TAKAISIN ASIAAN

- Pena luuli saaneensa auringonpistoksen. Hän oli istunut Agoran kivillä tovin Mirkun huhuiluun vastaamatta ja selvisi pikku hiljaa Mirkun kaadettua kallisarvoista juomavettä kauluksesta sisään ja hiuksiin.

- Sori ei tää mitään. Nää on niitä juttuja. Joku tässä sen aiheutti. Tuli jotaan viboja.
- Kuumuus varmaan. Mennään johonkin kahvilaan. Onhan kai meillä sen verran fyrkkaa?
- Pitäisi skruudatakki jotain. Hei mitä se kloku oikeen on? Kohta täällä alkaa pimetä. Nopeat on yöt etelän, sanotaan laulussakin. Pitäisi ehtii hodlarille, ettei tarvi pimeessä haparoida. Tiedän muuten nyt, että tuonne Akropoliille pääsee muutakin kautta, kun pääportista pyloonien läpi. Kerron sit joskus.
Pitkäsen kahdenhengen turistiryhmä saapui, usean eksymisen jälkeen, hotellille yön ollessa jo umpipimeydessään. Onnettomien katulamppujen kajosta ei ollut hirveästi apua kartan tihrustelussa ja Ateenan vanha asemakaava noudatteli enemminkin vanhoja lehmipolkuja tai muinaisten rakentajien oikkuja, kuin ruutukaavaa. Piti aina olla kartan kanssa ihan lampun alla, että näki jotakin. Katujen nimiä ei ollut tai ne oli kirjoitettu kyrillisin kirjaimin, kartassa kadut nimettiin eurooppalaisittain selvyyden välttämiseksi.

- Voi hitto mikä kuumuus täällä huoneessa on. Annas ku avaan ton fönarin. No joo. Ulkoo tulee sisään autojen pakokaasu ja hirvee meteli. Eihän tällasessa voi mitenkään nukkua. Oilisko toi kylpyhuone yhtään rauhallisempi ja viileempi.
- Täällähän juoksee russakoita tai jotain öttiäisiä. No ei kai ne ammeesen pääse. Tehdään niin, että kastellaan pyyhkeet ja laitetaan ne roikkumaan tohon suihkuverhon tankoon, sit roudataan noi petikamat vannaan pehmikkeeks ja koitetaan nukkua jalat vastakkain. Jos jotenkin siihen mahtuis.

Mahtuihan siihen. Jotenkin. Omatekoinen "ilmastointi" toimi hieman olotilaa helpottaen. Pariskunta heräsi kuitenkin joka kerta kun rekka kaasutteli kiihdytystään valtakadulla, joka vaikutti enemmän 24h moottoritieltä, kuin kadulta. Yöllä liikenne oli runsaampaa ja raskaampaa, kuin päivällä. Kehnosti nukutun yön jälkeen lähdettiin etsimään aamiaishuonetta. Bed ja breakfast oli luvattu hotellin esitteessä, mahdollisuudesta nukkua ei puhuttu ymmärrettä-västi mitään.

Purkki kreikkalaista jogurttia ja kuiva sämpylä. Sulatejuustokolmio ja huoneen lämpötilasta johtuen, karkuun yrittävä voinappi. Kahvia saa kyllä santsata ja sitä pitääkin santsata, että saa saman verran kofeiinia elimistöön, kun kotimaisesta kupillisesta. Samalla sai tietysti runsaan nestetäydennyksen. Kahvi oli poltetun mustaa mutta kotoista kahvin makua se olisi kaivannut.

Viikko kuluu verkalleen nähtävyyksiin tutustuen, varjoissa viipyillen.

- Mitä olet suunnitellut tämän päivän ohjelmaksi?
- Kun toi päivä täällä kaupungilla on niin järkyttävän kuuma, ni mentäiskö taas rantsuun?

- Kandee ostaa menopaluu slabat tosta putkasta. Rantsussa ei taas oo tietoo mistä niitä sais. Viimeks jouduttii tulee pommila takas. Onneks ei kärytty ois varmaan päästy tutustumaan ateenalaiseen boseen.
- Hyvä ku täältä päättäriltä pääsee aina istumaan. Istutaan varjon puolella ja fönärit auki.

Bussi kiertelee aluksi kaupunkialueita ja jossain vaiheessa alkaa maisema vihertyäkin. Matkalla näkyy muutamia pientaloja, selvästi parempiosaisen kansan asumuksia. Aidan takaa näkyy myös laajoja, hoidettuja, puutarhoja. Jokunen kunnon pientalotaajamakin on matkan varrella. Jonkinlaisia omakotialueita. Rannalle saavutaan pitkän ja uuvuttavan matkan päätteeksi. Oikea pysäkki hahmottuu, kun väki alkaa purkautua täpötäydestä bussista.

- Toss on lähin portti. Ei kai meidän tartte mitään maksaa, kun ei me oteta pukukoppia tai rantatuolia? Kävellään pokkana sisään vaan.
- Mennän ihan tohon veden äärelle, siin on viileintä, ku tuulen vire mereltä pääsee vilvottamaan ennen kuumaa hiekkaa. Onpa muuten mustaa hiekkaa. Vulkaanista varmaan.
- Jos nukahdan ni herätä.