SISNAR

On talvi. Katselen maahan... räystään alle... siinä on kultainen kolikko syvällä jään sisällä. Niin syvällä etten saa sitä millään kaivettua esille. Tyydynkin vain katselemaan sitä...

-Viininkantajatyttö on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kuuma tunne vartalossani tuntui kerta kerralta lisääntyvän, joutuessani hänen läheisyyteensä. Tunne ei ollut samanlainen, kuin Ledan läheisyydessä. Nyt vasta pystyn erottamaan mitä häntä kohtaan olin tuntenut. Leda oli silmissäni jotenkin jumalainen. Hän oli minulle koskematon. Tuskin koskaan olisin pystynyt ajattelemaan häntä vaimonani arkipäiväisissä askareissaan. En pystyisi ikinä hankkimaan hänelle ansaitsemaansa ympäristöä. Hänen tulisi asua loisteliasta kartanoa jonkun varakkaan talon emäntänä. Itse käskien käskyläisiään.
Nainen, joka tulisi asumaan kanssani vaimon tavoin, tulisi olla vahvempi. Arkipäiväisempi. Hän tulisi kokemaan kanssani tuskaa ja kärsimyksiä. Minusta ei olisi ikinä normaaliin perhe-elämään. Näin jo nyt mahdollisen urani aiheuttamat työpaineet ja matkustelun asiakirjojen perässä kaupungista toiseen. Sellaista ei suojassa kasvanut hyvä perhetyttö, ole pakotettu kestämään.
En toki ole varma, että kestäisikö viinituvan tyttökään mutta olisihan hän ainakin työssään kaikkea joutunut näkemään. Ongelma toki vielä olisi saada hänet suopeaksi kohtaani. Olihan meillä kai aikaa?

Pistäydymme viinituvassa lähiaikoina ehkä hieman liiankin tiheästi. Huomaan itse olevani yhä useammin ehdottamassa Aekokselle sinne lähtöä, vaikka hänelle ei aina niin sopisikaan. Aekos on huomannut mistä kenkä puristaa ja oli jo hieman ärtyisäkin, olihan tyttö hänen kilpailijansa ystävyydessäni.
Joudunkin, eräällä retkellämme, hänen taholtaan kavalan juonen kohteeksi.

Olemme tilanneet yhteisen viiniruukun ja hän toimii sekoittajana, täyttäessään maljojamme. Kiinnitän jekkuun huomiota hieman liian myöhäisessä vaiheessa, hänen ehdotettua ystävyytemme maljaa, joka tuli viedä loppuun yhdellä kulauksella.
Tunnen kohta kihisevän viinin päässäni. Viini on toden näköisesti ollut täydessä vahvuudessaan ja olemmehan jo jonkin aikaa siemailleet sekoitettuakin. Tunnen vajoavani pikkuhiljaa itsekontrollin ulkopuolelle. Olen aluksi loistavalla tuulella ja jakelen jokaiseen ilmansuuntaan nokkeluuksia. Nopeasti tilani kuitenkin pahenee ja oma muistini tapahtumista hämärtyy.
Aekoksen kertoman mukaan minusta tuli sietämätön riidanhaastaja ja käydessäni suhteettomassa mielentilassani erään roteva teurastajan ulkomuotoisen miehen rinnuksiin, päättyi iltani mahdollisimman kehnolla tavalla hänen runtelemanaan ulos torille.

Herään hämärässä huoneessa, hyvältä tuoksuva tyttö vierelläni. Tunnistan hetken kuluttua hänet viininkantajatytöksi. Ensin säikähdän mutta jotenkin minulla on hyvä olla. Hän nukkuu viattoman untaan alastomana, olinhan nukkuessani riistänyt häneltä yhteisen peitteemme. Hetken hänen kauneuttaan ihailtuani asettelen peiton hänen ylleen.
Yritän keskittää levottomina kirmailevia ajatuksiani tavoittamaan illan kadonneita tapahtumia. Se ei onnistu. En pysty käsittämään muuta, kuin tuskaisen ruumiini, joka on kaiketi yltympärinsä mustelmilla ja haavoilla.
Tyttö herää kosketettuani häntä peitolla, jota olen vetämässä hänen verhottoman vartalonsa peitoksi. Salamanterin nopeudella hän huitaisee minulle melkoisen korvatillikan.
- Senkin tirkistelijäsikapukki. Eikö iltainen käpelöintisi riittänyt sinulle, vaan jo heti aamusta pitää käydä käsiksi viattomaan turvattomaan tyttöön.
Jouduin jo iltaisen mellastuksesi vuoksi ikävään välikäteen, koska en halunnut sinun jäävän yöksi likaiselle torille tolkutta ja veripäissäsi.
- Anon mitä syvintä katumusta tuntien ansaitsematonta armoasi ja anteeksiantoa. Mitä oikein eilen illalla tapahtui? Mustelmille lyöty pääni ei suostu minua vähäisemmässäkään määrin auttamaan.
Onko kallossani joku ammottava ruhje? Sitä jomottaa armottomasti. Kuin puolet sisällöstä olisi ylimääräistä ja pyrkisi tunkemaan ohimoilta ulos.
- Pah. Ruhje on sisäpuolinen ja aivan itsesi hankkima.
Joit viiniä kuin siivoton ja eräs ystävällinen asiakas heitti sinut ulos, käytyäsi ensin käsiksi minuun.
- E- enhän ole kajonnut sinuun? Sano ettei se ole totta!
- Et totisesti ole. Raahasin sinut tajuttomana, ensiksi viinihuoneen taakse ja sieltä, saatuani sinut ensiksi vedellä tolpillesi, talutin tänne omaan huoneeseeni.
Viinuri olisi jättänyt sinut mieluiten ulos takapihalle sikojen kanssa selviytymään. Pahimmassa tapauksessa hälyttänyt kaupunginvartijat paikalle mutta kun...
- Niin. Mitä?
- Keksin hyvän juonen ja sanoin sinun olevan sulhaseni.
- Nyt olen lisäksi tahrannut maineesi työnantajasi edessä. Miten voit ikinä antaa minulle anteeksi ja miten voin sovittaa rikokseni sinua kohtaan?
- Olet oikeassa. Olet mitä kelvottomin lurjus mutta... kenties selvinpäin saattaisit olla... kukaties... melko mukavakin. Mikäli tuo juopottelusi saataisiin jotenkin loppumaan.
- En kuuna päivänä enää koske viiniruukkuun. Sen lupaan ja vannon sinulle kuolleitten vanhempieni nimien kautta.
- Voi sinua orpo raukkaa. Minun oikeastaan kävi sinua jo eilen sääliksi. Se minun on tosin tunnustettava, että suutuin kun kävit minuun käsiksi. En olisi milloinkaan saattanut odottaa sitä sinun kaltaiselta... tai joksi olin sinut kuvitellut.
Arvelin kuitenkin, että olet kovin kokematon viinin suhteen. Olithan viinihuoneessamme vasta seitsemättätoista kertaa.
- Oletko laskenut kaikki? Luulin, ettet olisi edes huomannut minua.
- No satuinpahan vain. Aivan työni vuoksi tietenkin.
- Anteeksi kiusallinen kysymykseni. Mitenkähän olemme mahtaneet riisuutua? En kai ole tehnyt sinulle hm... mitään loukkaavaa... typeryyksiä? Olemmehan nukkuneet molemmat yön alastomina samassa vuoteessa.
- Sinusta ei olisi ollut mitään tekemään. Jouduin riisumaan ryvettyneet vaatteesi ja pesemään veriset kasvosi. Vaatteesikin puhdistin. Jouduin pesemään myös omani, jotka likaantuivat raahatessani tolkutonta ruumistasi torilta. Tuossa ne roikkuvat kuivumassa kävelyparvella oven ulkopuolella. Jos sää on ollut suotuisa, saatat pukea kuivan kaavun yllesi.
- Anteeksi. Mutta mikä aika päivästä nyt mahtaa olla?
- Aurinko on vasta nousemassa taivaanrannasta, ravun huoneeseen ja viipyy vielä hetken vuorten takana.
- Voi tavatonta. Luentoni alkavat ja olen vielä täällä kaukana satamassa. En ikinä ennätä sinne ajoissa.
- Ota siis rauhallisesti. Vai erotetaanko sinut kenties Akatemiasta yhden myöhästymisen perusteella?
- Ei minun tietääkseni. Siellä ollaan oppimassa omasta halusta ja omaksi parhaakseen kukin. Siksi olemme tarkoin jokaisella mahdollisella luennolla mukana.
- No nyt näyttää kuitenkin siltä, että et ehdi aamupäivän opintoihin. Vai?
- Puhut totta.
- Onko sitten merkityksellistä, myöhästytkö hieman enemmän tai vähemmän?
- Niin. Eipä kai.
- Näytät kovin typerältä.
- Mitä voisin tehdä korvatakseni sinulle vaivasi?
- Mikäli olen oikein ymmärtänyt, en liene sinulle naisena kovinkaan vas-tenmielinen?
- Voi et toki... päinvastoin.
- Tule sitten kanssani tänne peitteen alle. Saat palkita minut tyydytyksellä, jonka vain rakastettu mies pystyy naiselle antamaan. Maineenihan olet jo joka tapauksessa tahrinut.

Kävelen kevein askelin kohti vanhaa kaupunkia. Itseasiassa, tuntuu, kuin leijuisin ilmassa. Päivä näyttää erityisen kirkkaalta ja tuuli puhaltaa raikkaana. Olo on taivaallinen kosteasta viitasta ja kivistävistä ohimoista huolimatta. Ohitan vain aurinkoisia kasvoja. Tajuan ilmeiden salaisuuden vasta perille päästyäni. Tappelussa revennyt viittani vilautteli, uhkarohkeasti, paljasta nivusten seutuani.

Aamupäivän luento on jo päättynyt joten menen suoraan ruokailutilaan. Pöydässä istuu ystäväni Aekos merkittävä hymynväre suupielessään.
- Johan taistelukukko saapuu. En odottanut sinua ihan näin pian.
- Olisitko ystävällinen ja kertoisit mitä minulle oikein eilen illalla tapahtui?
- Siis osa muistia on hukassa? Miten on olon laita? Näytät liian pirteältä eiliset olosuhteet huomioiden.
- Älä ilku vaan kerro oitis mitä minä en muista.
- Joit itsesi tolkuttomaan tilaan ja kävit kiinni viininkantajatyttöön. Tyttö täräytti sinua korvalle mutta siitähän sinä vasta innostuit. Sitten tuli tytön avuksi joku lihanuija ja paiskasi sinut torille.
- Etkö tunnusta juottaneesi minulle veljenmaljoina sekoittamatonta viiniä?
- Tjaa... muistissa on siis joitain kirkkaampiakin kohtia? No autoin hieman ujoa poikaa, joka roihusi rakkaudesta niin että sauhu sieraimista nousi. Eikö asiasi sitten onnistunut?
- Hieman helläkätisemmin se olisi saattanut kyllä tapahtua mutta kuhmuistani huolimatta täytyy tunnustaa, että olen maailman onnellisin mies.
- Ja poikuus on mennyttä elämää?
- Sitä en haikaile erityisemmin.
- Lähtisitkö siestan aikaan kylpylään? Saattaisit olla sen tarpeessa.
- Kuuman kyvyn voisin kyllä nyt jättää väliin, sisuskuntani saattaisi kiehahtaa.

Loikoilemme mukavassa altaassa, veden hyväillessä mustelmaista raatoani.
- Olisiko sinusta väittelemään jostakin asiasta kanssani. Olen pelottavan terävällä tuulella.
- Pitäisikö meidän siirtyä jo heti kylmempiin altaisiin? Ilkkuu Aekos.
- Mistä luulet olevan peräisin pyramidin muodon, jollaisen rakennuksen olen nähnyt kuvissa. Se taitaa olla Mesthan kaupungissa?
- Tarkoitat temppelivuorta keskellä kaupunkia?
- Tarkoitan juuri sitä.
- Vastaavia temppelivuoria on myös vajonneessa Poseidoniassa, kuningas Antiliuksen maassa. Ne ovat kovin kaukana Azlanilta katsoen. Muoto voi olla periytynyt sieltä.
Poseidoniassa pyramidimuoto on tuntemattoman ikäinen. Temppeleitä on rakennettu maassa kautta aikojen. Osa niistä on vajonnut aaltojen alle maanjäristyksissä mutta uusia pystytettiin aina perustettuihin kaupunkeihin.
- No mistä itse muoto on sitten peräisin? Kaikilla muodoillahan on jokin alkuperä, jokin idea.
- Mistä mikin muoto nyt sitten on peräisin? Ei meille ole tätä varta vasten koskaan selitetty. Jotkut puhuvat hautakummuista ja jotkut alkukummusta, jotkut myyttisestä tiestä taivaaseen. Niin kuin suora tie katoaa pisteeksi taivaanrantaan. En pysty ottamaan niihin mitään kantaa. Onko se nyt niin oleellista?
- Koska muoto on niin vanha. Sanoitko "tuntemattoman ikäinen", se alkaa minusta vaikuttaa jopa kiehtovalta. Kuinka voit kuvitella, että kehittymättömät alkukantaiset kulttuurit voisivat rakentaa sellaisia muotoja, joitten laskemiseen tarvittaisiin useita tähtitieteellisiä ja matemaattisia ratkaisuja.
- Niin. Temppelit ovat aina tietyssä asennossa tähtitaivaaseen nähden ja kulmien ja tilavuuden suhteet pysyvät aina samoina koosta riippumatta.
Onko Azlan tai Poseidonia sitten mielestäsi kovin alikehittynyt?
- Puhuinkin aikakausista, joista muoto on peräisin. Niistä tuntemattoman ikäisistä kulttuureista. Azlan on omannut rakennusten edellyttämän teknisen ja tieteellisen tason jo viitisen tuhatta vuotta. Mikäli edellytykset lasketaan aivan ääriarvoilla.
- Puhut asiaa. Se Poseidonian osa, joka nyt lepää pyramideineen veden alla, on menetetty katastrofissa noin kolmetuhatta vuotta sitten. Perimätiedon mukaan maa vajosi mereen lukuisten maanjäristysten ja tulivuortenpurkausten yhteydessä laajalta rantakaistaleelta. Voisiko ääriarvosi venyä niin pitkälle?
- Olin ääriarvoissani hyvin optimistinen. Mieluummin laskisin tuhannen vuotta poispäin ajassa. Neljääntuhanteen vuoteen.
- No hyvä. Jäljityshän ei lopulta johtane kuin muodon ajalliseen alkuperään, muoto jää edeleen selviämättä. Mikä se sinun mielestäsi sitten voisi olla?
- Mitä muoto tuo sinulle mieleen?
- En saa nyt päähäni. Ehkä jotain kidettä.
- Varmasti sitäkin. Kävisikö prismalasi?
- Totta.
- Mitä varten prismalaseja oikein hiotaan muotoonsa?
- Ne taittavat valoa upeisiin väreihin.
- Hajottavat siis valkoisen valon eri osaväreihinsä. Taittavat jotakin läpikulkevaa säteilyä.
- Et kai tosissasi aio nyt väittää, että muinainen alkukantainen kulttuuri rakenteli jättikokoisia prismoja taittaakseen valoa kauniisiin kirjoihin? Ho hoo. Saat minut pakahtumaan nauruun. Tuolla tarinallasi ansaitsisit monta ruukullista viiniä.
- Lyöt leikiksi hyvän teoriani, koska et pysty itse muutakaan esittämään.
En tarkoittanutkaan, että näillä prismoilla olisi taitettu valoa. Saattaahan olla, että maailmassa on säteilyn lajeja, joita ei meidän aikamme tunne. Pyramidi on alkeellinen linssi, jonka polttopiste on sen sisällä tai alapuolella, riippuen säteen taitekertoimesta. Matemaatikko arkkitehti on hyvä ja laskee sen tunnetuilla pyramidikulmillaan. Pyramidin mitathan ovat: korkeus = sivun pituus / suhdeluku 1,569, tai annettu korkeus x suhdeluku. Eri säteilyjen ja materiaalien taittokertoimet ovatkin sitten ihan oma juttunsa.
- Ja sinä uskot, että muinaisuudessa ollaan oltu vielä viisaampia ja tunnettu voimia, joita ei nykyäänkään tunneta. Sinähän puhut itseäsi vastaan. Juuri äskenhän sanoit, ettei alle neljääntuhanteen vuoteen ole ollut Azlanissa muita kuin kivikirveitä heiluttelevia alkuihmisiä.
- Sanoin, että nykyinen kulttuurimme olisi silloisessa kehitysvaiheessaan ollut kykenemätön tuottamaan pyramidin kaltaisia rakennuksia omasta päästään.
- Oliko tuolla nyt suunnatonta eroa?
- On. En väittänyt, etteikö ennen edellistä suurta katastrofia olisi voinut vaikuttaa kulttuuri, joka on ollut meitä huomattavasti kehittyneempi.
- Nyt lienee parasta siirtyä viileämpiin altaisiin. Olet tainnut saada tappelussa kovemman kolauksen, kun arvasinkaan. Sallinet että talutan sinut veden halki, ettet horjahda ja huku tuossa mielentilassa.
- Olkoon tällä erää. Et näytä olevan halukas jatkamaan, koska mielikuvitus ei saa mielestäsi ylittää koulutettua järkeäsi.
Noustaan kylvystä ja mennään painirinkiin. Haluan nähdä, pystyykö myös ruumiisi voima lannistamaan minut.
- Saat tuon pituutesi ja painosi verran tasoitusta mutta peittoan sinut silti.

Kuivattuamme ja pukeuduttuamme kävelemme sopuisasti kohti Akatemian urheilupuistoa, jossa painiringit sijaitsevat. Ne ovat tavallisia pyöreitä hiekka-areenoita joita reunustavat ympyräkehinä portaittain nousevat kiviset istuimet.
Lähin areena näyttää olevan varattu, joten suuntaamme seuraavalle.
Emme kuitenkaan ehdi ohittaa areenaa, kun toinen painijoista, joka juuri näytti saaneen helpon voiton, huutaa minulle.
- Hoi sinä punaniskainen rotevan näköinen maajussi! Tule ottelemaan kanssani. Ei näistä velttovatsaisista kaupunkien lapsista ole minulle vastustajaksi.
Hän ilmeisimmin tarkoitti pilkata minua. Enhän millään voisi nimittää itseäni rotevaksi. Koska kuitenkin olen painiin ryhtymässä on lienee samantekevää, kenen kanssa ottelisin. Voimankoitoksen kihisevä tunne on minulla nahoissani ja haluan sen purkaa ulos.
- Maltan tuskin heittää viittani. Vastaan kutsuun huolettomasti.
Aekos tarttuu hihaani mutta koska olen sen jo osin riisunut, se jää roikkumaan tyhjänä hänen käteensä.

Kierän kehää uuden tuttavuuteni kanssa. Hän on minua paljon pitempikasvuinen kuten azlanilaiset tapaavat olla. Emme ole edes ennättäneet esittäytyä mutta se ei lienee suuri vahinko. Olemmehan Akatemian oppilaita ja veljet tiedon piirissä.
Jos hänen valttinaan on paino ja voima, minun on käytettävä älyä ja nopeutta. Kun huomaan hänen tarkkaavaisuutensa hetkeksi herpaantuvan, tarraan hänen reiteensä jalkojen välistä. Painissa en ollut mitenkään haka mutta maatöissä olin joutunut säkkejä ja taakkoja heittelemään ja nostelemaan, joten hänen käsittelemisensä ei tuottanut hyvän otteen jälkeen minkään lasta vaikeutta. Hän seuraa uskollisesti massansa lakeja ja mätkähtää tantereeseen niin että hiekka pöllyää. Heittäydyn koko vähäisellä painollani hänen päälleen ja kampean hänet selätykseen käsivarresta.
Noustessani ylös tunnen kipinöivän potkun vatsassa ja käperryn kaksin kerroin. Seuraava potku osuu päähän ja sammuttaa armeliaasti tajunnan.
- Hetkinen... eikö meidän pitänyt painia... Soperran, kun valkeus taas hiipii aamun sarastuksen tavoin särkyiseen tajuntaani.
Areena on tyhjä ja kanssani on vain ystäväni Aekos.
- Yritin varoittaa sinua senkin härkä. Mikäli et tuntenut häntä, olisi sinun kuitenkin pitänyt nähdä hänen vyönsä väristä, että ottelit prinssiä vastaan.
- Mistä ihmeen väristä?
- Aivan. Et tietenkään ole vaivautunut lukemaan Akatemian järjestyssäännöistä, väritunnusten merkityksestä Akatemiassa.
- Tarkoittanetko niitä erivärisiä tähtiä, joita näin hänen potkunsa jälkeen.
- Väreistä näet toki vuosikurssit mutta niistä näet myös opettajat, yliopettajat ja myös ruhtinaat ja kuninkaalliset. Hän on onneksemme ainut kuninkaallinen, joka tällä hetkellä opiskelee Akatemiassa, joten et pysty rusikoimaan enää muita huolimattomuuksissasi.
- Jaaha. Sininen vyö tarkoittaa siis kuninkaallisia opiskelijoita. Pitikö sen aasin silti potkia kalloani. Oikeuttaako vyö häntä käyttäytymään epäurheilijamaisesti?
- Valitettavasti. Kuninkaalliset ovat koskemattomia ja lakien yläpuolella. Kaikkien. Vain kuninkaitten neuvosto voi tuomita kuninkaan, tai hänen perheenjäsenensä.