THE NEW YORK POST

"PanAmin lento New Yorkiin on laskeutunut Kennedyn lentokentälle. Pyydämme matkustajia pitämään turvavyöt kiinnitettyinä, kunnes turvavyövalo-kilpi sammuu."
- Jaaha. Sammuttakaa savukkeet ja herättäkää sammuneet.
- Huumorimiehiä?
- Johan tässä on mökötettykin, perisuomalaiseen tapaan.
- Suomalainen ei puhu, jos sillä ei oo asiaa. En huomannut, että herra on suomalainen. Kuvittelin, että istutaan tässä vaiti useammallakin kielellä.
- Perse on puuduksissa. Kunhan täältä pääsis liikkumaan, ni alkais veri kiertää.

Sää suosii turisteja. Päivä paistaa täydeltä terältä. Kone oli hieman myöhässä, ja sen saapumisen ajastettu bussi on mennyt menojaan. Liikennevaihtoehtoja toki on. Pena alkaa vilkuilla juna-aikatauluja Manhattanille. Seuraava on lähdössä vartin päästä. Voisi ehtiä asemalle.
Pena oli saanut matkalaukkunsa nopeasti matkatavaroista. Tosin siitä oli toinen lukko ratkennut ja laukku oli teipattu kasaan. Ei järin siististi edes. Penalle ei ollut muuta väliä, kuin että kamat kulkisivat mukana, eikä perässä vanana.

- Moi. Nice trip?
- Joo. Lentokone osu kenttään ja junakin pysy raiteillaan. Tää sun osote oli vaan vähän hankala, ku olit muuttanu mut kuten näät, tässä ollaan.
- Sun laukku on broken?
- Hitto. Repivät sen kai hajalle huumeiden toivossa jossain tulliportaassa.
- Vaadi compensation lento firma?
- Emmä tiä. Olihan se jo elämää nähny. Mutsin kapsekki. Tosin Nykissä ekaa kertaa. Viimeks mullei ollu ku paskaset kalsari mukana. Olin vähän tottumaton reissulainen. Et sit enää kanna kaunaa? Toin sulle lupaamani fyrkat. Osan oon saanu kasaan.
- Ku oot clear ja pysyt musta erossa, saat asua viikon täällä. Avain. No. Sovitaan arrival times.
Rahat ois voinnu panna tililles edullisemmin, mut mull o toinenki syy olla Nykissä, ku noi fyrkat.
- What?

Pentti kertoo lyhyesti Lennonin kanssa kohtaamisestaan Ateenassa. Anne naurahtaa.
- Ootsa tosiaan nuts edelleen. Tietsä, et jos toss olis rahtusenkaan perää, ni US magazines olis kaivanu sen esiin aikoja sitten. Onks se viimereissuinen kolkkaus ollu too hard?
- Luotat lehdistöön mut voisko olla mahdollista, et joitain asioita ei joko edes haluta kaivaa esiin, tai jotain ei edes uskalleta kaivaa esiin.
- Ja mikä lehdistöö pidättelee?
- Jos asialla olis esimerkiks FBI? Tai CIA? Tai molemmat?
- Hmm. OK. Maybe, mut miten FBI tai CIA ois siinä mixed-up?
- Lennonhan oli varsinainen riesa rauhanaatteineen, USA:n sotateollisuuden, konservatiivisen oikeiston ja hallinon mielestä. Varsinainen häirikkö biiseineen, joita nuoriso rallatteli kaduilla ja mielenosoituksissa "Give peace a change". Ku hallitus näki, miten kansa kerääntyi Johnin ympärille, se alko nähdä Lennonissa ison, häirikkökommaripierun josta piti päästä eroon.
- No miksei ne sitten tappanu John just really tossa sun fake murder? Nehän oli organized se niin kaukaa, et ei ne ollu hata.
- Joo. Tossa voi olla mukana myös vaikuttimia, joita me ei tiedetä. Jos olisi sittenki paljastunu, et FBI on homman takana, Johnista olis tullu marttyyri ja FBI:stä henkipatto poliittisine kytköksineen. Nyt jos John vaan piileskelee jossain Hinkustaniassa, se voidaan vaik kaivaa esiin hätätilassa. Haudasta se olis vaikeempaa. Aina ne jonkun stoorin keksii. Todistajan suojelua tai jotain muuta soopaa.
Toinen mahis on, et sen homman junaili Mafia.
- Yee. Miten luulet Mafia's motiivi? Ja miten luulet, et Mafia scam vois pitää asian tietona, jos magazines lupais esimerkiksi plenty of dollars?
- Tota mä oon kans funannu, mut nehän on mestareita pelottelussa ja omaisten terveydellä uhkailussa. Aina ne jonkun ruuvin löytää millä kiristää. Niillon myös sama mahdollisuus, ku FBI:llä vaientaa ongelmalliset henkilöt. Mafia valaa ne talon kivijalkaan, tai asfaltoi pikatien alle ja FBI passittaa ne fanifarmille ja tuuppaa täyteen vintinpimennysaineita. Ei oo murha, vaan lääkintää, niiden lakikirjoissa.
- Fuck. What about fackts. Miten luulet asia taalla selvita?
- Haluaisin yhteyden joihinkin salaliittoteoroista kirjoittaneisiin lehtimiehiin tai kirjailijoihin.
- O yeah. Ja luulet, et ne kertoo sulle vahvistuksen sun stooryy?
- Ehkei mut jotai tiedonmuruu vois lipsahtaa niiltä sivusuun, ku syötän niille elämänsä tarinaa.
- Miten on sun english? Viimeks ei ollu very strong.
- Oon käyttäny sitä jonkin verran tässä välissä. Kirjoitan mm. enkuks balladeja. Osa on just Lennonin inspiroimaa kamaa.
- Protests?
- No ei iha. Enempi on ollu ihan rakkaustarinoita tai muuta elämään liittyvää.
- Vedä jotain mulle. Joku piece, please.
- Emmä ilman skittaa. Se on mun kukkakeppi, turva ja inspiksen lähde.
- OK. Ma voisin katella sulle jotain nimiä ja osoitteita, ehka jonku numbers. Voisit soitella tosta mun phone. Mun pitaa eka käyda libraryssa tekemas hakuja. Ottaa ainaki yks paiva.
- Mä voisin sill aikaa käydä kans siellä kirjastossa tsiigaamassa teikeläisiä keltaisen lehdistön julkkaisuja. Vois saada vihiä, mikä lehti on kaivellu arkaluontoisimpia juttuja maassa.

Pena sai Annelta New Yorkissa toimivien sensaatiolehtien toimitusten nimilistan, puhelinnumeroineen.
Soittorumba alkoi. Onneksi hän oli etukäteen tutkinut eri lehtien sisältöjä ja poiminut sieltä mahdolliset toimittajat. Paras kohde olisi rikostoimittaja tai sensaatiotoimittaja. Keskus varmasti yhdistää sopivalle henkilölle.
Kuudes puhelu tuotti jonkinlaista mielenkiintoa aiheeseen. The New York Postin toimittaja oli joskus itsekin miettinyt eri mahdollisuuksia, murhan yhteydessä. Ennen kaikkea, kuka oli lopullisessa vastuussa? Oliko murha tilattu? Kuka oli tilaaja jos näin olisi ollut? Kuinka ollakkaan, aikaa asian syvempään tutkimiseen ei annettu toimituspäällikön puolelta.
Pena kertoi Ateenan tapauksen ja kuvaili tilanteen bussissa, sekä kertoi myös Jacqueline Kennedyn matkasta samalla bussilinjalla. Pena kertoi myös ateenalaisessa bussissa ottamastaan kuvasta.
Toimittaja alkoi lämmetä ja kutsui Penan toimitukseen Sixth Avenuelle. Tapaaminen sovittiin heti seuraavaksi päiväksi, klo 5 PM jolloin toimittaja voisi joustaa työpäivän päättymisen suuntaan. Päivällä toimituksessa oli kiire.

- Hi! Pentti Pitkänen. I called you yesterday,
- Mike Nobell, Nice to meet you.
Tarinasi oli mielenkiintoinen. Saattaa tietysti olla, etta nuo nakemasi ihmiset olivat vain sattumalta naiden henkiloiden nakoisia.
Mennään istumaan tuonne kahvion puolelle. Otan sanelukoneen mukaan. Nauhoitan haastattelun jos sinulle sopii.
- Sopii mainiosti. Ei tässa mitaan salattua tietoa ole mun suunnalta. Oon kirjoittanu jo ite tan stoorin paapiirteittan ylos, ku kaivelin vahan taustoja, mut paprut unohtu lahtohassakassa Suomeen, sitapaitsi, teksti oli suomenkielella.
- Kerroit noista kahdesta kohtaamisesta Ateenassa.
- Just, joo. Yksi tuttu kasvo olisi voinut menna sattuman lukuun, mutta kun samalla linjalla, samalta alueelta nousee bussiin, kaksi hiljattain kuollutta julkkista, en voinu tulla muihin ajatuksiin, kuin etta kyseessa saattoi olla ihan jotain muuta, kun sattuma. Siis eri paivina, perakkain.
- Kuvaile mahdollisimman tarkasti tuo tilanne bussissa.
- Joo. Me oltiin Mirkun kanssa, ... niin Mirkku on mun muija, tulossa sielta rannasta. Se oli joskus iltapaivan alussa. Molemmilla kerroilla aika samoihin aikoihin, ku oltiin PM grillattu itteamme ja uitu tarpeeks. Se oli just niinku siestan paikkeilla. Eiks ne goisi siina kahen maissa? Lahettii vahan ennen, yhen maissa. Saatiin istumapaikat molemmilla kerroilla, ku pysakki oli melkein paattarilla. No oltiin siina katottu maisemii ja tultiin semmoiselle omakotialueelle. Siisteja, averiaan nakoisia omakotitaloja. Aika isoja. Puutarhat ja kivimuurit ympari. No sielta joltain pysakilta nousi sit ekana paivana toi Jacquelinen nakonen rouva siihen bussiin ja en siihen kiinnittany silloin viela mitaan ihmeempaa huomiota. Sen verran, et onpa nakonen. Joku kai anto sille istumapaikan, koska olihan se bussi melko tays. Ma rupesin sit tsiigaa, ku istuttiin melkein vastakkaisilla penkeilla. Oli siinä sellainen seisomatila valissa ja ihmisia, mutta naky hyvin kuitenkin. Musta se naytti ihan Jacquelineilta. Siisti valkoinen kesajakku. Valkoinen, pieni, pillerimäinen hattu. Jees, valkoinen tai ihan vaalee beessi. Jacqueline oli elaessaan aina todella muodikkaasti mutta eleettomasti pukeutunu. Sanoin leikillani Mirkulle, nii sille mun muijalle, et kato. Tos istuu Jacqueline. Mirkku vilkas rouvaa ja totes jotaa, et yhym... ja jatko maisemien katselua. En sit koskaan honannu, milla pysakilla se jai pois. Me mentiin paattarille asti. Ei se enaa sillon ollu bussissa.
No sit tokalla kerralla. Se Lennonin nakonen tyyppi nous silta samalta alueelta bussiin. Se sai kanssa istumapaikan. En kasita miten ne sai heti istumapaikat niinki taydessa bussissa mut niin vaan kavi. Oisko bussissa ollu joku valmiiks niile paikkaa varannu turvahenkilo? Lennonki istu mua vastapaata. Ikkunan viereisella penkilla. Me oltiin samalla penkilla, ku viimeks. John istu samassa penkissa, ku se Jacqueline. Outo yhteensattuma, jos se sattuma olikaan. Nain kasvot oikeen hyvin. Olin melkeen jarkyttyny yhdennakosyydesta. Sill ei ollu partaa. Ei myoskaan rilleja. Ihan tavallisesti pukeutunu. Johnin lyhyehko... puoli­pitka tukka. Sellainen ku silla oli yhteen aikaan. Kihartuva. Vaha harmaata. Mull oli kamera kaulassa. Koitin ottaa tahtaamatta, huomaamattomasti kuvan. John tuijotti mua sen verran silmiinpistavasti, et se ei ois varmaan tykanny. Ja sit ma honasin, et sen vieressa ja lahistolla oli pari gorillaa. Sen nakosta tyyppia, et en olisi uskaltanu kovasti heiluu kameran kanssa senkaan vuoksi. Mitenkaan ne ei nayttany reagoivan Johniin, mut jotenki tuli vaikutelma, et ne kuulu joukkoon.
- No sitten sinulla oli pari teoriaa, miksi nama henkilot olisivat voineet asua siellä ihan oikeasti.
- No joo. Ma rupesin kelaamaan, et jos toi Lennonin murha olisikin ollu feikki. Lavastettu. Sit ma rupesin miettii, et kuka ja mista syysta sellaseen operaation olis ryhtyny ja mista syysta ja kuka siihen olisi kyenny.
Ekaks tuli mieleen, et John oli kyllastyny tohon julkkisrooliin. Ehka myos Onoonkin tossa vaiheessa. Ne oli, sillon murhan akoihin, just ollu aanittamassa uutta levyy. Ehka Onon dominointi musiikin teossa, oli ollu myos rassaavaa Johnin kaltaiselle mestarille. Johnilla ei ollu oikeen enaa omaa tilaa ees musiikissa.
John oli ollu maailmalla rilluttelemassakin jonkun vuoden. Varmaan haukkaamassa vahan happee. Ihan Onon luvalla. Ono oli vaan pistany jonkun sihteerikkonaisen vahtimaan. Miehista John ei valittany erikoisemmin.
Johnillahan olis ollu cashia, vaik perstaskussa, maksaa Mafialle, et hoitakaa show. Piilottakaa mut sitte mestaan, josta mua ei ihan heti alyta etsia. Fyrkkaa oli jemmassa maailmalla eri pankeissa. Eniten kait Sveitsissa. Sehan oli muodikas maa silta kannalta ja Euroopan ytimessa. John kaipas takas Eurooppaan jostain syysta, voisin kuvitella. Koti-ikavan tapaista. Britteihin se ei olisi uskaltanu, ku jokainenhan sen siellä tuntee. Sama rumba ku Nykissa.
No toinen teoria oli sit toi FBI. Se on mun mielesta vakavamminkin otettava, koska John oli kivi USA:n aseteollisuuden ja sitä kautta Republikaanienkin kengassa. Sitapaitti, sehan oli selvä kommari. Mc Carthyismihan oli USAssa voimakas suuntaus, jonka hommana oli kommunistivainot. No se kai oli pahimmillaan jo joskus viiskytluvulla. Tiedat ton jutun paremmin ku mina.
- Kylla, kylla. En vaan koskaan tullu ajatelleeks, että John olisi ollut kommari?
- "Power to the people". Mikaan ei nostanut niin pystyyn kunnon Republigaanin niskakarvoja ku kommari. Sit se villitsi kansaa kaduille vastustamaan Vietnamin sotaa ja paasas rauhasta. Kaikista viimeks USAn aseteollisuus rauhaa olisi halunnu. Businekset menis kiville. Miehesta piti paasta eroon. Marttyyria siita ei kannattais tehda kuitenkaan. No miten me asia hoidetaan?
No... NSAn ja CIAn pojat oli varmaan innolla juonessa mukana. Niillä oli kansainvalistakin vastuuta ja NSA oli erikoistunu salauksen purkuun.

Oli tunnettu legenda, ett Johnin, niinku Paulinkin biisien sanoituksissa olisi ollu salattuja merkityksia ja viesteja. NSA:n heinia oli tietysti selvittaa, mita John oikeesti sano ja kenelle. Meniko viesteja Neuvostoliittoon? Beatles pojathan oli olleet jopa Neukkulassa keikalla. Mieti jos John ihan julkisesti pysty lahettamaan "tietoja" neukuille ja kukaan ei olisi tiennyt tai tehny mitaan.
CIA on ihan oma lukunsa tallaisissa kansainvalisissa jutuissa. Kokemusta ja tietoa oli. Turhaa sulle opetan.

Nyt tullaan olennaiseen asiaan. Tiedat varmaankin mita tarkoittaa CIAn yhteydessä "MK-Ultra". Kerron kuitenki sen verran, mita ma oon saanu siita selville. Se on hypnoosiin ja mieleen vaikuttamisen, eli aivopesun menetelmia tutkinu ja harrastanu projekti. Kuulemma LSDkin oli niiden listoilla. Mun psykiatrilta loyty aineistoo siita.
Stansfield M. Turner oli CIAn pomona vuoteen 1981, presidenttien Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin aikaan. MK-Ultra oli silloin kaynnissa. Oli olemassa isot mahikset, et toi hullunkirjoihin kirjattu murhaaja Chapman olisi voitu ihan mainiosti aivopesta ampumaan Lennon. Sehan vaitti kuulleensa aania, jotka kaski tappamaan Johnin.
- Sanoit askon, ettei Lennonista haluttu tehda marttyyria?
- Just. Nyt tuun siihen pointtiin. Ensinnakaan Lennonia ei virallisesti murhannut FBI tai CIA, koska asialle laitettiin tuo manipuloitu, henkisesti epatasapainoinen ohjus. Lennon ei siis ollu sikali systeemin marttyyri. Murhaa ei voitu yhdistaa poliittisiin vainoihin tai FBI:in.
Asia saattaa olla jopa niin, että homma oliskin suunniteltu Johnin itsensa kanssa. Johnin toimia oli tietysti tarkkailtu vuosia ja sen mielialat tunnettiin FBI:ssa melkein paremmin, kun John ite. Olisiko John ollu oma-alotteisesti valmis katoamaan? Silla oli tosin snadi skidi. Sean. Se olisi voinnu olla yks jarru, paitsi... jos skidien turvallisuutta olisi otettu ikaan kuin kiristysvalineeksi, Johnin suuntaan. Painostuksena Johnin katoamiseksi hyvalla tai pahalla sodanvastai-sen propagandan markkinoilta.
- No miten koko homma olisi saatu näyttämään aidolta tai jos se olisikin muuttunut tai muutettu ihan aidoksi murhaksi? John olisi luullut paasevansa kaikkea tata soopaa pakoon mutta olikin tapettu oikeasti?
- Taa on aina yks mahdollisuus. CIA olisi hoidellu Johnin ullakkokuoroon, vaikka oli luvannut maanpaallista paratiisia.
No toi murhahan on helppo lavastaa. Veripusseilla terastetylla luotiliivilla. Chapman luulee oikeesti ampuneensa Lennonin. Se on mukana.
Kun kyseessä on FBIn ja CIAn yhteiset voimavarat, ei oikeesti mikaan kohta tossa suunnitelmassa olis voinu menna pieleen. John vietiin sairaalaan poliisiautolla, ei ambulanssilla, vaikka tuskin sekaan olisi ollu mikaan ongelma. Poliisiauton oudot kulkusuunnat, ehka ajateltiin jaavan vahemmalle huomiolle, kuin ambulanssin, luulisin. Aikataulukaan ei olis ollu kenties niin kriittinen. Sairaalaan vietiin sitten iha eri ruumis, ku mika oli lahteny niiden houselta ja John pistettiin ilmeisesti yksityiskoneeseen, ehka suoraan Kreikkaan.
Kreikassa on toi rikkaiden huvila-alue, joka on aika oiva piilopaikka, jos massii sattuu olemaan. Tummatukkasta kansaa on sen verran paljon ymparilla, että se ei ihan akkia siita joukosta erotu jos ei ala rellestamaan ja sitakaan ei kannata tehda, jos meinaa pitaa omaiset hengissa.
- Aika kova stoori. Voisin kiinnostua. Mun on saatava vaan paatoimittaja tan jutun taakse. Mitä pidat hintana talle stoorille? Joudut oleskelemaan jonkun aikaa taalla Nykissa, kun kaydaan koko tarina vaihe vaiheelta lapi ja muokataan artikkeliksi.
- Taa on aika kallis kaupunki, oon huomannu. Jos lahetaan jostaan 15000 taalan paikkeilta? Milta tuntuu?
- Jos me saadan taa UPIn tai jonkun muun toimiston kautta levitykseen, ei kuulosta ihan pahalta. Yhteen artikkeliin, toi on liian iso satsaus, vaikka silla saattas myydakkin, kun tuon kirjoittaa huolella ja kaivetaan taustamateriaalia sun tarinan tueksi.
- Mita luulet, saisiko tuosta Kennedyn rouvasta juttua kanssa?
- Sita ei kannata isommin tahan viela sotkea. Katsotaan nyt ensin taa Lennon case. Kennedy on edelleenkin taalla USssa hieman arka tapaus joka kantilta. Jos vastaava menettely olisi tehty vaikka vain Jacquelinen tapauksessa ja siihen loytyisi todisteita, se olisi karmee pommi, koska se viittaisi myos presidentti Kennedyn keissiin. Se kaivaisi jalleen esille tukun vanhoja kansallisia haavoja. Sitapaitsi, se on jo ollut varsinainen salaliittospekulaatioiden kultakaivos.

Pena antoi toimittajalle Annen puhelinnumeron ja poistui Sixth Avenuelta vihellellen Manhattanin valokyllaiseen iltaan.