PUBERTEETTIA LIIKKEELLÄ

- Sh... Mikko nukkuu.
- Mitä helvettiä. Mikä aika päivästä tämä on, että se vielä vetelee sikeitä?
- Se tuli vasta aamulla kotiin.
- Jumalauta. Mä revin sen just ylös punkasta ja opetan sille vähä kotiintuloaikoja.
- Älä nyt suutu Pena. Rauhottusit ja mietittäs yhessä mitä sille voidaan tehä.
- Se tarttee vaan kunnolla turpii. Siinä kaikki.
- Se...
- Niin mitä?
- Se oli jotenki oudossa tokkurassa, ku se tuli. Se puhu kummallisii ja sen silmät seiso päässä.
- Oliks se jossaa pilleripöhnässä?
- Emmä tiiä. Saatto ollakkii.
- Koska se tuli himaa?
- Aamulla. Noin yheksän maissa. Se oli iha kuranen ja karseessa kunnossa. Mä vaan otin siltä vaatteet pois ja panin sen punkaa. Se sammu heti.
- Voihan perse. On siinä mulla poju. No. Nukkukoo. Parempi, et on selvä, ku mä sitä rökitän.

- No mite keikka meni?
- Iha hyvin.
Tietsä. Sinne tuli yks äijä. Se oli joku tuottaja, moguli. Mullo täs sen kortti. Se voi kuule tietää uutta parempaa keikkaa, kenties showta, tai peräti levytystä.
Mitäs tuumaat?
- Kuulostaa ihan liiaki hyvältä ollaksee totta.
- Mitä sä nyt tollasen asenteen heti otat. Eihä mikää oo tietysti varmaa, ennenku jotaa tapahtuu, mut ei tartte heti masentaa.
Se kysy sitä yhtä biisii. Tietsä se mun jota me on soitettu vast iha muutamii kertoi. Sen mielestä siitä vois tulla jotaa, jos sitä vähä rakennettas. Niiku se sano.
- Juotitko sille paljoki viinaa?
- Voi jumalauta, et joku voi syntyyki noin perse edellä.

- Anna mutsi vettä... o hirvee jano.
- No poikamme Mikko? Herännyt tuonpuoleisesta. Ottanu vuoteensa ja nyt se käy?
- Älä viitti Pena. Anna sen vähä herätä ekaks.
- Se homma on nyt puhuttava heti. Ei sitä vitkutella ja kierrellä. Mulle ei sovi, et mun kundi vetää jotaa tabuu kaiket yöt. Meneeks tää sun kaaliis vai pitääks se hakata sinne jätkä.
- Onks sul jotaa skruudista? Mä en oo syönny muruukaa parii päivää.
- Joo. Skruudis ja fyrkka kyl kelpaa. Taskurahaa et enää saa. Kaikki mitä sun tarttee kouluu ostaa, ostetaa yhessä tästä lähtien. Kotiin tuut suoraa koulusta ja illalla et mee mihkää. Tää pätee toistaseks, kunnes oot osottanu luottamuksen palauttamiseks jotaa tosi toimii. Eli noudatat tätä järjestystä.
Mun teksis tosi mieli vedellä sua vähä turpii mut olkoo nyt tän kerran. Mä annan armon käydä oikeuden edellä. Tiedätpä sitte kattoo seuraavia askeleitas vähä tarkemmi.
Mitä sä oikee oot naamariis vetäny? Hä?
- En paljo mitää.
- No jumalauta. Jos mutsin tarinaan o palaaka uskomine, ni olit melkoses hönös tänä aamuna.
- Emmä oikee muista.
- Mimmoses jengisssä sä oikee pyörit? Onks ne jotaa imppareita, tabu kundei vai narkkiksii?
- Eipä noi sua o paljo aiemmi kiinnostaneet.
- Nytpä kiinnostaa. Sen porukan sä nimittäin jätät.
Kuuluuks se sun Pertsa kaveriski siihe?
- Ei.
- Se kyllä selviää. Mä soitan sen himaan ja kyselen missä kondiksessa se pikku Pertsa on tänää himaa oikee tullu.
- Ei se ollu meijä mekes. Se lähti jo aikasemmi. Tuliks mä tosissaa vast aamulla?
- No jo o pätkiny. Mutsi sano, et yheksä pintaan.
- ...
- Tietsä jätkä mikä sua odottaa tolla tiellä?
- No sulla ha o vankka kokemus.
- Saatanan rääväsuu. Ei minkäänlaisii tapoja, ku puhuu faijalle.
- Älä hakkaa sitä! Anna sen olla.
- Säki oot aina mulle jankuttamassa, et mä en kasvata poikaa ja ku sitte siihe pikkutillillä ees puuttuu ni heti ollaa hyysäämässä. Mutsin pikku muru. Impatkoo helvetti aivonsa juustoks. Vittuuks se mulle kuuluu. Vetäkö tabuilla ittesä kasviks. Piikittäköö kamalla ittesä suorasääreks. Sama lopputulos, jos rouvaa se ei satu kiinnostaa. Ku se tolle tielle lähtee ni silt ei oo enää paluuta.
Viina o sentää miesten juomaa. Jos se hulluks tekeeki ni ei sentää tapa. Muuten, ku hitaasti. Tos tabutouhussa surettaa se, et noi saatanan kakarat houkutellaa koukkuu ja sit ne lypsetää kuivii, ku ne ei enää muuta voi. Väännetää kuiviks ku tiskirätti ja sit ku fyrkka loppuu ni monoo perseeseen ja ojaan.
Saatanat myy vaik mutsiaan kadulla, et ne sais seuraavan piiki tai tabun.
- Etsä Pena mee nyt hieman asiattomuuksiin?
- No mä kerroin vasta puolet. Voin mä jatkaakki. Oommä noitaki nähny elämän varrella. Aina oksettaa.

- Ei sul mutsi sattus olle hynää. Pitäs ostaa koristossut urheilutunnille. Maikka käski.
- Vastaha sä viime keväänä sellaset ostit.
- Ne on tohjona. Sitäpaitti ne ei mee enää jalkaa.
- Sun jalat kasvaa iha hirveetä vauhtia. Eiks ne ollu jo numeroo isommat sillo?
- No numeroo ja numeroo. Mun jalatha siel sisäl o. Ei ne ymmärrä kattoo numeroita.
- Mut mitä se Penaki sano. Mentäs yhessä ostaa ne sulle.
- Emmä mutsin kanssa mihkää stadille lähe. Kaveritki nauras, et ooks mä joku "Mother Fucker".
Kaikki ostaa ite omat kuteesa.
- Mutta... no olkoon. Tuo ne kotiin, ni mä nään, että sä oot ne kans ostanu.
- Joo joo.
- Paljoks ne maksaa?
- Parisataa.
- Kaks sataa? Eiks niitä saa mistää halvemmalla?
- No niitte tarttee olla kunnolliset. Noi FreeBeatit. Ne on nyt kaikilla.
Niisso kuulemma just oikee pohja.
- Multa menee kaikki ruokarahat. Millä me pärjätään kuun loppuun?
Eikö niitä vois ostaa ens kuussa?
- Maikka jo viime tunnilla vinoili, ku mä olin ainoo jol ei ollu kunnon tossuja.
- Kai se sit täytyy. Tos o. Tuot ne sit kotii. Muista!
- Hei. Mä meen ny.
- Ja kuitti kans!

- Mikko ei oo tullu kotii.
- Mitä?
- Mä annoin sille aamulla tossurahat. Sen opettaja oli jo huomauttanu sille, et sil ei oo jumppatossuja.
- Ja sää saatanan orvokkisilmä tietenki menit toho retkuu. Paljo se sulta kuppas?
- Pari sataa.
- No se ei kovin pitkälle riitä.
Se o viimestää huomenna himassa.

- No mitä jätkä?
Mitä mä kuulin, et sää oot tunkenu yhet tossut iho alle?
- Mä osti ne.
-No näkis vaa jossaa.
- Tos o kuitti. Tossut o skolessa.
- Tää kuitti o muute iha jees, päivämäärä on vaa käsin muutettu.
- Siin o joku söhrö koneesta.
- Sopivasti.
Tietsä, et me mennää huomenna yhes kouluu. Käsi kädessä. Jos sieltä ei löydy uusia koristossuja ni mä teen ne sun selkänahasta.
- Okei okei. Lähe vaa. Maikkaki näkee mun kuuluisuutta saaneen faijan.
Luuletsä, et ne ei skolessa tiijä, et sä oot ollu lusimassa?
- Et sä mua pelottele Mikko boi. Katotaa yhessä oikee läheltä, et mitä ne sun faijastas oikee tietää. Kerrotaa vähä lisää, jos on aukkoja sivistyksessä.

- Pentti Pitkänen. Tän Mikon isä.
- Hauska tutustua. Vanhempia näkee enää kovin harvoin täällä koulussa. Ajat ovat muuttuneet. Ei edes tulla koulun juhliin ylemmillä luokilla.
- Meil on vähän ongelmia tän Mikon kanssa. Kai molemmilla. Teillä luokan opettajana ja mulla vanhempana.
- Niin. Mikko on ollut poissa koulusta useana päivänä. Eikä hän ole palauttanut poissaolotodistuksiaan.
- No todistukset ei asiaa paljo enää muuks muuta mut sen menoista ollaa kotonaki jo vähä kiinnostuttu.
- Niin. Todistuksethan ovat papereita mutta ne ovat valvontaväline. Ei oppilaan vanhemmatkaan aina tiedä lastensa poissaoloista. Tiesittekö te?
- En. Kunnes se alko olla jo poissa himastaki.
- Niin. Ongelmat muodostuvat vähitellen. Huomaamatta. Siksi soitinkin vaimollenne. Olen huolestunut Mikosta. Hänen moraalisesta kehityksestään Suomen kansalaiseksi.
- Kunnon porvarilliseks veronmaksajaks? Vedetääks vaik kaksäänisesti toi Siniristilippumme?
- No mieluummin kunnolliseksi ihmiseksi. Kunnottomia kun on aivan tarpeeksi täällä vaivoinamme.
- Ei kai lehtori tarkoittane minua?
- E... en toki. Mistä moinen juolahti mieleenne. Nykyaikana vaan ihmiset... yhä enemmän luistavat vastuusta. Myös kasvatusvastuusta. Se, että te olette täällä, osoittaa jo oikeata suuntaa. Sitä, kuinka asioihin tulee ankaralla kädellä puuttua. Te olette harvinaisuus ongelmanuorten vanhempien joukossa.
Tavallisinta on, kun olen yhteydessä vanhempiin, että he sanovat minun työntävän omat vaikeuteni koteihin.
Eihän sellainen asenne paljon kannusta ketään.
- Mikkoa on kuulemma täällä koulussa nimitelty "linnan kundin äpäräksi".
- Ei varmasti ainakaan opettajien toimesta. Lapset saattavat puhua mitä milloinki. Sehän on tietysti sopimatonta. Voin ottaa asian tunnilla puheeksi.
- Älä ihmeessä. Sehän pahentaisi vaan Mikon tilannetta. Jos satut tietämään, kuka oppilaista sellaista on puhunut, keskustelisin itse mielelläni sen tyypin ja sen vanhempien kanssa.
Minä olen olosuhteitten uhri, en mikään rikollinen, eikä sen pidä vaikuttaa Mikon elämään. Riittää kun kannan itse murheeni.
- Aivan, aivan. Sehän on selvää. Lasta painostetaan tarpeettomasti. Lasten maailma vaan on niin julma.
- Tällä hetkellä mä olisin kiinnostunut eniten, eräitten koristossujen kohtalosta. Mikko sano eilen ostaneensa ne mut kuitti ei näyttänyt pätevältä. Mun pitäis päästä Mikon välinekaapille täällä koulussa.
- Ymmärrän. Raha on kallista nykyään ja sitä ei parane päästää vääriin tarkoitusperiin.
Mennään katsomaan Mikon Kaappia. Tuliko hän kanssanne kouluun?
- Kyllä. Se meni suoraan tunnille.
- Hänet on saatava mukaan. En tiedä mikä hänen kaappinsa tarkalleen on. Haetaan hänet tunnilta.

- Tos o mun kaappi. Herra o hyvä ja tsekkaa.
- ... No… oha tässä jotku tossut. Ootas ni mä vähä katon. Ei nää iha uusilta kyllä vaikuta.
- Mä ostin ne käytettynä yheltä yläluokkalaiselta.
- Ja panit välirahan fikkaa ja hait jostaa riittävän ison kenkäkaupan kuitin. Nokkelaa.
- No ei teiltä muuten fyrkkaa tipu. Kaikki pitää kerjätä. Muilla on viikkistä toi parisataa kuussa.
- Me jatketaa tätä juttua kotona Mikko. Kaiva nyt esille ne ylimääräiset rahat. Mutsis tarttee ne ruokaan.
- Ei mul enää niit o. Mä olin kavereille velkaa. Ne meni heti kaikki sileiks.
- ... Voiha vittu. Sorry lehtori. Toi kundi saa vaa joskus keittää yli.
Sä tuut suoraa koulusta kotii Mikko. Tää homma ei jää tähä.
- Koittakaa selvittää tämä ikävä tapaus rakentavasti. Se on ammattikasvattajan neuvoni. Älkää rikkoko siltaa itsenne ja lapsen välillä.
- Mä jumalauta syötän sille sen sillan, kuha se mulkku tulee himaa.