TERKKARILLE

- Penttiii... heräää...
- Öööö...
- Mitä sä tuijotat... ihanku sä olisit tajuton. Istut ja tuijotat. Mä oon puhunu sulle niitä näitä ja siinä sä vaan toljotat. Tarviitko sinä lääkäriä? Vienkö minä sinut sairaalaan?
- Älä... ei se mitään tää... on ihan ohimenevää... sitä on liikkeellä... jotain flunssaa.
- Älä poika höpötä. Tollanen ei ole kuule normaalia. Sinä lähdet just nyt sairaalaan. Minä tuun mukaan, ettet pyörry matkalle.
- Emmä tähän aikaan vuorokaudesta mihinkää lähe. Nukutaan huomiseen. Lupaan mennä terkkarille huomenna. Jumalauta. Istun siellä puolipäivää ja minkä takia. Vaan siksi, että silloin tällöin nukahdan...
- Multa on mies jo mennyt. Haluaisin pitää poikani. Huushollinpito on kallista. Lesken eläkkeellä en pärjää. Toi on joku tauti. Noin nuori vielä ja kaikenlaisia kohtauksia. Iäkkäillä niitä on luonnostaan, yhtä sun toista, eikä se ihmetytä... mutta nuori...

- (Tässä mä nyt istun ku tatti. Ainaki puolpäivää. Ei oo koskaan selvinny vähemmällä. Kaiken näköstä porukkaa penkit piukkana. Parkuvaa skidii. Aikaasa kuluttavaa mummoo ja saikkuu hakevaa skoijarii).
- Pentti Pitkänen!
- (Oli jo aika.)
- Huone numero kuusi. Tohtori Martila.

- Päivää. Martila.
- nii...iin, eikun mä oon Pitkänen. Pentti.
- Istukaa olkaa hyvä. No mikä vaivaa nuorta miestä.
- No selkä... tai emmä tie. Pimentää välillä.
- Selkään pistää ja vituttaa?
- Joo. Joo vituttaa. Pistäkää reseptille, että pitää saada kaks kertaa päivässä... tai no olkoo kolme, jos talo tarjoo.
- No vakavasti puhuen. Miten tämä sinun selkäkipusi ilmenee? Kuvaile hieman.
- No se oli zjoukki. Mulla pätkii... taju karkaa... tai ei se mihkää karkaa... tuuttaa vaa jotaan soopaa, ku unta... ei voi liikkua tai mitää... tuijotan vaa kuulemma minuutti tolkulla johonki...
- Hm. Onko sinulla ollut kuumetta tai pahoinvointia tai muuta...
- Ei. Tai emmä oo kyllä mitannukka. Mut ei ainaka mitää kummempaa. Tuntishan sen kropassa.
- Meidän täytyy tutkia tarkemmin tätä sinun tapaustasi. Pulssi normaali, verenpaineet kunnossa... on otettava... merkkaan tähän: verikoe, virtsa... no nämä nyt aluksi ja tulet sitten viikon kuluttua niin jatketaan tästä. Jos kohtaukset pahenevat niin mene suoraan päivystävään sairaalaan. Kirjoitan tästä sinulle sellaisen lapun, että ottavat vastaan. Toivotaan, että ei ole mitään vakavaa. Tavataan viikon kuluttua.
- Moikka... tota näkemiin.

- Missä helvetissä sä jätkä oot oikee kupannu. Huolto hukkuu palautettaviin koneisiin ja noutojakin olis melkonen lista.
- Älä nyt hikeenny. Enkä mä oo pannu ku aikoihin. Mä olin lekurissa. Oon ollu vähän heikkona.
- Kirjottiko leku poitsulle sairaslomaa?
- Ei. Ole huoleti. Sano vaan, et raskaita kantamuksia tulisi välttää... ja et korkeille paikoille ei pitäis kiivetä... ja tota... autolla ei sais ajaa.
- No mitä sä meinaat sit tehdä? Ei toi sun homma paljon muuta olekaan. Olet tainnu itse sanella ton reseptin lekurille. Oliko tuttu vai naislääkäri?
- Enempi sun makuun. Helvetin karvanen mies. Eiks mulle vois järkkää jotaa jobia täältä huollosta ja panna joku muu keikoille? Ainaki siks' aikaa ku toi mun juitsu selvii.
- Kuka täältä on valmis lähtemään. Onko täällä edes kortillisia kavereita? AB-kortti kelpaa.
- Mä voin tuurata Penaa.
- Kale perkele. Reilu jätkä. Tosta hyvästä saat multa yhe osotteen jossa voit käydä virittämässä TV:tä. Sieltä saa muutaki viritystä, jos rouva on hyvällä päällä.
- Kiitos mutta teen tän ihan vaihtelun vuoksi. Voi virkistää jopa.