SIELUN JA RUUMIIN RAVINTOA

- Hyvä jumala! Oletko sairas?
- A... anteeksi. En... haluaisin vain, että jumala päästäisi minut maihin...
- Mitä sanoit? Kummallisella äänellä.
- Hetkinen... niin olihan teillä sitä kahvia? En ole lähiaikoina ollut oikein
kunnossa. Mitä nyt?
- Olin niin huolestunut sinusta. Noin komea nuorimies heikkona. Tuijotit vain eteesi...
- (Jumalauta. Se ei enää välitäkään paimentaa tota kylpytakkiaan). Oho. Hemmetin byysat...
- Anteeksi mutta avasin äsken sinulta vyön, kun luulin, että olit menettänyt tajuntasi. Ei sinun tarvitse minua ujostella. Olen nähnyt aiemminkin miehiä... alushoususillaan...
Meinasin juuri soittaa ambulanssin... mutta sitten kuulin sinun sanovan jotain. Onko sinulla jokin tauti? Kaatumatauti, sokeritauti tai...
- Ei... ei se o mitään. Oon vaan syönyt ja nukkunut viime aikoina kehnosti. Yleistä heikotusta. Pitää vähän skarpata elämäänsä.
- Oo... olenko minä mielestäsi vanhan akan näköinen? Luulin aluksi, että
tuijotit minua...
- Päin vastoin... Rouva on oikein hyvin... säilyneen näköinen. Vois sitä tuijottaakin.
- Tarvitset hellyyttä... luulen... haluaisin auttaa ja hoivata...
- Totta. En o saanukkaa pitkää aikaa... hellyyttä.
- Kahvi taisi jäähtyä.
- Haluatko, että keitän uutta?
- Hitto. Kello on kolme. Mulla on auto täynnä koneita. Sopiiko ne kahvit joku toinen kerta kiitos.
- Olet aina tervetullut muru.

- Haloo! Onks Mirkku... kiitos... Hei Mirkku.
- Hei.
- Vieläkö mökötät.
- Enkai mä mitää mökötä. Mä... mä styylaan yhen toisen kanssa.
- Älä. Ei kai vaa se Elvis... sieltä Bottalta?
- Sama kai toi sulle kuka.
- Onks nää viimeset sanas mulle?
- Ei. Ne sä oot jo kuullu. Et moido.
- Mirkku.... Halooo.... Perkele. Iski luurin korvaan. Täytyy olla raju jätkä
kiikarissa. Miten se voi tollee. Neljä yhteistä vuotta puhallettu tuuleen. Niiku ei mitään. Pois pyyhkäisty. Mitä se oikee odotti multa. Enkö ollu kyllin hyvä sängyssä, enkö tanssittanu tarpeeks?
Mua jurppii se kihlajaisjuttuki. Mitä sekin nyt muuttais, jos oltais oltu muka kihloissa. Oisko naiminen jotenkin makeempaa tai mitä. Se varmaa luulee, et toi rasvis tsöpaa sille jonkun rihkamasormuksen ja vetää viiksee oikeen koristeitten kera. Mirkulla on nii makeet reidet... voi Mirkku... Oli se kyllä vähä määräilevä välillä. Melkeen ku mutsi. Se ei tykänny mun kavereistakaa. Sen mielestä kaikki oli rupusakkia. Ryypättii kuulemma liikaa. Onks toi ny pari iltaa viikossa liikaa, muutama snubu. Treeneissä tuli otettuu. Nii ja tietysti keikoilla. Onks joku nähny selvää muusikkoo. Vaa joku kusipää pystyy siihe hommaan selvin päin. Musastakaa se ei välittäny muuten ku, et piti tanssia. Tanssia ja tanssia ja vielä kerran tanssia. Eikä se tykänny ees slovareista, ku pääsin vähä liian likelle hinkkaa sitä. Voi Mirkun pienet rinnannypykät... Mä en kestä. Pahinta on just se et joku Elvis-klooni-rasvis vie sen nokan alta. Ja millä ihmeen lihaksilla? Mitä sil oli mutsiaki vastaan? Nehä tuli nii hyvin toimee. Vai näytteliks se vaan... Tästä fiiliksestä versois varmaan hyvä bluussi.

- Tule Pentti kahville!
- Kiitti. Mä lopetan vaan tän nuotinnuksen johki sopivaa kohtaa... Tai sama kai mihi. En pysty yhtää keskittyy.
- Miten sinä näytät nykyään niin kalpeelta?
- Emmä tiä. Ei kai oo tullu huolehdittua kunnosta.
- Et tietenkään käy syömässä? Eväitäkään et ollut syönyt. Kalliit leivät menee hukkaan. Saat ottaa ne huomenna uudestaan mukaan. Uusia en tee.
- Ei sitä aina ehi. Eilenki kaatovat päälle semmosen kuorman, et hyvä et hengissä alta selvis.
- Kyllä sitä täytyy lakisääteinen ruokatauko olla.
- Kyllä kai. Me sanoo se niille piiskureille.
- Pitääkö mun tulla ne sun asiat selvittämään. Sä voisit maksaa muuten ens tilistä vähän enemmän, kun mulle tuli verovirastosta joku maksu.
-Mikä ihmeen maksu?
-Tuossa se on hyllyllä. En minä siitä mitään ymmärtänyt. Kai ne virastossa tietää ja oikein laittaa.
-Hetkinen arvioverotus... täähän on selvä mätky suomeksi. Ja mistä helvetin tulosta ne sua mätkii. Mä soitan huomenna tonne ja saavat jumalauta selvittää miten leskeneläkkeestä voi syntyä mätkyjä... Se talo on dillejä pullollaan. Mä... tota... tota...