HISTORIASTA VOI OPPIA JOTAKIN

- No niin. Minulla on tässä lausunto siltä yilopiston proffalta.
Hän toteaa, että tarina ei ole uskottava mutta saattaa osin noudatella tuota Atlantistarinaa. Hän on aivan varma, että olet sen joskus lukenut tai kuullut ja sen jälkeen oma mielikuvituksesi on lähtenyt lentoon. Luovilla ihmisillä näin saattaa tapahtua. Tarina ei ole enää suoraan verrattavissa lähdekirjallisuuteen.
Ateenan kaupunki oli tuon tarinan mukaan joskus ollut pääasiassa tuolla Akropoliilla. Se oli silloin laajempi alue ja sitä ympäröivä, viljelty alue oli korkeammalla, tasoittaen korkeuseroa. Akropoliin suojaksi oli mahdollisesti rakennettu tuollainen puinen suojalinnake. Maata oli runsaammin kaikkialla laaksossa mutta aikojen kuluessa vesi on huuhtonut maan sateiden ja jokien mukana. Nyt näkyvä Akropolis on paljastuneen kallion päällä.
Atlantistarinan ajoilta ei ole mitään sotakuvausta, vain tieto, että ateenalaiset nousivat atlantteja vastaan ainoana kaupunkina. Titaanien taistelu, saattaa heijastua tuossa tarinassa, tai kentaurien ja ateenalaisten kahakka. Atlanttien kuviteltiin olevan isokokoisia.
Myös kentaurit saattoivat olla ensimmäisiä ratsumiehiä. Kentauri saattaa myös juontua latinan sanasta centurio, sadanpäämies. Koska ilmiö oli uusi, siitä kerrotut tarinat yhdistivät miehen ja hevosen yhdeksi hahmoksi.
Noihin muinaisiin aikoihin valtio oli yhtä kuin kaupuki. Tarinan mukaan Atlantis yritti valloittaa koko välimeren alueen. Yksikään kansa tai kaupunki, Välimeren rannoilla, ei kyennyt sitä vastustamaan. Ateenalaisten kerrotaan lyöneen atlantit takaisin saarelleen tai ainakin voittaneen tuon Ateenaa vastaan käydyn hyökkäyksen. Apuun oli tullut, Atlantiksella tapahtunut tuhoisa luonnonkatastrofi. Mitään faktatietoa ei kuitenkaan asiasta ole, koska ei edes ole olemassa minkäänlaisia todisteita Atlantiksen olemassaolosta noihin aikoihin, tai koskaan. Tarinaa pidetään Platonin keksintönä ja että se kuvaisi Platonin ihannevaltiota. Tosin en ymmärrä miten ihannevaltio voisi olla sellainen, joka sortaa muita kansoja ja yrittää ne orjuuttaa alamaisekseen. Elettiinkö silloin niin kovin erilaista aikaa, vai oliko spekuloijat syvällä metsässä. Kyse ei ollut Platoinin filosofikuningasihanteesta. Azlan oli useammankin kuninkaan kuningaskunta.

Mennään nyt takaisin sinne muistojesi lähteille. Vaikka kyseessä ei olisikaan historiallinen totuus, tarina kätkee sisälleen mahdollisesti ja todennäköisesti jotakin alitajuntaasi patoutunutta, joka on hyvä saada purettua, kun kokonaisuus nähdään, siitä voidaan päätellä jotain ja kenties saadaan esille nuo kohtaukset aiheuttava trauma, tai mahdollisesti useammat traumat.

Olet nyt palannut tarinasi aikaan... ...mitä näet?

Olemme hilaamassa laivaa yli Tarabin kannaksen. Kaksoismeri, tai toiselta nimeltään Falassomeri, ei ole suoraan yhteydessä Oseanokseen, se on sisämeri. Laivassa on nostoköli, joten se on ollut helppo kiskoa vedestä puuteloille. Tarabin kalliita venevaunuja ei tarvita. Laivaa hinaa joukko härkiä ja miehiä. Miehet yrittävät pitää härät kurssissa. Kun tulemme Kaksoismereen viettävän rinteen puolelle, härät valjastetaan jarruttamaan kulkua. Perässä on syytä olla vetoa, myös siitä syystä, että telat näyttävät kääntyilevän hallitsemattomasti. Kallioon uurtuneet urat johdattelevat telihirsiä mutta eivät pysty estämään telien luistamista ulos uristaan.
Pääsemme vesille onnellisesti.

Sisnar suostuu, lukuisten taivuttelujen jälkeen, jäämään Gadeirokseen. Turvapaikaksi löytyi kapteenille tuttu perhe, jonka luokse hän sai jäädä odottamaan rauhallisempaa tilannetta. Nyt ollaan pakomatkalla ja pakenijoiden mukana ei ole mahdollista taata turvaa. Lupaan hakea Sisnarin vasta sitten, kun lopullinen turvallinen olinpaikka on löytynyt ja aika rauhoittunut.

- Suuntaamme keulan kohti Aegyptuksen maata. Se on vanhaa Azlanin tukialuetta. Kauppakumppani ja diplomaattisesti uskollinen Azlanille. Sinne kertyy noin neljän, viiden päivänkierron verran matkaa.
- Olen lukenut Aegyptuksen maasta paljonkin. Nyt kaikkea sitä tietoa tarvitaan, jos aion siellä selvitä pakolaisena.
- Uskotko pystyväsi piiloutumaan Azlanin kätyreiltä Aegyptuksessa?
- Ainakin yritän parhaani. Minulla on pappiskokemusta ja voin ujuttautua Poseidonin pappien joukkoon. Siellä on isohko ja vaikuttava lahko, jota ei maallinen politiikka kiinnosta. Voin samalla tutustua heidän erinomaisiin rekistereihinsä muinaisista ajoista täältä Eiraasian alueelta.
- Ikuinen tutkija.
- Historiasta voi oppia aina jotakin.
- Meillä on edessä pitkä merimatka. Käymme maissa vain yhden kerran tässä matkan varrella, mikäli sää on suotuisa ja voimme yöpyä vesillä. Kaksoismeren salmissa on matkan vaarallisin ja karikkoisin kohta. Yhden yön vietämme Altalla ja keräämme voimia. Altan kaupunki on matkamme puolivälissä, siinä kohta missä Kaksoismeren Azlanin meren puoleinen merialue päättyy ja Altan niemi muodostaa merialueita yhdistävän kapean salmen. Altalla on yhteistä kulttuuria Eiroksen puolella, Azlanin vastapäisellä rannikolla, härän suuntaan Gadeiroksen kaupungista. Tuo kulttuuri asuu varsin viileällä alueella, jossa talvella sataa lunta. Vedet jäätyvät jopa meren rannikoilla talvisin. Se on jossain Vinan korkeudella Eiroksen rannikkoa purjehdittaessa. Pidemmälle härän suuntaan alkavat suuret ikijäätiköt, jotka eivät sula edes kesällä.
- Kuulostaa mielenkiintoiselta. Miksi joku kulttuuri tai kansa on halunnut muuttaa noin kylmille alueille?
- Sinä olet kotoisin hyvin leutojen ilmastojen alueelta mutta kylmään tottuneet ihmiset, pärjäävät alueella erinomaisesti. Riistaa ja kalaa on runsaasti, tosin maanviljely on hankalaa, jopa mahdotonta. Kesät saattavat silti olla ilmastollisesti aivan siedettäviä. Talvella asukkaat pukeutuvat eläinten turkiksiin.
- Olen käynyt Vinassa. Ei siellä ollut kovinkaan kylmä. Oli tosin kesäaikaa.
- Vinassakin sataa lunta toisinaan. Lämmin merivirta pitää Azlanin härän rannikon osat siedettävän lauhkeina. Azlanin manner estää virran kulun lähemmäksi Eiroksen mannerta joten siellä on viileämpää.
Eiros on pääosin hyvin metsäistä mata. Ne kansat, jotka asuvat lauhkeammalla metsävyöhykkeellä, polttavat metsää pelloiksi. Koska koko vuodeksi ei riitä satoa, kuten Azlanilla, on heidän pakko harrastaa runsaasti myös metsäs-tystä. Metsissä ja sen jälkeisillä aroilla vaeltelee suuria saaliseläimiä, joita he pyytävät joukolla.

- Nyt kun olemme täällä Kaksoismeren ulapalla, se vaikuttaa yhtä suurelta kuin itse Oseanos. Rantoja emme näe kummallakaan puolella.
- Olen valinnut kurssin siten, että matka taittuisi lyhimmässä mahdollisessa ajassa. En tiedä, onko Azlanista tulossa peräämme sotilaita mutta ihan varmuuden vuoksi on syytä olla vitkastelematta. Siksi myös yövymme pää-asiassa merellä.
- Miten osaat pitää laivan kurssissaan keskellä merta, ilman näköyhteyttä rannikkoon?
- Et taida muistaa niitä laitteita, joihin tutustuit jo aikoinaan. Olit silloin sen verran nuori ja varmasti peloissasi.
- Kyllä minulla jokin muistikuva niistä on. En edelleenkään osaa käsittää, miten ne toimivat. Kaukolasi on tullut tutummaksi mutta ne muut vekottimet...
- Navigaattorillamme on nuo laitteet käytössä ja hän otti jo lähtöhetkellä ensimmäisen kurssin ja tällä hetkellä seuraan sitä tuosta pienestä laatikosta. Vastaava laatikko on perämiehellä joka laivaa ohjaa.
- Mielenkiintoinen laite. Siinä on nuoli, joka osoittaa nyt ihan sivuun. Oletkohan eksynyt?
- Hah, hah. Maakravun höpinöitä. Jos tuo osoitin liikkuisi tuosta asetetun merkin ulkopuolelle, silloin olisimme menossa turmioon.
- Ehkä jätän laivan ohjaamisen edelleenkin sinulle ja navigaattorillesi.
- Ja perämiehillemme.
- Aivan. Ja yölläkin näette tuon laatikkonne?
-Tottahan toki. Tuomme sen ääreen valon ja jatkamme matkaa, kuten päiväs­aikaan. Niin kauan tämä toimii, kun emme ole liian lähellä rantoja ja vettä laivan alla on riittävästi.
Kun sitten pujottelemme kaksoismerten salmen saaristossa, muuttuu tilanne aivan toisen laiseksi. Palataan siihen sittemmin.
- Auriko alkaa painua mailleen selkämme takana. En ollut suotta huolissani tuosta pimeästä laatikostanne. Sopiiko, että jätän sinut sitä vahtiman ja painun riippumatolleni?
- Se on matkustajan oikeus. Minä pääsen vasta muutaman hetken päästä nukkumaan, kunhan saan tähän paikalleni sijaisen.

- Hälytys! Kaikki miehet airoihin! Vihollislava takana!
He tuskin ovat meitä vielä pimeässä nähneet mutta heillä on valoja kannella, joten laiva oli helppo havaita. Mikään muu alus, kuin Azlanin sotalaiva, ei purjehdi yöllä, eikä pysty meitä tavoittamaan, joten meidän on nyt poikettava kurssista ja ajettava lähimmälle matalikolle. Se on anoa mahdollisuutemme päästä heistä eroon.
- En ehtinyt onneksi nukahtaa. Onko minusta apua?
- Saat toimia lähettinä. Navigoija antaa ohjeeni mukaisia numeroita, joita sinun on tuotava minulle ja perämiehille. Kurssi saattaa nyt muuttua usamminkin, joten sitä on korjattava silloin tällöin. Jos sinusta on soutajaksi, päästä välillä alakannelta väsynein mies lepäämään ja tartu airoon. Kaikki vauhti ja voima tarvitaan.
Edessä härän puolella on suuri saari jonka niemen kärki on matalaa ja karikkoista joten suuntaamme nyt sinne.
- Aijotko ajaa meidät karille?
- Et taida muistaa tämän laivan rakennetta? Aluksemme ui huomattavasti matalammassa vedessä kuin tuo Azlanin sotalaiva. He uskovat pääsevänsä sinne, minne mekin ja ajavat perässämme. Onneksemme aamu sarastaa, ennen kuin olemme matalikolla ja tähystäjä voi arvioida veden syvyyttä keulassa. Ajamme kriittiseen matalikkoon ja pääsemme eroon takaa-ajajasta.
- Niin. Jollemme sitä ennen ole jo joutuneet karille ja heidän maalitaulukseen.
- En usko, että he haluavat meitä upottaa. Luulisin, että he lähinnä haluavat meidät tuomiolle ja, näennäislaillisella tuomioistuimen päätöksellä, näyttävästi telotettavaksi Jaman temppelissä.
- Varoitukseksi muulle kansalle niskuroinnista? No paikka on ainakin tuttu. Minusta valot lähestyvät uhkaavasti.
- Olemme täydessä vauhdissa. Tuulesta ei ole nyt yöllä apua, se on lähes tyyntynyt ja heillä on tuplasti enemmän miehiä airoissa, kuin meillä. On vain kestettävä ja otettava itsestämme irti kaikki. Menen itse joksikin aikaa airoihin, ennen matalikolle saapumista.
- Tulen mukaan. Nyt soudetaan sananmukaisesti henkemme kaupalla.