Prinssi Albionin sinetti Katselen jotain kuvia. Ne on taidevalokuvia, tai sitten kuvia jostain taidenäyttelystä... luulisin. Siinä on joku pelto... se on leikattu jollain semmoseks.. niin kuin huoneeksi... josta lähtee neljään suuntaan tiet. Se on muodoltaan sellainen risti. Druideilla tai jollaan oli samanlainen risti.
Katson nyt toista kuvaa. Siinä on heinää... seininä. Niin ku käytävä paalien välissä. Valo tulee jostain ylhäältä edestä. Siinä on joku hahmo... erisävyistä heinää... ihanku olis mies... selkäpuolelta.
Nainen kietoo takaapäin kätensä vartaloni ympäri... se pujottaa kätensä jalkojeni väliin... koitan keskittyä kuviin...
Aamulla astuu huoneeseen kookas naamioitunut mies.
- Terveyttä.
Hän toivottaa ja tuijottaa minua naamion takaa tutkivin silmin. Silmät ovat siniset, eivätkä ne kuuluneet rosvolle. Ne olivat kovat mutta viisaat ja toisinaan niistä välähtää aavistus syvää inhimillisyyttä.
- Olet kuulema häilyväisellä mielellä liittymisestä joukkoomme. Olen pahoillani, jos sinua on kohdeltu raa-asti. Joukkomme on koulutettu taistelemaan ja unohtavat toisinaan hyvät tavat.
- En voi moittia miestesi käytöstä, se on, kuten sanoit, asetettava omiin kehyksiinsä ja he käyttäytyvät tarkoituksenmukaisella tavalla. En tosin voi mainita pitäneeni tavasta, jolla minut pakotettiin taipumaan matkaanne, tai pakotettiin nöyrtymään itsekunnioitukseni edessä.
- Annan rangaista miestä, joka oli sinusta vastuussa.
- Sitä älä tee, pyydän. Se ei hyödyttäisi ketään. Hän säästi henkeni. Haluaisin sen sijaan kuulla, miksi minut oikein ryöstettiin ja mikä on kohtaloni, jos edelleen haluan vapauttani.
- Olen tutustunut haltuuni joutuneisiin saattueen papereihin, jossa on tiedot sinusta. Ymmärrän katkeran taistelusi tuntojesi kanssa ja lainkuuliaisuutesi puolesta. En moiti sinua siitä, kuten et moittinut miesteni käytöstä. Sinusta ei tulisi koskaan kunnon sotilasta joukkoihimme.
Ymmärrät työmme väärin, jos nimität meitä roistoiksi. Käyttäydymme siten yhteiskuntaa vastaa, joka ei muuta keinoa pysty meille tarjoamaan. Joukkoni koostuu pääosin siirtolaisista, jotka on ajettu ahdinkoon ja lain toiselle puolelle. Heille ei annettu muuta mahdollisuutta, kun käydä taisteluun ja kouluttautua suurempaa tulevaisuutta varten, jolloin voimamme kasvaisi riittäväksi, kelvottoman hallituksen kaatamiseen.
- Ettekö ole pystyneet ajamaan asiaanne poliittisin ja neuvottelun keinoin? Eikö teillä ole muuta yhteyttä hallitukseen, kuin sota ja ryöstely?
Mies hymyilee naiiviudelleni.
- Ettemmekö olisi yrittäneet. Ettenkö tuntisi hallitusta ja hallitusvaltaa perin pohjin. Osoita minulle edes yksi henkilö, joka kuuntelisi meitä, ilman, että seisoisimme hänen edessään sotilaitten välissä köysi kaulassa.
- Entä kuningas? Olen kuullut, että hän on hyvä ja ymmärtäväinen. Mies ponnahtaa pystyyn ja kävelee kiivain askelin ympäri ahdasta huonetta, kuin häkkieläin. - Vanha kuningas on kuuro, sokea ja liian hellämielinen vanhus vastustaakseen hallitusta, joka tarkoituksenmukaisesti pitää hänet eristyksissä kansasta.
Hänen saamansa tieto on pinnallista ja täynnä epäolennaisuuksia, joitten sekaan kaikki merkityksellinen hukutetaan. Häntä vaivataan määrättömillä laskelmilla ja juorupuheilla, massamääräisillä muistioilla, joita hän ei eläessään pystyisi lukemaan jne.
Joukko, joka kuningasta ympäröi, käyttää häntä häikäilemättä hyväkseen omiin tarkoituksiin ja riistää kansaa, jota kuninkaan tulisi hallita ja sen hyvinvoinnista huolehtia.
- Koska olet tutkinut sotilaslähettien paperit, tietänet, miksi itse olen matkalla.
- Tiedän ja siksi keskustelenkin kanssasi. Sinä olet meille arvokkaampi vapaana ja ystävänämme, kuin vihamiehenämme tai kuolleena. En vaadi sinulta myöskään palveluksia, jotka olisivat vastoin lainsuojelijan moraaliasi. Haluan, että kehität lakiluonnostasi edelleen, kuten olet asian suunnitellut.
Se mitä sinulta pyydän, on että unohtaisit missä olet ollut ja mitä olet kanssamme puhunut.
Rakenna itsellesi totuuden mukainen tarina ryöstetyksi joutumisesta ja karkaamisesta.
Sinut kuljetetaan ulos kylästä sidotuin silmin, lähelle Atlaan kaupunkiin vievää maantietä. Siellä onnistut karkaamaan, koska saattajasi hevonen kompastuu ja käytät tilaisuutta hyväksesi. Saattaa olla, että perääsi lähetetty nuoli raapaisee ihoasi, mutta älä huoli, hän on tarkin ampujani, et tule saamaan pintahaavaa pahempaa todistetta paostasi.
Saat minulta merkin. Tämän sinetin, jota sinun tulee kantaa sormessasi, kun haluat yhteyttä minuun. Kävelet vain kaupungille ja sinut pysäyttää ensimmäinen mieheni.
- Kuinka joku saattaa huomata pienen sinetin sormessani?
- Älä siitä kanna huolta. He ovat varkaita ja arvioivat hetkessä jokaisen vastaantulijan korut kiireestä kantapäähän. Nyt minun on mentävä. Saatan toki itsekin ottaa sinuun yhteyttä, sillä onhan minulla laillisiakin suunnitelmia.
Seuraavana aamuna tapahtuu, kuten mies oli kertonut. Minut on tuomittu kuolemaan ja aiottiin kuljettaa teloituspaikalle. Silmät, kädet ja jalat sidotaan ja minut paketoidaan hevosen selkään.
Kuljemme kauas kylästä. Tuomion mukaan minut telotetaan ja työnnetään rotkoon. Ruumiini täytyy löytyä kaukaa rosvojen piilopaikasta. Matka tuntemattomaan alkaa. Mietin kuumeisesti, onko miehen sanaan luottamista. Olenhan täysin toimintakyvytön. Kuinka voisin hoputtaa edes hevostani laukkaan, mikäli paon mahdollisuus tulisi.
Matka tuntuu loputtoman pitkältä ja epävarmuus kasvaa auringon pehmentäessä aivojani.
Juuri, kun olen turtunut tylsyyteen ja reaktiokykyni on heikoimmillaan. Edellä ratsastaneen miehen hevonen horjahtaa ja mies lentää kivikkoiseen rinteeseen. Vaikka en nähnyt sitä, saatan kuulla kivien vierivän eroosiorinteessä.
Isken kantapäät hevoseni kupeisiin ja se lähtee laukkaan. Minulla on täysi työ pysytellä hevosen selässä. Onneksi jalat oli sidottu hevosen vatsan alitse ja kädet eteen. Tarraan puutunein sormin hevosta harjasta. Puolittain makuulla, yritän pysytellä ravistavassa kyydissä.
Nuoli seuraa minua täsmälleen, kuten mies oli luvannut ja se viiltää tuskallisen haavan olkaani. Vetäisen siteen silmiltä ja yritän selvittää aivoilleni ohitse vilistävän maiseman yksityiskohtia. Vuoristo on täysin tuntematonta. Emme olleet ehtineet retkikunnan matkassa näille alueille, mikäli tämä edes olisi samaa vuoristoa, jossa minut ryöstettiin.
Kaukana ankean vuorilaakson takana, näen valtatien kiemurtelevan ylös vuoren rinnettä. Sinne minun olisi siis päästävä. Polun seuraaminen tuntuu kuitenkin tässä vaiheessa turvallisemmalta, koska eroosiorinne on niin irtonaista kiveä, että sille ei ole aihetta poiketa.
Polku laskeutuu alemmas ylitettyään kallion kielekkeen ja kääntyy luonnostaan kohti valtatietä. Se kulkee oikeaan suuntaan auringosta päätellen.
Kun pääsimme tielle, hevonen pysähtyy juomaan matkalaisille tarkoitetusta kaivoruukusta. Jalkojen siteet olivat löystyneet ratsastuksen aikana ja pystyn laskeutumaan tukevalle maankamaralle. Terävään kiveen hankaamalla, saan myös kädet vapaiksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ainoastaan asialliset ja aiheeseen liittyvät kommentit hyväksytään