MIKKO ILMESTYY PENALLE

- Haista jätkä itte.
- No kato Mirkku. Mitä kuuluu?
- Mitäs tässä.
- Kenen toi kloddi o?
- Mun.
- Reipas miehen alku. Kuka on tekosen isä, jos saan olla utelias.
- Ei kuulu sulle.
- Älä hei viitti enää. Oltas vaik kavereita ees. Sä oot sit menny naimisiin?
- En.
- Jaa... ei sullois vipata kuule satkuu. Mä oon ollu vähä työttömänä.
- Ai sillai... fyrkkaha sulle on aina kelvannu. Ja perse. Eks mutsi enää anna?
- Mä lähi himasta. Emmä kestäny sitä ämmää enää. Oo reilu hei... on tosi pula nyt. Mä oon menos hakee duunii mut ku ei oo ees bussirahaa. Maksan heti ens tilistä rakas.
-Saat kybän, jos lupaat, ettei tartte nähä sun naamaas tän koommin. Halpa hinta.
-No okei, okei. En tuu rouvan onnen tielle. Herran rauhaan vaan.

PENA SEKOILEE

- Hitto. Mirkku on muuttanu. Soitan tosta kiskasta. Onks se Mirkku? Pena täällä... hei et viiti sulkee sitä puhelinta.
- Oliks kybä liian vähän? Mult ei tipu enempää sympatiaa, et moi.
- Kuuntele nyt... voi vittu... Löi luurin korvaan. Hetki pieni. Mä meen sinne. Mä vedän sitä ämmää lättyyn. Saatanan huora...
- Halloo puhelinluettelo... haluaisin tietää missä osoitteessa asuu Mirkku Salminen. Jos siinä oli numero, niin on siinä yleensä osoitekkin. Kiitos.

- Kuka siellä?
- Sähkömittarin lukija. Jollette avaa, joudun kutsumaan virkavallan paikalle.
- Avaanhan minä... Pena! Saatanan liero.
- Stop. Stop. Ei luita poikki pyydän. Jalkani ruhjoutuu työskentelykelvottomaksi ovenne välissä.
- Työnnä vaik pääs vitun nilviäinen.
- Tsot. Et siis halua kybääs takas vai?
- En tosiaan. Ootsä jotekni seonnu? Et sä normaalisti oo vippejäs maksanu.
- Olen muuttunut mies... Herra on astunut sydämeeni...
- Älä helvetissä. Ootsä tullu johki uskoo vai homoks vai mitä?
- Päästä sisälle niin annan sinulle todistuksen...
- No tuu sitte... hei mitä sä nyt...
- Herra rakastaa iloista antajaa. Annan juuri todistusta sulle...
- Voi vittu sun kanssas. Sekö taas on vaa mielessä. Painu helvettii siitä lääppimästä. Herätät pennun.
- Sä et oo yhtää muuttunu Mirkku. Aina yhtä ihana vaik' eteisen matolla. Mitä mä siitä jos sulla on joku kloddi. Voitas olla silti kato yhdessä. Ois sillekki niiku isii... ja tollasta.
-Mä oon kyllä nähny sun isyyttäs iha tarpeeks asti. Se päättyy toho kymmenen sentin päähä nivusista.
-Mä oon tosissani Mirkku. Sitäpaitti ei se Jeesus juttu iha tuulesta temmattu ollu. Oommä todesti ajatellu mun elämää. Renttu mikä renttu.
-Ja mä oon kai syntymähullu, ku kuuntelen sua. On sussa jotaa hyvääki. Jos sä muuttasit vaa tapas. Viinan ja vieraat naiset.
-Ota ees koeajaks. Saat puolee hintaa ja koeputki kaupan päälle. Satku käsirahaa, lopulle maksuaikaa loppu elämä.
-Takuusta ei tietookaan.
-Käytetty mikä käytetty.
-Löysit sä duunii?
-En. Mut nyt mull on syytä ettiikki.
-No mistä sä sen kympin oot saanu?
-Minkä kympin.
-Aha.
-Hei älä nyt. Tartti mun jotaa hätäpäissä kekata. Oisit muute rusikoinnu koiven nuuskaks.
-Nyt jätkä ala vetää. Saat tasan yhden mahdollisuuden mun kanssa ja se alkaa tai loppuu siitä kybästä.
-Kiltti. Eeees täääks yöks. Huomena alkais työttömyysavustus.
-Ala vetää. Ja ai nii... se kybä pitää löytyy myös oikeelta tilinauhalta. Avustuksia mä saan muualtaki, enkä sua niillä elätä. Moi.
-Hei pannaa avustukset yhtee... Mirkku... Perkeleen akka. Samallaisii huorii kaikki.

Mihi mä ny meen? Hei mä soitan sille lekulle. Se oli aika vetävän näköne akka. Musta tuntuu, et se vois vaikka lämmetä niin rouva ku onki. Siihe on vaan sovellettava käytännön sykolookkiaa.

-Tohtori Mickhelsson... mitä? Ei ota yksityispuheluita? No ottaaks julkisia, pankaa keskusradion kautta. Jaa. No mun piti varata siltä aika ku se hoito jäi jotenki keske... no heti ku pääsee... joo, siis ens viikolla. Oota mä katon kalenterista... okei torstai käy. Siis kello 9.00. Kiitti. Kirottu puhelinkerberosterroristinarttu.
Oisko sen himapuhelin luettelossa. Hmm... Asta Mickhelsson... ei sillä etu­nimellä. Nii tietty se on sen äijän nimellä. Tai voiha se olla joku salanenki. No, torstaina nähää pikku Astukka. Nyt vaa pitäis löytää joku yömesta.

-Päivää. Pitkästä aikaa. Istukaa alas. Niin... kun katson täältä papereistani... meillä jäi se hypnoterapia silloin kesken.
-Joo. Ette saaneet hengiltä.
-No. Se oli sellainen tapaturma. Ilmeisesti sairaskohtaus vei hallinnan hypnoterapeutilta. Ikävä tapaus mutta tuskin voi toistua. Olemme laatineet uuden suunnitelman nauhoituksen pohjalta, siitä mitä haluamme sinusta tietää ja miten. Etenemme varovaisemmin, emmekä käytä niin voimakasta pakotetta kuin yliminä.
-Mikä helvetin yliminä?
-Se on osa psyykeä. Korkein moraalisi, voisi kai sanoa.
-Jaa... et löytyks mun vintistä jotaa muutaki korkeeta ku otsa?
-Nii...in. Sen valta ruumiiseen on voimakas. Ilmeisesti se ei kestänyt stressiä, jonka hypnologi aiheutti ja se laukaisi syvän tajuttomuuskohtauksen. Tämä viittaa juuri sairautesi psyykkiseen alkuperään. Olemme siis kuitenkin edenneet pienen askeleen. Nyt pitäisi vain kartoittaa ne syyt, jotka sinua stressaavat.
-Nyt onki kartotettavaa.
-Miten niin?
-No fudut duunista, välit poikki mutsin kanssa. Bänet Mirkun kanssa, ei asuntoo, ei duunii. Kaverit heitti ulos bändistä, ei tietoo huomisesta. Kaikki tää vaa jonku vitun lepakkopopulaation takia, jota ei maan vipuset pysty löytää. Ne vaa kartottelee ja saattaa entistä kurjempaan jamaa.
-No osa mainitsemistasi tilanteista on jo sairaskertomuksesi mukaan ajallisessa ristiriidassa taudin etenemisen kanssa.
-No kato montaks täsmää. Sulle jää vielä ihan tarpeeks kartalle.
-Sovimme uuden ajan hypnologin kanssa, jos olet valmis jatkamaan. Mitään varmaa en tietenkään voi mennä lupaamaan mutta kaikki näyttää nyt siltä, että voimme ponnistuksia jatkamalla päästä tuloksiinkin.
-Ponnistuksista tuli mieleen. Onko rouvalla tänään vapaa ilta. Jos mentäis vaikka kaljalle. Niin... ponnistelua potilas lääkärisuhteen vahvistamiseksi.
-Hetkinen katson kalenteristani... oota mäki tuun kattoo... joo kaunis ilma. Kuutamoki tulossa...