MIELIKUVITUSTA

- Pena jatkaa uurastusta kuvituksen parissa. Hänen elämäänsä on tullut uusia päämääriä. Toisinaan hän pohtii, miksi oikein kantaa vastuutta oman mielensä kehittämistä ongelmista? Olivatko ne heijastuksia hänen elämästään? Ja miksi ne pukeutuivat niin merkillisiin valeasuihin? Miksi hän haluaa selvittää John Lennonin kuoleman? Mitä se hänelle kuuluu? Miksei mikään voinut olla selkeää ja kirkasta?
Kännipäissä kaikki oli selvempää. Ongelmia tuotti ainoastaan fyrkan riittäminen viinaan. Elämällä vain ei ollut silloin mitään tarkoitusta. Jos tarkoitusta ei ole, ei ole merkitystä. Ilman tarkoitusta ja merkitystä ei ole oikeaa elämääkään.

- Hei Pena. Lähe kahville.
- Okei. Mitä mielessä?
- Ihan vaan turistais. Miten äijällä menee. Ei o nähty aikoihin.
- Proggikset painaa. Ei oo enää aikaa.
- Jätkä ajaa ittensä piippuun. Häh?
- Ei ihan niinkään mutta jotenkin arki kapenee puurtamiseksi. Ei nää kavereita, eikä meinaa ehtiä musisoimaankaa.
- No tosta just olisin jutellu. Meille olisi tulossa keikka Natsalle mutta komppia ja laulua puuttuu.
- Koska?
- Kuukauden päästä. Jos pystyt, tuu messiin. Ehdittäis kattoo mukaan joku sunkin biisi.
- Millanen olis treeniakaitaulu?
- Pari kertaa viikossa, tiistai - torstai. Kämppä on varattu.
- Ottaisin mielelläni jonkun Johnin biisin kans mukaan. Miten olisi toi Imagine?
- Jees. Se on melkein kiipparijuttu. Vois sopia sun äänelle.
Vieläkö meinaat metsästää Lennonia elävien kirjoihin?
- En kai ihan tosissaan mut ongelma kiinnostaa tietty edelleen. Miten tollanen vois olla mahdollista? Millasella organisaatiolla? Fyrkalla vaiko kiristämällä? Joko katoot, tai kuolet ja katoot.
- Oon aina pitänyt USA:a outona paikkana mutta noin oudoks en ihan osais kuvitella.
- Sulta puuttuu mielikuvitusta. Mielikuvituksellisten mahdollisuuksien maa.
Eihän tossa oikeasti mitään ihmeitä tarvita. Yhteinen sopimus, jossa mo-lemmat osapuolet on sitovasti mukana. Lahjonnan ja uhkailun sinetöimänä. Talenttia isoilla organisaatioilla on riittämiin, samoin miehiä. Tieto ei saa päästä vuotamaan. Se varmaankin toimii, jos kyseessä on kaikkien osapuolten pysyvä etu.
- Isoissa piireissä on aina joku, joka vasikoi. En usko ikinä, et tollasta voidaan pitää salassa vuosikausia.
- Noissa piireissä pantit on kovia. Vaimon henki, veljen, sisaren, lasten henki? Eipä iskää kiinnosta pettää jengiä. Sitten fyrkkaa vähän voiteeksi. Ja jo luistaa. Todellinen tieto rajataan mahdollisimman snadiin joukkoon ja palotellaan käsittämättömiks muruiks.
- Entä sit ne, jotka on pöllyssä ja erehtyvät avaamaan naamansa väärässä paikassa?
- Ne sit katoo betoniin tai lääkitään dorgiks.
Bisness on nii bulia, et ei siinä keinoja kaihdeta. Hei aika rientää. Mun on kohta oltava siellä toimituksessa kuvieni kannsa. Siis tiistaina kello kuus, vanha mesta?
- Jees. Nähdään.

- Kuvataiteilija, kirjailija Pitkänen, päivää.
- Käy peremmälle. Joo... hyvältä näyttää sielun maisemat. Miten muuten menee?
- Ihan kivasti.
- Onko fyrkasta puutetta? Voisin maksaa ekan erän sovituista palkkioista vaikka kuun vaihteessa. Sopparissahan oli sun tilinumero, joo. Verokortin, kun lähetät, ni sit onnistuu.
Me ruvetaan kasaamaan tätä teosta tohon ekan osan loppuun. Jos se myy hyvin, saat sit jatko-osan mut neuvotellaan siitä sit taas erikseen.
- Okei.

- Hemmetti. Koskaan elämässäni ei mulla oo ollu näin paljon hynää tilillä. Eka kerta, ku Fattaan ei tartte mennä kerjuulle.
- Nyt kait sulta liikenee jo joku raha kauppalaskuihinkin? Viikon ostostili taas erääntyy. Mulla ei rahat riitä oikeen mihinkään. Bussiliputki kallistuu joka vuosi. Kohta pitää kävellä duuniin.
- Tottakai Mirkku. Kunnon perheenisä pystyy elättämään pikkuriikkisen perheensä.
- Älä käpälöi. Mun on ehittävä dösään.
- Haa, Mikko boikin on paikalla.
- Nytku herra faija rypee rahoissaan, se voi kai stigata pari kybää elatusmaksua suoraan kohteelle?
- Eiks suoraan suoneen? Eiks sull oo edelleenkää duunia?
- Mistä sitä tällaselle, kouluttamattomalle, rammalle hampuusille löytyis?
- Ooks ajatellu ettiä? Voisin puhua sut raksalle. On tuttuja ja ala vetää nyt.
- No olishan seki jotain. Ainaki tilipussi kerran kuussa.
- Voisit miettiä koulutusasiaa kans etteenpäin. Työn ohella voi käydä erilaisia kursseja iltasin. Sit voitas varata aikaa plastiikkakirurgille. Korjattais noita sun palovammoja.
- En oikee tiiä. Pitää miettiä.
- Mieti boitsu. Et sä voi ikuisesti vanhempies nurkissa luuhata. Alat olla aikamies. Miehet hankkivat vaimon ja lapsia ja kodin ja...
- Joo, joo. Lopeta jo. Ne kybät hei...

JA TAKAISIN USAAN

- Sain jonkun verran keikasta ja kun lasketaan fyrkat yhteen, alkais olla aika miettiä sitä USA:n matkaa. Seuraava erä kirjasta tulee ens kuun vaihteessa. (Saisin kasaan sitä korvaussummaa Annelle.)
- Eiks sulla maailma täällä kotimaassa enää riitä?
- No ei siitä ihan oo kysymys. Tää on paljon tärkeempi juttu. Se voi vaikuttaa mun kirjan kakkososaan ratkasevasti.
- Kirjailija itse, lähdössä kokemussmatkailulle?
- No pilkkaa vaan. Jätän sulle kyl elatusrahoja maitokauppaan ja Mikollekin vaatteisiin. Oon matkalla ehkä viikon. Tuskin enempää.
Saan Suomi - Ameriikkaseuran kautta edulliset Nykin lennot. Maijoituskin on reilassa. Täytyy vähän sovitella vaan aikoja niiden sopimusmatkoihin.
- Joo. Laitanko eväät jo valmiiksi?