OI NIITÄ AIKOJA

- Olipa trippi... olisin mieluummin jäänyt sinne.
- Miten tulit asettaneeksi Pentin juuri tuohon nimenomaiseen aikatilaan?
- Onko Pitkänen lukenut jossain elämänsä vaiheessa Platonin teoksia?
- En tietääkseni. Mitä ne on?
- Filosofinen teos, joka on kirjoitettu ennen oman ajanlaskumme alkua. Se muun muassa kertoo tarinan tuosta ajasta, jossa juuri vierailit. Noin 11595 vuotta sitten. Vuosiluku oli aivan arvailua tai heitto.
- Mukavan tuntuista aikaa. Lähden sinne koska tahansa uudestaan.
-En tiedä onko se hedelmällistä ja tuoko se sairauteesi mitään valaistusta. Tarinoita on aina mukava kuunnella mutta jos ne eivät täytä hoidollisia tavoitteita, ne ovat turhanpäiväistä ajankulua. Koitapa muistella, koska ja missä olisit voinut tutustua itse tai kuulla noita Platonin tarinoita. Minusta tuntuu, että nämä sinun juttusi liittyvät niihin. Sairaudestasi en osaa muuta nyt sanoa - eli mikä sinut saa sinne yhä uudelleen ja uudelleen palaamaan? Ratkaisun avain saattaa pulpahtaa tarinoissasikin esille. Mene tiedä.
Mitä Michelsson sanoo? Olet kuitenkin hoitovastuussa. Minähän olen vain työrukkanen.
- Olen ajatellut samoja kysymyksiä tässä jo pidemmän aikaa. Miten terapiaa tulisi jatkaa?
Minusta meidän tulisi jatkaa ainakin vielä muutaman istuntokerran tällaista itsetahtoista hypnoositerapiaa, jossa Pitkänen voi purkaa tuota tarinaansa. Sjöström on nauhoittanut kaiken ja tulet itse myös tarinan muistamaan, ainakin oleellisilta osin. Yritän löytää kertomuksesta jotain avainta. Sovitaan seuraava istunto tuonne kuukauden päähän. Katsotaan kalentereista kaikille sopiva aika.

-Pentti. Emme ole tavanneetkaan pitkiin aikoihin. Miten sinä nyt olet noin kurjassa kunnossa? Tule mukaan. Tule kuulemaan sanaa ja saat meiltä jotain suuhun pantavaa. Näytät nälkiintyneeltä poika parka. Jumala ruokkii taivaan linnut ja lapsensa.
-Älä saaatanna revi jätkä... se hiha irtoo muutenkiii...
-Miten Mirjami voi? Entä poika? Kevennä jumalalle mielesi Pentti. Hän armahtaa syntisen.
-Voi vittu... jos sä kuulle hakkaat muijas ja pentu roikkuu haalarissa ja spidaa ku sä viet telkun kanii... vittu. Telkku ha o syntiä vai mitä? Mitäs siittä ny metelöimää... eihä se ollu ees loppuu maksettu... jäätii voitolle. Sitäpaitti mun ystävätär on Mirja.
-Jumalan armo on suuri Pentti. Tunnetko sen äärettömän hyvyyden koskettavan sydäntäsi. Kuuletko hänen lempeän äänensä kutsuvan sinua... kuuntele ja vastaa kun hän kutsuu sinua.
-Mä mitää kuulle... ku sä saatana mulkku siinä höööössötät ja räit mun korvaa... tai kuulee... ei sulloo täällä hei jotaa snadii. Vaik antasit kuule ehtoollisviiniä... ku kaikki on päin persettä... ei siinä kukaa meikeläistä enää armahda... no muukku Isä Alko ja siältkää ei saa lohtua ilma fyrkaa...
-Kuuntele sinä PENTTI JUHANI. Sinua kutsutaan. Olet äärimmäisellä rannalla Pentti. Katso nyt eteesi ja näe herran kirkkaus ja tunnusta syntisi hänelle, hänelle joka on lunastanut ihmisten synnit omalla verellään Golgatalla. Hän armahtaa syntisi. Hän ottaa tykönsä mieluummin yhden kadonneista lampais­taan kuin sata laumassaan olevaa. Jos vain avaat sydämesi hänelle. Anna valon tulla sydämeesi ja tunnet rakkauden ja armon keveyden.
-Vittu... mm... multa meni näkö... saatanaa... mä en näää ku jotaa valkosta... häikäsee...

-Saatana renttu. Tieksä mitä kello o? Ja viittit jumalauta herättää perheen ainoon duunia tekevä. Nykku isäntä on taas viikkotolkulla vetäny viinaa ja huorannu ni jotenkii vaa tais tulla hima mielee. Kanirahat tietysti loppu ja pitäs tulla jotaa taas hakee et pysyis toi putki päällä... Mitä vittua sä siinä oikee toljotat? Ku joku dille...
-Mä oo nähny valon...
-Hä?
-Mä oo nähny valon...
-Pimee sä oot aina ollu. Minkä vitun valon?
-Pastori sanoi... että se oli jumalan armo... joka laskeutu päälleni.
-Pastoriko sano? Yleensä sä oot laskeutunu jonku päälle. Millo kenenki. Oliks se naispappi vai?
-Jumala armahti minut hänen rukoustensa vuoksi. Ajattele, että joku voi olla niin epäitsekäs ja rukoilla lakkaamatta toisen ihmisen pelastusta syntien tieltä.
-Älä helvetissä. Ooksä ny kohahtanu johki vitun uskoo vai?
-Älä pilkkaa jumalan armoa, jonka olen nähnyt käyvän toteen kohdallani. Olen muuttunut mies. Olen nyt jumalan omaisuutta ja minun on lunastettava tämä armolahja samanlaisella uhrautuvalla työllä seurakuntamme vähäosaisten hyväksi kuin pastorikin.
-Ootsä... niiku liittyny johki lahkoo... oikeesti?
-Jumala on minut valinnut armossaan joukkoonsa.
-No kai toi o sitte jotaa parempaa meillekki päin, ku fyrkatki rupee kulkee himaa, eikä viinakauppaa ja huorii jumalauta.
-Sinunkin Mirjam, siis rakas Mirja, tulisi ajatella sieluasi. Et voi käyttää herramme nimeä tarpeettomasti ja loukkaavasti, sillä herra ei jätä sitä rankaisematta.
-Jos sovittais, et sä keskityt vaa siihe ittes pelastamisee. Siinki o yhelle ihan riittävästi duunii. Plus koko seurakunnallekkii. Tuntuu välillä siltä.
-Minulla ei enää ole hätää. Olen pelastettu. Syntini on annettu anteeksi. Olen laumaan palannut eksynyt karitsa, joka on pelastunut.
-No on nii piru kirkas otta et iha häikäsee.
-Missä on rakas poikamme Mikko? Haluaisin kertoa hänellekin ilosanoman.
-Älä vaivaudu. Se pitää sua kuitenki tärähtäneenä.
-Olemme päättäneet perustaa seurakuntaan hengellisen laulu ja soitinyhtyeen. Mikko voisi tulla sinne mukaan vaikka vain kuuntelemaan.
-Ootsä dorga. Sitä sä et sinne saa, ku kilon palasina ja vain mun ruumiini yli.
-Lapsi saa itse päättä. Kunhan saan ensin keskustella pojan kanssa.
-Ootsä ajatellu jatkaa sitä hoitoo?
-Jaa mitä hoitoo?
-No sitä kallon kutistusta.
-Minä olen nyt pelastunut Mirja. Minä olen nyt terve. Kuulitko. Jumala on antanut minulle terveyteni takaisin kaikista synneistäni huolimatta.
-Et sillai.
Jos se sit hoitas meille su tilipussiski vastaisuudessa, ni vois syödä vähä harvemmi kaurapuuroo ja tsöpata vaik' kyrsää välillä.

-Hoop. Kylläpä sinä olet jo iso. Katso mitä isukki toi pikku pojalleen.
-Mikä se on?
-Kumiauto. Just sellainen kun olet toivonut.
-Voi ku jännä. Kato äiti, isä muisti.
-Ootsä taas kantanu tolle kloddille jotaa krääsää.
-No älä nyt suutu Mirja. Se auto oli luvattu Mikolle...
-Saatanan jätkä. Mä raadan täällä himassa kynnet verille sun ja pojan paskapyykkiä ja venytän joka helvetin pennin soikeeks, et riittäs joku muru herralle pöytää, ni tää ostelee vaa jotaa kummiautoja, nääs ku tuli pojalle luvattua.
Sä kannat kaikki fyrkat sinne Jeesukselles, etsä tajuu, et tääl himassakii ois joku monttu auki. Sä oot saatana dillempi, ku sillo ku dokasit.
-Älä kulta viitsi... poikakin säikähti ja rupes itkemään. Minä yritän vaan meidän kaikkien yhteistä hyvää ja se tulee Mirja kaikki jumalalta. Kaikki on Jeesukselta Kristukselta lainassa. Koko meidän elämämme. Annan vain sen mikä hänelle kuuluu ja me saamme siitä osamme hänen armonsa kautta.
-Jees. Kestää vaa vitu kauvan sen takas tuleminen. Täs kerkee porukka kualla nälkää.
-Älä kiltti kiroile. Poika oppii rumia sanoja.
-Mä jumalauta kiroilen, mun kämpässä, ku mua hotsittaa ja sä ja sun saatanan Jesse, voitte painuu helvetin kuusee, jos ei miellytä. Tää sattuu olemaa yhä mun kämppä. Ei oo herralta liienny yhtää almuu asunnonlyhennysrahastoo ku toi köyhempi Jesu voi jäädä ilman. Mistäs sille pari kirkkoo tulis taas lisää, jos ei Pena niitä pihistäis perhee ruokarahoista. Sä et taida saatanan profeetta tajuu, et tää elämä o todella kallista. Kävisit ees kerra ruokakaupassa ni näkisit.
-Anna Mirja anteeksi. Jos sinusta tuntuu siltä, että olen laiminlyönnyt sinua, olet varmasti oikeassa. Rukoilen taivaan isältä apua, että näkisin vajavaisuuteni sinua kohtaan. Haluaisitko rukoilla kanssani Mirja... edes yhden kerran.
-Älä jumalauta sekota mua noihi sun jessejuttuihis, Jos se sut on ojasta nostanu ni mä en oo koskaa ojassa ollukkaa. Enkä oo ees menossa, jos lohduttaa tietää. Tuo vaan sitä fyrkkaa vähä himaaki ni ollaa iha sujut. Jesu ja minä.
-Tiedätkö Mirja. Minä olen tänään saanut kokea jumalallisen ihmeen. Enhän minä olisi sitä kumiautoa muistanut mutta kun olin matkalla seurakuntatalolta kotiin, niin tiedätkö, näin sattumalta, herran johdatuksesta, pienen pojan leikkivän puiston hiekkalaatikossa. Hänellä näytti olevan kädessään juuri tuollainen kumiauto. Sellainen kun olin Mikolle joskus luvannut. Ajatella... silloin minusta se oli merkki. Sitten kävellessäni eteenpäin satuin vilkaisemaan erään lelukaupan ikkunaan ja eikös siinä ollutkin juuri tuo auto. Enhän voinut olla ostamatta sitä. Olisin rikkonut johdatusta vastaan.
-Voi taivas... tollasen kanssako mun pitää jaksaa vielä elää. Hyvä ettet kulkenu mersukaupan ohi.
-Sinä Mirja rakas et halua nähdä arkipäivän ihmeitä. Niitä sataa jatkuvasti ympärillemme, kunhan vain avaamme silmämme niille. Koko elämä on itse­asiassa suuri Jumalan ihme...
-Vie, ihmemies, ees toi laskisanko tonne pihalle. Voit siinä matkalla ihmetellä siinä kelluvia elämän ihmeitä, kuinka fyrkka on muuttunu paskaks.