KASTEHELMEN TAPAUS

Olen huoneessa, joka on täynnä vainajia. Ne makaavat pöydillä. Siinä on keskellä joku havulla koristeltu koroke. Hyvin korkea. En näe sen päälle. Minulle annetaan käteen joku saha tai... veitsi, hitsauspillin muotoinen. Minun pitäisi leikata niiltä jänteet poikki... jostakin syystä. En uskalla... kieltäydyn tekemästä sellaista...

Ensimmäinen lomani Akatemiasta alkaa kevään suuresta juhlasta. Minulla ei ole enää työvelvoitteita kartanoon, jossa olin kasvanut. Kuitenkin, koska siellä on sisareni ja paloin innosta kertoa Omhepille kaikesta kokemastani, suuntaan matkani sinne.

Mieleni on jotenkin levoton ajatellessani kartanoa. En pysty tarkoin selittämään tuntemusta mutta päättelen sen johtuvat pitkästä poissaolosta ja ennakoimattomasta muutoksesta, joka odottaisi minua siellä. Olin saanut säästetyksi opiskelijan päivärahoista jonkin verran ja pystyn vuokraamaan sävyisän aasin ja lunastamaan laivamatkan kanavalla. Ruokaan minulla ei rahaa juurikaan enää jää, mutta uskon hyvään onneeni ja muutaman päivän nälkäkuurin henkisesti ja ruumiillisesti puhdistavaan vaikutukseen.

Saavun kaupungin satamaan, jossa talutan aasin laivaan. Laivan kansi täyttyy pikkuhiljaa nyssyköistä ja muusta rahtitavarasta. Vasta kun laiva on ääriään myöten täynnä, kaikuu kapteenin rämäkkä irrotuskomento ja meri­miehissä syntyy liikettä. Köydet lentelevät, osa laivan kannelle ja osa laiturille. laivan irtautuessa arvokkaasti keula vastavirtaan. Purjeet pullistelivat sopivan tuulen suosiessa matkaa.
Saapuessamme satamaan, josta minun on määrä jatkaa eteenpäin maitse, olen vähällä jäädä laivaan. Vaikka sitä oli välillä purettu, oli myös tilalle tullut uutta lastia ja aasin kanssa pujotteleminen kaikenkarvaisen tavaran seassa on tuskainen työ. Huutaessani henkeni hädässä, pari riskiä merimiestä tulee onnekseni apuun. Kapteeni valmisteli jo irtautumista satamasta.
Merimiehet auttavat aasin pakkausten ylitse. Onneksi aasi ei ole kovin vastahakoinen ja pääsemme kuivalle maalle, kulkulaudan jo raahautuessa irtautuvan laivan mukana virtaan.

Ratsastan lopun matkaa verkkaisesti. Minusta tuntuu hyvältä tuntea maaseudun rauha ja hedelmällisen maan tuoksu ympärilläni.

Matkani jatkuessa läpi sankan metsikön, tunnen jälleen latautuvani sen voimasta, niin kuin aina metsässä ollessani oli tapahtunut. Hengitän lehvistön raikasta tuoksua ja nautin silmilläni ympäröivästä vehreydestä. Kuolisin varmasti, jos minulta evättäisiin lopullisesti kosketus metisiin ja maaseutuun. Riisun sandaalit jalasta saadakseni tuntea maan lämpöisen kosketuksen.

Kartano ilmestyy tutulla tiellä tutun mutkan takaa ja vaikka en sitä todelliseksi kodikseni ollutkaan koskaan tuntenut, on mukavaa nähdä tuttu pihapiiri ja koiraystävä, joka vieraasta aasinhajusta huolimatta hyppii innoissaan minua vasten.

Talutan aasin tallin seinustalle ja astun taloon. Tunnelma tuntuu hautajaismaisen vakavalta ja saan tuskin vastausta, kun tervehdin emäntää ja paikalla olevaa talonväkeä. Kysyn sisartani mutta kukaan ei vastaa. Saan vaivoin patistetuksi hänen olinpaikkansa tietooni. Sisnar on tallissa.
Syöksyn tallille, sillä pahat aavistukset vahvistuvat mielessä ja punovat päässäni mahdollisuuksien kammottavia seittejä.
Sisareni lypsää lehmää, joka seisoo tallin taustalla aitauksessa, takajalka maahan paalutetussa lieassa. Sisnar itkee vuolaasti nähdessään minut mutta ei juokse kaulaani, kuten olin kuvitelmissani onnellisen jälleen tapaamisemme nähnyt.
Vasta, kun tartun häntä hellästi käsivarresta, hän puristuu rintaani vasten, maitoastian lentäessä maahan lehmän jalkoihin. Pitkään aikaan hän ei pysty vastaamaan kysymyksiini mutta kun hän hieman rauhoittuu, hän saa itkultaan sanotuksi ainoastaan muutaman sanaan.

- Vie minut pois täältä.
- Mikä saa sinut puhumaan noin mahdottomia sisko? Mitä täällä on niin kauheaa tapahtunut? Tiedäthän toki, että lain mukaan sinun on palveltava vielä vuosia saadaksesi kartanosta vapautesi.
- Vie minut pois!
- Jos karkaat, asetut Azlanin lain ulkopuolelle ja joudut lopun elämääsi piileskelemään metsissä vailla lain suojaa. Kuka tahansa saa sinut vaikka tappaa, eikä Azlanin tuomioistuin käännä korvaansa esittämilleni vaatimuksille murhaajasi tilille panemiseksi.
- Vie minut täältä tai tapan itseni! Huutaa Kastehelmi hysteerisesti.
- Lähtekäämme Omhepilta neuvoa kysymään. Itse en uskalla päättää mitä meidän tulee asiassasi tehdä. Jos kertoisit minulle mitä sinulle on tapahtunut, voisimme kenties nostaa oikeusjutun kartanoa kohtaan, jos asia on niin vakava.
- Ennemmin hyppään kaivoon.
- Rauhoitu nyt. Murehtimalla ei asiasi muuksi muutu ja sinun on pyrittävä ylittämään epätoivosi kynnys. Olethan pystynyt pakenematta elämään, kenties kuinka monta päivää ennen tuloani. Ethän ole edes sanonut koska tämä kaikki kauheus on sinulle tapahtunut, vai onko piinasi ollut jatkuvaa?
- Melkein kohta sinun lähtösi jälkeen... Aloitti Kastehelmi mutta nielaisi lopun, koska huomasi olevansa jo kertomassa onnettomuudestaan.

Saavumme Omhepin talolle ja saan kuulla Omhepin olevan pelloillaan maanmuokkauksessa. Jätän Kastehelmen Ledan hoiviin.
Omhep on maata kääntämässä kaksipiikkisellä talikollaan. Hien helmeillessä päivettyneessä selässä, hän nousee kumarasta, pyyhkäisten kämmensyrjällä märät hiukset otsalta. Tervehdimme toisiamme sydämellisesti syleillen. Hän vaistoaa heti, että jotakin on hullusti.
- Ystäväni. Onko Akatemiassa ollut vaikeuksia?
- Kysymys ei ole minusta. Sisarelleni on sattunut jokin raskas onnettomuus. Hän ei ole suostunut kertomaan edes minulle, veljelleen, mitä hänelle on tapahtunut Atlaan kaupungissa ollessani.
- Kuulostaa vakavalta.
- Hän haluaa pois kartanosta.
- Kuulostaa sangen vakavalta.
- Jos saamme hänet kertomaan tapauksesta, voisit vanhempana päätellä mitä asialle olisi tehtävissä. Ongelma onkin vain siinä, että hän ei puhu.
- Anna hänelle aikaa. Nyt hänelle riittää, että hänen ei juuri tällä hetkellä tarvitse olla kartanossa, jota hän jostakin syystä pelkää. Myös sinä olet tullut hänen turvakseen. Ehkä hän piankin saa mielensä tasapainoon ja kertoo sinulle tapahtumasta.
- Voisimmeko... Aloitin varovasti.
- Totta kai voisitte asua luonamme, ainakin sen aikaa, kun asiat selviävät. Voin käydä kartanossa keskustelemassa asiasta veljeni kanssa, mikäli hän tietää asiasta jotakin.
- Se olisi kovin ystävällistä. Olen jatkuvassa kiitollisuuden velassa tekojesi vuoksi. Olet minulle kuin isä, jonka menetin lapsena ollessani.
- Olethan lapsi toki vieläkin Allon ja tarvitset isällistä tukea. Sitä veljeni ei ehkä ymmärrä. Hän kiirehtii pelloilleen ja laskee alustalaistensa tuotoksia, tilittää veroja ja keinottelee omaisuudellaan. Keinottelussa hän on tosin kovin huono. Hän ei ota huomioon, että itse asiassa Azlanin välittäjät keinottelevatkin hänen omaisuudellaan. Kun hän saa päiväpalkan voittoa ovat välittäjät kahmaisseet itselleen jo päältä kaksin verroin. Tappiot tietysti veloitetaan häneltä.
- Koska asia sisareni kanssa, tuskin kiirehtimisellä paranee, voinen auttaa sinua maankäännössä.
- Luovutan mielelläni talikon hetkeksi sinulle, vartalosi näyttää kaipaavan jo liikuntaa pitkän tauon jälkeen. Voimasi vain rapistuvat Akatemian kivisillä penkeillä.
- Olet oikeassa. Vasta täällä maalla tunnen eläväni, kun paljaat jalkani tuntevat viljavan maan lämpimän kosteuden, vartaloani hellii auringon lämpö ja keuhkoja hyväilee lehtevien metsien viileä henkäys. Kun oikein saan vielä rasittaa itseäni, se vahvistaa mieltäni entistä enemmän ja kaatuessani rankan työpäivän jälkeen makuulle, ei uni ole milloinkaan niin syvää ja makeaa.
- Sinulla on luonnonkansan perintönä terveet elämäntavat ja asenteet. Ne ovat olleet apunasi tähän asti ja tulevat saattamaan sinua toivottavasti elämässäsi eteenpäinkin. Kaupunkielämä tempaa helposti mukaansa helppoudellaan. Säilytä siksi yhteys luontoon ja olet kaupunkilaisihmisistä rikkain juuri sen ansiosta ja säilytät mielenrauhan ja terveytesi.
- Haluaisin kertoa sinulle kaikesta kokemastani Akatemiassa ja pääkaupungissa mutta en tunnu osaavan oikein aloittaa.
- Olenkin jo malttamattomana terveisiäsi odottanut.

Kerron Omhepille opinnoistani ja elämästäni Atlaan kaupungissa, hänen kuun­nellessa lupaamallaan mielenkiinnolla. Pelto kääntyy jäljessäni mustaksi. Kun näytän Omhepin mielestä väsyneeltä, ottaa hän puolestaan talikon ja saamme virkein voimin pellon nurin jo aikaa ennen auringon laskua.
Auringon punatessa ympäröiviä vuoria ja maalaten kullallaan, kaukana härän suunnalla siintelevän, Azor-vuoren korkeinta savuavaa lumihuippua, kävelemme Omhepin käsi isällisesti olallani, kohti uuta kotiamme.

Eräänä päivänä näen Ledan silmistä, että hänellä on jotakin sydämellään. Oikein aavistuksin kysyn häneltä, koskiko hänen mieltään kenties jokin sisareeni liittyvä.

- Sisnar vannottaa minua oleman kertomastaan vaiti, mutta en tiedä, tarkoittaako hän todella sitä, vai haluaako asiansa tulevan sittenkin minun kautta tietoosi?
Yritän johdatella ja rohkaista Ledaa, vakuuttamalla, että vain onnettomuu­desta tietämällä, voimme Sisnaria yhdessä auttaa.
- Jotenkin niin minusta tuntuu. Mutta kun en ole asiasta varma. Menetän hänen luottamuksensa ikuisesti, jos petän hänet tässä asiassa.
- Oliko hänen kertomuksensa sinusta kauhistuttava?
- Oli.
- Uskoisitko meidän voivan auttaa häntä tietämättä mitä hänelle on todella tapahtunut?
- Siitä en ole ihan varma. Hänhän haluaa vain pois kartanosta ja se todennäköisimmin on ainut seikka, mikä auttaisi asiassa.
- Siinä sen asian vaikeus juuri on. Hänen työvelvoitettaan ei saa purettua, kuin oikeuden päätöksellä ja mitenkä voimme nostaa oikeusjutun, jos emme edes tiedä mistä kartanoa syytämme.
- Niin epäilinkin.
-Tietämällä syyn, isäsi voisi miettiä keinoa hänen vapauttamisekseen kartanosta.
- Aivan. Mutta hän vannotti.
- Ja minkä jumaluuden kautta?
- Kuolleitten vanhempiensa. Äitisi ja Isäsi nimen kautta.
- Kerrassaan kiero tyttö. Sen juuri hän tietää olevan ainoan, joka tehoaa minuun.
- Mitä minä sitten teen?
- Minulta riisuit juuri kaikki aseet.

Kävelen Omhepin luo. Hän istuskelee puun alla iltaa viettämässä, olkihattunsa alla syviin ajatuksiin vaipuneena. Luulen aluksi, että hän nukkuu mutta hän kääntää kasvonsa puoleeni, kun kuulee minun lähestyvän.

- Kertoiko Leda sinulle mitään? Kysyi Omhep.
- Ei kertonut. Sisareni vala, vanhempieni kautta, esti minua jopa enemmästä kyselystä.
- Vala ei olisi estänyt Ledaa kertomasta.
- Olet oikeassa. Ehkä hän kypsyy ajatuksissaan ja vielä kertoo minulle tai sinulle tapauksesta.
- Kävin kartanossa kuten sinulle lupasin. Jo senkin takia, että sisaresi olisi muutoin joutunut karkureitten kirjoihin, oltuaan yli kolme työpäivää teillä tietymättömillä.
- Saitko sinä tietoosi mitään uutta?
- Sain toki.
- Mutta et kerro minulle. Niinkö?
- Haluan kuulla ensin sisaresi tarinan, jotta voin punnita mielessäni asiaa molemmilta puolilta. Jo hänen käytöksensä osoittaa kartanossa kuulemani tarinan puutteelliseksi tai jopa vääräksi.
- Onko se niin vakavaa, että sisareni tulisi lähteä kartanosta ainoana ratkaisuna.
- Olisi siihen toinenkin ratkaisu, mikäli sisaresi suostuu siihen. Se on veljeni ehdotus kartanosta.
- Tuntuu lohduttavalta kuulla, että hänellä on sydäntä palkollisilleen.
- Ehdotus on todella sen luontoinen ja siksi erittäin varteenotettava.
- Aika on siis ainut mahdollisuutemme, minä en keksi muuta keinoa sisareni mielen avaimeksi.
- Odotetaan siis.

Akatemiaan lähdön aika lähenee. Teen töitä viimeistä päivääni Omhepin pelloilla, kun Leda, tuodessaan virvoittavaa maissiolutta juotavaksemme, vetää minut kädestä lähemmäksi.
- Minusta tuntuu, että minun on kerrottava sinulle raskas salaisuuteni. Sisaresi on maattu vastoin tahtoaan, Nipsiturin, kartanon nuorimman pojan toimesta.
- Niiltä sijoiltani tartun, raivosta kihisten, Omhepin puutalikkoon ja ryntään parhainta vauhtiani kohti kartanoa. Leda huutaa itkien perääni, mutta minusta se kuulostaa niin kaukaiselta ja merkityksettömältä vihassani ja tuskassani. Omhep on onnekseni lähellä ja toimii nopeasti. Typerässä raivossani, olisin kenties syyllistynyt asiaa hankaloittaviin typeryksiin kartanossa. Hän juoksee minut nopeampana kiinni ja järkeä vailla olevan taisteluni jälkeen, riistää minulta talikon ja painaa pääni vasten viileää multaa.
- Yritit kehno varastaa minulta talikon.
Sanoo Omhep leikillisesti, murtaakseen päässäni pyörivän mielipuolisen ajatusten ketjun. Hän onnistuu näillä lempeillä leikillisillä sanoillaan siinä, missä tavallisesti tarvittaisiin nippu vahvaa köyttä.
Ratkean hysteeriseen itkunsekaiseen nauruun ja vollotan täyttä parkua, pääni vasten Omhepin paljasta rintaa.

Olin monin kertaiseti surkea. Filosofin alku, joka antoi alkukantaisimmille tunteilleen vallan järjestä. Veli, joka oli menossa aiheuttamaan sisarelleen kenties enemmän hankaluuksia, avunantonsa sijasta. Ja lopuksi olin vain onneton lapsi.
Leda kertoo nyt avoimesti, tapahtumien kulun. Sellaisena kuten oli sisareltani kuullut.

Kastehelmi nukkui kesäaikana tallinvintillä, kuten olimme yhdessä aina kesäisin nukkuneet. Siellä oli viileämpää ja jotenkin kotoisemman tuntuista. Eräänä yönä hän oli herännyt talon koiran haukuntaan ja ulvahdukseen pihalla. Kohta sen jälkeen oli joku tullut talliin ja kiivennyt vintille. Tulija oli Nipsitur, joka erottui hämärässä olemuksellaan. Hän oli käynyt Kastehelmeen käsiksi.
Vaikka Kastehelmi oli tapellut, huutanut ja potkinut, oli Nipsitur onnistunut riistämään hänen viattomuutensa ja tehnyt sen lähiyönä uudelleen. Kastehelmen käytöksen oli täytynyt kertoa kauheasta tapahtumasta talonväelle, hänen puhumattomuudestaan huolimatta.
Ensimmäisen kerran jälkeen Kastehelmi makasi päivä tolkulla tallinvintillä ja vasta palveluskunnasta eräs, tunnetusti hyväsydäminen nainen, sai hänet puhutuksi elävien kirjoihin.
Olen kertomuksesta murtunut. Vaikka olin mielessäni varautunut jo kaikenlaisiin kauheuksiin. Kertomus ylittää mielestäni kaikki kuvitelmat.

- Koska aika on vähissä, ehdotan, että lähdemme oikopäätä kotiin ja puhutamme Kastehelmeä. Toteaa kertomuksen kuullut Omhep. Esitän kartanosta tulleen ehdotuksen, joka saattaa olla yksi ratkaisu. Riippuen tietenkin Kastehelmen mielestä.

Saavumme pihapiiriin ja Kastehelmi, joka kävelee pihalla askareita toimitellen, tuntuu aavistavan mitä oli tulossa. Hän juoksee sisälle emännän syliin, jonne seuraamme hänen kintereillään. Istumme Kastehelmestä piittaamatta pöydän ympärille ja Omhep aloittaa isällisen lempeällä äänellään.
- Keskustelemme nyt Kastehelmen asiasta, joka on ymmärrettävien käänteittensä vuoksi jäänyt viime tinkaan. Olimme vähällä ajautua tilanteeseen, jossa sinut olisi ainoana mahdollisuutena täytynyt palauttaa kartanoon arvaamattomin seurauksin. Onneksi Leda järkevänä tyttönä mursi salaisuuden eduksesi.
Olen käynyt myös veljeni puheilla jo silloin kun saavuit luoksemme ja tuon nyt mietittäväksesi hänen ehdotuksensa. Veljeni ehdottaa, että menisitte avioon.Muuttaisitte yhteen, Nipsitur ja sinä.

Tahtomatta leukani loksahti auki. Mitään tällaista en olisi uskaltanut toivoakaan tapahtuvaksi kartanon puolelta.

- Vaikka Nipsitur on toiminut karkeasti, typerästi ja rikollisesti, on hänellä kuitenkin ollut taustalla ihastus ja rakkaus. Käsittämätöntä kyllä.
- En huoli Nipsiturista edes... edes...
Purki kiukkuaan tunnetusti temperamenttinen sisareni, paljaan jalkansa läiskeen säestyksellä.
- Tämä on kuitenkin ehdotus, joka ratkaisisi asian siivolla tavalla joka
suuntaan. Kartanon maine säilyisi, poika saisi rakastamansa tytön vaimokseen, ansioistaan huolimatta ja sinä saisit hyvityksen kuuliaisen ja varakkaan viljelijän vaimona. Sehän olisi oivallisin paikka kurittaa Nipsituria koko lopun ikäänsä. Ilkkui Omhep tavalliseen tyyliinsä. Kastehelmenkin on pakko naurahtaa kyyneleittensä lomasta.
- Tulisinko siitä onnelliseksi?
- Avioliitto ei ole koskaan pelkkää onnea. Onnistuneeksi avioliitoksi nimitetään monenlaisia avioliittoja. Valtaosassa ei tapaa onnea etsimälläkään. En toki toivo sinulle liittoa, joka ei toisi sinulle etsimääsi onnea. Enkä voisi enää sen koommin öitäni rauhassa nukkua, jos olisin moisen liiton kätilönä. Siksi minulla onkin varastossa kaksi muuta ehdotusta, joista toinen on kallis ja pitkällinen ja saattaisi aiheuttaa sinulle ainakin väliaikaisen siirtymisen kartanoon, jotta sinua ei päästäisi syyttämään karkuruudesta. Nimittäin voisimme laki-teitse, etsiä sinulle oikeutta. Siihen meidän tulisi palkata sinulle lainoppinut puolestapuhuja oikeuskäytäntöä varten ja sinun tulee esittää kertomuksesi lukuisia kertoja Atlaan kaupungin oikeusistuimen tuomarien ja valamiehistön edessä. Et ehkä sittenkään saa oikeutta. Syntyperäsi on yksi syy ja toinen syy on, että oikeutta vaativa on raiskattu nainen, joka miestuomarien mielestä on aina syyllinen.
Toinen ehdotus on ostaa vapautesi kartanosta, joko veljeni määrittämään tai lainmukaiseen hintaan. Viimeksi mainittu saattaa kohota huimaksi, laskien vuotesi, joita sinulla on vielä palvelematta kartanossa.
- Haluan pois kartanosta, joko elävänä tai kuolleena. Intti sisareni.
- Oletko siis valmis oikeudenkäyntiin?
- En astu enää kartanon kynnyksen yli.
- Ei jää siis muuta vaihtoehtoa, kuin ryhtyä kaupanhierontaan veljeni kanssa.
- Millä rahoilla minä pystyn sisareni vapaaksi ostamaan? Hätäännyn.
- Älä vielä rahoista sure. Yritän neuvotella veljeni kanssa sopuratkaisua. Kenties rahoja ei edes tarvitse. Odottakaa te täällä. On parasta asialle, jos kohtaan veljeni kaksin tässä asiassa.

Omhep viipyy lopun päivää kartanossa ja odottelemme kärsimättömin mielin. Itse en saata seistä paikallani, vaan minun on kuljeksittava ojienvarsia, kuitenkin säilytän pihapiirin koko ajan näkyvissä, nähdäkseni Omhepin paluun. Viimein hän saapuu illan jo hämärtyessä ja kiiruhdan häntä vastaan. Hän näyttää synkältä mutta ei toivottomalta.

- Kuten pelkäsin, veljeni vihastui Kastehelmen torjuttua, hänen mielestään jalomielisen naimatarjouksensa.
- Suostuiko hän keskustelemaan toisesta vaihtoehdosta?
- Suostui mutta hinta lähentelee laillista korvausta. Hän muuttui täysin sydämettömäksi asiassa. Minun olisi pitänyt se aavistaa. Tunnenhan veljeni niin monien vuosien takaa.
- Voi minua. Parkaisin. Entä mistä neuvot minua anomaan rahaa korvauksiin.
-Voin sijoitta summan velkakirjan muodossa. Takaan ja huolehdin korot niin kauan, kun pääset toimeen ja pystyt maksamaan korvauksen veljelleni. Lain mukaan sisaresi siirtyy minun holhoukseeni välikirjan kautta.
- Onko tämä oikeutta? Sisarelleni tehdään vääryyttä ja minä maksan siitä korvauksen väärintekijälle.
- Ei se ole oikeutta Allon. Usein käytännössä tapahtuu asioita, joita on järkevämpää hoitaa oikeuden ulkopuolella. Punnitsin itse mahdollisuuksiamme oikeudenkäynnissä ja huomioon ottaen tapauksen ja Azlanissa vallitsevat ennakkoasenteet. Ei meillä olisi ollut sen parempia mahdollisuuksia saada todellista oikeutta. Ei ainakaan järkevin, korvauksen alittavin kustannuksin.
Ja entä jos oikeuskäsittely olisi riistänyt sisareltasi mielenterveyden. Puolustuksen asianajaja olisi pystynyt vaivattomasi siihen vastasyytöksineen.

Lähden paluumatkalle Atlaan kaupunkiin, huonosti nukutun yön jälkeen, yön vielä pitäessä valoa vallassaan.