KAKOLA KUTSUU

- No miten nyt menee?
- Tän verran kurjasti pitää aina mennä, et tietää elävänsä.
- Joko tunnet minut?
- Mitä sä... tulitsä vittuilee vai?
- No viimeks et tuntenu.
- Eihä ämmää oo paljo täällä näkyny.
- Niin. Se näkee joka haluu ja mitä haluu. Sä näit vaa pikku-ukkoja.
- Häh? ...
- Sull oli jotaa vierotusoireita, tai muita pöpejä.
- Mitä sä toit?
- Hedelmii. Ootsä syönny edelliset?
- Ai jaa. Sultaks ne oli?
- Mitäsä menit oikee törttöilee sinne vuokkotarhaan?
- No se oli vaa yks juttu.
- Mikä ihmeen juttu? Hyvä ettet lahdannu niitä karjuja. Oisit pysyvästi stebussa, jos se sun "juttu" ois onnistunu.
- No emmä pysty ketää tappaa. Ootsä dorka. Mä pelottelin niiltä paskat housuun. Mä näytin niille vaa, et mäki osaa olla tosissani.
- No mikä sai olee tosissaa? Jos saan luvan kysyä.
- Et ymmärrä, vaikka selittäsin.
- Et taija ymmärtää itekkää?
- Elämä on nii monimutkane juttu. On oma ja toisten menneisyys... ja sit pitäs jotenki elää tätäki päivää.
- Joo. Mut huomisest ei kande paljo kantaa huolta? Eikö? Eikä skidistä tai muijasta, tai skidikkeestä ja muijakkeesta?
- Tää o paljo kimurantimpi juttu, ku korkkiruuvi, joho sun ymmärrys just yltää. Teistähän mä just huolta kannanki.
- Ei näy käytännössä.
- ...
- Mite sä luulet et me nyt pärjätää nää sun luppovuodet. Mikko käy koulua ja rahaa menee.
- Eks ne anna jotaa avustuksii?
- Niissähä mä oon haka. Ne vaa ei sittekää oikee riitä. Liksa on nii vitun kehno. Sillei pyyhkis ees persettä ja kaikki tulot vähennetään tuista.
- Mäki saan sit luultavasti taas kenkää. Sielt vois hakee, sen mitä palkasta on sisällä.
- Koska sä oot ajatellu tulla isoks?
- Perse sun kanssas. Mä yritän nii helvetisti.
- Sua ei kauvaa pidetä täällä sairaalassa?
- Ne siirtää mut varmaan Kakoon ku klabbi o josaa kondiksessa.
Ku ne honaa et mä oon iha jees ni mä pääsen kuokkii johki Konnunsuolle.
- Miten sä ittses sait tollaseen kondikseen siellä vuokkolassa?
- No joo. Ku mä olin skodannu ne seinät juustoks, sinne huoneeseen alko tulla hampaisii asti aseistautuneita nappitakkeja. Mä vaan jostaan syystä en keksiny muuta ratkasua, kun hypätä lasin läpi pihalle. Sattu olee kolmas kerros.
- Onks toi Kontu parempi ku Kako?
- Ainaki saa raitista ilmaa. Kakossa ne pumppaa täytee kaikee helvetin pillereitä, nii et ei tunne ees omaa pärstää ku peilin näkee.
- Siinhä sä oot haka.
- Mitä Mikolle kuuluu? Ethä sä oo kertonu sille?
- Kaiken mikä on pakko.
Se ei oikee viihtyny siäl landella. Se ilmesty yks kaunis aamu himaa. Se oli liftannu koko yön.
Mä soitin sinne, et se oli hengissä. No ne ei olleet ees hiffannu et se oli vek.
- Niill on kai muutaki duunii ku vahtii skidejä.
- Sä niiku panit sen vek jaloista, ku iskä teki keikan?
- Jotaa sinne päin.
Onks mutsista kuulunu mitää?
- Ei.
- Jos se soittaa tai muuta ni älä kerro iha mitä sattuu.
- No mitä pitäs? Et sattu pikku onnettomuus. Poitsus on jäähyllä muutaman vuoden.
- Kerro vaik, et mä menin Ruottii ettii duunii.
- Okei. Mitäs se mulle kuuluu.
- Se sais slaakin. Sun kandeis oikee soittaa sille. Varota, ettei ota ketä tahansa vierailijoita sinne kämppäänsä.
- Oha se jo aikune jumalauta.
- Mä vaa meinaan... no ku sitä on kaikenlaista porukkaa. Laukkurosvoo ja muuta huijjarii.
- Oha niillä omat kerberoksensa siellä.
- No joo. Mullo iha omakohtasia kokemuksia, et turvassa kai se on. Huolestuttaa vaan.
- Sun jutuissa on jotaa pimeetä. Et vois vähä valottaa? Mähä täs joudun nyt eniten kärsii sun toilailuistas. Ois kiva tietää miks lyödään.
- Mä kerron sit joskus. Emmä nyt jaksa. Se on nii vitun kova juttu. Nyt on taukoo ainaki niin kauan ku mä oon bosessa.
- Mene tiedä. Voitha sä täälläki jotaa kekata. On sulla sen verran tota mielikuvitusta.
- Mene tiedä...