LAAKARI-POTILASSUHDETTA

- Kuulitko?
- Niin anteeksi poissaoloni tärkeällä hetkellä...
- Olkoon, vaikka se ei tapanani olekaan. Tarkoitan potilaitteni kanssa kaljoittelu. No minne herra Pitkänen on ajatellut viedä minut kaljalle?
- Mennää toho Puistobaarii. Ei oo kaukana. Siin on hyvät näköalat ikkunapöydästä. Oon käynny nimittäin varaamassa sellasen pöydän meille.
- Miten sun elämä on nyt järjestynyt?
- Ei se oo juuri mitenkää järjestyny. Elän työkkärillä ja goisin yömajoissa. Kesällä ku o lämmintä, ni missä milloki.
- Eikö työtä ole tarjolla?
- No eipä juuri. Ammattia vastaavaa ainakaa ei oo kävelly vastaa.
- Kävisihän se tilapaisesti joku muukin? Mielenterveydellisistä syistä olisi hyvä olla jokin kiinnekohta. Tuntisit itsesi enemmän tarpeelliseksi. Voisit etsiä sitten vaikka uutta, parempaa työpaikkaa.
- Nii... puuttuu noita kiinnekohtia. Ku joku ees välittäis. Venais jossaa.
- Nuori mies. Pitäisihän sinun pystyä itsellesi joku ystävä hankkimaan. Tarkoitan ystävätärtä esimerkiksi.
- Ei ne rupee... tämmösen latvalahon kukkakepiks. Mirkkuki vaa haukkuu lyttyyn, ku mä yritän sovintoo... mä oon työtä vieroksuava juoppo pummi ja huorapukki sen mielestä.
- No ootko?
- Rupee sinäki saatana siinä jäytämään.
- Voisithan hieman ajatella omaa elämääsi taaksepäin, mitkä seikat ovat saaneet Mirkun noin katkeraksi.
- Sitähän nyt katkeroittaa kaikki. Jos asuu mutsin kanssa ni on mamin pikku mussukka ja motherfucker. Ku lähtee kavereitten kanssa treeneihin ni on homo. Ja jos joskus ottaa vähä snubuu niin on juoppo. Jos joskus erehtyy sit fyllassa vieraaseen niin on huoripukki.
- En usko asiaa noin yksioikoiseksi. Yhteiselämä toisen kanssa vaati molemmin puolista sopeutumista ja jos toisen pinnaa venytetään liikaa, nii se ei tietenkään onnistu. Voihan olla, että te ette alkuunkaan sovi toisillenne. Olette vain ajautuneet yhteen ja koitatte kaikin tavoin sitten roikkua, vaikka viha rakkaussuhteessa. Se on hyvin tavallista.
- Mä rakastan Mirkkuu nii perkeleesti... iha pimentää ku mä ajattelenki sen.. sitä... mut se...
- Itke vaan se helpottaa... miehet itkee liian vähän. Sitten ne purkaa tunteensa agressioihin ja lyö vaimoaan ja lapsiaan...
- No jotaa tollasta... ei siis oo tulevaisuutta.
- Oletko ajatellut tuota suhdetta Mirkun kannalta. Mirkku voisi haluta sinulta enemmän. Hänelle ei riitä se, että näkee sinua silloin tällöin. Se on rasittavaa naisen kannalta. Ei ole yhteistä päivärytmiä. Ei ole mitään pysyvää näkyvissä. Nainen on aina myöskin äiti, vaikka lasta ei olisikaan. Hän ajattelee emomaista perusturvallisuutta. Asuntoa, avioliittoa, vakituista ammattia...
- Joo, niin kai jotaa tollasta. Sill on kyll joku kloddi jonku äijän kanssa nykyää.
- Tunnetko isän?
- E.
- Tiedätkö seurustelevatko he edelleen?
- E.
- Mutta hän ei ole mennyt naimisiin?
- Ei näköjää.
- Jos Mirkulle ei ole mahdollista avioitua lapsen oikean isän kanssa, olisitko valmis ottamaan Mirkun lapsineen vaimoksesi. Siis todella avioliiton kautta.
- Ottasimmä sen... nii ja sen kloddin. Ei kai se sen kummempi ois ku omakaa. Voishan sitä duunaa sit uuden yhessä.
- Oletko ehdottanut koskaan Mirkulle avioliittoa?
- No emmä kai just avista...
- Kokeile sitä. Tuollaisessa tilanteessa nainen tarvitsisi tukea ja turvallisuutta.

- Tässä olisi lasku, suljemme viiden minuutin kuluttua.
- Oho... joko aika on taas rienneskelly valomerkkiin... ootas... mulla piti oolla tos satku... noh...
- Anna olla Pentti. Minä voin maksaa...
- Älä kuule rupee tädiks... pistäkää sinne Pitkäsen piikkii. Tuun maksamaa sen huomena heti ku pankit aukee.
- Ei käy. Ellei teillä sitten ole jonkun yrityksen tilinkäyttöoikeutta.
- No, perkele... just. Sitähä mä tässä just yritän. Käyttää tiliä. Vittu ku nerokas ämmä.
- Anteeksi mistä firmasta herra mahtaa olla? Olisiko jotain käyntikorttia?
- Täs on kortti...
- Tää on pelikortti...

- Moi Mirkku. Pena täällä... no mä sain yhe duunin... no ei se oo kummonen. Yhes tukkufirmassa. No ei se oo ku kuus, seittemä huggee kuussa. Sä lupasit vastaannoton jos tuon sulle tilinauhan. Pitääkö vielä kutinisa? Joo maksammä sen kybänki. No muisku muru. Nähää kohta.

- Kato mä oon ruvennu vähä funtsii tota sun juttuuski.
- Mitä juttuu?
- No tota kloddii ja turvallisuutta ja sellasta...
- Mitässä siitä. Sehä on mun asiani.
- No kato... jos mä niiku ottaisin sut ja ton kloddin niiku... tai jos mä niiku... jos me niiku mentäs naimisii tai jotaa?
- Kundi niiku kosii niiku?
- Älä nyt heti rupee vittuilee. Kosii tai, tai tekee selvän ehdotuksen perkele.
- Ei kai sitä kovin paljon romanttisemmaks ois osannu kuvitella. Sulta.
- No on tota murhetta muutenki. Ei tässä ny mitää kummia pysty tavalline jätkä. Ne on ne lipevät Ylermit ja muut pässit. Duunari vaan kysyy kato reilusti heti persettä. No voisitsä jotaa toho sanoo.
- Emmä tiä. Se o kato toi elämä sun kanssa, ku kusis itteesä vapaaehtosesti silmää... molempiin.
- Ethäsä jumalauta oo ees koskaa yrittäny.
- No on tota kokemusta muutenki. Ei kai se jollaa paperilla voi muuks muuttua. Nytki haiset viinalle, ku sika.
- Eihä sitä ny kukaa hullu selvimpäin kosi. Mullo täss kyllä kossuu sullekki. Otetaaks kihlajaisten kunniaks.
- Eka ehto on, että sä meet ny heti tonne kraanalle ja kaadat ton kossus viemärii. Mä en ala juoppoja talossa kattoo.
- Ookeeii ookeei. Giltsi o vähä kovana. Mut mä näytän sulle Mirkku. Kato käsi ei tärähdäkkää ku mä kadan ton kossun. Otan tästä vaa eka snadit....
- No ei sitä paljo sit jäänykkää TVH:lle.
- Mut enksmä muka kaatanu kaikki. Tsiikaa. Tyhjä potti.
- No juomari on ku viemäri. Näytä ny ees se tilinauha.
- Kato tossa. Vähä rutussa... ootakku mä oion... tossa.
- Onks tää jääny johki ratika alle... eihä tästä saa ees selvää. Mikä firma toi on? Mitä sä oikee sit duunaat?
- Mä oo kai joku kuljetuspäällikkö.
- Hä?
- No okei okei, uskotko sit et auton apumies...
- Paljo saitka takkuu kuussa?
- Noo... ei toi ny nii mahtavaa oo... kuussataaviiskyt. Ei ne heti lykkää kortiston kundille ton enempää.
-Pääasia et oot rehellisessä duunissa.
-Ollaa, ollaa... et usko vai tota nauhaa. Mä saan jotaa extraa, jos mä pakkaan siel iltasi jotaa niitte juttuja, ku ne myy jossaa tarjouserissä vek. Voi nousta tili snellulla parillaki kuussa. Tosso se sun kybä. Sitä kuitenki kyttäät vittu.
-Älä ny hikeenny. Emmä sua täs paljo rasittas, jos en ajattelis näit juttui. Oisit lentäny jo ajat sitte ulos.
-No suostut vai?
-Lupaaksä sit parantaa noi muutki tapas. Emmä oikee tykkää sun vapaan taitelijan tyylistäs. Jos sä rupeet kato faijaks ni ei se kuljeskele tuolla treeneissä vaa se tosissaa huolehtii, et kloddi saa turvallisen himan ja näkee suaki joskus.
-Mä annan kuule sille sen mun rippikuvan.
-Saatanan torvi. Ei toi ollu vitsin paikka.
-Ollaa vaik joku aika iha kokeeks. Näät kuule uuden jätkän. Ei renttuilua. Tiukkaa duunia perheen hyväks. Ku muurahainen...
-Housuissas on muurahainen.

-Pentti Pitkänen ... tota mä olisin halukas nyt jatkaa sitä hoitoo. No sitä hypnologiziaa tai jotaa.
-Hetkinen. Niin. Sinulla oli se narkolepsia. Nyt minun on taas kaivettava se hypnologi käsiini. Tai joku toinen, jos se sinua rauhoittaisi.
-Samapa toi. Oisha sillä entiselläki kai vähä enemmä praktiikkaa nykyää.
-Hän on erittäin taitava ammattimies. Kysymys ei ollut siitä. Tilanne tai tapaus oli hyvin omalaatuinen.
-Varaan sinulle ajan tuonne helmikuun puoleen väliin. Sopiiko se sinulle?
Annas kun katson tätä hänen raporttiaan.
Aivan. Se oli yliminä, johon ei sinun tapauksessasi voida kajota. Hän oli ehtinyt rakentaa kokonaan uuden tavan lähestyä ongelmaasi.
Aloitamme lapsuudestasi ja etenemme vaikuttavien tapahtumien kautta nykyisyyteesi. Kun tieto on kasassa, voimme ryhtyä rakentamaan hoitovaiheita. Alustavan työn voi tehdä psykiatri. Hoidon, kenties jälleen hypnologi. Tai oikeammin molemmat yhdessä.

-...yhdeksän, kahdeksan, seitsemän. Tunnet itsesi rennoksi. Joka askelmalla vajoat yhä syvemmälle rentouden tilaan.
...kuusi, viisi, neljä. Kun tulet viimeiselle askelmalle olet täysin rento ja kuulet selvästi mitä sanon ja teet kuten sinulta pyydän.
...kolme kaksi, yksi. Noin. Olet nyt viimeisellä askelmalla ja astut minun johdateltavakseni.
Olet nyt lapsi. Täytit juuri viisi vuotta. On sinun syntymäpäiväsi. Kerro mitä näet.

(lapsen äänellä)
- Pekka on meillä kylässä.
- Mitä te teette.
- Me istutaan pöydässä. Äiti on leiponut mulle oikee syntymäpäiväkaakun. Siin on kermaa paljo... ja kynttilöit. Siin' ei o ku kolme kynttilää. Äiti sano et sillei ollu kaapissa enempää.
- Tapahtuuko mitään erikoista?
- Joku kolaa ovella. Se on isä. Isä tulee kotii. Se o taas fyllas. Äiti sanoo sille jotaa jostaa kumiautosta, jonka sen piti ostaa mulle syntymäpäivälahjaks. Ei se ollu ostanu sitä.
- Mitä ajattelet?
- Emmä oo siitä milläskää. Vaik olimmä kyl aika paljo toivonu sellasta mut emmä voi spidaakka ku Pekkaki o toss ja miehet ei itke sanoo isä.
- Onko isäsi sinulle ankara?
- Ei se mkää ankara oo. Tai on se joskus.
- Mitä se sinulle tekee, kun se on ankara?
- On se joskus lyönny.
- Mihin?
- Korvalle. Ja remmilläki.
- Nyt lasken kolmesta yhteen. Palaat nyt ajassa taaksepäin. Kolme, kaksi, yksi. Olet nyt kolmevuotias. Siis kolmevuotias. Mtä näet?
- Mä oon Saastamoisilla.
- Kuka on Saastamoinen?
- Ne o sellane naapuri vaan.
- Mitä sinä teet siellä?
- Mä leikin.
- Millä?
- Mä oon saanu tinasotilaita. Mä en saa pistää niitä suuhun. Saastamoisen täti sano nii, ett niit ei saa pistää suuhun.
- Onko Saastamoisen täti kiltti?
- On. Mä en saa leikkii tolla hirsitalol, ku mä voin rikkoo sen. Sit mäki oon kiltti ku e riko sitä.
Kun lasken jälleen kolmesta yhteen, olemme ajassa ennen syntymääsi. Kolme, kaksi, yksi. Olemme nyt ajassa ennen syntymääsi. Mitä nyt näet?
- Pimeää..
- Tuntuuko miltään?
- Puristaa...
Lasken kymmenestä yhteen ja siirrymme aikaan yksitoiststuhattaviisisataakayhdeksänkymmentäviisi vuotta ennen syntymääsi...