TUHLAAJAPENAN PALUU

- No oliko isillä mukava matka?
- Mä haluun mennä goisaa. Oon iha naattipoikki. Se aikaero snaijaaks. Tuol on laukussa jotaa tuliaista. Jakakaa Mikon kanssa.
Herätä sit aamulla seittemältä ennenku lähet duunii. Mullo tärskyt sen mogulin luona. On vähä siistiydyttävä.
- Sun rippipuku on kaapissa ja valkonen paita lipaston laatikossa. Tietsä missä sun skragat o?
- Älä kanna huolta. (Emmä mitää sprigii laita. Mä meen sinne farkuissa ja viltsussa. Taiteilijan tarttee olla vähä originelli.)

- Joku muusikko Pitkänen kysyy johtajaa.
- Kuka? Jaa niin. Tässä on nyt vähä kiirettä. Käske tulla huomenna.

- Johtaja on nyt varattu. Voisitteko tulla huomenna samaan aikaan uudelleen.
- Vittu mua ei pompotella. Mun piti tulla nyt. Joko se jätkä ottaa mut vastaan tai mua ei tän koommin täällä näy. Sano se sille paskiaiselle.

- No, johtaja ottaa nyt sitten Pitkäsen vastaan. Ei se kyllä tuollainen käytös ole täällä soveliasta.
- Painu sä kana hautomaan siitä.

- Niiiiin... se oli se levytys juttu. Minulla olisi tiedossa yksi saksalainen levytysyhtiö. Se on kysellyt suomalaisia orkestereita. Suomalaista poppia lähinnä.
Se teidän bändinnehän oli tehnyt jotain omaakin?
- Mä oon tehny sille bändille jotaan omaa.
- Olikos niissä suomalaiset sanat?
- Olitha sä kuuntelemassa.
- Aivan, te lauloitte englanniksi mutta eikö niitä voisi sanoittaa uudelleen suomeksi. Se olisi Saksan markkinoita ajatellen eksoottisempaa.
- Ne nyt ei oo suomenkielisiä biisejä. Suomi ku ei oo oikee musikaalinen kieli. Jos tajuut jotaa musasta.
- Käännetäänhän suomessa paljon englannin kielistä musiikkia. Tulos on toisinaan paljon onnistuneempi, kuin alkuperäinen.
- Sehä on tietysti makuasia. Jos jostaa alunperin latinobiisistä on tehty englantilainen versio ja se sattuu sitten istumaan paremmin suomenkieleen. Alkuperäisiä englanninkielisiä biisejä ei saa mitenkään taipumaan suomen kielelle oikee rautakangellakaa.
- No se nyt on joka tapauksessa tosiasia, että tarvitsisin suomenkielistä musiikkia. Saanko sitä teiltä vai en?
- Jooo. Teet tilauksen, saatat saadakkii. Se o nääs tehtävä alusta asti kielen ehdoilla. Melodian on istuttava. Eikä melkee.
- Itsevarmuutta tuntuu ainakin olevan.
Saatko aikaiseksi demokasetin ens'viikoksi. Lähden keskiviikkona Dusseldorfiin. Veisin sen mennessäni.
- Jos tää pitää ottaa vakavissaa, ni kasetti on sun pöydällä tiistaina kello... sanotaako vaik... kolme reikäleipä.
- Ota vaan vakavasti. Siinä voi olla teille tosi iso bisnesrako.
- Täytyyki tästä sit lähtee säveltelee. Et moi tiistaihi.
(Mistähä vitusta mä sen suomenkielise melodian ja sanat teen. Meinaa yrjöttää jo pelkkä ajatus. Pitää kai kuunnella jotaa kovaa kotimaista pohjiksi. Käympä levarissa sahaamassa uutta suomipoppia, pienen pohjustuskeikan).

- No mitä Pena? Oot ollu ku perse koko viikon.
- Nyt o kuule tosi kysymyksessä. Voi auetta Euroopan markkinat kerta heitolla. Pitäs vaan eka osuu.
- Mitä sä oikee puuhaat?
- Teen demoo sille mogulille. Pitää olla kuulemma suomeksi.
- Et hä sä oo koskaa tehny mitää suomeks.
- Sepä tässä vähä kiristeleeki ohimosuonta. Ei meinaa tulla ulos skeidaa, eikä klodii. Pitää ruuvaa aivot iha toisenlaisille aaltopituuksille noin yhtäkkiä.
- Ootsä saanu viel mitää kasaa?
- E. En mitää mitä vois sille mogulle esittää.
- ...
- Mullistele vaa. Ei se oo alkuuka helppoo.
Voisinha mä yrittää jonku vanhan biisin suomentamista, mut ku se etoo just enite. Ei istu eikä rimmaa.
- Tee kuule niiku toi M.A. Otat vaa jonku hevonruokintaoppaan.
- Kiitti vitusti.
Mä lähe nyt vähä tuulettaa. Ei täst muute tuu mitää. Mä oo iha lukossa. Et muute oo nähny Mikkoo lähiaikoina. Se ei oo ollu koko päivänä himassa.
- Miten mä sitä sit oisin voinnu nähä? Mähä oon päivät duunissa.

- Nyt muru mun nuppi iha paisuu kuule ideoita... kuule muru... herää...
- Painu pehkuihin siitä. Sun nuppis o turvoksissa iha muista syistä.
- Jumalauta. Mullo elämäni tärkein homma menossa ja akka senku jäkättää. Kuule nyt muru... mä vetäsen tost skittalla pari ulos, enneku mä iha unohdan ne...
- Sä et vetäse mitää. Tajuutsä, et kello o kolme. Se tarkottaa yöllä. Nyt nukutaa.
- Inspirazzuunion kevyt henkäys saattaa kadota... ei luominen odota auringon nousua. Se puhkee herkkään kukkaansa klokusta riippumatta... sä et taija kuule bonjata...
Kuules tätä...
- Saatanan kahjo. Sä meet nyt pehkuu ja paat se skittan vek, tai mä kalautan sen puhki sun kalloon! Menikö perille?
- Eiku... älä nyt kuule suutu muru... iha hiljaa... mun pitäs kato saada tää paprulle...
- Painu jumalauta vittuu skittones. Mee helvetti vaik skuttaa jos sun tarttee yöllä soittaa. Mullo huomenna duunipäivä.
- Okei, okei. Mä mee veskii. Taiteilija ei piittaa ulkoisista vastuksista... taiteilija soittaa vaik paskahuussissa.
- Jos paskaa tekee, ni sopiva ympäristö sulle.

- No miten taiteilijan suoli toimii tänään?
- Älä jumalauta ala ämmä vittuilee.
- Viime yönä sä olit iha toisella mallilla. Oliks biisit sitteki liia kovii, ku ei tulleet ulos?
- Mä vedä kohta sulta naama halki, jos toi vittuilu ei lopu.
- Älä viitti. Mun pitää mennä kato siistinä duunii, et ois edes yks joka kantas ruokakasseja himaa. Voi muute loppuu taiteilijalta paskan jatke.
Jos pitäsit nupin kirkkaana tänää, ni sul ois vielä neljä päivää sinnitellä sitä sun demoos. Koita kestää. Moi.

- Saatanan saatanan saatana, et tuliki luvattuu sille mogulin paskiaiselle toi biisi. Voiha vittu. Ei meinaa tulla öötin pieruu koko hommasta.
Yölläki sammuin sinne veskiin. Kaakelin jälki otsassa vieläki.
Päätäki särkee nii helvetisti. Jostaa pitäs saada yks snubu, pullon peffa, et pärjää jotenkuten kokonaisena.