KASTEHELMI

Olen kotona. Alakerrasta kuuluu kolinaa... laskeudun portaita. Faija on lähdössä jollekin matkalle. Se on vähä fyllassa. Sillä oli laukut pakattuna eteisessä. Se sano et se oli kuullu jotain matalaa ääntä keltsusta... ku mörinää. Ei se pelänny. Se vaan nauro. Musta tuntu et mun pitäs estää sitä lähtemästä... sen itsensä vuoksi...

Kato äiti! Kato Kastehelmi! Löysin linnunmunan jokaiselle sormelle käsissäni.
- Mikset herättänyt minua ennen, kun lähdit leikkimään. Jos isä olisi ollut kotona hän ei olisi antanut anteeksi nukkumistani ohi auringonnousun. En olisi ehtinyt jauhaa puurojauhoja ennen hänen lähtöään ja minua olisi sanottu laiskaksi vaimoksi, joka lähettää miehensä metsään tyhjällä vatsalla.
- Äiti on aina aamulla äkäinen. Minä en käsitä, miksei aamulla sais nukkua. Tekisi mieleni paiskata nämä munat maahan.
- Laske ne munat siihen ovipieleen, ettet särje niitä. Käy uittamassa pikkusiskosi joella, se on taas yöllä kastellut itsensä. Jouduin pesemään makuu­huopanne, se on kuivumassa siellä rannassa oksien päällä. Tuo se tullessasi. Älkääkä viipykö kauaa, sillä puuro on valmista.
-Tee ja tee, tuo ja uita. Ei kiitosta, jos toinen kerää aamiaismunat.
Tiedätkös Kastehelmi, että minä osaan petkuttaa lintuja munimaan pesät täyteen. Noikin munat oli kaikki yhdessä pesässä. Uskotko?
- Uskon. Mikä on pesä?
- Äsh, ethän sä vielä mitään ymmärrä. Ei sulle kannata selittää.
Ota nyt lujasti kiinni käsistä, kun lasken sut törmältä veteen. Hop.
- Kivaa... Mikä toi on?
- Missä?
- Tossa.
- Hui hirveetä. En meinannu honata. Se on alligaattori. Nyt äkkiä ylös vedestä. Se syö pikkulapsia. On se syönyt aikuisiakin ja lintuja. Älä pelkää isoveli puolustaa sua kaikkia maailman petoja vastaan. Heitän sitä tällä kivenmurikalla. Siinä sulle syötävää senkin pökkelö. Kato nyt. Se ui tiehensä. Nyt juostaa kilpaa kotiin.
- Missä se huopa on Pikku peura?
- Voi juku. Unohtu, ku oli se alligaattori.
- Oliko joessa alligaattori?
- Tais olla.
- Taidat puhua, eihän siinä rannassa ole aikoihin uinut yhtään alligaattoria, sen koommin, kun kylän miehet tappoivat vanhan riesan. Jos se oli vain puu, joka ajelehti virrassa?
- Se oli alligaattori. Eikö mua ikinä uskota. Oon taitava metästäjä, osaan kalastaa syötäviä kaloja ja löydän sylittäin linnunmunia, eikä mua pidetä puheeni miehenä.
- No ottakoon isä siitä selvää, kunhan palaa metsältä. Syökää nyt puuroa ruukusta, se on vielä lämmintä. Minun on lähdettävä keräämään juuria ja viljaa, jota olemme kasvattaneet kaskipellon metsässä. Sinun on vahdittava Kastehelmeä sillä aikaa, kun olen poissa. Älkääkä menkö joelle siltä varalta, että olet oikeassa alligaattorin suhteen. Niiden kanssa ei ole leikkimistä edes aikuisilla miehillä, saati sitten sinun kokoisella pojan naperolla. Lähden nyt ja muista mitä olen sanonut.
- Pojan napero... äidit ei pidä poikiaan minkään arvosina. Just ja just lasta kykenen vahtimaan. Hei Kastehelmi lähetään takaisin rantaan ja otetaan selvää, olikse sitten puu tai alligaattori. Tuodaan äidille sit joku todiste.

No ei sitä tietenkään enää näy, kun sitä tarvittais. Millähän alligaattoreita houkutellaa? Jos jokeen heittäis kuolleit kaloi, tai jonku linnunraadon? Vaan kun ei oo mitään sopivaa. Tai... Kastehelmi, haluaisitsä vielä uida jos roikotan sua törmältä. Hypitän sua vedessä niin että vesi roiskuu. Eikö kuulosta kivalta?
- Joo... hypitään.
- (Nyt silmä tarkkana. Alligaattorit on nopeita. Näin kuinka vanha riesa haukkasi miesten asettaman syötin. Vesi oli peilityyni ja kun tyhjästä sen leuat välähti linnunraadon kohdalla ja raato oli koukkuinee pois. Miehillä oli täys työ pidellä puuhun kiinnitettyy naruu, ettei se olis katkennu, ennen kuin riesa saatii hengiltä keihäillä).