Ennen aamun sarastusta olemme jälleen jalkeilla ja matkalla eteenpäin. Kuu-dessa päivässä saavumme Azlanin mantereen korkeimpaan vuoristoon, sen jalopeuran puoleiselle rannalle. Mahtavat huiput nousevat katkeamattomana rivinä, vain kooltaan vaihdellen, korkealle lumirajan yläpuolelle.
Toisessa suunnassa pauhaa meri jyrkän rantakallion juurella. Tie kulkee paikoin rantajyrkänteellä ja sen yllättävät mutkat kertovat tien aikain kuluessa murtuneen aaltoihin.
Kuudennen matkapäivämme iltana, hämärän jo peittäessä maan, saavumme Gadar-Azen tai Gadatlasin kaupunkiin. Kaupunki tunnettiin molemmilla nimillä. Kaupungin valtias oli kuningas Gadeiros. Gadeiroksella on hallussaan suuri joukko saaria ja toinen hänen nimeään kantava kaupunki Eiroksen rannikolla. Eiroksen puoleista kaupunkia kutsutaan Gadeirokseksi.
Gadatlas sijaitsee kapean lahden rannalla. Metsäiset vuoren rinteet muodostavat sen ympärille suojaisan sataman ja itse kaupunki jatkuu vuorten laaksoon.
Tie, joka tuo meidät vuorilta, laskeutuu mutkitellen edes takaisin jyrkännettä. Kaupunki on iltavalaistuksessaan kaunis katsella täältä ylhäältä. Satama on erotettu merestä rakennetulla muurilla, johon on jätetty kapea aukko laivoille kuljettavaksi. Aukon molemmin puolin palavat suuret lyhdyt, jotka näyttävät opastavaa valoaan öisille merenkulkijoille.
Majoitumme sataman seutuville ja siitä johtuen heräämme seuraavana aamuna lokkien parkuun. Avatessani ikkunan raikas merituuli puhaltaa sieraimiin. Olen huumaantunut kauniista näköalasta sataman yli kapealle merenlahdelle. Lähden heti ulos kävelylle.
Kaupunki on kaunis. Sen rakennukset nousevat portaina vuorenrinteeseen ja rakennukset on koristeltu kivin ja valkoisin kalkkimaalauksin. Talot ovat muodoltaan kapeampia ja korkeampia, kuin Atlaan kaupungissa. Se johtui luultavasti vähäisemmästä rakennusmaasta.
Satamaan on juuri saapunut kalastaja-alus saaliineen. Heillä on lukuisten erilaisten kalojen lisäksi muita meren eläviä: mustekaloja, äyriäisiä ja simpukoita.
Sataman torilla kaupankäynti on vilkasta ja mikään hinta ei vaikuta olevan koskematon. Tingintää käydään puolin ja toisin. Korvat auki kulkiessa en voi olla huomaamatta, että hinnat olivat yleensä Azlanin tasoa korkeammat. Istahdan nauttimaan kaupungin menosta erääseen sataman viinihuoneista. Sen pöydät ovat kaislakatoksen alla ja minulla on mainio näköala merelle.
Satamalle ja kauppatorille ei ole annettu paljoakaan tilaa. Ahtaassa vuonossa kaikki rannalle rakennettu on tarkoituksenmukaista. Varastotiloja on louhittu luoliin, samoin luoliin on rakennettu myös osittain asuntoja.
Vuonon saa suljettua, kuten Atlaan kaupungin kanavan, joten nousu ja laskuvesi, ei suuremmin haittaa satamassa seisovia laivoja mutta niiden kulkua joudutaan säätämään vuorovedenkorkeuden mukaan sulkuporteilla.
Auringon sivuutettua jalopeuran huoneen, joudumme jälleen matkaan. Nousemme takaisin vuoristoon. Kulkumme noudattelee sen ravun puoleista rinnettä.
Tie mutkittelee jatkuvasti rinteitä ylös ja alas. Matkaa kertyy moninkertaisesti verrattuna tasankomatkustamiseen ja hevoset väsyvät helposti nousuihin. Lepuutamme niitä usein taluttamalla ja juottamalla ja matkan teko tuntuu pitkäveteiseltä kauniista vuoristomaisemasta huolimatta. Kaksi päivää kiepumme rantamaata reunustavilla rinteillä ja toiset kaksi päivää matkaamme vuoriston sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ainoastaan asialliset ja aiheeseen liittyvät kommentit hyväksytään