LENNON STOORI

- Maailmamatkaaja Pitkänen, USAsta I presume.
- Paskaaks tässä. Kiitti kysymästä.
- Miten on businekset?
- Onneks hengissä toistaiseksi. Sekä minä, että osa proggiksista. USAssa tuli turpiin.
- Niin mä vähän aattelinki.
- Ei ihan niin, ku aattelit, mutta sitä Lennon juttua tuskin julkastaan. Sain niiltä onneks donan förskottia.
- No sit mennään vetää lärvit tapauksen kunniaks.
- Ei se dona enää mulla oo.
- Mirkku vei?
- No ei iha. Mut mennää kaffille. Voisin purkaa tilannetta sulle.

Pena kertoi tarinansa siistimmän osan pääpiirteet Ilelle. Ilen mielestä, jos FBI/CIA pitäisi Lennon juttua riittävän vaarallisena "kansalliselle turvallisuudelle", se lähettäisi miehensä Suomeen tuhoamaan kaiken mahdollisen aineiston ja vaientamaan Penan itsensä.

- Mä oon kirjottanu tän mun stoorin Lennonin ja Jacquelinein jutusta, mut se kässäri ei oo sit turvassa mun himassa. Ota sä se talteen. Pidetään se mun henkivakuutuksena. Ota samalla ne mun terapianauhat, nekää ei oo turvassa mun mestoissa. Ne on kertaalleen litteroitu mut on hyvä olla back-upit noin isosta aineistosta. Ei ne voi mua listiä, ennen ku Lennon/Kennedy matsku on löydetty ja tuhottu. Onneks me ei Mirkun kaa olla virallistettu suhdetta. Mikkokin on turvassa, koska mua ei oo merkitty rekkareihin sen faijaks. USAn pojat osaa kiristyksen kaikki alhaisimmat konstit. Suomen poliisi tuskin korvaansa lotkauttaa, jos mä sanon, et mun perhe on vaarassa. Entinen konna ja poliisinpelottelija, juoppo, joka on kaiken lisäks hullun kirjoissa. CIA vainoo? Just, just.
- Mitä sä nyt sit meinaat?
- Mun on jatkettava sitä toista juttua. Vasta eka osa on painossa. Toista ne odottelee. Siin o ihan riittävästi duunia ainaki vuodeks. Sen jälkeen pitää katella muuta. Koitan istua siellä toimituksessa niin paljon ku mahdollista. Sinne tuskin kukaan ryysii mun kimppuun. Ehkä ei ees tiedä, että mä oon tossa toisessa kuviossa mukana. Mulla on kirjassa kirjoittajanimenä Jolly Cloud. Saavat ettiä CIA:n pojat. Sit jos mä vaik goisin yömajoissa? Kesäsin makuupussissa skuttassa?
- No ei mee helpoimman kautta.

Pena oli pyytänyt Annen lähettämään väliaikatietoja poste restante osoitteella. Annen piti seurata Lennonin tarinan mahdollista julkaisemista mutta sellaista viestiä ei tullut. Pena lähetteli pieniä summia Annelle lyhentääkseen velkaansa ja pitääkseen Annen ystävänään. Ilmeisesti FBI:n miehet olivat seurailleet Annea, hänen kirjeittensä perusteella. Se ihmetytti Penaa. Mitä se voisi tarkoittaa? Kyllä sellaisella organisaatiolla on tiedossa, missä kohde kulloinkin on, ainakin karkealla tasolla. Lentojen ja liikennevälineiden matkustajatietojen penkominen on FBI:lle ihan rutiinihommia.

Pena on siis Suomessa. Poste restanten käytön seuraaminen ei olis ihan vaikeaa. Myös, vaikka rahalähetykset tapahtuivat eri maksupäätteiltä tai pankeista, ainakin karkeasti tiedettiin missä kohde liikkui ja vaikutti. Hänellä on USA:n turvallisuuspalveluiden kannalta vaarallista tietoa. Sille seikalle oli aivan varmasti tehtävä jotakin, ennen kuin tieto pääsee julkisuuteen.

Aivan ensimmäiseksi FBI painosti, The New York Postin Lennonin tarinan julkaisemisen hautaamiseen ja aineiston hävittämiseen. Se kielsi puuttumasta myöskään Kennedyn tapaukseen, kansallisen oikeusjärjestelmän uskottavuuden vaarantamisen nimissä. Tämä viesti annettiin päätoimittajalle. Rivitoimittajille kerrottiin ainoastaan, että juttu on todettu paikkansa pitämättömäksi ja lähde mainittiin epäluotettavaksi ja mieleltään järkkyneeksi. CIA oli kaivanut Penan taustoja Suomesta, Penan luotettavuuden murtamiseksi. Aineistoa löytyi runsaasti huuhaamieheksi leimaamista varten, vankoin dokumenttitodistein. Niitä levitettiin USAn toimituksiin varoituksen kera.

Seuraavaksi oli hyvä painostaa Suomen lehdistöä. Ei suoranaisella uhkailulla mutta julkaisemalla vastainformaatiota, "faktatietoa", kyseisistä tapauksista. Valmiita artikkeleita, joissa kerrattiin vanhaa uutisaineistoa, jota levitettiin lehdistölle julkaistavaksi. Artikkeleissa annettiin ymmärtää, että vahingolliset tahot ovat yrittäneet loata amerikkalaisen oikeuslaitoksen mainetta uudelleen lämmitellyillä, hulluilla salaliittoteorioilla. Kampanjan lähteeksi epäiltiin artikkelissa Neuvostoliittoa ja varoitettiin myös, että suomalainen, KGB:n agentti oli jakanut valetietoa myös USAn lehdistölle ja ilmeisesti myös eri Euroopan maiden lehtiin.

CIA:n suomen kielen taito lienee ruosteessa, tai sitten heillä ei sellaista edes ollut, kun Penan kirjaa kustantavan lehden toimitus sytytettiin palopommilla tuleen. Olettaa sopii, että organisaatio pelkäsi juuri valmistumassa olevan kirjan sisältävän USA:lle vaarallista materiaalia. Nimimerkistä ei ole CIAlle hidasteeksi. Kirjaa, tai sen aineistoa, ei kannattanut sen kummemmin tutkia, parempi, että lakaistiin isolla luudalla, niin jäi vähemmän jossittelun varaan. Onneksi toimitus oli sinä yönä tyhjä, yleensä aina joku toimittaja kirjoitti kiireistä artikkelia vuorokaudet ympäri. Palon sytyttäjää ei saatu koskaan kiinni.

Pena katosi tämän tapauksen jälkeen Suomen kartalta. Hän oli uittanut itsensä moottoripyöräharrastaja-bändikaverinsa Maran kautta, Noble Heads-moottoripyöräkerhoon. Penan "maine" riitti mainiosti kerhon jäsenyyteen. Hän tukeutui kerhon verkostoon, saadakseen uuden identiteetin, passeineen, ajokortteineen.
Jengin porukka olisi myös hyvä tuki, jos jostain syystä joku omalaatuinen hiippari alkaisi käydä Penan hermoille. Pena osti uuden identiteettinsä turvin, käteisellä ja käytettynä, vuoden 75, Jawa 350 cm3. Isompaan koneeseen ei hänellä tällä hetkellä ollut varaa. Kerhossa Penan pyörää nimitettiin potkulaudaksi.
Mirkkuun ja Mikkoon Pena, tai nyttemmin Erkki, tuttavallisesti Eki, omaa uutta sukuaan Penger, vältti pitämästä suoraa yhteyttä. Eki lähetteli taskun pohjalle kertynyttä ylimääräistä rahaa eri puolilta Suomea, pankkien maksuautomaateista. Annen velan hän oli saanut kuitattua mutta piti tähän satunnaisesti edelleen yhteyttä, tarkistaakseen, miltä USA:ssa tilanne näytti. Pankkisiirroissa oli yhdessä sovittuja koodeja, joiden mukaan Anne pystyi päättelmään, seuraavan poste restanteosoitteen.
Annelta saapui kirjeitä harvakseltaan. Anne kertoi luokseen tehdystä ratsiasta mutta mitään oleellista tietoa ei poliisi saanut. Pankin maksukuiteista he eivät suunnattomasti hyötyneet. Annen tilejä seurattiin muutenkin ilmeisen tiiviisti pankkien kautta.

Elämä Annen kohdalla oli alkanut asettua uusiin uomiin. Hän oli kohdannut elämänsä miehen ja oli menossa naimisiin.

Mistä syystä Eki, siis entinen Pena, seikkaili ympäri Suomea? Oli hyvä, että hänellä ei ollut pysyvää osoitetta useastakaan syystä, ainakaan vähään aikaan. Tilanteen oli syytä rauhoittua ja uuden identiteetin tuli saada oikeaakin historiaa taakseen. Eki kiersi trubaduurina erilaisia soittoruokaloita ja baareja. Tienisti ei kummoinen ollut mutta hän sai ruuan, yöpaikan ja bensarahat. Mitä mies enemmällä tekee. Ai niin ne Mirkulle ja Mikolle menevät vapaaehtoiset elatusmaksut. Muuten hän oli vapaa kuin taivaan lintu. Hän oli vaihtanut lankku-Fenderin käytettyyn, sähköakustiseen, 12 -kieliseen Marttiniin. Se sopi trubaduurikeikoille parhaiten. Hyvän kotelon se vaati. Prätkän selässä skitta joutui kokemaan kovia, sekä sään, että menon vuoksi. Skittakotelo toimi myös pakollisten papereiden kuivavarastona. Kaksi satulalaukkua olivat Ekin muun vähäisen omaisuuden suojia. Jawa oli hänen erinomaisesti ilmstoitu kotinsa.
Eki sai erääseen Jyväskyläläiseen hotelliin pidempiaikaisen esiintymissopimuksen ja pystyi kokoamaan tuolta ajalta jonkin verran moottoripyöräsaappaansa varteen vararahastoa. Oli kytenyt jo pitkään haave matkustaa jälleen Kreikkaan. Mikä häntä sinne veti? No ihan paikallinen, huoleton, elämänmeininki, auringon paiste ja sirtaki. Se oli kaukainen haave, jonka hän joskus vielä toteuttaisi.

Kierrettyään kolme vuotta Suomea, Eki saapui jälleen Hesaan. Hän onnistui vuokraamaan väärällä nimellä kellarikämpän, jossa hän pystyi myös asumaan. Ei luvallisesti mutta ikään kuin sattumoisin yöpymällä. Musisointi piti loppua kello 10. Harmillista. Eki kuitenkin oli hankkinut tietokoneen, jonka avulla hän pystyi editoimaan, aikaisemmin päivällä nauhoittamaansa musiikkia. Hän myös aloitti kirjansa uudelleen. Ile oli tallettanut aikoinaan Penan hänelle luovuttamat hypnoosi-istuntojen nauhat, sekä Lennon keissin muistiinpanot.

- Moi Ile.
- Hitto. Kuka sä oot? No mutta Pena. Eihän sua ees tunne enää.
- On ollu vähä pakko muuttua. Sitäpaitti mä oon nyt Eki. Paina se turnipsiis. Penaa metsästettiin ehkä edelleenkin, joten on ihan molempienkin turvallisuu-den nimissä, muistetaan vain tuo Eki. Saanko esitellä, Erkki Penger.
- Hitto. Mistä oot ton nimen förannu. Näytä paprut, et uskon. No voi hitto. Ajokorttiki on vielä voimassa.
- Joo. Ostin kolmepuolikkaan Jawan.
- Sitä medän pitää lähtee koklaa.
- Ei nyt ihan heti. Tulin hakee sitä mun varastolootaa, jonka sulle joskus annoin turvaan.
- Joo. Venaa. Se on klitsussa. Mennää kattoo vieläks se on hengissä.
- Kiitti vitusti. Oot tosi ystävä.
- Ystäviä on hyvä olla ihmisellä.
- Mullon snadi treenikämppä tuol Pitskussa. Semmonen klitsukoppi vaan mut siel voi soitella kybään. Voitaisi joskus mennä sinne muistelee menneitä.
- Sopii. Voiks sinne roudaa noi mun kannutki?
- Kyl ne johki mahtuu. Eihä siel oo ku työpöytä ja tiedari. Mullon snadit laulukamat, hyvät ämyrit, skittacombo ja muutama pedaali. Niillä pärjään aika hyvin omatuotannossa. Ai nii ja vaihdoin sen lankun sähköakustiseen. Tollane midikiippari ois vielä kova juttu mut siihen ei ny perse anna narua.
- Mitä muuta oot puuhaillu. Siit on aikaa, ku ollaan nähty.
- Nii varmaan. En ees tiedä haluutko kuulla. Se olisi kokonaan uuden kirjan väärti.
- Epäilemättä, jos nimiki on pitäny vaihtaa. Mitä sä tarkotit tolla "metsästyksellä"?
- No se oli kuvainnollista, mutta totta toinen puoli. En ees viittis kertoo, mut sen verran vakavaa, et Penana ei oo enää turvallista olla.
- Velkojat perseessä?
- Ei nyt ihan pelkästään.
- Mennääks toho naapurikrouviin, ni tarjoon menneiden muistoks punkkulasit.
- OK. Sait puhuttuu.

- Mitä herroille saisi olla?
- Otettais lasit punkkuu. Sitä Espanjalaista. Eiku otetaan koko pullo. Mähän tarjoon ja on niin pirusti juteltavaa.
- Hei. Mä en oo ennen honannukaa. Mullahan on oma viinitarha Espanjassa.
- Miten nii.
- No lue tosta. "Val De Penas", Penan Laakso på finska - vapaasti käännettynä.
- Häh? No niin lukee. Vanha pieru. Käry kävi.
- CIA kyttää varmaan pullottamon portilla mua, heh. heh...

Psyykiset pakokohtaukset olivat kadonneet mutta nauhoitusten kuuntelu toi elävät muistot noista seikkailuista jälleen esille. Nauhoja oli runsaasti ja osaa Eki ei ollut edes kuunnellut koskaan aikaisemmin. Nyt hän alkoi purkaa nauhoja sieltä uudemmasta päästä…