ENSIMMÄINEN KIRJA - OMAN ELÄMÄNSÄ "STARA"

Seison suon reunalla. Ilta on juuri kääntymässä yöksi. Taivaan oikean laidan täyttää suunnaton kuu. Se on vuoren kokoinen ja sen pinnalla näkyy selvästi kraatereita, niistä piirtyviä juovia, jokia, hyvin tummanvihreitä metsiä ja vuoristoja...
Se on valtaosin väriltään punertavan oranssi. Melkein kuin se toinen kuu noustessaan. Katselen sitä tarkasti tutkien sen jokaista selkeätä yksityiskohtaa. Siinä on vihertävää ja tummia uurteita. Sinistä siinä ei ole.
Olen peloissani, sillä se näyttää mahtavalta. Aivan, kuin elävältä. Siitä voi hahmottaa kuvioita, joista muodostuu ihmisen kasvot, eläimiä tai mitä milloinkin. Kuten siinä toisessakin kuussa jota nyt ei näy...

- Täälläkö on lumisadetta?
- Perrrkele. Ei saa mitää tolkkuu koko toosasta. Ite laitoin anteennin tonne katolle. Samaan suuntaan söhöttää, ku muukki.
- Teillä näyttää olevan sähköjohtoa tää kaapeli.
- Oon tehny kuule enneki sähkötöitä. Se on priimaa kaapelia. Lainasin sähkömiehiltä raksalta. Oikein maadotettua. Se teijä harava ei näytä kuvaa. Ootte myyneet mulle tietenki väärän kanavan anteennin...
- Tää piuhahan imee kuvat pois naapurinki telkkarista. Ei oo mikään ihme, ettei näy.
- Ääällä jätkä kuule koita kusettaa. Se on oikee kolminapasta. Vois panna vaikka sukon päähä. Anteenneille kelpaa jumalauta pyykkinaruki.
- Pitäis vetää kunnon kaapeli katolle. Missä se teidän antenni on?
- Mä tuun näyttää. Oon kato ite aseentanu.
- Oisko parempi, että näytät täältä alhaalta, ku tuntuu olevan toi askel vähän epävakaana tänään... ihan tasasellaki.
- Mä tuun näyttää, uskoo jo. Et sä sitä kato löööydä. Siäl on joku muukin
masto. Siirry poju syrjään. Oon kuulle enneki ollu... kuulle, 20 vuotta raksallaa...
- No nyt se kurapieru kiipee sinne. Mennää kattoo perään.
- Nääteks kundit, ei vanha oo mikää paskahouhousu. Toi toka piippu. Mä meen... eeltä...
- Ei näytä hyvältä. Jos ei piha meinaa riittää, ni ei kyllä noi neljä kakkosnelostakaa...
- Nysse astu ohi... huurteiselle katolle. Jalka luistaa... ei pidä. Perse alas koolingeille... ei. Se horjahtaa selällee... ota kii... koolinki on alla. Kuuletsä!
Ei. Sillä ei refl eksit pelaa... se haparoi kattopeltiä. Siellä se menee kyljellään...
räystäslista... jalkaränni. Kantapäät alas... jumalauta. Eiku yli.
Äkkii alas kattoo miten äijjälle kävi. Soita sä sisältä ambulanssi. Ei toi ainakaa mikää terveysmatka ollu.

-Se ei hengitä. Ei, kyllä se hengittää. Se hengittää sitteki! Sillon palkeet sisällä. Kaks ja puol kerrosta routaiseen ojanpenkkaan selällee pistää palkeet hanee. Se on tajuton. Mut se elää. Perkele. En ois varmaa osannu tekohengitystäkää jos ois tarttettu. Se hengittää silloin tällöin. Jätkä putoo katolta maahan, joka on ku silkkaa betonii, ja elää. Humalaisilla on sitte mäihä. Mä olisin tos kuolleena, ku auton alle jääny rukkanen.

- Eiks sua pelottanut yhtään siellä mastossa. Ilman tikkaita ja mitään?
- Missä helvetin mastossa?
- No aamulla. Siel kerrostalon katolla. Ennen tonne lähtöö... ku toi äijä putos.
- Mä oon nähny usein unta siitä et mun broidi liukuu alas katolta just tollai. Mä en voi tehä mitään. Kestää ikuisuuden ku se lähestyy räystästä. Me ollaan Kivitalon katolla. Kymmenen kerrosta asfalttiin... emmä kerkii nähä sitä unta koskaa loppuu, ku mä herään. Se on varsinainen painajainen. Näätsä ku mun kädet viäläki tärisee. Emmä osaa silti pelätä. Ikäänku ei ittelle vois tapahtua mitään. Sitä kuvittelee olevansa joku yli-ihminen.
- Toiki kai kuvitteli olevansa yli-ihminen.
- Sitä kuvittelee olevansa joku stara jossain leffassa.
Mikää ikävä ei koskea sua. Se ei voi olla totta sun kohalla. Naapuri saattaa kyllä kahlata vaik sisälmyksissään.
Mua on oikee ruvennu ihmetyttää, et voiks se olla totta, et mulle ei oo tapahtunu mitää näitten vuosien aikana. Voi jumalauta. Sitä voi roikkuu vaik munistaan poikkiruostuneessa mastossa. Sit tulee tohon noin vaan joku, joka astuu tokalla askeleella jäiselle peltikatolle leveeltä lankkutasanteelta.
Autollaki ois kaikki mahollisuudet ajaa ittesä rusinaks.
- Nii... tolla sun tyylilläs.
- Ooomma tosi kerran vetäny tolppaan. Napakybä.
Oli semmone lumiöty ja mittumaarirenkaat alla. Väärä tilannenopeus. Polvet kursittiin kasaan. On paljon tukevampi kävellä.
Uskotsä unii?
- E. En taida edes nähdä niitä.
- Mä alan kohta uskoo. Toihan voi olla noin, et mä vaan näin ton äijän unes broidina, ku se oli normaalimpaa elämää. Enhämmä voinu tuntee sitä. Tai sit mä vaan luulin aina et se oli broidi, vaik se ois ollukki joka kerta toi...
- Broidilles ei kai ois ollu nii pahitteeks pudota muutama kerros betonii. Et taida oikee rakastaa broidias?
- Mun puheet on ollu hevon leikkiä, jos niitä tarkoitat. Mulla kaivertaa jatkuvasti mielessä, et oisiks mä voinu tarttuu siihen. Mä ajattelin sitä hetken, mut mä olin nii skagis ku se paino tommoset yhekskyt mun kuuskyt vastaan, eikä ollu mistä ottaa tukee. Sit se viel oli sen verran edellä et en ois heti ylettynykkään.

- Poitsut. Otetaan toi "Ain't gonna play".

- Eiku otetaan siivut.
- Siinnon vaa pari sointuu. C,F,G...
- Miten ois toi V.S.O.P.?
- Ota hei Pena iisisti. Onks sul Ile joku alotuskuvio?
- Taka, taka, tska, tsaka, toko, toko... sit ku mä isken seuraavalla hihattiin te tuutte messiin. Neljännellä sisään...
- Kato me saadaan yleiisööö. Hyvä Mirkkuuu!

Mulle ei taida sopii joko duuni tai sitte harrastukset ku pistää tonne selkää nii peevelisti. Ku joku työntäis kuumaa naulaa nivelten väliin.
- Harrastat liikaa Mirkkuu tietty.
- Siis en mä pistä ketää nivelten väliin. Kuulit väärin. Mennää Mirkku sun boxille. Tarvitsen hellää hierontaa.
- Oot taas vetäny olutta, ku tamppooni. Ois kiva käydä jossain. Et koskaa vie mua mihinkää.
- No oots kattonu jotaa leffaa vai?
- Mä aattelin Bottaa tai jotaa... vähä irrotteluu.
- Kaljaa tanssien?
- Jos vaikka vain tanssien, ku sulla on toi olutmarinadi jo ennestää.


-Tuuli repi lehtiä puistaa.... sade kastoi.... Sydän tykyttää suomalaisilla kuuman, etelämaalaisen tangon tahdissa.
- Housuissas tykyttää tanko. Tää styki pitäis tanssia mieluummin shakena, mut ku siinä sä et saa mun korvaa suuhus.
- Siittä tulikin mieleen, eks jo mentäs kämpille?
- Mä en mee minnekkää.
- Mun on käytävä ny ainaki veskissä. Tilaa tuopit ni mä tuun kohta. (On pakko päästä runkulle. Pallit paukahtaa).

(No mihi se Mirkku hävis. Eikä kaljaakaa pöydässä. Tuolla se pyyhkii parketilla, pää jonku Deanin kainalossa).
- No voihan pulun perse. Ei voi edes kusella käydä, ku heti pitää joku äijä iskee kylkee.
- Tapanani on olla kohtelias, ku pyydetään tanssimaan. Eikä se sitä paitti kuulu sulle jätkä pätkääkään.
- Oikee kakskoipine iili. Näki kilsan päähä kuinka se kuvitteli raiskaavansa sut tolla parketilla. Silmät nurin päässä. Sormet haro persettä.
- Vittu. Vaik ois raiskannukki. Sull ei oo kuule penninkään osuutta mussa. Kihloihinkaa et oo raaskinu investoida, vaik ollaan styylattu jo tasan neljä vuotta. Tajuutsä mitää? Jätkä könyää mutsin helmoissa ja käy välillä naiskentelemassa mua ku ei oo oppinu muualle kävelee. Et mua voi sit ottaa päähän toi sun tyylis. Ku Euroopan omistaja tai ainaki Suomen.
- Miten ois toi, toi, pohjoismaat?
- Sillaikaa ku sä hekottelet tässä vitsilles, ni mä kato meen. Et moido.

- Viedää eka nää koneet huoltoo. Sit voidaa mennä safkikselle.
- Toi lainakone oli kuulemma sökö. Aisiakas valitti, ett kanava ei pysynny paikallaan.
- Jätetään se samalla ja otetaan uus tilalle. Kai sieltä joku parempi löytyy pykälään
- Mitä oot ajatellu viikonvaihteessa?
- Meen kai leffaan.
- Kuhan sais jostaan kourallisen villoja. Karvalaukkuu. Pääsis istuttaa parsaa...
- Kuhan taas kuvittelet. Tuskin oot koskaan saanu ees pikkurillillistä untuvia.
- Sä et taida tietää, et Mirkku lähti hanee?
- Sorry.
- Ei se mitää. Sitäpaitti emmä tie onks se vakavaa, vai vaan monset taas. Naisist ei koskaa tiedä. Ne voi raivota yks päivä ja sit toisena päivänä, ku soitat, ni ollaa taas enkeleitä...
- Et oo soitellu?
- Kato. Vaihtu piruuttaa just punaselle...

(Mikä helvetti mulle oikee tuli. Mä en nää enää punasta.. mitää... vaan valkosta... tai... jotaa...)

Nousevan auringon valo sokaisee...
Se heijastuu vedestä lukemattomina valopisaroina ja näyttää siltä kun kulkisin jumalten kanssa tätä hehkuvaa tietä aurinkoon...
Kanootteja ei enää erota aallokosta ja rantametsikkö on levittäytynyt kapenevaksi, polveilevaksi nauhaksi. Metsän takana siintävät siniset vuoret. Koko silmiini levitäytyvä maa, näyttää minusta käsittämättömän suurelta. Se häipyy molemmilta laidoiltaan sinertävään usvaan yhtyen mereen. Kotikyläni, kotijokeni, kotimetsäni pienenivät ja liukuivat hiljalleen pois, kuin upoten vellovan meren äidinsyliin...

- Hei! Mitä sä ootat ne tööttää jo takana...
- ...
Onksul kuule ollu koskaa semmost tilannetta, et sä et vähää aikaa tiedä missä mennää? On niiku valveilla mut ei täällä vaa iha jossaa muualla.
- Ei mullo mut oommä kuullu, et joku vois nukahdella vaikka keskellä päivää. Taisit olla äsken vähän vek vai?
- Se on ku... tosiaan uni mut ei sit kuitenkaa... ku toinen todellisuus.
- Mee ihmees lekurii.
- Ei oo aikaa juosta turhia. Duunit kusee. Tulee sanomista korkeimmassa mutta matalotsaisimmassa johtolohkossa. Juk, juk....
- No mut jos tollane juttu pääsee pahaks ni se voi olla pitempi aikanenki. Mun tarttee iltapäivällä käydä hammaslekurissa. Luuletsä pärjääväs yksin? Kun sulla on toi... poissaolovammaki?
- Totta pärjään. Eihä se tunnu koneita kantaessa. Emmä oo ainakaa honannu.
- Mä lähen nyt kotiin syömää eka, et sitten kai vasta joskus kolmen jälkeen nähdään, jos sä oot tullu keikoilta.
- Moikka

- Mä en taida syödä mitää. Ei oo oikee tota ruokahaluu. Mä otan koneet heti pykälään ja koitan selvittää päivän pois. Lähen vaikka aikasemmin himaan, jos sopii.
- Kunhan toi konepino tosta on asiakkailla, niin lähde mun puolesta.
- Vittu. Te ootte taas pistäny uros ja naaraskoneen virekkäin. Nehä o lisääntyny. Eihä tossa aamulla ollu ku kolme.
- Me teemme töitä täällä huollossa.
- Okei, okei. Vien tänään viis konetta. Enempää en kerkii missään tapauksessa
yksin. Ne on jumalauta jokainen viritettävä uudestaan teidän jäljiltä.
- Antenni tehot ja olosuhteet saattavat aiheuttaa paikan päällä virityksen erilaisuuden. Sen ku poika virittelet. Täällä niissä ei oo varjoakaan, kun ne tosta testipöydältä lähtee.
- Kantaaks joku ees avuks ne autoo? Mull on kymmenes kerros varmaan jokaisessa osotteessa, ennenku toosa on perillä.

- (Ei voi olla totta toka kone vasta ja kello on kaks. Emmä selvii ees normaali työpäivän puitteissa. Millähän nenällä mä taas painasin tota ovikelloo. Tää kone on helvetinmoinen rohmu... eikä tulla avaamaan. Piti olla joku kotona).
Päivää. Tv- ja radiohuollosta...
- Niinpä näyttää. Kanna se suoraan tuonne olohuoneeseen.

(Hyvä, etten pudottanu konetta. Rouva on tainnu nousta just kylppäristä ovikellon soittoon, on niin holtittomasti kylpytakki päällä).
- Voinko jotenkin olla avuksi?
- Ei. Kyllä tää tästä. Teillä on vaan niin iso... kone. No nyt se asettu tähän TV tasolle. Katsotaan vielä testikuvasta, että onko viritys tallella.
- No eikö sitä siellä huollossa ole sitten jo korjattu?
- Sitähän minäkin kavereille aina valitan, mutta kun on kuulemma paikallisista antenniolosuhteista kiinni.
- On se vaan niin merkillinen laite tuo televisio. Radion kyllä ymmärtää. Sieltähän tulee vaan ääntä. Mutta televisio... Juotteko kahvia, jos keitän?
- Kiitos sopiihan se. Tässä näyttää menevän jonkin aikaa. On kai niin heikko antenniteho talossa. Näkyy hieman lumisadetta. Käyn hakemassa varmuuden vuoksi huoltolaukun autosta...

- Kahvi olisi nyt valmista. Joko ehtisitte juomaan?
- Tämä on aivan pian kunnossa... jouduin vaihtamaan putken kanavan... valitsijaan...
- Mikä teitä vaivaa? Näytätte poissaolevalta. Sanokaa nyt edes jotain..