MIKKO KATOAA

-Täällä puhuu Mirja Salminen... niin Pentti Pitkäsen vaimo, päivää. Onko Pentti vielä siellä? Saisiko häntä puhelimeen. ... No mitä sä jätkä sielä vielä kuppaat. Tietsä mitä kello on? Joo joo tietysti sun työs on tärkeetä... mut tietsä et Mikko ei oo tullu kotiin ja mä oon vähä huolissani siitä. Oon ettiny koko lähitienoon. Ei se ollu Harrin luona. Mä soitin sun mutsille ja mun mutsille. Ne soittaa heti jos sitä näkyy. No tuutsä ettii sitä vai et. Oon soittanu poliisillekki. Ei ne rupee mihinkää ennenku huomenna korkeintaa, jos sitä ei ala kuulua. Mä annoin nille sen tuntomerkit kyllä ja lupas kertoo partioautoille, et jos jotaa tollasta skidii kulkee yksi kartsalla...

Siit pitäs tehä joku virallinen ilmotus ja viedä niille kuva. Joo sairaalat on soiteltu. Ne pitäis soittaa aina silloin tällöin läpi uudestaa varmuuden vuoks. Ei ne keskukset ja päivystäjät muista kuitenkaa ilmottaa... No tuutsä vai? Oha se jumalauta sunki kloddis... nii tai ainaki sä oot lupautunu pyhästi sen holhoojaks. Okei mä venaa tos pihalla mä en pysty olee yksin tääl himassa. Musta tuntuu, et sille on sattunu jotaa. Mä oo iha hermona.

- Hei Mirja. Sähä oot iha kalpee. Otetaan rauhallisesti. Ei sen tarvitse olla muuta, ku että Mikko on jäänyt jonkun kaverinsa luokse yöksi.
- Olisihan sen kaverin vanhemmat ees soittanu, et voiks se jäädä. Ei kai kukaa nii dille oo, et ei ilmota vanhemmille tollase pikkuskidin yökeikkaa. Kello on jo yks yöllä. Ei se oo enää mikää lasten vierailuaika.
-Mehän voisimme kävellä tässä ympäri näitä pihoja. Oliko Mikolla avain mukana, kun se lähti?
-Kyl kai. Sill oli melkee aina se mukana. Se ei viittiny juoksutta mua ovelle, ku sil oli nii usein kaikenlaista asiaa himaa. Tai on... mähä puhu niinku se ois kuollu, perkele.
-Älä kutsu pahaa tällaisena hetkenä. Nyt pitäisi kutsua Herraa apuun.
-Älä saatana taas alota tota. Toi mua vituttaa nykyää eniten sussa. Jos jotaa on, ni se on heti Herra Herra ja Herran jumala.
-Jos tämä on lähetetty koettelemukseksi sinulle. Herra koettelee vaan ei hylkää...
-Usko jo. Toi ei tehoo muhu. Mä oo duunarikodin kasvatti. Niil ei oo jumalia muita ku Lenin ja Marx.
-Ehkä sinunkin tulisi ajatella näitä asioita. Ehkä juuri tallaisena hetkenä huomaisit, että apua voi pyytää ja saada. Kaikki tulee Jumalalta. Tuskan ja voiton hetket, suru ja ilo.
-Mikä vitun jumala se on, joka ei kato pienten perää. Eiks Mikolla sit ookkaa sitä suojelusenkeliä, ku sen mutsi o pakana?
-Mikkohan voi olla ihan turvassa. Mehän emme tiedä missä hän on. Sinähän vaan oletat kaikenlaista…
-Mullo vitun kylmä. Mennää himaa. Mä jätän kiven toho ulko-oven välii, et se pääsee sisään, jos vaik sen avain ois hukkunu.
-Niin on varmasti parasta. Turha tehdä asiasta hätäisiä johtopäätöksiä. Ehkä kaikki on hyvin. Jokin ikävä sattuma vain, että Mikko ei ole voinut ilmoittaa minne hän on mennyt. Sanoiko hän mitään kotoa lähtiessään?
-Se lähti uimastadikalle uimaa.
-Sanoiko hän kenenkä kanssa?
-Ei... tai ei se kuulemma saanu ketää kaverii mukaa. Harrilla oli jotaa ja ei kai se muita sit löytäny. Jos se on hukkunu sinne.
-Älä höpsi. Ei sielä voi kukaan hukkua. Tai ainakin siellä heti sellainen huomattaisiin. Soititko sinne?
-E. Ei tullu mieleen sillon päivemmällä ja sehä on menny bosee jo ajat sitte.
-Soitetetaan sinne huomenna. Olisi varmaan joku sairaala tiennyt tuollaisesta hukkumistapauksesta, jos sinä kerran olet niihin soittanut.
-Voitais soittaa taas yks kierros niihi sairaaloihi. Nehä yököttää ja aina niistä joku vastaa...

-Mä en oo saanu unta silmäystäkää. Ku mä muka hetkeks torkahdan, nii heti mä nää jotaa kauheeta. Mikko kelluu hukkuneena silmät auki veden alla, tai sit mä kokoon sen kappaleita kartsalta ku se on jääny auto alle...
-Kulta, älä itke.
-Sitäpaitti sä kuorsasit ku porsas. Mite vitussa sä voit koisii rauhassa, ku su pentus voi olla tosiaa vaikka palasina jossaa kutsissa jonku hullu murhaaja jäliltä tai muuta vastaavaa.
- Herra huolehtii lapsistaan.
- Ja helvetin kuusee sinä ja sun herras. Et sä vitu kuppa-aivo oo tähä ikää tajunu, et toi Mikko o su oma poikas.
- Häh?
- Jus nii. Hiipiiks hilsee alle? Porautuuks umpiluuhu? Sun omaa verta ja lihaas ja luita, hikee, joka saatanan naamanäppyä myöte.
- Kuinka niin... Eikö se... ollutkaan se Elvis?
- Mikä vitu Elvis?
- No... minä luulin... siellä tansseissa... ku sä jätit minut silloin...
- Kundi parka. Ei sun jättämisee tarvita mitää Elvistä. Sut voi jätää sun ittes vuoksi, jos herran ego sen jotenki kestäis kuulla.
- Jaa oma poika... se on kyllä joskus tuntunu melkee omalta... Mikset sä sitten kertonut siitä heti silloin?
- Ja jumalauta. Ku mä sain sen tietää, et venasin, ei herraa seepaottia löytyny mistää... mä soiti ympäri Hesaa. Kaikii su epämääräset kaveris mä alistuin soittelee läpi ynnä muuta. Mutsiski oli nähny sua sillo myöhemmi ku mä.
- Voi ihmettä. No mutta olemmehan me tavanneet tässä... sillonkin siellä kaupassa...
- Mä oli jo sillo päättäny, et mä pärjää paljo paremmi ku mullon vaa yks skidi riesana. Toises olis ollu iha liikaa.
- Mikko... poikani... Mikkkooo... Mikkoooo...
- Mikä sulle nyt tuli? Ooksä taas tulossa hulluks? Pena... vastaa jotaa...
- Mä lähen nyt hakee Mikkoo. Se on mun poikani. Mikko on mun poikani ja sä et voi sitä enää estää. Veke tieltä ämmä...

- Juummalauta. Mää e anna shulle ikänä sitä anteeksss.. ämmä. Sä saatana huoran penikka oot nyysiny multa mun poja ja sit hukannu se johki ku ... sitä vittu vie et kuuuule ämmä saaa iikäänä antees...
- Jos Mikosta puhut. Se nukkuu tuolla omassa huoneessaan.
- Et vaikka juummmaalaauta... ryömisit polvillass tossa ja söisit tota paskasta mattoo tosssaa...
- Sähä alat taas olla oma ittes. Rukoukseni on kuultu.
- Saatanan saasta... mä paa ssuut saatana niele kaiikki sssu omat passkas kuulle ämmä. Mä ooo niii katkerra kuu..lee... sä eet jhjumaallauta ämmä tiedä kui katkerra mä oo...
- Pistähä nyt pääkky tyynyy ni mami rapsuttaa korvan takaa sut unee.
- Sä saataana tapoiit mu ainooo poikani!
- Hei... älä jumalauta käy kurkkuu... äää... ääälä kurista dille!
- Sä saataana... tapoit mu ainooo poikaanii...
- Aaapuaa! Aaaaa... aaaaap....
- Isä!
- Mikko? Mun poikani... ootsä joku haamu vai... ?
- Älkää tapelko enää. Päästä äiti. Sehän on ihan kalpeeki...
- Vitut mä mikää kalpee oo. Äijjä vaa tuli järkii. Alko tuntuu jo kotosalta.
- Mikko mun poikani. Mun ainoo poikani. Sä elät. Mitä sä sillai katosit?
- Mä hukkasin mun lompsan, tai joku kai föras sen, sit mä jouduin dallaa koko matkan uimastadikalta. Avaimekki oli siin lompsassa ja toi ulko-ovi oli bosessa ku mä tulin.
- Mihi sä sit menit?
- Mä vähä eka mietin. Ku ei meiä ikkunaa pysty heittää ees kivii, se o nii korkeella. No mä kiipesi sit noi tikapuut tonne katsille ja siel o kato noi paloluukut. Ne ei oo lukos ja mä pääsi vindee. Sielt ei kyl päässy portaasee mut mä nukuinki siäl koko yö.
- Voi kulta. Noin pieni tollasella kivitalon katolla. Kauheeta... Eiks sun tullu kylmäki...
- Mullo hei vähä nälkä. Ei sull ois jotaa safkaa?
- Isä taitaa olla vähä fyllassa. Mä taijan olla vähä veks...