GADEIROS

Kävelen rantakatua pitkin. Kadulla on paljon kulkijoita. On joku juhla. Tulen pienelle aukiolle. Siinä on paljon väkeä seisomassa. Aukiolla soittaa orkesteri... on joitakin esiintyjiä. Jatkan matkaa edelleen. Katu kiertää niemen ympäri. Se on puistoa. Näen edessäni nyt sataman. Lahden poukamassa. Kaupunki on sielä takana. Lahden toisella puolella. Katson merelle. Satamaa sulkemaan on rakennettu tulvaportti ja vesi jylisee putouksena sen ylitse

On kolmannen matkapäivän, vesimiehen toinen hetki, kun laiva lipuu kohti Gadeiroksen satamaan johdattelevia valoja.
- Azlan on todellinen merivaltio. Sen satamiin voi turvallisesti saapua vakka yöllä.
- Totta. Tuntematonta rantaa ei kannata hämärässä tai pimeässä lähestyä. Täytyy ankkuroida kauemmas ulapalle ja soutaa maihin. Mittaamme aina oudoilla rannoilla jatkuvasti syvyyttä ja kun ankkurikettinki alkaa riittää laskemme ankkurit.
- Miten toimitte myrskysäillä?
- Emme uskaltaudu lainkaan rannikoille. Koitamme pysyä ulapalla myrskyn ajan tai, jos mahdollista, emme lähde matkalle lainkaan myrskykausina. Laivat nostetaan telakoille ja tehdään kunnostustöitä.
- Viisasta.

Jutustellessamme olimme kiinnittyneet satamalaituriin ja lastia aletaan kantaa maihin.

- Seuraa minua Allon, minulla on kaupungissa vakio majapaikka, jaan mielelläni yöpaikan, sinun ja ystävättäresi kanssa jos haluat.
- Vosimmehan nukkua laivassa?
- Toki voitte, jos et minuun luota.
- Voin tarjota jossain rantakuppilassa syötävää ja joisimme ystävyyden maljat, jollet pahastu ehdotustani? Sain koottua jonkin verran matkarahoja oikeusavustajan tehtävissäni.
- Ehdotuksesi on mainio, mutta vaadin saada osallistua kustannuksiin.

Uudet ystävykset, vai pitäisikö sanoa vanhat ystävykset, astuvat kapteenin valitsemaan rantakuppilaan ja istuutuvat vapaaseen pöytään. Pöydästä on näköala merelle, jossa aurinko on juuri laskenut horisontin taakse ja taivas sytytteli tähtiään. Jos kapakan valot eivät olisi niin pahoin häiritsemässä maisemaa, näkymä olisi todella upea. Sisnar nauttii näköalasta silmin nähden, vaikka ei sano mitään. Häntä ilmeisesti ujostuttaa kapteenin seura.
- Sinulla on varmasti lukuisia tarinoita monilta merimatkoiltasi eksoottisiin maihin?
- Kerron tokin mielelläni mutta haluatteko välttämättä pitkästyä ystäväni?
- En usko, että pystyt meitä pitkästyttämään. Tapasin kerran erään merimiehen, joka kertoi reissuistaan. Niistä tuskin kannatti uskoa puoliakaan mutta jännitystä niissä riitti yhdeksi ja toiseksikin illaksi. Sisnar taisi kuulla hänen juttujaan vielä enemmän kuin minä. Hän istui usein Sisnarin emännöimässä kapakassa.
- Taidan tietää miehen. Hän ansaitsee joka aamuksi kunnollisen päänsäryn viinimaljojensa määrällä. Voisin kertoa jotain todellisempaakin.
- Olemme pelkkänä korvana.

- Meri on aina seikkailu ja se tarjoaa kulkijalleen jatkuvasti uusia elämyksiä. Se on yksi syy, miksi rakastan merta ja purjehtimista sen ulapoilla. Jotkut luulevat pitkien merimatkojen olevan tapahtumaköyhiä ja uuvuttavia rajattomine maisemineen mutta eihän se ole lainkaan totuus.
Meri on täynnä elämää. Rannattomien ulapoiden keskellä laivaa saattaa seurata satapäinen delfiinilauma. Niitä kutsutaan sen vuoksi Poseidonin karjaksi. Tai laivaa saattaa seurata joukko jättiläismäisiä valaita, Poseidonin ratsuja, puhallellen höyrysuihkujaan. Öisin meri elää omaa erikoista elämäänsä ja usein laivan edessä ja pitkin kylkiä kulkee säihkyviä valovanoja. Toisinaan suuremmat, soikionmuotoiset valaisevat jättiläissilmät saattavat tuijjottaa mustan meren syvyyksistä sinua.
Merellä öinen taivas hehkuu koko loistossaan. Se näyttää todellisen syvyytensä ja tähtien paljouden.
Kun laiva irrotetaan laiturista, heitän aina kolikon laiturin viereen, mereen. Se terkoittaa uhrausta ja toivetta, että pääsen joskus takaisin mereltä, kuvainnollisesti, hakemaan kolikkoni. Se on lahja Poseidonille. Heittäessäni lantin lausun mielessäni rukouksen saada palata uhraamaan seuraava lantti kiitokseksi, kotiin saapuessa.
- Siksi lapset sukeltelevat laiturin vieressä. He keräävät näitä uhrilahjoja.
- Juuri niin. Kolikot menevät hyvään tarkoitukseen. Lapset ovat usein köyhistä perheistä ja saavat kolikoista oman ja perheensä elannon. Sen parempaa lahjaa ei merelle voi antaa. Kalastajilla on omat taikansa pyytää suosiollisia saaliita ja turvallinen kalastusmatka.
Merellä on oma jumaluutensa. Kautta aikojen sitä on kutsuttu Poseidoniksi. Kuten hyvin tiedät, Poseidonin sanotaan perustaneen Azlanin kaupungin ja aloittaneen mannerta hallistevan kuningassuvun. Onko tarinassa sitten mitään perää, en osaa sanoa, mutta se on säilynyt muuttumattomana aikojen takaa. Poseidonin oma, muinainen valtakunta Poseidonia, vajosi Oseanoksen aaltoihin. Tarua vaiko totta?

Meren saarilla on myös outoja tapoja. Vaikka meillä on naisseuraa, uskon hänen ymmärtävän, että en kerro tätä kerskuakseni tai härskiyttäni.
- Uskon Sisnarin kuulleen tarjoilijana jo kaiken mahdollisen.

- Eräällä kaukaisella saarella, jonne matkallamme poikkesimme, kylän päällikkö vei minut heti kotimajaansa, jossa minua odotti hänen kaunis tyttärensä ilkosen alastomana. Tyttö veti minut muitta mutkitta vuoteeseen. En uskaltanut loukata päällikön vieraanvaraisuuden osoitusta, joten yhdyin neitoon. Kun aikoja myöhemmin ajatteli tätä tapausta, tuli mieleen, että se saattoi olla pienen saaren ainoa tapa saada uutta verta kansansa joukkoon. Ihmissukulaisten keskinäinen pariutuminen tuo paljon periytyviä haittoja ja saattaa jopa sammuttaa koko pienen yhteiskunnan. Ainut ongelma, jonka kuulin sitten jälkeenpäin eräältä lääkäriltä, on, että azlanilaisen ja alkuasukkaan lapsi, saattaa tappaa äitinsä, koska ei mahdu hänen synnytstiestään ulos. Olemme perimältämme suurikasvuisia, kuten olet havainnut. Jättiläisiä monen alkuasukkaan mielestä.
Azlanilaiset otettiin monissa satamissa vastaan jumalina tai yli-ihmisinä. Samoinhan kävi myös sinun kotikyläsi kohdalla. Olimme hyvin kunnioitettuja vieraita joka käynnillämme.
- Muistan kun näin laivasi ensimmäisen kerran. Se teki todella vaikutuksen. Samoin teidän komeat olemuksenne. Olette kookkaita ja lihaksikkaita. Usein azlaneilla on vaalea tai punertava tukka, joka on harvinaista muilla kansoilla.
- Miten tahansa mutta onneksi olet oppinut Azlanin vuosinasi, että ihmisiä me vain olemme. Kaikkine hyveinemme ja paheinemme.
Ehdotan nyt, että nostamme veljeyden maljan ja ihmisyyden maljan.

Sisnarille oli noussut helakka puna poskille tarinan aikana. Johtuiko vain viinistä jota oli tuotu pöytään? Hän oli kuitenkin meistä se todellinen asiantuntija, jolle mielellämme annoimme viininsekottajan vaativan tehtävän.