TRUBADUURI

- Eki pääsee trubaduuriksi turistiravintolaan. Suurelta osin Elenan suosituksin. Ravintolassa on jopa hyvät äänentoistolaitteet kitara-combolla. Ilta toisen perään, hän virittää kakstoistakielisen Patmoksessa. Joskus lautaselle kertyi mukavakin summa, joskus taas ei. Kuitenkin, joka ilta hän saa ruuan ja juoman ja sekin oli suuri apu olemattomaan matkalompakkoon. Yösijan hän sai hotellin respan takahuoneen nurkasta. Ekillä oli muutama Lennonin biisi bravuurinaan. Ne hän osasi melko autenttisina ja yleensä silloin aina kansa lämpeni. Paikalla olevat, harvalukuiset kreikkalaisetkin innostuivat aplodeeraamaan.

Päivisin, kun ei jaksa kaupungille mennä, hän treenaa muutamaa kreikkalaista biisiä. Ne olivat Suomessakin tunnettuja Mikis Theodorakiksen kappaleita. Tuska ja Salaisella Rannalla. Suomen kieli kävi mainiosti turistien keskuudessa. Tuskimpa moni suomen kieltä ja kreikkaa toisistaan erottikaan. Kreikkalaiset vain ihmettelivät.

Eki sai toisinaan myös tilauksia yksityistilaisuuksiin. Eräänä iltana musta Limousine jälleen avaa ovensa Patmoksen edessä. Siihen yleensä tapaaminen sovittiin.
Kuljettaja oli tumma mies.

Kiertelemme hämäriä Ateenan katuja. Minulla ei olle mitään käsitystä edes ilmansuunnista. Minne olimme matkalla? Hiljaisuuden rikkoakseni, lausuin ihmetyksen ääneen:
- Minne me oikeen ollaan menossa?
- You'll see.
Kuski ei ole puheliaimmasta päästä sukkuladiplomaatteja. Olin todella yhden kerran soittanut jonkun diplomaatin illanistujaisissa. Ihan mukava tilaisuus. Porukka oli yllättävän rentoa. Ehkä ruhtinaallinen tarjoilu vaikutti.

Auto pysähtyy hienostokaupunginosaan, upean, suurlähetystöltä vaikuttavan talon eteen. Oven avaa talon portsari. Kuski nappaa kitarakotelon ja marssimme sisään suuresta pariovesta. Kitarakotelo avataan ja tutkitaan huolellisesti. Jokainen nuottipaperi selataan läpi. Kotelo läpivalaistaan. Minulle tehdään myös täydellinen ruumiintarkastus. Kävelen läpi metallinpaljastimen. Sen jälkeen minut saatetaan jonnekin talon syövereihin, huoneeseen, jossa istuu pehmeissä nojatuoleissa kolme miestä. Jokaisen tuolin vieressä on pieni pöytä, jolla on lasi ja lasissa jotakin, eri väristä juomaa. Säpsähdän outoa asetelmaa. Huoneessa on myös äänentoistolaitteet. Oletan, että ne olvat mahdollista esitystäni varten joten säädän ääniasteuksia, suurin piirtein, muistinvaraisiin asentoihin. Laitteisto on tuttu Voxin orkesterivahvistin. Viritän sähköakustisen Marttinin.

Pomolta vaikuttava rikkoo hiljaisuuden.
- Veda nyt jotain. Vaikka joku Lennonin biisi.
- Jos ei ole biisilla valia, niin sopiiko toi: Free as a Bird?

Näen kuinka yksi miehistä, se parrakkain, liikahtaa hermostuneesti biisin nimen kuullessaan. Porukka kuuntelee hiljaisuuden vallitessa. Oliks tää joku koelaulutilaisuus? Todella kummallinen meininki.
Toiseks kappaleeks vedän Womanin. Parrakkaan vierustoveri vilkaisee parrakasta. Parrakkaan poskelle vierähtää kyynel.
- No niin Pitkanen. Taa tais olla sit tassa.

(Nää on varmaan CIAn miehiä. Miten helvetissä ne oli saanu täällä Ateenassa selville mun todellisen henkilöllisyyden? Olihan ne soluttautunu tietysti ja... sit toi NATO ja... mut et ne on jaksanu. Nehän o tuhonnu kaiken mahdollisen materiaalin maan päältä, peitelläkseen Lennon/Kennedy keissin. Mitä ne vielä haluaa? Mistä vielä munia puristaa? Mun persoonako on pukamana perseissä?)

- Voisin esitella sinulle eraan henkilon. Saatat tunteakin hanet.
Tama tassa on John Lennon.

(Multa meinaa mennä paskat housuun.)
- Ala jauha skeidaa.
- No mita nyt? Eiko mies kelpaa?
- En tieda mita sanois. Ootsa todella John?

Parrakas mies nyökkää vaimeasti, painaa kasvonsa alas ja sanoo partansa seasta vain yhden ainoan sanan:
- Sorry.

Johnin tyylistä ironiaa.
Siitä on kulunut ikuisuus, kun istuin Johnia vastapäätä ateenalaisessa bussissa. Mies oli ymmärrettävästi vanhentunut ja kasvattanu tutun parran. Ääni ei ollut entinen mutta kuulostaa silti Johnilta. Tummennettujen lasien takaa ei paljon parratonta naamaa näy. Johnimainen kyömynenä, joo.

- Varmaan ymmarratte, etta te ette kumpikaan enaa lahde tasta talosta, kun laatikossa. USA:n kansallisen turvallisuuden nimissa.

(Tänä yönäkö tehdään joukkomurha Ateenan USA:n lähetytstön kellarissa? Kahdella laukauksella kuolisivat: John Lennon, hänen ateenalainen persoonansa Dimitris Astapoulos, Pentti Pitkänen ja Erkki Penger, sekä Pentin uskollinen sivupersoona Allon... niin Allonhan oli jo kuollut ihan samassa kaupungissa, "aiooneja sitten"...)