satamaan härkien avulla pengertä hyödyntäen. Kanava oli suhteellisen kapea ja tilaa ei soutamiseen liiemmin ollut. Tuuli oli harvemmin suotuista ja ison aluksen ohjaus saattoi olla myös hankalaa kapeassa kanavassa.

Päätämme lähteä hetkiseksi kiertelemään sivukatuja, josko sieltä löytyisi tyhjempää ruoka- tai viinipaikkaa. Olemme kävelleet kauas satamasta, kun löydämme pienen kujamutkan takaa rauhaisan, kellarikerroksessa sijaitsevan paikan. Sinne saattaisi mahtua vielä pari juhlapäivänviettäjää.
Tungemme istumaan, pitkän pöydän kiviselle penkille, iloisen seuran jatkoksi. Yritämme tavoittaa nuolena ohitse kiitävää isäntää turhaan.
Istuttuamme mielestämme ikuisuuden, saamme vihdoin miehen kiinni paitansa liepeestä ja selvitettyä hänelle toiveemme. Olemme kokemattomuuksissamme tulleet syömään tällaisena päivänä. Tilaamme myös ruukulliset viinä, jotka saapuvat, odotteluumme suhteutettuna, vielä säällisessä ajassa mutta säädyttömän hintaisina. Ruuasta ei ole, eikä tule, tietoakaan.
Poistumme viinihuoneesta nälkäisinä mutta hieman viinin pehmentämin aivoin. Katu, jota kuljemme, on koristeltu vaatimattomasti mutta kodikkaasti. Jokaisen oven kynnyksellä palaa öljylamppu, ja ovessa roikkuu koristeellinen seppele. Se on punottu, joko kevään kukkasista tai viljasta. Jossakin ovessa näkyy olevan jopa taikinasta kauniiseen muotoon leivottu seppele.

-Näkevätkö nälänsumentamat silmäni oikein, vai eikö tuossa olekin leivonnainen ripustettuna ulottuvillemme? Kysyy Aekos kujeillen.
-On on. Vakuutan minä, käsittämättä vielä täysin asian tulevaa laitaa. Aekos nimittäin nappaa leipomuksen naulasta ja haukkaa aimo palasen, tarjoten samalla sitä minulle. Katselen silmät ymmyrkäisinä tapausta ja onneksi olen sen verran hidasälyinen, että Aekos ehtii oksentaa oman palasensa kadulle.
-Sekö ei ollutkaan syötävässä kunnossa? Kysyn edelleen hölmönä.
-Se ei edes ole syötävää. Mitä lie sahajauhoa. Pthyi...

Matkamme jatkuu lähes yhtä hilpeällä mielellä ja saavumme aukiolle, josta meillä on erinomainen näköala ylös Akropoliille. Aekos nykäisee minua viittani liepeestä ja käännyn hänen osoittamaansa suuntaan. Akropoliilta kohoaa taivaalle kolme tulimiekkaa, kuin tuliset sarvet, kaartuen taivaalla. Lopuksi ne välähtävät kukin vuorollaan ja sammuivat yöhön. Hetken kuluttua kuuluu kolme pamausta.
-Mitä ne olivat? Kysyn Aekokselta.
-Ne ovat Poseidonin pappien laukaisema merkki siitä, että kuninkaitten kokouksen rituaaleissa on edetty keskiyöhön.
-Miten papit saavat tulen lentämään taivaalle ja paukahtamaan?
-Se on eräs heidän lukuisista salaisuuksistaan, joita he eivät suostu selittämään vihkiytymättömille. Heittokonetta he eivät käytä, sen olen omin silmin nähnyt. Tuli vain lentää taivaalle, kun he ovat sen alttarilla temppelin edustalla sytyttäneet.
-Uskomatonta.
-Olen kysellyt siitä Akatemiassa mutta kukaan opettajista ei tunnu tietävän siitä muuta, kun että tuli muodostuu jostakin aineesta, jota on pakattu pyöreään putkeen. Sitä tunnutaan yleisesti kutsuttavan Poseidonin tulikeihääksi tai Poseidonin vasamaksi, jumalamme kunniaksi. Tulet näkemään näitä merkkejä taivaalla vielä lukuisia tänä yönä. Viimeiset näkyvät kokouksen loppumisen merkiksi, kun kuninkaitten vala on vannottu.
Jatkoimme matkaamme kohti satamaa ja aukiolle saavuttua, katselin kaihoi­sasti kohti entistä viinihuonettamme Aekos ymmärtää yskän ja kuljemme oviaukkoa kohti. Väki tungeksii edelleenkin satama-aukiolla ja erilaiset esiintyjät ja katusoittajat viihdyttävät yleisöä. Viinihuoneen puolella on tungosta, kuten aikaisemmalla kerralla. Kuitenkin mahdollisuudet saada pöytä, näyttävät huomattavasti paremmilta, kuin viime yrityksellämme. Seisomme pitkään oviau­kossa, kunnes eräässä pöydässä syntyy liikettä poistumisen merkiksi. Ryntäämme paikalle ja saamme kun saammekin istuimet vieraassa pöytäseurassa.
Esittäydymme uusille tuttavuuksillemme, jotka kertoivat tulleensa kaukaa, Ateena nimisestä kaupunkivaltiosta, joka sijaitsee Kaksoismeren, kaksostensuunnalla olevalla rannalla.
-Olemme kuninkaamme hankkijoita ja kuninkaamme Krekoksen seurassa tänne purjehtineita. Hän osallistuu ainoastaan yleisönä juhlaan. Eihän Ateenalla ole minkäänlaisia poliittisia sopimuksia Azlanin kanssa.
-Kertokaa toki kaupungistanne. Miten elätte ja millainen luonto vallitsee asuma-alueillanne. Utelen.
-Ateena on kaupunkivaltio, joka sijaitsee kahden suuren vuoren välisessä laaksossa. Itse kaupungin hallinnollinen keskus, kuninkaan palatseineen ja temppeleineen, sijaitsee ympäristöään ylemmäs kohoavalla mäellä. Mäki on hedelmällisen maakerroksen peitossa ja sen laella kasvatetaan hedelmäpuita ja muuta vähemmän tilaa vievää viljelystä.
Varsinaiset viljapellot levittäytyvät laajana alueena kaupungin alapuolella aukeaville pelloille. Pellot saavat vetensä kahdesta virrasta, jotka tuovat runsaasti vettä vuorilta. Jopa niin, että meillä on mahdollista korjata kaksi satoa vuodessa, kuten olemme kuulleet täällä Azlanillakin tehtävän.
Akropoliilla asuvat kuninkaan ja hallitushuoneen lisäksi, kaupungin turvaksi perustettu armeija ja pappissääty. Kaupungillemme on ollut suureksi siunaukseksi, Azlanilta luoksemme muuttanut kuningatar. Hänen nimensä on Athene ja hänen kunniakseen on nuorelle kaupungillemme annettu hänen nimensä.
-Mukava kuulla, että azlanilaisista on jotain hyötyäkin kauppakumppaneilleen. Mutisee Aekos ikään kuin itsekseen.
-Athenen kerrotaan olevan kuuluisan azlanilaisen metallivalmistamon omistajan, Ptafestoksen tytär.
-Pitää paikkansa. Toteaa Aekos.
-Azlan ei tosin suostu myymään kauppakumppaneilleen ihmeellisestä, kovetetuksi raudaksi kutsutusta, aineesta valmistettuja esineitä. Athene on yrittänyt lukuisia kertoja tuottaa Ateenaan, omaan käyttöönsä, erilaisia maanviljelysvälineitä mutta tuloksetta. Kuokkakirves on ainut työkalu, joita löytyy Azlanin ulkopuolelta. Ilmeisesti se koetaan vaarattomaksi mahdollisessa taistelussa.
-Azlan pelkää, että jos raudan valmistuksen ja nimenomaan sen kovettamisen taito, leviää valtion ulkopuolelle, saattavat ympäröivät kansat nousta sitä vastaan, tämän erinomaisen taistelumetallin rohkaisemina.
-Se on toki Azlanin taholta ymmärrettävää, mutta meidän kannaltamme erittäin valitettavaa. Omat metallimme ovat kuluvaisia laadultaan ja meille aiheutuu jatkuvaa työtä ja vaivaa pitää ne terässä. Osittain on jouduttu jopa siirtymään takaisin sellaisiin, vanhoina aikoina käytössä olleisiin materiaaleihin, kuten piikivi.
-Kertokaa toki miten elätte Ateenassa? Millainen on hallitusmuotonne ja millaisia ovat lakinne? Nämä seikat kiinnostivat minua eniten, aivan omakohtaisista syistäni.
-Valtiomme on kovin nuori, kuten jo aluksi teille kerroinkin ja sitä hallitsee perustajan oikeudella kuningas Krekos. Lait olivat alun pitäen kuninkaan itsensä säätämiä ja meidän alamaisten mielestä kovin raakoja ja yksipuolisesti kuninkaan valtaa tukevia. Athene toi mukanaan osia Azlanin laeista, joita pidettiin huomattavina parannuksina. Aluksi ne saivat kuninkaamme taholta ankaraa vastustusta mutta aikaa myöten hän kuitenkin taipui laajan painostuksen ja kenties oman asennemuutoksensa mukaisesti. Nuori Athene osasi vedellä oikeista naruista. Epäillään hänen käyttäneen myös naisellisia suostuttelukeinojaan.
Nyt kansa tuntuu suurelta osin, olevan tyytyväinen lakeihinsa. Verotus on oikeudenmukaisempaa ja maanomistus on siirtynyt virallisesti kuninkaalta kaupunkivaltiolle. Kansa tuntee nyt paremmin itse omistavansa maansa ja viljelee sitä innokkaammin ja tunnollisemmin.
-Sanoit toimivasi kuninkaasi hankkijana. Miten harjoitat tointasi? Onko Ateenalla omaa laivastoa?
-Ateenalla ei ole aikaisemmin ollut omaa laivastoa ja se johtui yksinkertaisesti kahdesta merkittävästä seikasta. Valtiomme on kuten jo olen useasti maininnut kovin nuori, eikä sillä ole ollut varoja perustaa laivastoa. Toinen varteen otettava seikka on, että meri sijaitsee kaukana itse kaupungista ja näin ollen on erittäin vaikeaa puolustaa riittävän tehokkaasti satamassa olevia aluksia ja ne olisivat näin alttiina rosvojoukoille tai vieraille kateellisille kaupunkivaltioille. Nyt olemme harkinneet laivaston perustamista ja Nionsonin sataman vuokraamisesta Ateenan käyttöön. Nionson on ystäväkaupunki ja sen kanssa solmitaan ystävyyssopimus jossa annamme turvaa kaupungille, ihan omista syistämme laivastotukikohtana. He näkevät sopimuksen edulliseksi, koska satamaa ovat merirosvot vainonneet kautta aikojen. Ateenan voimistuneet sotajoukot tunnetaan hyvänä pelotteena rosvojoukoille.
Athene on ollut neuvonantajanamme myöskin näissä asioissa. Hän on suunnitellut kaupungillemme sen puolustusjärjestelmän, mikä varmasti näin minun kertomanani aiheuttaa ansaittua ihmetystä, jollette sattumalta tunne tätä oivallista naista. Hän on erittäin neuvokas sotilaallisissa asioissa, jota seikkaa on varsinkin kuninkaallamme ollut vaikea sulattaa.
Ateenan lait ovat taanneet tasavertaisuuden naisille ja siksi myös naiset taistelevat sotajoukoissa miestensä rinnalla. Se sisältää yhden Athenen nerokkuuksista, sillä ajatelkaahan asiaa. Mikäli te olisitte nuoresta iästänne huolimatta liitossa naisen kanssa, jota arvostatte ja rakastatte. Voisitteko ikinä jättää häntä taistelussa pakenemalla tai osoittaa muuten huonoa moraalia tai heikkoutta taistellessanne hänen rinnallaan.
- Tämä on hyvin mielenkiintoinen seikka. Athene taitaa todella olla mestari sodankäynnissä.
- Athene itse asiassa vihaa sotaa mutta hän kutsuukin sitä puolustukseksi ja puhuukin vain puolustustaistelusta, sekä puolustusjärjestelmästä.
-Hän on ilmeisesti myös korkea moraaliltaan ja tuomitsee valloituksiin tähtäävän sotilastoiminnan?
-Aivan ja kaupunkimme on hänen ajatteluunsa hyvin tyytyväinen. Olosuhteet ovat sellaiset, että meillä ei ole mitään kadehdittavaa lähikaupunkeihimme nähden. Maamme on viljavaa ja väestöllemme riittävä. Pyrimme nimittäin hallitsemaan myös väestömme kasvua. Emme ota helposti edes työvoimaa kaupunkimme ulkopuolelta emmekä hyväksy ulkopuolisia kaupunkimme muiksikaan asukkaiksi, kuin poikkeustapauksissa.
Opetustoimeen olemme hankkimassa tosin azlanilaista opettajaa. Ette muuten satu, Akatemian oppilaitten ominaisuudessa, tuntemaan ketään yleisen tiedon opettajaksi soveltuvaa henkilöä kaupunkiimme?
-Emme tosiaan, ainakaan näin yhtäkkiä. Mutta jos saamme muutaman päivän aikaa, voimme ottaa selvää opettajaksi valmistuvien Akatemialaisten osalta. Voisitte toki itsekin kääntyä Akatemian puoleen aivan virallisesti.
-Se juuri ei oikein käy päinsä. Athene varoitti meitä toimimasta juuri siten. Emme luultavasti saisi opettajaamme, tai ainakaan merkittävän pätevyyden omaavaa henkilöä siten. Parasta olisi tutustuminen jonkun suosittajan kautta, joka tuntisi henkilön viisaaksi ja tunnolliseksi opetustoimessaan, sekä mielellään viiniä, runsaammassa määrissään, karttavaksi.
-Saatatte olla aivan oikeassa mutta kokemattomuudestamme tässä asiassa, emme tohtisi olla asiantuntijoina. Voimme toki yhdyttää teidät joihinkin opettajistamme.
-Tehkää toki niin ja olette asiallemme suureksi avuksi.

Olimme jo aikapäiviä tilanneet viiniruukkumme, jota ei vain kuulunut pöytään saapuvaksi. Aekos, tulisieluisempana, valittaa voimakassanaisesti kapakoitsijalle palvelun kurjuudesta ja saa miehen punaiseksi suuttumuksesta.
Kohta saapuukin Sisnar pöydän ääreen kantaen suurta ruukullista vahvan tuoksuista Azlanin punaviiniä, mutta odotustemme vastaisesti hän ei suinkaan laske ruukkua pöydälle, vaan kiertää selkäni taakse näkymättömiin ja kumoaa, sanaakaan sanomatta, koko ruukullisen päälleni. Pois lähtiessään hän ripottelee syliini kolme hopea akkramia. Istun pöydässä surkeana, kuin veteen paiskattu ja vedestä nostettu rakkikoira.
En saata pidätellä sisälläni vellovaa tuskaani, vaan alan valua vuolaasti kyyneleitä, jotka tipahtelevat syliin viininpisaroiden säestyksellä.
Aekos, joka oli noussut kauhusta kalvenneena seisomaan, saa itsensä nopeammin hallintaan ja on lähdössä antamaan Sisnarille kurinpalautusta. Tartun häntä vollotuksestani huolimatta viitanliepeeseen ja pyydän häntä saattamaan minut ulos. Kävelemme pois torilta, talojen välisiin katusokkeloihin, kunnes löydämme pienen aukion. Sen keskustaa hallitsee suihkukaivo, joka sopii tunnelmaan erinomaisesti.
Kyyneleeni noruvat suihkukaivon kanssa kilpaa, välillä puren kättäni, jotta en huutaisi suoraa huutoa. Tunnen itseni niin loukatuksi, kuin ihminen yleensä ja todennäköisimmin, pystyy itseään koskaan tuntemaan. Nuoren syvän rakkauteni kohde oli kastellut minut julkisella paikalla viiniin ja heitellyt rahoja syliini kuin kerjäläisen almuja. En todellakaan saanut päähäni mahtumaan, kaiken muun kohtelun lisäksi, mistä syystä kolikot oli minulle annettu.
Kysyin sitä Aekokselta.

-Vaikeampi minun on sitä sinulle kertoa, mikäli et itse sitä tiedä. Enhän edes tiedä mitä Sisnarin kanssa olette tehneet, tai mistä keskustelleet ja missä hengessä, tuona kohtalokkaana yönä. Se kai on ainoa avain tässä asiassanne, vai kuinka?
-Puhut totuuden sanoja kuten tavallista. Vain itse pystyn asian selvittämään, jos yleensä kukaan. Käyn nyt mielessäni läpi niitä tapahtumia ja yritän löytää pienimmänkin särön, jota hän olisi voinut paisutella ja muuttaa loukkaukseksi taholtani. Ehkä en olisi saanut poistua vielä hänen nukkuessaan.
-Et varmaankaan. Huudahti Aekos, hieman liiankin innokkaasti, kuin ratkaisu olisi ollut juuri siinä.
-Mutta miten hän olisi siitä voinut loukkaantua. Olimmehan juuri viettäneet hetkiä, joita voisin kutsua nyt rakkautemme kauneimmiksi ja suurenmoisimmiksi.
-Ehkä hän käsitti sen hylkäämiseksi ja tulkitsi sen menettelytavaksi, joka saattaa toistua tapauksissa, joissa rakkaus on ostettua. Siihenhän viittaisi hänen kolikkotemppunsakin. Hän loukkasi sinua maksamalla sinulle vietetystä yöstä, kuten maksullisille naisille maksetaan.
-Se sattaisi selittää kaiken. Mutta summa on kovin korkea. Mistä hän ylimalkaan on onnistunut saamaan moisen summan ja varsinkin noin vain pilkaksi. Olisi toki vähempikin riittänyt loukkaukseen.
Aekos on vaiti ja vaikuttaa hieman hermostuneelta, vältellen katsettani. Se tuntuu minusta oudolta ja merkilliseltä. Onko asian takana jotakin muuta, minkä Aekos sittenkin tiesi.
- Riisuhan viittasi ennen kuin se kuivuu. Se haisee niin voimakkaasti viiniltä, että sinulta kielletään pääsy Akatemiaan ja saat maksaa korvauksia Akatemian omaisuuden tärvelemisestä.
- Uusi aamulla saatu viittani. Vaikeroin jälleen muistaen kurjan tilanteeni, kuin heräten unesta. Yö on leuto ja väki kujilla on huvennut kukin suuntiinsa. Toki osa ihmisistä vieläkin viihtyy katselemassa esityksiä ja Akropolilta lentäviä Poseidonin vasamia mutta osittain ollaan ilmeisesti siirrytty myös sisätiloihin, viettämään tätä merkillistä juhlaa. Pari trubaduuria soittaa altaan toisella puo­lella surumielistä sävelmää katkerasta rakkaudesta.
Esitykseen kuului parodioiva kuvaelma, joka olisi huvittanut minua suunnattomasti toisenlaisessa tilanteessa.
"Jätit mut, sateeseen, seisomaan, yksikseen, sain talven sydämeen, ja silmiin jäiset kyyneleet. Sä jätit mut, pimeään, puhumaan, itsekseen, sä haavoitit tunteen, jonka sulle ojensin. Vaan tee niin tai näin, sama se rakkahin, kun vain kanssas olla saan. Niin oot rakkahin, ainut sydämessäin, sun oon kokonaan..."

Istun suihkukaivon partaalla tylsänä, pää tyhjänä. Annan äänen ja kuvien vain virrata sisääni ja osallistun maailmanmenoon katselemalla sitä kaukaa ulkopuolisen tarkkailijan tavoin, alastomana ja itkusta turvonnein silmin.
Aekos on pessyt viittani suihkukaivossa.
-Vedähän nyt viitta yllesi. Se on vielä märkä mutta kuivuu päälläsi. Se on kevyttä kesäkangasta.
Havahdun Aekoksen sanoihin ja kiedon iljettävän, märän viitan ylleni.
- Kiitoksia ystäväni Aekos. Olet liikuttavan huolehtivainen ja kannat tarpeettoman paljon huolta puolestani, kun en itse näytä olevan siihen kykenevä.
-Olethan minulle merkittävä ystävä Allon. Azlanissa ikänsä kasvaneet hemmotellut ja poispilatut kurssitoverini tuntuvat ihmisinä niin vähäisiltä sinun rinnallasi. Olet tosin toisinaan vaikea, niin kuin esimerkiksi tänä iltana. Tai silloin, kun esität mitä mielettömimpiä teorioitasi, milloin mistäkin ennen minulle niin selvältä tuntuneesta, turvallisesta tosiasiasta.